Syyslepoa ja talvikiireitä - Höstvila och vinterbrådska

Aikaisempia valokuvakirjojani. Saan muuten täyttää tämän bloggauksen kuvilla kunhan ehdin Suomeen, juna lähtee nytten juuri! - MINA tidigare fotoböcker. Jag for fortsätta illustrera detta inlägg i Finland, tåget avgår NU!

Huh, vihdoin sain saatettua päätökseen yhden vuoden suurimmista projekteista! Lähetin vihdoin 132-sivuisen valokuvakirjan painettavaksi, pian saanen hypistellä viimevuotisia (kyllä, vuodelta 2013) muistoja muutenkin kuin tietokoneen ruudulla. Fanitan suuresti Ifolorin valokuvakirjapalvelua, ja olen tehnyt useita kuvakokoelmia matkoilta. Viime vuonna päätin koota koko saksaanmuuttovuoden 2012 muistot yksiin kansiin, ja tänä vuonna siis jatkoin perinnettä. Saa nähdä, minä vuonna opin tekemään edellisen vuoden kirjan jotakuinkin ajoissa, viime viikkojen aikana sommittelin ja kirjoitin parhaillaan monta aukeamaa päivässä, jonka jälkeen ei kyllä huvittanut enää tippaakaan jatkaa samaa puuhaa blogin parissa. Suuresta työmäärästä huolimatta olen tyytyväinen, että kuvat tulee laitettua järjestykseen ja höystettyä teksteillä - nykypäivänä digitaalikuvat jäävät vielä vanhoja paperikuviakin helpommin "pölyttymään työpöydälle" (ja niiden katoamisriski tuntuu vielä suuremmalta - plop vain ja kaikki kuvamuistot häviävät kovalevyltä jonkun konevian vuoksi. *brrrr*)

Mitäs muuta tänne kuuluu? Hmm...

- Laukut pakattu (sis. kylmälaukullisen verran perhosenmunia tutkimusta varten), joululeivokset ostettu, matka kohti Berlinin lentokenttää alkaa tunnin päästä ja siirryn viettämään joulunaikaa taas Turkuun...

- Dresdenin joulumarkkinatarjonta (viidet isot ja kymmenet pienemmät markkinat ympäri kaupunkia koko kuukauden ajan) tarkastettu, tosin tänä vuonna vähän pinnallisemmen, illasta toiseen jatkuvassa sateessa kun ei malttanut jäädä notkuilemaan ruokakojuille.

- Puutarha on uinahtanut talvilepoon. Viimeisetkin omenat on poimittu, kultakalat torkku-uivat lammen pohjalla syömättä mitään kevääseen saakka, ruusunjuuret on peitelty lehtikasoihin...

ENSIMMÄISENÄ adventtiviikonloppuna löysin köynnösruusustamme vielä yhden herkän kukan. PÅ FÖRSTA adventsveckoslutet hittade jag ännu en ros i vår klängbuske.

- Kaikki materiaali ensimmäistä tieteellistä tutkimusartikkeliani varten on kasassa, puolet artikkelista jo kirjoitettukin (tosin vasta ensimmäinen raakaversio), hommassa kestää kauemmin kuin toivoisin, mutta siinä ei kai ole mitään uutta...

- Loppuvuoden askarteluihin on kuulunut keskiaikaisen "saksalaisen lasketun kirjonnan" opettelua, puusäilytyslaatikon/apupöydän rakentaminen puutarhalle, jouluseimen kokoamista ja ötökkäteemaisten jääkaappimagneettien piirrustamista erään kollegan rasavilleille pikkupojille.

- Kävin myymässä glögiä, pullia ja joulutorttuja Dresdenin suomalaisen seurakunnan joulukonsertissa. Konsertti oli hieno ja vieraitakin päälle sata, en tosin tainnut ehkä holittomana ihmisenä olla se oikea valinta sekoittamaan Finlandia-Vodkaa glögikuppeihin korvakuulolta ;) Onneksi joku löysi jostain pienen mittalasin.

Kiirettä on siis pitänyt, mutta välissä on onneksi ehtinyt nauttiakin joulunajan mauista, tuoksuista ja valoista. Seuraavaksi tosiaan suuntaan Suomeen, ja sieltä heti joulun jälkeen Kölniin yhdeksänpäiväiselle kansainväliselle partiokurssille, jota jännitän nyt jo ihan täysillä... Arviolta palaan siis blogin pariin joskus tammikuun puolen välin tienoilla.

Siispä pitemmittä puheitta,

Riemukasta Joulunaikaa ja Jännittävää Uutta Vuotta!

Toivottaa Kiireenvilkka
 

JOULUTERVEISET eteisestämme! JULHÄLSNINGAR från vår tambur!

Whew, äntligen fick ja färdigt ett av årets största projekt! Jag skickade äntligen in en 132-sidor lång fotobok till tryckeriet, snar får jag förhoppningsvis bläddra förra årets (ja, från 2013) minnen helt för hand och inte bara på datorskärmen! Jag är en stor anhängare av Ifolors fotoboksservice, och har sammanställt flera böcker från olika resor. Förra året bestämde jag mig för att sätta ihop alla minnen från 2012 då jag flyttade till Tyskland till en bok och i år fortsatte jag alltså denna tradition. Återstår att se hur många år det tar för mig att lära mig att sammanställa föregående års bok någolunda i god tid, under de senaste veckorna har jag layoutat och skrivit som bäst flera sidor per dag, och efter det hade jag absolut ingen lust att fortsätta med samma sak på bloggen. Trots det stora arbetet är jag nöjda att bilderna äntligen kommer i ordning och blir försedda med passande texter - moderna digitalbilder blir ännu lättare kvar och samla damm på skrivbordet än gamla pappersfoto. (För att inte tala om att risken att de försvinner känns ännu större - plop bara och alla bildminnen försvinner från hårdskivan tack vare något datorfel. *brrrr*)

Vad annat hörs det hit? Hmm...

- Väskorna är packade (innehåller bl.a. en kylväska med fjärillsägg för forskning), julbakelserna inhandlade, resan mot Berlins flygfält börjar om en halv timme och jag är redo att fortsätta med julstök hemma i Åbo...

- Jag har kollat igenom Dresdens utbud på julmarknader (fem stora och tiotals små marknader runt staden under hela december), i år tillbringade jag tyvärr lite mindre tid bland alla härliga torgständer p.g.a. det ihålliga regnet som fortsatt från kväll till kväll i veckor (känns det som i alla fall).

- Trädgården har somnat för vintern. De sista äpplena har plockats, guldfiskarna sov-simmar djupt nere i dammen utan att äta någonting före våren, rosenrötterna är täckta med löv...

- Jag har samlat ihop allt material som jag behöver för min första vetenskapliga artikel, och halva artikeln är redan färdigskriven (ok, bara en första version, men ändå!), det hela tar mycket längre än jag hade hoppats, men det är väl inget nytt...

- På pysselfronten har jag övat mig på en medeltida tysk broderistil, byggt en trälåda/hjälpbord till trädgården, pynjat ihop en julkrubba och tecknat kylskåpsmagneter med småkryp åt en kollegas två små söner.

GEEKFLAKES - nörttilunta ikkunassamme, nördsnö i vårt fönster.

- Jag var och sälja glögg, bullar och jultårtor på Dresdens finska församlings julkonsert. Konserten var fin och vi hade över hundra gäster, men jag som icke-akoholdrickare var kanske inte det rätta valet att blanda i Finlandia-Vodka i glöggmuggarna ;) Som tur hittade någon ett litet mätglas åt mig.

Jag har alltså haft det fullt upp, men emellanåt har jag tack och lov också hunnit njuta av julens smaker, dofter och ljus. Nu bär det alltså av mot Finland, och därefter direkt till Köln där jag har en internationell niodagars scoutkurs över nyåret... Troligtvis syns jag alltså här på bloggen först någon gång i mitten av januari.

Då så.. nu är det väl dags att önska er alla en

Fröjdefull Jul och ett Spännande Nytt År!

Önskar Illakvick
 

TÄSSÄ ehkä rakkaimmat jouluvärit, piparimausteet lillumassa siirapissa. MINA käraste julfärger, pepparkakskryddor i sirap.

Brödkorgssvampar - Leipäkorisieniä

Några gånger har jag stött på dessa gulliga små svampar i böcker eller t.o.m. på TV, men äntligen råkade jag se några helt själv i naturen! Så svårt borde det inte vara - brödkorgssvampar är vanliga även i Finland - man måste bara titta lite noggrannare omkring sig. Finska Wikipedia vet att berätta att den gula brödkorgssvampen Crucibulum laeve som växer på förmultnande trä har först ett lock som söndras bort då svampen mognar och lämnar sedan de linsformade "periodiolerna" (= sporpaket) som svampen använder för fortplanting öppna för väder och vind. Då en regndroppe träffar den korgformade svampen flyger dessa små "bröd" åt olika håll och svampen kan sprida sig vidare...

Man hittar ALLTID något nytt i naturen!

Muutaman kerran olen nähnyt näitä söpöjä pikkusieniä kirjoissa ja jopa TVssä, mutta vihdoin sain nähdä niitä ihan itse luonnossa! Niin vaikeaa sen ei pitäisi olla - leipäkorisienet ovat ihan yleisiä Suomessakin, pitää vain katsoa vähän tarkemmin ympärilleen. Wikipedia tietää kertoa leipäkorisienestä eli Crucubulum laevesta seuraavaa: Sienessä on "kansi", joka hajoaa sienen vanhetessa, ja paljastaa itiöemän sisässä olevat linssit eli perdiolit [itiöpaketteja]. Ne ovat väriltään valkeita. -- Sadepisaran osuessa sieneen peridiolit sinkoutuvat pois. Sieni kasvaa lahopuulla, oljilla ja kasvinjätteillä. 

Luonnosta löytyy AINA jotain uutta!

Kahvimukeja- Kaffemuggar

Tobi on aikamoinen kahvinjuoja, ja olen jo jonkun aikaa säälivästi katsonut hänen kahta valtavaa halkeilevaa ja moneen kertaan paikattua kahvikuppiaan, toista täällä kotona ja toista työhuoneella kampuksella. Jonkun aikaa olen myös yrittänyt keksiä, mitä voisin maalata Dresdenin kolmessa ihanassa keramiikkatyöpajassa, jossa valittavana on valtava määrä raakapoltettuja kippoja, kuppeja, vateja, lautasia, pannuja, vaaseja ja figuriineja itse kymmenin värein ja tekniikoin maalattaviksi. Tobin ollessa konferenssimatkalla Amerikassa nämä kaksi aatosta yhtyivät kolmeksi mukavaksi askarteluillaksi kyseisissä keramiikkapajoissa, ja sain väännettyä kasaan kolme itsemaalattua (sisko auttoi löytämään hupaisia kahvilausahduksia netistä), lasitettua kahvimukia syntymäpäivälahjaksi Tobille: yhden kotiin, toisen töihin ja kolmannen puutarhalle.  Hauskaa oli, ja tuloksiinkin olen tyytyväinen. Mitäs seuraavaksi maalaisin... Kaipaako joku jotakin?

Kahvipensas - Kaffebuske

TOISENLAINEN kahvipensas (ja sisällä pieni yllätys) - EN annorlunda kaffebuske (med en liten överraskning inuti)

Maanantaimuki - måndagsmugg

Tobi är en sann kaffedrickare, och jag har redan en tid fått bevittna hur hans två enorma kaffemuggar hemma och på jobbet blir skråmigare och söndrigare för varje vecka som går. Ganska länge har jag också försökt hitta på något att måla och glasera på en av de tre härliga keramikverkstäder som vi har i Dresden och var man får välja ut råbrända koppar, muggar, tallrikar, fat, vaser och figuriner för målning med tiotals olika färger och tekniker. Då Tobi var på konferensresa i Amerika satt jag äntligen ihop ett och ett, och fick till stånd tre självmålade glaserade kaffemuggar (syrran hjälpte till med att hitta roliga kaffecitat från nätet) som födelsedagspresent åt Tobi: en hem, en till arbetet och en till trädgården. Målandet var jätteroligt, och jag är också nöjd med resultatet. Vad månne jag kunde måla näst... behöver nå'n något?

Gott och blandat - Sekoituksia

Tyskarna kan tydligen inte blanda saker. Eller så är vi finnar ovanligt bra på det...
Jag och syrran sökte alltid förgäves efter blandade godispåsar då hon bodde här - det finns helt enkelt inga påsar där det skulle finnas mer än ett slags godis (för att inte tala om lösgodis). Tacka vet jag den finska mångfalden av tv-mix och lördagspåsar! Idag märkte jag att samma gäller tesorter. Jag trodde först att bara vår lilla närbutik saknade paket med flera olika sorters tepåsar (sådär som man i Finland kan köpa typ 5x5 olika tepåsar på en gång), men efter att ha rännt runt i 4 olika butiker måste jag ge upp.

Jag vill inte köpa 5 godispåsar eller 150 tepåsar för att göra en egen blandning och kunna njuta av flera olika smaker!

Och ännu om te: aromatiserat svartte, som finnar är så duktiga på (kejsarens brud, tigerns dagdröm, regndagens glädje osv. osv.) finns inte heller någonstans (förutom Earl Grey). Fruktte, som jag inte alls gillar, finns i hundra variationer och även den minsta matbutik har ett stort urval av olika örttesorter, men svart finns det bara "okryddat" (fast ofta i flera versioner!).

Bittert, bittert.


Saksalaiset eivät näemmä osaa sekoittaa asioita. Tai sitten me suomalaiset olemme harvinaisen hyviä siinä...
Minä ja siskoni yritimme aina turhaan etsiä sekakarkkipusseja hänen täällä vielä asuessaan - mutta pusseja, joissa olisi enemmän kuin yhtä makeislaatua ei kerta kaikkiaan ole (irtokarkeista nyt puhumattakaan). Suomalainen lauantaipussien, tv-sekoituksien ja aarrearkkujen laaja valikoima kunniaan! Tänään huomasin, että sama koskee teepusseja. Luulin ensin, että useita eri teelaatuja sisältävät paketit (Suomessahan saa usein ostaa 5x5 teepussipakkauksia) puuttuvat vain pienen lähikauppamme valikoimasta, mutta kierrettyäni neljä eri kauppaa oli minun taas annettava periksi.

En halua ostaa viittä erilaista makeispussia tai sataaviittäkymmentä teepussia, jotta saisin tehtyä itselleni mukavan makusekoituksen!

Ja vielä teestä: aromatisoitua mustaa teetä, jossa me suomalaiset olemme myös kovin hyviä (keisarin morsian, tiikerin päiväuni, viisasten tee, sadepäivän ilo jne. jne.) ei Earl Greytä lukuunottamatta myöskään saa mistään. Hedelmäteetä, jota en voi sietää, kyllä löytyisi sadoissa eri variaatioissa ja pienimmästäkin putiikista löytyy laaja valikoima erilaisia yrttiteelajikkeita, mutta mustaa teetä saa vain "maustamattomana" (tosin useina eri versioina!).

Katkeraa, katkeraa.

Mysteerikökkö 2

Tällä kertaa minäkään en tiedä, mikä allaoleva mysteerikökkö oikein on! Se löytyi puutarhamökkimme vintiltä (no joo, oikeastaan vain katon alla oleva ryömittävä säilytystila).  Kovin olisi matala jakkaraksi (ellei sitten juuri puutarhatöihin ja kitkemiseen?), lisäksi pinta oli aika kulunut, varmaan muustakin kuin pelkistä takamuksista. Niin mielikuvitukselliset kuin realistisetkin arvaukset ovat tervetulleita ;D

Denna gång vet jag inte ens själv vad "mysterieobjektet" ovan riktigt skall föreställa! Jag hittade den på vinden i vår trädgårdsstuga (ok, egentligen bara ett  lågt förvarsutrymme just under taket). Det är väldigt lågt för att vara en pall av något slag (fast kanske den skulle funka just för trägårdsarbeten?), dessutom är den ganska skråmig och nött, knappast av bara sittande rumpor. Såväl fantasifulla som realistiska gissningar är välkomna ;D

Kolmila - Hiilimiilu

EN NYSTAPLAD mila i maj. VASTAKASATTU miilu toukokuussa

Det är en tid sedan som jag senast var till mitt forskningsfält i skogen (jag monterade bort mina nätpåsar i augusti då jag var färdig för i år), men jag hittade ännu några bilder från sommaren som jag vill dela med er. Vid skogsvägen finns en liten glänta där man varje år bränner en traditionell kolmila för att framställa träkol. Milan staplas upp i maj och tänds i slutet av månaden för att sedan brinna fram till slutet av juni. Hela tiden, dag och natt, måste någon finnas på plats och bredvid milan finns en liten stuga med tältterass, en kåta, grillplats och toalett...Då milan tänds hålls en stor byfest på platsen och på sensommaren kan man köpa kol i säckar vid milan.

NOGA övertäckt brinner milan en hel månad - TARKKAAN peitettynä miilu kytee kokonaisen kuukauden

Det är ganska roligt att alltid på arbetsvägen se vad nytt som hänt vid milan och försöka tänka sig tillbaka till en tid då träkål var en viktig energikälla och ett "kraftverk" kunde se ut som en sakta brinnande trähög mitt i den somriga skogen.

I JUNI släcks milan långsamt med en trädgårdssprinkler - KESÄKUUSSA miilu sammutetaan kastelemalla puutarhasprinklerillä

Edellisestä retkestäni tutkimusalueelleni metsässä on jo jonkun aikaa (keräsin pois verkkopussit elokuussa kun viimeisetkin toukat olivat koteloituneet), mutta löysinpä vielä muutaman kesäkuvan jonka haluan jakaa kanssanne. Metsätien varrella on pieni aukea, jolle joka vuosi kasataan perinteinen hiilimiilu puuhiilen valmistamista varten.  Miilu sytytetään toukokuun lopulla ja se kytee hiljalleen kuukauden verran kesäkuun lopulle saakka. Koko ajan yötä päivää jonkun on oltava paikalla vahtimassa "avotulta" ja miilun vieressä onkin pieni mökki telttakatoksella, kota, grillipaikka ja WC... Miilun sytytetään kyläjuhlassa ja loppukesästä miilulta voi ostaa hiiltä säkeissä.

FÄRDIG träkol - VALMISTA puuhiiltä

On aika hauska seurata miilun kehitystä aina työmatkalla ja koettaa kuvitella, millaista paikalla olikaan aikana, jolloin puuhiili oli tärkeä energianlähde ja "voimala" saattoi näyttää hiljalleen kytevältä puukasasta kesäisen metsän keskellä.

TOMT fält efter milan - TYHJÄ kenttä miilun jälkeen

ÅRETS kolskörd - VUODEN hiilisato

Vapaapäiviä - Lediga dagar

Saksan on monella tapaa yhä vain kokoelma löyhästi toisiinsa liittyviä alueita yhtenäisen valtion sijaan, mikä näkyy niin ruokakulttuurissa kuin lainsäädännössäkin. Moni asia päätetään liittovaltiotason sijasta joka osavaltiossa erikseen, näin esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmat sekä yleiset juhlapäivät. Kuten ylläolevasta kalenterinsivustani näkee, on meillä täällä Saksissa perjantaina "uskonpuhdistuspäivän" kunniaksi vapaapäivä (jee!), eteläisemmissä ja katolilaisemmissa osavaltioissa vedetään lonkkaa vasta lauantaina Pyhäinpäivänä.

Tyskland är fortfarande på många sätt en löst sammanhängande samling av olika regioner istället för en enhetlig stat, vilket syns såväl på matbordet som i lagstiftningen. Många ärenden bestämms på delstatsnivå istället för förbundsstatsnivån, så är det till exempel med skolornas läroplan och allmänna festdagar. Som man kan läsa i mitt kalenderblad ovan har vi inkommande fredag en ledig dag på "Reformationsdagen" medan man i sydligare och katolskare delstater firar först på Allhelgonadagen på lördag.

Lövskogsnunna - Lehtinunna

LÖVSKOGSNUNNANS hona. Trots sina stora vingar kan de inte flyga - de är alltför tunga och fulla med hundratals ägg. LEHTINUNNANAARAS- Suurista siivistään huolimatta naaraat ovat lentokyvyttömiä, ne ovat aivan liian painavia ja täynnä satoja munia.

Jag lovade tidigare att skriva lite om min nyaste forskningsart, lövskogsnunnan Lymantria dispar. Den är barrskogsnunnans större kusin, som äter mest blad (vem kunde ha gissat?). Och jo, nästan vilka blad som helst! Arten är en sann generalist som veteligen äter över 500 olika växter (vilket är förresten rätt så sällsynt i djurvärlden), och jag har fått lära mig att de växande larverna inte nöjer sig med några dietmåltider - de frossar i sig massor, mera än ett stort ekblad per natt per larv.

 I mellaneuropa är de ställ- och tidvis en sann plåga, till Finland har de ännu inte spridit sig, troligtvis för att det (tillsvidare) är för kallt i vårt land. Till skogarna i Amerika spred de sig 1868 eller -69 då de rymde från ett lab där man försökte korsa fram en fjärilsart som skulle pigga upp silkesproduktionen i USA. Onödigt att säga att lövskogsnunnan stormtrivdes på den nya kontinenten och glatt mumsar i sig de lokala skogarna.

Har vi lärt oss något av historien? Nej. (Men jag är ganska säker på att mina larver i Runsala inte rymde ut ur sina nätpåsar, eller så påstod i alla fall mina lokala medhjälpare. Kanske det är ändå bäst att ni alla håller tummarna uppe för en riktigt kall vinter som dödar alla eventuella ägg...)

DEN mörkare hanen med sina stiliga fjäderantenner vågade jag inte fotografera på handen, de flyger nämligen väldigt gärna. TUMMEMPAA koirasta komeine sulkatuntosarvineen en uskaltanut kuvata kädellä, ne nimittäin kyllä lentävät oikein mielellään.

Lupasin aiemmin kirjoittaa hieman uusimmasta tutkimuslajistani, lehtinunnasta (Lymantria dispar). Se on havununnan suurempi serkku, joka (yllätys yllätys!) syö lähinnä lehtiä. Lähes mitä lehtiä tahansa! Laji on todellinen generalisti, joka tiettävästi voi käyttää yli viittäsataa kasvilajia ravinnokseen (mikä on muuten aika harvinaista eläinmaailmassa), ja olen henkilökohtaisesti saanut oppia, etteivät kasvavat toukat tyydyy mihinkään minidiettiin - ne hotkivat valtavia määriä lehtiä, yli yhden ison tammenlehden toukkaa kohti yhdessä yössä.

Keskieuroopassa lehtinunnat ovat paikoittain ja ajoittain suuri ongelma, Suomeen ne eivät vielä ole levinneet, todennäköisesti ilmastomme on niille (vielä) liian viileä. Amerikan metsiin lehtinunnat levisivät 1868 tai -69 muutaman yksilön karattua laboratoriosta jossa yritettiin risteyttää perhoslajia joka piristäisi USA:n silkintuotantoa. Turha kai mainita, että toukat nyt tyytyväisinä pistelevät paikallisia metsiä poskeensa.

Opimmeko tästä jotakin? Emme. (Mutta olen aika varma siitä, ettei yksikään Ruissalossa verkkopusseissa kasvattamistani toukista karannut luontoon, tai niin ainakin paikalliset apulaiseni väittävät. Ehkä on kuitenkin paras, että kaikki pidätte peukkuja oikein kylmän talven puolesta, joka tappaa kaikki mahdolliset munat...)

TVÅ OLIKAFÄRGADE larver. Ingen aning vad färgen beror på, kanske är det en skillnad mellan honor och hanar. KAKSI eriväristä toukkaa. En tiedä, miksi väri vaihtelee, ehkä naaraiden ja koiraiden välillä on eroa.

LARVERNA spinner ihop några blad till en skyddad "krubba" där de sedan efter några dagar förpuppar sig. TOUKAT kehräävät yhteen lehtiä joiden suojassa ne sitten muutaman päivän päästä koteloituvat

EN ALLDELES färsk puppa som är ännu mjuk och genomskinlig. Till höger ser man det sista larvskinnet som larven lämnar efter sig då den förpuppar sig. AIVAN uunituore kotelo, joka on vielä pehmeä ja läpinäkyvä. Oikealla näkyy viimeinen toukkanahka, jonka toukka jättää jälkeensä koteloituessaan.

OCH jag måste ju bara ladda ner ännu en video på dansande puppor. Dessa två hade lyckats trassla ihop sig och det blev en fartfylld pardans... JA ONHAN minun pakko vielä esitellä yksi kotelotanssivideo. Nämä kaksi olivat onnistuneet sotkeutumaan yhteen, ja seurauksena oli vauhdikas paritanssi...

Spiel '14

VUODEN PELIÄ, Camel Cuppia, emme lopultakaan mahtuneet pelaamaan, vaikka sitä tarjottiin varmaan kolmellakymmenellä pöydällä isolla "palmukeitaalla". ÅRETS spel, Camel Cup, rymdes vi inte och spela fast den erbjöds på säkert trettio bord i en "palmoas".

Jaahas, Essenin valtavat pelimessut ovat jälleen kerran ohi. Vietimme taas neljä päivää lauta-, kortti- ja roolipelien sekä sarjakuvien maailmassa. Tällä kertaa houkuttelimme mukaan vielä viidennenkin ystävän Tobin roolipelaajaporukasta, ja IMWe-väkeä eripuolilta Saksaa oli myös paikalla joka päivä. Hauskaa oli!

Jatkoimme myös luonnollisesti luovaa pukeutumistraditiotamme! Viimevuonna väsäsimme avaruuspukuja, tänä vuonna teemanamme oli "Weird West", toisin sanoen villi länsi höystettynä ripauksella yliluonnollisuutta, steampunkia, Frankensteinin hirviöitä ja intiaanitarustoa. Taidanpa vain antaa kuvien puhua puolestaan...

TAVALLINEN ilta hotellilla... EN VANLIG kväll på hotellet

Och så är den enorma spelmässan i Essen slut igen för i år. Vi tillbringade återigen fyra dagar i bräd-, kort- och rollspelens samt serietidningarnas färggranna värld. Denna gång lockade vi med oss ännu en femte spelare från Tobis rollspelsgrupp, och varje dag träffade vi också IMWe-folk från olika håll i Tyskland. Roligt!

Naturligtvis fortsatte vi vår tradition med kreativa kostymer! Ifjol hade vi rymden som tema, i år var det dags för "Weird West", med andra ord Vilda Västern kryddat med en gnutta övernaturliga fenomen, steampunk, Frankensteins monster och indianlegender. Men nu låter jag bilderna tala för sig...

MARMORIKUULARADAN rakennus oli haastavaa. DET var utmanande att bygga en lyckad bana för marmorkulor

VÅR muntra grupp - HILPEÄ porukkamme

SITTEN vähän omakuvia, olen taas turhankin ylpeä tekeleestäni ;) Meet Miss Arabella Clover! DAGS för lite självporträtter, jag är igen rätt så stolt över min dräkt ;) Meet Miss Arabella Clover!

HULLU tiedemieheni - MIN galna vetenskapsman

EMME olleet ainoita... VI var inte de enda...

Fjärillar - Perhosia

Ägg, larv, puppa - Fjärill!
Efter en mera eller mindre fartfylld tid som puppa kläcks mina experimentsfjärillar en efter en, fullvuxna med vingar. Eller nåja...inte riktigt alla fjärillar har vingar överhuvudtaget! Och ingen av mina fem forskningsarter äter överhuvudtaget någonting som fullvuxna fjärillar - det är alltså de hungriga larverna som är de sanna skadeinsekterna i våra skogar.

Muna, toukka, kotelo - Perhonen! 
Enemmän tai vähemmän vauhdikkaan toukkajakson jälkeen tutkimusperhoseni kuoriutuvat yksi toisensa jälkeen täyskasvuisina ja siivekkäinä. Tai no...ei kaikilla perhosilla edes ole siipiä! Eikä yksikään tutkimuslajeistani muuten syö mitään aikuisena - nälkäiset toukat ovat siis niitä metsiemme varsinaisia tuholaisia.


De tidigaste att kläckas är löv- och barrskogsnunnorna. Om lövskogsnunnorna, som jag fött upp först i år, skriver jag senare ett lite mera ingående inlägg, men ett par bilder på barrskogsnunnorna kan jag skicka redan här. De kläcks ur sina puppor redan efter två veckor, alltså på sensommaren i naturen. Hanarna är duktiga flygare (= rymmer lätt och sätter sig ner högt uppe i labbtaket där jag inte kan nå till dem eller flyr ut genom fönstret) men honorna, som är större och fulla med ägg, sitter mest på plats och ställe och lockar till sig hanar med förföriska feromondofter. Alla barrskogsnunnor har i princip likadana mönster på vingarna, men färgskalan varierar villt från svarta streck på pappersvita vingar till svarta streck på svarta vingar...

Aikaisimpia kuoriutujia ovat lehti- ja havununnat. Lehtinunnista, joita olen kasvattanut vasta vuoden verran, kirjoittelen hiukan enemmän joskus myöhemmin, mutta havununnista laitan jo tänne muutaman kuvan. Ne kuoriutuvat koteloistaan jo kahden viikon jälkeen, eli luonnossa loppukesästä. Koiraat ovat eteviä lentäjiä (= karkaavat helposti ja istahtavat korkealle labrankattoon, jonne en millään ylety, tai lepattelevat ulos ikkunasta), mutta naaraat, jotka ovat isompia ja täynnä munia, istuvat lähinnä paikoillaan ja houkuttelevat koiraita viettelevine feromonituoksuineen. Kaikilla havununnilla on periaatteessa samanlaiset kuvioinnit siivissään, mutta väriskaala vaihtelee villisti mustista kuvioista paperinvalkealla pohjalla mustiin kuvioihin mustalla pohjalla...

UPPE t.v. en rätt så mörk hane, till höger ljusare honor. Hanarna har buskiga fjäderlika antenner och de håller vingarna i en mycket bredare trekant än honora som har trådlika antenner och som håller vingarna kyskt ihopfällda som nunnekåpor. Nere till vänster ser ni en minimal prick i taket i mitt arbetsrum. Det är hane nr. 145. YLÄVASEMMALLA melko tummasävyinen koiras, oikealla vaaleampia naaraita. Koirailla on tuuheat, sulkamaiset tuntosarvet ja ne pitävät siipiään leveänä kolmiona, naaraiden tuntosarvet sen sijaan ovat rihmamaiset ja niiden siivet on säädyllisesti laskostettu kapeaksi "nunnankaavuksi". Alavasemmalla näette pienen mustan pisteen työhuoneeni katossa. Se on koiras numero 145.

 Lindmätaren är den grannaste av mina forskningsarter - hanarna varierar starkt mellan gult och brunt i färg och vingmönster medan honorna har samma färgskala som barrskogsnunnorna...med den nämnvärda skillnaden, att de totalt saknar vingar! I naturen gräver sig larverna ner i marken för förpuppning och honorna klättrar upp för trädstammen för att vänta på hanarna och sedan lägga sina ägg i barkskåror. Lindmätarna trivs i sina puppor betydligt längre än nunnorna - i flera månader. De kläcks först sent på hösten, oftast efter de första frostnätterna.

Pakkasmittari on tutkimuslajeistani värikkäin - koiraiden väritys vaihtelee suuresti ruskean ja keltaisen välillä, naaraat puolestaan käyttävät samoja värejä kuin havununnat... mainitsemisenarvoinen ero näiden kahden lajin välillä on kuitenkin se, ettei pakkasmittareilla ole siipiä laisinkaan! Luonnossa toukat kaivautuvat maahan koteloituakseen, ja aikuiset naaraat kiipeävät puunrungoille odottamaan koiraita ja sitten munimaan munansa kaarnanrakoihin. Pakkasmittarit viihtyvät koteloissaan huomattavasti nunnia kauemmin - useita kuukausia. Perhoset kuoriutuvat vasta myöhään syksyllä, usein vasta ensimmäisten pakkasöiden aikaan.

TILL VÄNSTER och nere till höger: vinglösa lindmätarhonor, ovan till höger en brungul hane med ovanligt otydliga vingmönster. VASEMMALLA sekä alaoikealla siivettömiä pakkasmittarinaaraita, yläoikealla ruskea koiras harvinaisen epäselvine siipikuvioineen.

Fjällbjörkmätaren är bara en tråkig, grå liten nattfjärill som jag väl aldrig skulle själv kunna skilja från hundra andra grå små nattfjärillsarter - tack och lov har jag fått hjälp av experter både här och i Finland. Honan och hanen ser mera eller mindre likadana ut, även denna fjärill flyger först sent på hösten. Trots sitt namn påträffas den inte enbart på fjällbjörkar, utan nästan överallt på norra halvklotet.

Tunturimittari on vain tylsä harmaa pieni yöperhonen, jota en itse varmaan ikinä erottaisi sadasta muusta pienestä harmaasta yöperhoslajista - onneksi minulla on ollut ammattilaisia apuna sekä täällä että Suomessa. Naaras ja koiras näyttävät enemmän tai vähemmän samanlaisilta, ja tämäkin perhonen lentää vasta myöhään syksyllä. Nimestään huolimatta tunturimittaria ei tavata ainoastaan tuntureilla, vaan lähes jokapuolella pohjoista pallonpuoliskoa. 

LITEN, grå och tråkig. PIENI, harmaa ja tylsä

 
Den allmänna frostfjärillen är fjällbjörkmätarens mindre, gråare och tråkigare kusin. Honan är igen nästan vinglös (små förkrympta vingstumpar är ännu synliga på ryggen), men istället för lindmätarens stiliga zebramönster är frostfjärillshonan smutsgråbrun.

Hallamittarikoiras on tunturimittarin pienempi, harmaampi ja tylsempi serkku. Lajin naaras puolestaan on jälleen kerran lähes siivetön (pienet surkastuneet tyngät ovat kuitenkin vielä näkyvissä) mutta pakkasmittarin tyylikkään seeprakuvioinnin sijaan hallamittarinaaras on likaisenruskeanharmaa.

DEN ALLMÄNNA FROSTFJÄRILLEN är så obetydlig att jag tydligen inte ens tagit foton på den i labbet. Jag hade dock turen att se en massförekomst av dessa små skadeinsekter på senhösten 2012 här i Dresden - trädtammarna var fulla med silkpapperstunna vingar som fladdrade i nattvinden. Till höger ser man fyra par fjärillar, den vinglösa honan alltid riktad framåt och uppåt längs stammen medan hanen hänger efter. HALLAMITTARI on näemmä niin merkityksettömän näköinen, etten ole ottanut siitä ainuttakaan labrakuvaa. Onnistuin sentään näkemään näiden pienten tuholaisten massaesiintymän täällä Dresdenissä myöhäissyksystä 2012 - puunrungot olivat täynnä silkkipaperinohuita siipiä, jotka värisivät yötuulessa. Oikealla neljä hallamittariparia, siivetön naaras aina suuntaamassa ylös- ja eteenpäin pitkin oksaa koiraan roikkuessa perässä.

Tanssivat kotelot - dansande puppor

Voisin taas pikkuhiljaa alkaa lähettelemään kuvia perhostöistäni... se projektihan jäi viimevuonna hiukan kesken. Aloitetaanpa siitä mihin viimeksi jäin, mutta tällä kertaa havainnollistakaamme koteloiden salattuja elämiä pienellä videopätkällä. Perhosen elinkaaressa kotelovaihe lienee samalla se kaikkein mielenkiintoisin (miten Ihmeessä matelevasta toukasta voi tulla siivellinen otus "makuupussinsa" sisällä?!? Tätä ihmettelen vielä vain joka kerta) sekä myös se kaikkein tylsin - kotelot kun vain jököttävät paikoillaan ja odottavat kuoriutumista, eikö?

Ei. Täytyy myöntää, että ensimmäisen kerran kun otin lehtinunnankotelon käteeni, yllätyin itsekin, miten liikkuvainen se oli! Kyllä muutkin kotelot vähän sätkivät "unissaan", mutta nämä yltyvät aivan villeiksi jos niitä häiritsee...Mielenkiintoiseksi homma menee, kun koteloita yrittää punnita, ja ne alkavat rullaamaan villisti ympäri liukasta vaakaa ;)

 

Jag kunde så småningom igen skriva några inlägg om mina fjärillsarbeten... det projektet blev ju och hänga ifjol. Jag börjar precis där jag senast slutade, nämligen puppor, men denna gång med en liten videosnutt. I fjärillens livscykel är pupporna väl det mest intressanta stadiet (hur i hela världen kan en krypande larv förvandlas till en vingad fjärill i sin "sovsäck"?!? Detta undrar jag över varje gång fortfarande) men samtidigt är pupporna också långtråkiga - de hänger ju bara orörliga på ett ställe och väntar på att kläckas, eller?

Fel. Jag måste medge att jag själv också blev totalt överraskad då jag för första gången plockade en förpuppad lövskogsnunna i min hand - den rör ju på sig hela tiden! Visst sparkar andra puppor också till ibland "i sömnen", men dessa blir ju alldeles vilda om man stör dem... Ni kan tro att det är ganska intressant att försöka väga puppor som bara rullar vilt omkring på den glatta vågen ;)

Överraskningsblomma - Yllätyskukka

Heh, såvitt jag vet planterade jag inga petunior i balkonglådorna i år, men igår blommade där en trots allt. Den måste väl ha vuxit fram ur något frö som antingen flugit över till oss från grannen eller kommit in med myllan från trädgårdshandeln på våren... gullig är den rosa blomman i varje fall, bättre sent än aldrig!

Heh, tietääkseni en istuttanut tänä vuonna yhtään petuniaa parvekelaatikoihin, mutta eilen löysin sieltä yhden kukkimasta täyttä päätä. Kaipa se on itänyt jostain siemenestä, joka on lentänyt meille naapurista tai tullut jo keväällä mullan mukana puutarhakaupasta... vaaleanpunainen kukkija on joka tapauksessa vallan hurmaava, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Harrastelijaetymologi - Hobbyetymolog

PUUTARHAMME suomen- ja ruotsinkieliset voikukat: smörblomma tarkoittaa hämäävästi niittyleinikkiä, vaikka nimen santarkka käännös onkin voikukka. Myös englanninkielinen buttercup viittaa voihin. FINSKA och svenska smörblommor i vår trädgård: voikukka är maskros, fast namnet ordagrant översatt betyder smörblomma. Även smörblommans engelska namn,  buttercup, syftar på smör.

Mikä ihana tunne, kun joskus kaikki palaset loksahtavat kohdallen, ja yhtäkkiä tajuaa jotain, mitä ei ole ennen ymmärtänyt!

Minulle käy näin toisinaan sekalaisten lainasanojen kanssa... otetaanpa kesäinen ja puutarhainen esimerkki: voikukka. Jo jonkun aikaa sitten ihmettelimme Tobin kanssa, onkohan sattumaa, että voikukka sekä saksaksi (Löwenzahn, "leijonanhammas") että englanniksi (dandelion) viittaa leijoniin. Seikka jäi kaivelemaan jonnekin takaraivoon, kunnes eräänä päivänä tajusin tarkistaa kukan ranskankielisen nimen: dent-de-lion eli leijonanhammas! Nimi on siis täysin sama kuin saksaksi, ja englanninkielinen dandelion on sekin pelkkä enemmän tai vähemmän väärinkirjoitettu foneettinen versio ranskankielisestä nimestä. Nimitys tulee ainakin Wikipedian mukaan voikukan lehtien terävistä "hampaista".

Voinkeltaisen kukan suomenkielisen nimen alkuperää ei ole kovin vaikea arvata, ruotsinkielinen "maskros" (matoruusu) ei ehkä kuulosta niinkään runolliselta, mutta on tavallaan paikkaansapitävä: voikukat houkuttelevat puoleensa sekalaisia ötököitä. Ja näemmä voikukkaa on ruotsissakin aikanaan kutsuttu lejontandiksi, norjaksi se on edelleen løvetann.

Vähemmän imarteleva ranskankielinen nimi voikukalle on "pissenlit" - vapaasti käännettynä "pissasängyssä". Tämä voikukan diureettisiin vaikutuksiin viittaava termi on ollut käytössä myös englanniksi muodossa "wet-a-bed" sekä "pee-a-bed".

"Mit' onkaan nimi...?" puutarhassamme nämä keltaiset kukkijat kuitenkin kovasti yrittävät kähveltää leijonanosan kasvimaastamme.

Vilken skön känsla, då alla bitar ibland passar ihop och man plötsligt fattar någonting som man aldrig förstått förrut!

Den känslan har jag många gånger fått uppleva med olika låneord... låt oss ta ett somrigt trädgårdsexempel: maskrosen.  Redan en längre tid hade vi undrat med Tobi, vilket konstigt sammanträffande det är att maskros både på tyska (Löwenzahn, "lejontand") och på engelska (dandelion) syftar på lejon. Någon gång senare fattade jag att kolla upp vad blomman heter på franska: dent-de-lion, alltså lejontand! Namnet är alltså helt samma som på tyska, och det engelska namnet visade sig också vara endast en mera eller mindre felskriven fonetisk version av det franska namnet. Enligt Wikipedia syftar namnet på maskrosens starkt tandade blad.

Det finska namnet på den gula blomman är "voikukka" - smörblomma, vilket ju är lätt att förklara. Det svenska namnet syftar på alla de småkryp som blomman lockar till sig. Och tydligen har maskrosen också i sverige tidigare kallats för "lejontand", på norska heter den fortfarande løvetann.

Ett mindre poetiskt franskt namn för maskrosen är "pissenlit" - fritt översatt "pissisängen". Namnet syftar på växens diuretiska egenskaper och har använts även i england i formen  "wet-a-bed" och "pee-a-bed".

"Vad är ett namn...?" I vår trädgård försöker dessa gula blomster hur som helst erövra lejonparten av vårt grönsaksland.

Skräckkabinett? - Kauhukabinetti?

Varning! Innehåller skrämmande småkrypsfoton med alltför många ben...

Varoitus! Sisältää pelottavan monikoipisia ötökkäkuvia...

I augusti hjälpte jag till ett par dagar med att titta igenom studenternas insektsamlingar i Tharandt. Det gällde kolla att studenterna identifierat alla kryp rätt och att de inte samlat några skyddade arter. Listan med grupper som de överhuvudtaget fick samla för att få studiepoäng var tack och lov ganska begränsad, men nog fick jag göra en del förarbete för att damma av min rostiga artkännedom (har inte aktivt försökt identifiera ryggradslösa sedan de första studieåren då jag själv hade tent...).

Alla godkända insektsamlingar lämnades in och de rättidentifierade insekterna sorterades in i institutets samlingar för att användas som övningsexempel för följande studentgeneration. I praktiken betydde det här att vi efter ett par dagar hade långa rader med fjärillar och flugor, samt fulla alkoholburkar med spindlar på det stora bordet i labbet. Det hela såg lite ut som i ett alkemistverkstad eller i ett trollkarlskök...

TUSENFOTINGAR (eller om enkelfotingar, Chilopoda, om man vill vara korrekt) - TUHATJALKAISIA (tai juoksujalkaisia, Chilopoda, jos tarkkoja ollaan)

Elokuussa autoin pari päivää tarkistamaan opiskelijoiden hyönteiskokoelmia Tharandtissa. Tehtävänä oli varmistaa, että opiskelijat olivat tunnistaneet kaikki ötökät oikein, ja ettei kokoelmiin ollut eksynyt rauhoitettuja lajeja. Kerättäväksi kelpaavien lajien lista oli onneksi melko rajattu, mutta sainpahan silti tehdä jonkin verran esitöitä oman ruostuneen lajintunnistukseni kanssa (enpähän ole aktiivisesti yrittänyt tunnistaa selkärangattomia sitten ensimmäisten opiskeluvuosien, jolloin itse tentin tunnistuskursseja...)

Kaikki hyväksytyt hyönteiskokoelmat jäivät laitokselle, ja oikeintunnistetut hyönteiset lajiteltiin kokoelmiin seuraavien opiskelijoiden harjoituskappaleiksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että labramme iso pöytä oli parin päivän päästä täynnä neulattujen perhosten ja kärpästen rivejä sekä alkoholipurkeissaan lilluvia hämähäkkejä. Näkymä oli hiukan kuin jostakin alkemistin työpajasta tai velhokeittiöstä...

Lockespindlar - Lukkeja

Fästingar - Puutiaisia

Leopardilaatikko - Leopardlåda

Jatkan viimevuonna partiolaisten keskiaikaviikolla oppimani intarsiatekniikan harjoittelua. Tällä kertaa koristelin valmiin lippaan kannen leopardikuviolla. Tuloksesta tuli jopa melko tasainen, oppimiskäyrä siis tähtää edes loivasti ylöspäin :)

Samalla on aivan pakko tehdä pientä mainosta seuraavalle keskiaikaviikolle: jos partio ja/tai keskiaika kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti vilkaista Mittelalterwoche 2015 kotisivuja www.mittelalterwoche.de ja ilmoittautua rohkeasti mukaan ainutlaatuiselle aikamatkalle!

Jag fortsätter att öva mig på intarsitekniken som jag lärde mig på scouternas medeltidsvecka förra sommaren. Denna gång dekorerade jag locket på en ask med leopardmönster. Resultatet blev t.o.m. ganska jämnt, inlärningskurvan pekar alltså åtminstone svagt uppåt :)

Samtidig måste jag passa på att göra lite reklam för nästa medeltidsvecka: ifall scouting och/eller medeltiden låter intressant, lönar det sig absolut att ta en titt på Mittelalterwoche 2015 hemsidorna www.mittelalterwoche.de och anmäla sig med på en alldeles unik tidsresa!

En försvunnen perrong - Puuttuva laituri

I Schlüchtern finns det helt klart en dörr till trollkarlsvärlden - det gäller bara att hitta perrong 3.


Schlüchternistä pääsee ihan varmasti velhomaailmaan - pitää vain löytää laituri 3

Kierrätystä - Återvinning

Saksalaiset ovat kuuluisia kierrätysjärjestelmästään (ja ekologisuudestaan muutenkin). Kaipa se ihan mukavasti toimiikin, itselleni vaan ei vieläkään pian kolmen vuoden jälkeen ole täysin avautunut, minne mikäkin roska kuuluu. Pihassa pönttöjä on neljä: ruskea biojätteelle (helppo!), sininen paperille ja pahville (mutta joidenkin mukaan ei kuitenkaan esim. munakennoille), keltainen pakkauksille (siis whaaat! Tänne sekaisin kaikki jonkun tietyn pakkausveron maksaneet muovi-, pahvi- ja metallipakkaukset...ne lajitellaan sitten jälkeenpäin jätelaitoksella) ja musta sekajätteelle (siis ymmärtääkseni polttokelpoinen ja kaatopaikkajäte tännekin sekaisin). Joka korttelissa (meillä aika kaukana kadun päässä) on lisäksi keräysastiat pahville (ja se on aina täynnä amazon.de-pahvilaatikoita), lasille (valkoinen, vihreä ja ruskea lasi erikseen... mutta entä sellaiset just välimuotoa olevat ruskeanvihreät viinipullot?) ja vaatteille/kengille/tekstiileille.

Sitten pitää vielä muistaa, ettei roskiksia saa käyttää milloin vain. Korttelipöntöissämme ja joidenkin taloyhtiöiden pihapöntöissäkin on tarkat säännöt sille, milloin niitä saa käyttää - ilmeisesti roskiskansien kolistelu on pahimmanlaatuista melusaastetta... mutta hetkinen, eihän tuossa pöntössä edes ole kantta, vaan tuollainen äänetön kumiläpyskä...

Tunnustus: itse viis veisaan noista aikatauluista. Meidän korttelipönttömme on sijoitettu aika kauas lähimmästä asuintalosta, joten en usko, että satunnaiset sunnuntaisiivoukseni ketään häiritsevät.

Ja ai niin... kaupan pullonpalautukseen kelpaavat vain sellaiset pullot, joita kyseisessä kaupassa myydään. Joten arvaa onko kivaa, kun kaverit tuovat kukin omasta lähikauppaketjustaan mukaan juomat peli-iltoihin ja jättävät huomaavaisesti pullot meidän palautettaviksi ;)

MIKSI lauantaina on roskistauko kello 13-15??? VARFÖR har man en skräpfri paus på lördagen kl. 13-15???

Tyskarna är kända för sitt återvinningssystem (och ekologiskt tänkande i allmänhet). Jag antar att det nog fungerar helt bra, själv är jag bara för dum för att fatta systemet ens efter nästan tre år i landet. På gården har vi fyra sopbehållare: en brun för bioavfall (enkelt!), en blå för papper och kartong (men enligt vissa inte för t.ex. äggkartonger), en gul för förpackningar (alltså whaaat! Hit slänger man alla kartong-, plast- och metallförpackningar som har betalat någon "skräpskatt", och de sorteras efteråt) och en svart för blandat avfall (alltså antagligen både brännbart och obrännbart avfall). I varje kvarter (i vårt fall ganska långt borta i ändan av gatan) finns dessutom en behållare för kartong (och denna är alltid överfull med amazon.de-lådor), glas (vitt, grönt och brunt glas separat...men hur är det med sådana där totalt brungröna vinflaskor?) och kläder/skor/textiler.

Sedan måste man ännu komma ihåg att soptunnorna inte får användas när som helst. Kvarterstunnorna (och också tunnorna på vissa gårdar) har noga "öppethållningstider" - troligtvis anses ljudet från de tunga locken som värsta gradens oväsen... men vänta, de där behållarna har ju inte ens ett lock utan en sådan där ljudlös gummiplatta...

Bekännelse: jag bryr mig inte alls om "soptidtabellerna". Våra kvarterstunnor står ganska långt bort från närmaste boningshus, så jag tvivlar på att mina sporadiska söndagsstädningar stör någon.

Och ännu en sak... butikerna tar bara emot sådana flaskor som de själva också säljer. Så gissa hur roligt det är då kompisarna hämtar med sina egna flaskor från sina egna närbutikskedjor till spelkvällar etc. och lämnar flaskorna hos oss så att vi kan returnera dem ;)