Etanaongelmia - Snigelproblem

KUVAN viinimäkikotilolla ei ole mitään tekemistä tekstin tappajaetanoiden kanssa, satuin vain löytämään sen kiipeilemästä aidalla työmatkani varrella Tharandtissa. BILDENS vinbergssnäcka har ingett att göra med inläggets mördarsniglar, jag bara råkade hitta den klättrande på ett staket på min arbetsväg i Tharandt.

Puutarhanhoito ei aina ole mennyt ihan nappiin... ehkä suurin yllätysongelma tuli etanoiden taholta - noita hitaita mussuttelijoita asuu tarhassamme näemmä biljoonia (ja ne mönkivät esiin kaikki kerralla illan hämärtyessä joka paikasta kuin jossain B-luokan kauhuleffassa). Etanoiden suihin päätyi niin suuri osa mansikkasadostamme kuin kaikki siemenistä kasvatetut auringonkukat. Myös koristedaaliat oli kesäkuussa Suomesta palatessani jäydetty viimeistäkin kukkaa ja lehteä myöten kaljuiksi, ja marketankukistakin osa (vaikka kasvavat tosi korkeiksi! Miten ne edes kestävät ison etanan painon?).

Suurin syypää tuhoisaan mussutukseen ovat espanjansiruetanat (Arion vulgaris), nuo Suomen Turussakin parhaillaan kauhua levittävät "tappajaetanat". Otukset ovat isoimmillaan jotain 10 sentin luokkaa, oranssinruskeita ja todella limaisia - en ensimmäisen kerran jälkeen enää suostu koskemaan niihin ilman hanskoja, sillä limaa ei saa pesty käsistä pois millän. Nimestään huolimatta espanjansiruetanat eivät uusimpien tutkimuksien mukaan olekaan peräisin espanjasta, vaan ihan täältä keskieuroopasta. Niitä ollaan kuitenkin jo kauan luultu tulokaslajeiksi, ja selvää on, että niiden kannat ovat viime vuosina räjähtäneet kattoon (mikä antaakin helposti mielikuvan, että etanat olisivat invasiivinen tunkeilija jostakin muualta) - kukaan ei vain tunnu tietävän miksi.

Meidän puutarhassamme monen etanan kohtaloksi ovat onneksi koituneet ovelat olutansat: leikataan muovinen juomapullo kahtia, kaivetaan kumpikin puolisko ("yläpuolisko" niin, että korkki on ruuvattu tiukkaan kiinni) taholleen maahan niin, että reuna on aivan maanpinnan tasossa, ja täytetään kippo mahdollisimman halvalla oluella (joka täällä Saksassa on todella halpaa). Sitten aina parin päivän välein kipataan oluessa marinoituneet (ja onnellisesti hiprakassa kuolleet...) etanat kompostiin (jonne muuten myös kannattaa laittaa näitä olutansoja) ja täytetään purkki uudella oluella.

Aivan kaikkeen olutansatkaan eivät riitä - niistä ja lopulta epätoivoissani hankkimasta kaupallisesta etanakarkoitteesta huolimatta basilika toisensa perään päätyi etanoiden kitaan. Kaipa tuo pizzakasvi sitten on vielä oluttakin houkuttelevampaa ravintoa. Ensi vuonna ripustan basilikan amppelissa omenapuuhun. Tai lyhtypuuhun.

Ennen - Före...

...jälkeen - efter

 Alltid fungerar trädgårdsskötseln inte riktigt som man planerat... det största överraskningsproblemet var nog sniglarna - tydligen bor det biljoner långsamma mumsare i vår trädgård (och de kryper alla ut ur sina gömmor samtidigt efter solnedgången, precis som i någon B-klassens skräckfilm). Sniglarna åt upp såväl en stor del av vår jordgubbsskörd som alla solrosor som vi försökte gro ur frön. Dekorationsdahliorna var också helt utan blad och blommor då jag i juni återvände från Finland, och t.o.m. en del av margerite-blommorna var uppätna (fast de växer högt uppe på tunna stjälkar! Hur kan de stora sniglarna ens klättra så högt upp?)

Det största problemet är de spanska skogssniglarna (Arion vulgaris), de såkallade "mördarsniglarna" som just nu sprider skräck även i Åbo i Finland. De blir sådär 10 cm långa, är orangebruna till färgen och jätteslemmiga - efter att ha försökt en gång vägrar jag nu att röra vid dem utan handskar, det är tvärt omöjligt att tvätta bort slemmet! Trots sitt namn kommer de spanska skogssniglarna enligt de nyaste forskningsresultaten inte från Spanien utan de hör hemma här i mellaneuropa. Man har ändå länge trott att de är invasiva nya arter, och det är klart att deras population har ökat explosivt under de senaste åren (vilket ju lätt får det att kännas som om sniglarna plötsligt kom från någon annanstans) - orsaken till ökningen är än så länge okänd.

I vår trädgård har jag bekämpat sniglar med ölfällor: man klipper en plastflaska i tu, gräver ner båda halvorna (den "övre" halvan med korken påskruvat) på lämpliga ställen så att deras kant är just vid markytan, och fyller burkarna med billig öl (som här i Tyskland är jättebilligt). Sedan tömmer man de ölmarinerade sniglarna (som lyckligt supit ihjäl sig) med ett par dagars mellanrum i komposten (dit det också lönar sig att sätta ölfällor) och fyller burkarna med nytt öl.

Inte ens ölfällorna (eller riktig snigelgift som jag i min desperation till sist köpte) hjälper överallt: sniglarna åt upp basilika efter basilika i min örtagård. Tydligen är denna pizzaväxt ännu läckrare än öl. Nästa år skall jag hänga upp basilikan i en ampel i äppelträdet. Eller i lyktträdet.

SIEMENISTÄ kylvettyjen auringonkukkien jouduttua etananruoaksi tajusimme kasvattaa kukat parikymmensenttisiksi taimiksi kotiparvekkeella ennen istuttamista. Yhdessä olutansojen kanssa tuo toimi, ja nyt takapihaamme koristavat pienet auringot. DÅ SOLROSORNA som vi sått ur frön blev snigelmat provade vi med att gro dem först på balkongen och plantera ut dem först då de var ca. 20 cm långa. Det (tillsammans med ett par ölfällor) funkade, och nu har vi en rad med minisolar på vår bakgård.