Pieni on kaunista...mutta voi myös harmittaa suuresti ;) - Smått är vackert...men kan också orsaka stor bedrövelse ;)

Parin viimepäivän aikana olen törmännyt muutamaan tosi pieneen asiaan, jotka ovat venyttäneet suupieliä suuntaan jos toiseenkin:
Under de senaste dagarna har jag stött på några pyttesmå saker, som fått mig både att le och at grina illa:

Miniatyyriruusuja parvekkeellamme kevätauringossa (tammikuussa?!? Ei ole normaalia edes täällä Saksassa).
Miniatyrrosor på vår balkong i vårsolen (i januari?!? Högst ovanligt även här i Tyskland). 

Ahomansikoita samaisella parvekkeella (valitettavasti vain eivät kyllä maistu miltään keskitalvella).
Smultron på sagda balkong (tyvärr har de ingen alls smak på vintern).
 

Tämän mitättömän metallinpalan yhtäkkinen katkeaminen ärsytti todenteolla kun olin juuri tulossa töiden jälkeen hikisenä kotiin kuntosalilta, ja kauppakassi oli täynnä pakkaseen menevää tavaraa (ja siis ulkona on niin lämmin, että ruusut ja mansikat kukkii...eli ei niitä kalapuikkoja voinut sinnekään hankeen haudata). Onneksi onneksi aviopuolisko pääsi pyöräilemään töistä kotiin avaamaan oven! Mutta mikäs sininen se siinä murheenkryynin vieressä komeilee...? Todella pienen nallekarhun koipi :)
Denna lilla metallbit bröts itu mitt i allt just då jag kom svettig hem från gymmet med en massa inköp som skulle i frysen (och eftersom det är så varmt att rosor och smultron frodas kunde jag inte heller gömma mina fiskpinnar i en snödriva). Tack och lov kunde min man cykla hem och öppna dörren för mig! Men vad är det där lilla blåa på bilden? Ett minimalt nallebjörnsben :)

Ja viimeiseksi...saimme puutarhapalstaltamme valtavasti bataatteja viimekesänä, mutta ne olivat lähes kaikki aivan pikkuruisia. Voilá - bataattisipsejä pikkunälkään!
Sist och kanske minst... ifjol fick vi skörda en väldig mängd sötpotatis från vår trädgårdsplätt, men de var alla väldigt små. Voilá - sötpotatischips för finsmakare!
 

Hämähäkinmetsästäjä saviruukussa, osa 2 - Spindeljägare i en lervas, del 2

Maaliskuussa kirjoittelin puutarhavajastamme löytyneestä kahdesta pikkuruisesta saviruukusta, jotka tarkemmin tarkasteltuina osoittautuivat hämähäkkejä metsästävän Sceliphron curvatum -pistiäisen kotelokopiksi. Toukokuussa, ollessani itse matkoilla, koteloista oli vihdoin kuoriutunut kaksi täyskasvuista pistiäistä. Hurjannäköiset tulokaspedot kuitenkin uhrattiin tieteen alttarilla, ja päätyvät hyönteiskokoelmaan kollegani kauniisti preparoimina.

I Mars skrev jag om två minimala "lervaser" som jag hittade i vår trädgårdsstuga. Vaserna visade sig vara Sceliphron curvatum-getingens barnkammare där larverna får utvecklas i lugn och ro. I maj, medan jag själv var ute på resa, hade två fullvuxna getingar äntligen kläckts ur vasernas puppor. De blodtörstiga spindeljägarna offrades denna gång på vetenskapens altar, och kommer med i en insektsamling, vackert preparerade av min kollega.

Hämähäkinmetsästäjä saviruukussa - Spindeljägare i en lervas

Löysin puutarhavajastamme hyllyltä vanhasta alppiruusunlannoitepahvilaatikosta kaksi pikkuruista kreikkalaistyylistä saviruukkua. Tai siltä ne ainakin näyttivät:

Tarkempi tarkastelu osoitti, että saviruukuissa on sisällä oranssinkeltainen kaunis hyönteiskotelo, ja kollega yliopistossa osasi kertoa kyseessä olevan Sceliphron curvatum, ampiainen/pistiäinen, joka pyydystää hämähäkkejä ja sulkee ne itsemuuraamaansa saviruukkuun toukkansa ravinnoksi. Toukka elelee suojaisessa ruukussa tainnutettuja hämähäkkejä pikkuhiljaa popsien ja koteloituu sitten samaiseen ruukkuun, kuoriutuakseen seuraavana kesänä komeaksi aikuiseksi ampiaiseksi muuttuneena. Laji on Euroopassa uusi tulokas, se levisi tänne Aasiasta ihmisen mukana 1970-luvulla ja on sen jälkeen ripeästi levittäytynyt uusille asuinseuduille. Suomessa tätä ahnasta petoa ei vielä tavata.

Kotelot ovat tällä hetkellä työhuoneessamme, ja odotamme jännityksellä, kuoriutuuko niistä kesällä mitään...

Kesäinen päivitys: Kuoriutuihan niistä!

VASEMMASSA "ruukussa" näkyy sisällä oranssinruskea hyönteiskotelo.  - I DEN vänstra "krukan" syns en orangebrun puppa.

I en gammal kartong med rhododendrongödsel som låg på en hylla i vår trädgårdsstuga hittade jag två pyttesmå grekiska lerkrukor. Eller så såg det åtminstone ut!

En närmare titt avslöjade att det fanns vackra gyllenorangefärgade insektpuppor i krukorna, och en kollega vid universitetet visste att det handlade om Sceliphron curvatum, en geting som fångar spindlar och stänger dem in i självmurade lerkrukor som föda för sina larver. Larven lever ett skyddat liv i krukan och mumsar i sig förlamade spindlar tills den förpuppar sig och kläcks följande sommar som en vacker stor geting. Arten är en nykomling i Europa, den spred sig från Asien med människornas troligtvis ofrivilliga hjälp på 1970-talet och har sedan dess raskt spridit sig till nya områden. I Finland har denna jägare ändå ännu inte påträffats.

För tillfället är pupporna i vårt arbetsrum, och vi väntar med iver på att något skall kläckas...

En sommaruppdatering: visst kläcktes det något!

Hälsningar från bastun - Saunaterveisiä

TULPANER, hyacinter och krokusar på kommande! - TULPPAANEJA, hyasintteja ja krookuksia tulossa!

Då någon som sitter bakom en i bastun artigt ber dig att vända på timglaset på väggen vet man att man är i Tyskland... till och med i bastun gäller det att vara punktlig! Kanske har jag eller min syster bloggat om detta redan tidigare, men som finländare måste jag bara lyfta upp detta nu som då - senast blev jag påmind om saken på bastun i gymmet intill.

Tyskarna är bra på att hitta på nya bastutraditioner. I en spa-bastu kan man tydligen bli bjuden på små saltskålar (då skall man gnida in saltet i huden) eller råka ut för en bastuanställd som med jämna mellanrum kommer och viftar runt med en våt handduk mitt i bastun. Och vatten får man inte heller kasta på stenarna när som helst, ofta är det samma bastuanställd som gör det med 10 minuters mellanrum eller så... Och som sagt, ett timglas (på 15 minuter?) skall det absolut finnas på bastuväggen!

Under mina bloggår har jag märkt att ett mönster upprepar sig: paus på sommaren då det finns så mycket att göra ute och i trädgården och en annan paus kring nyår då jag febrilt försöker få in alla fotominnen från det gångna året i en fotobok. Precis detta hände igen - jag hade så många fina bilder från det gångna året att jag bara måste sätta ihop hela två fotoböcker denna gång, och så hade jag ingen lust och tid att hålla på med ett nästan likadant projekt, bloggen, på samma gång. Men kanske får jag till stånd att skriva några inlägg under våren igen, före trädgården tar över...

VINTERSALLATEN frodas genom vintern - VUONANKAALI kukoistaa talvellakin

Kun joku takanasi saunassa kohteliaasti pyytää sinua kääntämään seinällä riippuvan tiimalasin, tiedät olevasi Saksassa... jopa saunassa pitää olla säntillinen! Ehkäpä minä tai siskoni olemme bloganneet aiheesta jo aikaisemmin, mutta suomalaisena saunakulttuuriaiheeseen on palattava aina silloin tällöin - viimeksi aasiasta minua muistutti juurikin tiimalasi läheisen kuntosalin seinällä.

Saksalaiset ovat hyviä keksimään uusia saunaperinteitä. Kylpyläsaunassa vieraille voidaan esimerkiksi tarjota pieniä suolakulhoja (suola kuuluu hieroa ihoon) ja erityinen saunatyöntekijä saattaa tasaisin väliajoin käydä pyörittämässä märkää pyyhettä keskellä saunaa. Eikä löylyäkään saa heittää milloin huvittaa - usein samainen saunatyöntekijä käy noin kymmenen minuutin välein heittämässä muutaman kauhallisen vettä kiville... Ja kuten sanottu, n. 15 minuutin tiimalasi kuuluu ehdottomasti joka saunan perusvarustukseen!

Blogivuosinani olen huomannut tietyn toistuvan kuvion: kirjoitustauon kesällä, jolloin ulkona ja puutarhassa riittää tekemistä, ja toisen tauon vuodenvaihteessa, jolloin kuumeisesti yritän saada kaikki menneen vuoden valokuvamuistot ahdettua kuvakirjaan. Juuri näin kävi tälläkin kertaa - viimevuodelta oli niin paljon hienoja kuvia, että päädyin tekemään peräti kaksi valokuvakirjaa tällä kertaa, eikä aikaa ja jaksamista riittänyt samanaikaisesti toiselle lähes samanlaiselle projektille, blogille. Mutta ehkäpä saan taas muutamia kirjoituksia julkaistua kevään aikana, ennen kuin puutarha kutsuu...

IGÅR sådde jag de första fröna: tomater, purjolök, blomkål och kålrabbi. EILEN istutin ensimmäiset siemenet: tomaatteja, purjoja, kukkakaalia ja kyssäkaalia.

Hetta - Hellettä

 

Jajaja, jag har hört att ni därhemma i Finland har det kalt, den kallaste sommaren i 50 år. Lyckans ostar! Här är det varmt. Nej, gassande hett. Och på flera ställen den torraste sommaren på Över 50 år. Dag efter dag efter dag efter vecka efter månad klättrar den röda pelaren i termometern över 30 gradersstrecket. Vi sover med fläkten på högsta inställningen susandes i sovrumshörnet. Regn har jag inte sett på länge, och i bara korta snuttar - vi har inte ens haft ordentliga åskstormar såsom vi brukar i Dresden. Ja, på sätt och vis härligt, men för mycket av det goda är inte heller bra - speciellt då man borde jobba och så. Vår aprikosträd i trädgården torkade ut och dog för en månad sedan (*snyft*). På vägen hem från scouternas medeltidsvecka (bilder kommer senare...) såg skogarna brunbrända ut, och vi såg en helikopter som försökte släcka en skogsbrand. Och jag har ingen lust och ork att klättra uppförsbacke för att vattna resten av trädgården...

En räddning i nöden är vår lilla å Weisseritz som har blivit ett gemensamt vardagsrum för alla som bor i närheten. Barn, hundar, gubbar, tanter och tonåringar sitter, vadar, simmar och skuttar omkring i det klara vattnet och grillar, solar, läser och textar på stranden. Det finns ingen officiel, begränsad badplats, inga varningsskyltar, inga öppethållningstider...och ändå fungerar det finfint. Tummen upp!

Joojoo, olen kuullut, että teillä siellä kotisuomessa on kylmä, kylmin kesä 50 vuoteen. Onnenpekat! Täällä on kuuma. Ei, vaan polttava helle. Ja monin paikoin kuivin kesä Yli 50 vuoteen. Päivästä päivään ja viikkoon ja kuukauteen lämpömittarin punainen viivanen uskollisesti kiipeää yli 30 asteen rajan. Nukumme tuuletin täysillä makuuhuoneen nurkassa suristen. Sadetta en ole nähnyt pitkiin aikoihin - täällä ei edes ole ollut Dresdenin perinteisiä kesäukkosmyrskyjä. Juupajuu, nautinnollista on, mutta kun pitäisi tehdä töitä ja silleen. Aprikoosipuumme puutarhassa kuivui ja kuoli kuukausi sitten (*nyyh*). Matkalla kotiin partiolaisten keskiaikaviikolta (kuvia luvassa myöhemmin...) metsät näyttivät ruskeankuivilta, ja näimme helikopterin sammuttamassa metsäpaloa. Eikä minulla ole mitään intoa kiivetä auringon alla ylämäkeen kastelemaan puutarhaa...

Onneksi pieni Weisseritz-jokemme tuo helpotusta helteeseen. Siitä on tullut koko kansan olohuone. Lapsia, koiria, ukkoja, tätejä ja teinejä istuu, kahlaa, ui ja pomppii kirkkaassa vedessä ja grillaa, lukee ja tekstailee rannalla. Ei rajattua uima-aluetta, ei varoituskylttejä, ei aukioloaikoja... ja silti toimii hyvin. Peukku pystyyn!

Sommarpaus? - Kesätauko?

Den blomstertid nu kommer... och liksom ifjol samma tid märker jag att bloggandet blir mera en börda än något roligt. Nu är det tid att samla på soliga erfarenheter som man sen under regniga dagar kan skriva om. Nu är det tid att plantera, så och vattna i trädgården. Nu är det tid att mata hungriga fjärillslarver på jobbet. Jag kommer knappast att tystna helt, men om jag skriver öppet att jag är på sommarlov känns det inte som om jag Borde blogga mera eller mindre regelmässigt, utan att jag Får göra det om jag känner för det. Det är nu bara så som min hjärna fungerar.

Men... före jag springer ut på sommarbete har jag några bilder från de senaste veckorna att dela med mig:

Jo joutui armas aika... ja kuten viime vuonna samaan aikaan huomaan, että bloggaamisesta yhtäkkiä tulee rasite, eikä hauska harrastus. Nyt on aika kerätä aurinkoisia kokemuksia, joista voi sitten sateen sattuessa kirjoittaa. Nyt on aika istuttaa, kastella ja kitkeä puutarhassa. Nyt on aika syöttää nälkäisiä perhostoukkia töissä. Tuskin vaikenen kokonaan, mutta jos nyt tässä avoimesti ilmoitan olevani kesälomalla, pääsen eroon takaraivon pienestä nalkuttavasta äänestä, joka patistaa bloggaamaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti, ja Saan blogata jos ja kun siltä tuntuu. Näin ne aivoni nyt vain toimivat.

Mutta... ennen kuin siirryn kesälaitumelle, haluan jakaa kanssanne muutaman valokuvan viimeviikoilta:

 MERA kaffekapselpyssel, denna gång som broscher som morsdagsgåva - LISÄÄ kahvikapseliaskartelua, tällä kertaa äitienpäivärintakoruina

DAMMADE av vårt dammfilter efter vintern...  - KAIVOIN lampisuodattimen esiin talvisäilöstä---

HADE årets andra trädgårdstalko igår - nu växer allt i vackra rader - EILEN oli jo vuoden toiset puutarhatalkoot, nyt kaikki kasvaa kauniisti riveissä

Redan lite vår - Vähän jo kevättä

De allra första vårblommorna håller på att slå ut i vår trädgård! Jag kan knappt vänta på att sätta igång med att odla igen - vi har en hel del planer för i år redan - men måste väl hålla mig ett par månader ännu, att det ändå fortfarande är vinter ser man på islocket på guldfiskdammen . Under tiden försöker vi få lite ordning och reda på det lilla huset i trädgården.

 

Ifjol hade vi absolut ingen tid att göra något inomhus, men förra lördagen bar vi äntligen ut den gamla dammiga soffan (att den vägde! Det var med nöd och näppe att vi överhuvudtaget lyckade bära den till skåpbilen som vi hyrt. Jag har fortfarande helt ömma armmuskler) och skaffade en ny bäddsoffa från Ikea (som inte vägde lika mycket men kom (förstås) i en otymplig papplåda). Ser framemot att tillbringa några varma sommardagar helt på vår "sommarstuga"...som förvisso ligger bara 10 min promenadväg hemmifrån. Men före vi kan bygga upp soffan måste vi lägga ett laminatgolv under det, och före vi kan lägga golvet måste vi måla taket, och före vi kan måla taket måste vi bygga upp ett arbetsbord och några hyllor i det lilla sidorummet (som vi tänker omvandla till en riktig verkstad - tänk att vi kommer att ha ett helt litet rum för att bygga, pynja och pyssla! Bara man hade lite mera tid...) så att vi kan flytta alla verktyg och annat som för tillfället bara ligger omkring i osorterade högar...

HÄR skall vi ha ett litet vardagsrum med bäddsoffa och bord... TÄHÄN tulee pieni olohuone vuodesohvan ja pöydän kera...

Mycket att göra alltså! Och mina fingrar riktigt kliar att få sätta igång, tyvärr bara är de två följande veckosluten redan fullbokade med annat program. Kanske hinner jag upp någon kväll efter arbetet.  Ojj att jag blir glad bara av att tänka på vår lilla trädgård och huset där.

Ensimmäiset kevätkukat heräävät puutarhassamme! En millään malta odottaa, että pääsen taas istuttamaan - meillä on jo vaikka mitä suunnitelmia kasvimaallemme - mutta kaipa pitää malttaa vielä pari kuukautta. Jääkansi kultakalalammen päällä kielii vielä talvesta. Kevättä odotellessa yritämme laittaa pientä puutarhamökkiämme kuntoon.

Viimevuonna meillä ei ollut tippaakaan aikaa keskittyä talon sisustukseen, mutta viime lauantaima saimme vihdoin kannettua ulos vanhan pölyisen sohvan (joka oli ihan älyttömän painava! Saimme sen juuri ja juuri kannettua vuokrapakettiautoon, käsivarteni ovat vieläkin ihan hellinä) ja hankittua uuden vuodesohvan Ikeasta (joka ei painanut yhtä paljoa, mutta joka (tietysti) oli pakattu kömpelöstikannettavaan pahvilaatikkoon). Odotan innolla, että pääsemme kesällä viettämään muutaman päivän kokonaan "kesämökillämme"...joka tosin sijaitsee vain 10 minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Mutta sitä ennen pitää sohva vielä koota, sitä ennen pitää laittaa laminaattilattia sohvan alle, sitä ennen pitää maalata katto ja sitä ennen pitää rakentaa työpöytä ja hyllykkö viereiseen pikkuhuoneeseen, jotta saamme hieman järjestystä joka puolella lojuviin työkaluihin ja muihin tarpeisiin. Pikkuhuoneen ajattelimme muuttaa oikeaksi verstaaksi - ajatelkaas, kokonainen pieni huone askartelua ja rakentelua varten! Olisipa vain vielä enemmän aikaa (ja vähemmän muita kiinnostuksenkohteita)...

NU kan man redan se golvet! LATTIa näkyy jo!

Paljon tekemistä siis! Sormiani oikein syhyää päästä vauhtiin, valitettavasti vain kaksi seuraavaa viikonloppua on jo varattu täyteen muuta ohjelmaa. Ehkä ehdin tarhalle joku ilta töitten jälkeen. Oi, miten tulenkaan iloiseksi pelkästään kun ajattelenkin puutarhaa ja pientä mökkiämme!

EN SNÄCKA hade klättrat upp på skåpdörren för att övervintra där. KOTILO oli kiivennyt kaapinovelle talvehtimaan.

Syyslepoa ja talvikiireitä - Höstvila och vinterbrådska

Aikaisempia valokuvakirjojani. Saan muuten täyttää tämän bloggauksen kuvilla kunhan ehdin Suomeen, juna lähtee nytten juuri! - MINA tidigare fotoböcker. Jag for fortsätta illustrera detta inlägg i Finland, tåget avgår NU!

Huh, vihdoin sain saatettua päätökseen yhden vuoden suurimmista projekteista! Lähetin vihdoin 132-sivuisen valokuvakirjan painettavaksi, pian saanen hypistellä viimevuotisia (kyllä, vuodelta 2013) muistoja muutenkin kuin tietokoneen ruudulla. Fanitan suuresti Ifolorin valokuvakirjapalvelua, ja olen tehnyt useita kuvakokoelmia matkoilta. Viime vuonna päätin koota koko saksaanmuuttovuoden 2012 muistot yksiin kansiin, ja tänä vuonna siis jatkoin perinnettä. Saa nähdä, minä vuonna opin tekemään edellisen vuoden kirjan jotakuinkin ajoissa, viime viikkojen aikana sommittelin ja kirjoitin parhaillaan monta aukeamaa päivässä, jonka jälkeen ei kyllä huvittanut enää tippaakaan jatkaa samaa puuhaa blogin parissa. Suuresta työmäärästä huolimatta olen tyytyväinen, että kuvat tulee laitettua järjestykseen ja höystettyä teksteillä - nykypäivänä digitaalikuvat jäävät vielä vanhoja paperikuviakin helpommin "pölyttymään työpöydälle" (ja niiden katoamisriski tuntuu vielä suuremmalta - plop vain ja kaikki kuvamuistot häviävät kovalevyltä jonkun konevian vuoksi. *brrrr*)

Mitäs muuta tänne kuuluu? Hmm...

- Laukut pakattu (sis. kylmälaukullisen verran perhosenmunia tutkimusta varten), joululeivokset ostettu, matka kohti Berlinin lentokenttää alkaa tunnin päästä ja siirryn viettämään joulunaikaa taas Turkuun...

- Dresdenin joulumarkkinatarjonta (viidet isot ja kymmenet pienemmät markkinat ympäri kaupunkia koko kuukauden ajan) tarkastettu, tosin tänä vuonna vähän pinnallisemmen, illasta toiseen jatkuvassa sateessa kun ei malttanut jäädä notkuilemaan ruokakojuille.

- Puutarha on uinahtanut talvilepoon. Viimeisetkin omenat on poimittu, kultakalat torkku-uivat lammen pohjalla syömättä mitään kevääseen saakka, ruusunjuuret on peitelty lehtikasoihin...

ENSIMMÄISENÄ adventtiviikonloppuna löysin köynnösruusustamme vielä yhden herkän kukan. PÅ FÖRSTA adventsveckoslutet hittade jag ännu en ros i vår klängbuske.

- Kaikki materiaali ensimmäistä tieteellistä tutkimusartikkeliani varten on kasassa, puolet artikkelista jo kirjoitettukin (tosin vasta ensimmäinen raakaversio), hommassa kestää kauemmin kuin toivoisin, mutta siinä ei kai ole mitään uutta...

- Loppuvuoden askarteluihin on kuulunut keskiaikaisen "saksalaisen lasketun kirjonnan" opettelua, puusäilytyslaatikon/apupöydän rakentaminen puutarhalle, jouluseimen kokoamista ja ötökkäteemaisten jääkaappimagneettien piirrustamista erään kollegan rasavilleille pikkupojille.

- Kävin myymässä glögiä, pullia ja joulutorttuja Dresdenin suomalaisen seurakunnan joulukonsertissa. Konsertti oli hieno ja vieraitakin päälle sata, en tosin tainnut ehkä holittomana ihmisenä olla se oikea valinta sekoittamaan Finlandia-Vodkaa glögikuppeihin korvakuulolta ;) Onneksi joku löysi jostain pienen mittalasin.

Kiirettä on siis pitänyt, mutta välissä on onneksi ehtinyt nauttiakin joulunajan mauista, tuoksuista ja valoista. Seuraavaksi tosiaan suuntaan Suomeen, ja sieltä heti joulun jälkeen Kölniin yhdeksänpäiväiselle kansainväliselle partiokurssille, jota jännitän nyt jo ihan täysillä... Arviolta palaan siis blogin pariin joskus tammikuun puolen välin tienoilla.

Siispä pitemmittä puheitta,

Riemukasta Joulunaikaa ja Jännittävää Uutta Vuotta!

Toivottaa Kiireenvilkka
 

JOULUTERVEISET eteisestämme! JULHÄLSNINGAR från vår tambur!

Whew, äntligen fick ja färdigt ett av årets största projekt! Jag skickade äntligen in en 132-sidor lång fotobok till tryckeriet, snar får jag förhoppningsvis bläddra förra årets (ja, från 2013) minnen helt för hand och inte bara på datorskärmen! Jag är en stor anhängare av Ifolors fotoboksservice, och har sammanställt flera böcker från olika resor. Förra året bestämde jag mig för att sätta ihop alla minnen från 2012 då jag flyttade till Tyskland till en bok och i år fortsatte jag alltså denna tradition. Återstår att se hur många år det tar för mig att lära mig att sammanställa föregående års bok någolunda i god tid, under de senaste veckorna har jag layoutat och skrivit som bäst flera sidor per dag, och efter det hade jag absolut ingen lust att fortsätta med samma sak på bloggen. Trots det stora arbetet är jag nöjda att bilderna äntligen kommer i ordning och blir försedda med passande texter - moderna digitalbilder blir ännu lättare kvar och samla damm på skrivbordet än gamla pappersfoto. (För att inte tala om att risken att de försvinner känns ännu större - plop bara och alla bildminnen försvinner från hårdskivan tack vare något datorfel. *brrrr*)

Vad annat hörs det hit? Hmm...

- Väskorna är packade (innehåller bl.a. en kylväska med fjärillsägg för forskning), julbakelserna inhandlade, resan mot Berlins flygfält börjar om en halv timme och jag är redo att fortsätta med julstök hemma i Åbo...

- Jag har kollat igenom Dresdens utbud på julmarknader (fem stora och tiotals små marknader runt staden under hela december), i år tillbringade jag tyvärr lite mindre tid bland alla härliga torgständer p.g.a. det ihålliga regnet som fortsatt från kväll till kväll i veckor (känns det som i alla fall).

- Trädgården har somnat för vintern. De sista äpplena har plockats, guldfiskarna sov-simmar djupt nere i dammen utan att äta någonting före våren, rosenrötterna är täckta med löv...

- Jag har samlat ihop allt material som jag behöver för min första vetenskapliga artikel, och halva artikeln är redan färdigskriven (ok, bara en första version, men ändå!), det hela tar mycket längre än jag hade hoppats, men det är väl inget nytt...

- På pysselfronten har jag övat mig på en medeltida tysk broderistil, byggt en trälåda/hjälpbord till trädgården, pynjat ihop en julkrubba och tecknat kylskåpsmagneter med småkryp åt en kollegas två små söner.

GEEKFLAKES - nörttilunta ikkunassamme, nördsnö i vårt fönster.

- Jag var och sälja glögg, bullar och jultårtor på Dresdens finska församlings julkonsert. Konserten var fin och vi hade över hundra gäster, men jag som icke-akoholdrickare var kanske inte det rätta valet att blanda i Finlandia-Vodka i glöggmuggarna ;) Som tur hittade någon ett litet mätglas åt mig.

Jag har alltså haft det fullt upp, men emellanåt har jag tack och lov också hunnit njuta av julens smaker, dofter och ljus. Nu bär det alltså av mot Finland, och därefter direkt till Köln där jag har en internationell niodagars scoutkurs över nyåret... Troligtvis syns jag alltså här på bloggen först någon gång i mitten av januari.

Då så.. nu är det väl dags att önska er alla en

Fröjdefull Jul och ett Spännande Nytt År!

Önskar Illakvick
 

TÄSSÄ ehkä rakkaimmat jouluvärit, piparimausteet lillumassa siirapissa. MINA käraste julfärger, pepparkakskryddor i sirap.

Mysteerikökkö 2

Tällä kertaa minäkään en tiedä, mikä allaoleva mysteerikökkö oikein on! Se löytyi puutarhamökkimme vintiltä (no joo, oikeastaan vain katon alla oleva ryömittävä säilytystila).  Kovin olisi matala jakkaraksi (ellei sitten juuri puutarhatöihin ja kitkemiseen?), lisäksi pinta oli aika kulunut, varmaan muustakin kuin pelkistä takamuksista. Niin mielikuvitukselliset kuin realistisetkin arvaukset ovat tervetulleita ;D

Denna gång vet jag inte ens själv vad "mysterieobjektet" ovan riktigt skall föreställa! Jag hittade den på vinden i vår trädgårdsstuga (ok, egentligen bara ett  lågt förvarsutrymme just under taket). Det är väldigt lågt för att vara en pall av något slag (fast kanske den skulle funka just för trägårdsarbeten?), dessutom är den ganska skråmig och nött, knappast av bara sittande rumpor. Såväl fantasifulla som realistiska gissningar är välkomna ;D

Harrastelijaetymologi - Hobbyetymolog

PUUTARHAMME suomen- ja ruotsinkieliset voikukat: smörblomma tarkoittaa hämäävästi niittyleinikkiä, vaikka nimen santarkka käännös onkin voikukka. Myös englanninkielinen buttercup viittaa voihin. FINSKA och svenska smörblommor i vår trädgård: voikukka är maskros, fast namnet ordagrant översatt betyder smörblomma. Även smörblommans engelska namn,  buttercup, syftar på smör.

Mikä ihana tunne, kun joskus kaikki palaset loksahtavat kohdallen, ja yhtäkkiä tajuaa jotain, mitä ei ole ennen ymmärtänyt!

Minulle käy näin toisinaan sekalaisten lainasanojen kanssa... otetaanpa kesäinen ja puutarhainen esimerkki: voikukka. Jo jonkun aikaa sitten ihmettelimme Tobin kanssa, onkohan sattumaa, että voikukka sekä saksaksi (Löwenzahn, "leijonanhammas") että englanniksi (dandelion) viittaa leijoniin. Seikka jäi kaivelemaan jonnekin takaraivoon, kunnes eräänä päivänä tajusin tarkistaa kukan ranskankielisen nimen: dent-de-lion eli leijonanhammas! Nimi on siis täysin sama kuin saksaksi, ja englanninkielinen dandelion on sekin pelkkä enemmän tai vähemmän väärinkirjoitettu foneettinen versio ranskankielisestä nimestä. Nimitys tulee ainakin Wikipedian mukaan voikukan lehtien terävistä "hampaista".

Voinkeltaisen kukan suomenkielisen nimen alkuperää ei ole kovin vaikea arvata, ruotsinkielinen "maskros" (matoruusu) ei ehkä kuulosta niinkään runolliselta, mutta on tavallaan paikkaansapitävä: voikukat houkuttelevat puoleensa sekalaisia ötököitä. Ja näemmä voikukkaa on ruotsissakin aikanaan kutsuttu lejontandiksi, norjaksi se on edelleen løvetann.

Vähemmän imarteleva ranskankielinen nimi voikukalle on "pissenlit" - vapaasti käännettynä "pissasängyssä". Tämä voikukan diureettisiin vaikutuksiin viittaava termi on ollut käytössä myös englanniksi muodossa "wet-a-bed" sekä "pee-a-bed".

"Mit' onkaan nimi...?" puutarhassamme nämä keltaiset kukkijat kuitenkin kovasti yrittävät kähveltää leijonanosan kasvimaastamme.

Vilken skön känsla, då alla bitar ibland passar ihop och man plötsligt fattar någonting som man aldrig förstått förrut!

Den känslan har jag många gånger fått uppleva med olika låneord... låt oss ta ett somrigt trädgårdsexempel: maskrosen.  Redan en längre tid hade vi undrat med Tobi, vilket konstigt sammanträffande det är att maskros både på tyska (Löwenzahn, "lejontand") och på engelska (dandelion) syftar på lejon. Någon gång senare fattade jag att kolla upp vad blomman heter på franska: dent-de-lion, alltså lejontand! Namnet är alltså helt samma som på tyska, och det engelska namnet visade sig också vara endast en mera eller mindre felskriven fonetisk version av det franska namnet. Enligt Wikipedia syftar namnet på maskrosens starkt tandade blad.

Det finska namnet på den gula blomman är "voikukka" - smörblomma, vilket ju är lätt att förklara. Det svenska namnet syftar på alla de småkryp som blomman lockar till sig. Och tydligen har maskrosen också i sverige tidigare kallats för "lejontand", på norska heter den fortfarande løvetann.

Ett mindre poetiskt franskt namn för maskrosen är "pissenlit" - fritt översatt "pissisängen". Namnet syftar på växens diuretiska egenskaper och har använts även i england i formen  "wet-a-bed" och "pee-a-bed".

"Vad är ett namn...?" I vår trädgård försöker dessa gula blomster hur som helst erövra lejonparten av vårt grönsaksland.

Morötter - Porkkanoita

 

Som jag redan någon gång tidigare beklagade mig, blev vår första morotsskörd rätt så liten. MEN den var desto färggrannare! Efter att på våren ha beundrat de purpurröda och gula morötterna på torget blev jag överglad då jag hittade en fröblandning med fyra olikafärgade morotssorter. Tänk hur snyggt det skulle se ut i allt från sallader till vegebiffar (om man alltså hade fler än 6 stycken morötter).

Kuten jo joskus aikaisemmin valittelin, jäi ensimmäinen porkkanasatomme aika mitättömäksi. MUTTA se oli sitäkin värikkäämpi! Ihailtuani keväällä purppuranpunaisia ja keltaisia porkkanoita torilla ihastuin ikihyviksi kun löysin siemensekoituksen, jossa oli peräti neljän erivärisen porkkanalajikkeen siemeniä. Ajatelkaas kuinka hienoja aterioita niistä saisikaan, salaateista kasvispihveihin (jos porkkanoita siis olisi käytettävänä enemmän kuin kuusi kappaletta).

NÅGON normal orange sort, Yellowstone, White Satin och Purple Haze - JOKU tavallinen oranssi lajike, Yellowstone, White Satin ja Purple Haze

Sammakkoprinssi - Grodprins

Taas puutarhapäivitys: viis etanoista, rikkaruohoista ja mustapilkkusienien vaivaamista ruusunlehdistä - puutarha, jonka lammikossa asustaa sammakko, on täydellinen.

Löydättekö? Hittar ni?

Igen en trädgårdsuppdatering: vem bryr sig om ogräs, sniglar eller svartfläckiga rosenblad - en trädgård med en groda i dammen är perfekt.

PRINSSI tutkailee valtakuntaansa - Prinsen beundrar sit kungadöme

Etanaongelmia - Snigelproblem

KUVAN viinimäkikotilolla ei ole mitään tekemistä tekstin tappajaetanoiden kanssa, satuin vain löytämään sen kiipeilemästä aidalla työmatkani varrella Tharandtissa. BILDENS vinbergssnäcka har ingett att göra med inläggets mördarsniglar, jag bara råkade hitta den klättrande på ett staket på min arbetsväg i Tharandt.

Puutarhanhoito ei aina ole mennyt ihan nappiin... ehkä suurin yllätysongelma tuli etanoiden taholta - noita hitaita mussuttelijoita asuu tarhassamme näemmä biljoonia (ja ne mönkivät esiin kaikki kerralla illan hämärtyessä joka paikasta kuin jossain B-luokan kauhuleffassa). Etanoiden suihin päätyi niin suuri osa mansikkasadostamme kuin kaikki siemenistä kasvatetut auringonkukat. Myös koristedaaliat oli kesäkuussa Suomesta palatessani jäydetty viimeistäkin kukkaa ja lehteä myöten kaljuiksi, ja marketankukistakin osa (vaikka kasvavat tosi korkeiksi! Miten ne edes kestävät ison etanan painon?).

Suurin syypää tuhoisaan mussutukseen ovat espanjansiruetanat (Arion vulgaris), nuo Suomen Turussakin parhaillaan kauhua levittävät "tappajaetanat". Otukset ovat isoimmillaan jotain 10 sentin luokkaa, oranssinruskeita ja todella limaisia - en ensimmäisen kerran jälkeen enää suostu koskemaan niihin ilman hanskoja, sillä limaa ei saa pesty käsistä pois millän. Nimestään huolimatta espanjansiruetanat eivät uusimpien tutkimuksien mukaan olekaan peräisin espanjasta, vaan ihan täältä keskieuroopasta. Niitä ollaan kuitenkin jo kauan luultu tulokaslajeiksi, ja selvää on, että niiden kannat ovat viime vuosina räjähtäneet kattoon (mikä antaakin helposti mielikuvan, että etanat olisivat invasiivinen tunkeilija jostakin muualta) - kukaan ei vain tunnu tietävän miksi.

Meidän puutarhassamme monen etanan kohtaloksi ovat onneksi koituneet ovelat olutansat: leikataan muovinen juomapullo kahtia, kaivetaan kumpikin puolisko ("yläpuolisko" niin, että korkki on ruuvattu tiukkaan kiinni) taholleen maahan niin, että reuna on aivan maanpinnan tasossa, ja täytetään kippo mahdollisimman halvalla oluella (joka täällä Saksassa on todella halpaa). Sitten aina parin päivän välein kipataan oluessa marinoituneet (ja onnellisesti hiprakassa kuolleet...) etanat kompostiin (jonne muuten myös kannattaa laittaa näitä olutansoja) ja täytetään purkki uudella oluella.

Aivan kaikkeen olutansatkaan eivät riitä - niistä ja lopulta epätoivoissani hankkimasta kaupallisesta etanakarkoitteesta huolimatta basilika toisensa perään päätyi etanoiden kitaan. Kaipa tuo pizzakasvi sitten on vielä oluttakin houkuttelevampaa ravintoa. Ensi vuonna ripustan basilikan amppelissa omenapuuhun. Tai lyhtypuuhun.

Ennen - Före...

...jälkeen - efter

 Alltid fungerar trädgårdsskötseln inte riktigt som man planerat... det största överraskningsproblemet var nog sniglarna - tydligen bor det biljoner långsamma mumsare i vår trädgård (och de kryper alla ut ur sina gömmor samtidigt efter solnedgången, precis som i någon B-klassens skräckfilm). Sniglarna åt upp såväl en stor del av vår jordgubbsskörd som alla solrosor som vi försökte gro ur frön. Dekorationsdahliorna var också helt utan blad och blommor då jag i juni återvände från Finland, och t.o.m. en del av margerite-blommorna var uppätna (fast de växer högt uppe på tunna stjälkar! Hur kan de stora sniglarna ens klättra så högt upp?)

Det största problemet är de spanska skogssniglarna (Arion vulgaris), de såkallade "mördarsniglarna" som just nu sprider skräck även i Åbo i Finland. De blir sådär 10 cm långa, är orangebruna till färgen och jätteslemmiga - efter att ha försökt en gång vägrar jag nu att röra vid dem utan handskar, det är tvärt omöjligt att tvätta bort slemmet! Trots sitt namn kommer de spanska skogssniglarna enligt de nyaste forskningsresultaten inte från Spanien utan de hör hemma här i mellaneuropa. Man har ändå länge trott att de är invasiva nya arter, och det är klart att deras population har ökat explosivt under de senaste åren (vilket ju lätt får det att kännas som om sniglarna plötsligt kom från någon annanstans) - orsaken till ökningen är än så länge okänd.

I vår trädgård har jag bekämpat sniglar med ölfällor: man klipper en plastflaska i tu, gräver ner båda halvorna (den "övre" halvan med korken påskruvat) på lämpliga ställen så att deras kant är just vid markytan, och fyller burkarna med billig öl (som här i Tyskland är jättebilligt). Sedan tömmer man de ölmarinerade sniglarna (som lyckligt supit ihjäl sig) med ett par dagars mellanrum i komposten (dit det också lönar sig att sätta ölfällor) och fyller burkarna med nytt öl.

Inte ens ölfällorna (eller riktig snigelgift som jag i min desperation till sist köpte) hjälper överallt: sniglarna åt upp basilika efter basilika i min örtagård. Tydligen är denna pizzaväxt ännu läckrare än öl. Nästa år skall jag hänga upp basilikan i en ampel i äppelträdet. Eller i lyktträdet.

SIEMENISTÄ kylvettyjen auringonkukkien jouduttua etananruoaksi tajusimme kasvattaa kukat parikymmensenttisiksi taimiksi kotiparvekkeella ennen istuttamista. Yhdessä olutansojen kanssa tuo toimi, ja nyt takapihaamme koristavat pienet auringot. DÅ SOLROSORNA som vi sått ur frön blev snigelmat provade vi med att gro dem först på balkongen och plantera ut dem först då de var ca. 20 cm långa. Det (tillsammans med ett par ölfällor) funkade, och nu har vi en rad med minisolar på vår bakgård.

Valoa syysiltaan - Ljus i höstkvällen

Hups. Elokuu hävisi jonnekin. Lähinnä todella pitkiin työpäiviin tutkimukseni parissa, sekä parin viikon visiittiin Suomessa, joka flunssailun vuoksi muuttui erämaavaelluksesta Lapissa sohvalöhöilyksi (ja kivaksi kahden yön minilomaksi Helsingissä!). Välillä ehdimme sentään piipahtamaan puutarhaan, joka on jaksanut tarjota yllätyksiä ja opetuksia koko kesän ajan - ihanaa!

Suomessa vietettiin tänä viikonloppuna muinaistulien yötä, kuulemma hienossa säässä  (tiedoksenne vain: täällä sataa). Tarhallamme syysöihin tunnelmavalaistusta tuo kokon sijaan väsäämämme lyhtypuu - pieni puu, joka oli pakko sahata talonnurkalta pois, etteivät sen juuret vahingoittaisi rakennusta. Puu oli hupaisasti kurottelevine oksineen lähinnä hattutelineen näköinen, joten päätimme säästää sen "varmuuden vuoksi", ja kerran tarhalla iltaa viettäessämme siskoni sai älynväläyksen täyttää puu erilaisilla lyhdyillä. Tuumasta toimeen, puu valettiin betoniin ämpäriin ja nyt sitä saa siirrellä tarpeen tullen minne haluaa.

Joululahjatoive: pieniä roikkuvia lyhtyjä.

TÄMÄ reppana kuva ei kerro koko tunnelmallista totuutta, mutta antaa sentään vähän suuntaa... DENNA lite suddiga bild ger åtminstone en idé om hur vår lyktträd ser ut - i verkligheten är den dock mycket mera stämningsfull ;)

Hoppsan, augusti försvann någonstans. Mest till långa arbetsdagar med min forskning, och till en "minisemester" i Finland, som skulle bli en vandring i Lappland men som p.g.a. förkylning slutade som lata dagar på soffan (och en trevlig tredagars resa till Helsingfors!). Alltid emellanåt hann vi ändå besöka vår trädgård, som bjudit på överraskningar och lärorika upplevelser under hela sommaren - härligt!

I Finland firade man detta veckoslut forneldarnas natt. Vädret lär också ha varit vackert...(bara så ni vet: här regnar det). I vår trädgård har vi ingen plats för en vårdkase, men istället ett stämningsfullt lyktträd - ett litet träd som vi måste såga ner eftersom den växte för nära husväggen där dess rötter kunde ha skadat byggnaden. Trädet hade lustigt uppåtväxande grenar som fick det att se närmast ut som ett hattställ, och vi beslöt oss för att spara det "för säkerhets skull". En gång då vi njöt av en sommarkväll i trädgården fick min syster en snilleblixt: man kunde ju hänga trädet fullt med små lyktor! Sagt och gjort, nu står trädet i en ämbare med betong och kan flyttas omkring vart man vill.

Julklappsönskemål: små lyktor som man kan hänga upp.

Tavallinen viikonloppu - Ett vanligt veckoslut

Tänä viikonloppuna on tullut taas tehtyä sitä sun tätä.

Perjantaina töiden jälkeen puutarhalle :) Saimme Tobin vanhemmilta lampeemme aurinkopaneelilla toimivan pumpun ja suodattimen kahden kultakalamme suureksi iloksi. Ja sehän oli pakko mennä asentamaan paikoilleen heti kun pääsin toukkatöistä kotiin. Hienosti toimii kun aurinko paistaa!

Keittelin kasaan yhden satsin mustaherukkahyytelöä, jota fanitin jo koulussa kanaviilokkipäivinä, mutta jota koskaan ei ole itse tullut aikaisemmin tehtyä. Mummopisteitä!


Detta veckoslut har jag igen sysslat med det ena och det andra.

På fredag efter jobbet bar det direkt av till trädgården :) Vi fick ett filter för vår damm av Tobis föräldrar (till guldfiskarnas stora glädje), och den måste man ju montera direkt då alla larverna var räknade i skogen. Funkar bra då solen skiner!

Jag kokade ihop en sats med svartvinbärsgelé som jag älskade redan i skolan de dagar som  hönsfrikasé stod på menyn, men som jag aldrig förr gjort på egen hand. Mormorspoäng!

NUO metalliset mötikät ovat robootteja, jotka poimivat ja kääntelevät noita kolmiopalikoita ja ampuvat noita vaneerisia mammutteja. Just joo. DE DÄR metall-lådorna är robotar som samlar upp och vänder de där triangelklossarna och skjuter de där fanermammuttarna. Just så.

3D-PRINTTERI tulostaa pöllöä, hitaasti kerros kerrokselta sulavasta muovista. EN 3D-printer printar en uggla, långsamt lager för lager av smält plast.

Illalla sain revittyä itseni liikkeelle Tieteiden Yöhön siskoni kaverilauman jatkoksi. Ihana jokavuotinen tapahtuma, jossa kaikki Dresdenin yliopiston tiedekunnat ja osastot sekä kaupungin muutkin tutkimuslaitokset esittelevät erityisalojaan. Ohjelmassa oli kaikkea tulivuorituhkapilvisimulaattorista (ok, tuolla en tosin itse käynyt) vanerisia mammutteja metsästäviin robootteihin sekä 3D-printteristä kemialliseen valoshowhun (siis aivan mahtava "tiedekoomikko" Magic Andy sai niin lapset kuin aikuisetkin paitsi nauramaan kippurassa myös ymmärtämään eron fosforesenssin, fluoresenssin ja kemoluminesenssin välillä). Ehdottomasti lempparikesätapahtumiani.

På kvällen lyckades jag sparka mig själv till Vetenskapens Natt tillsammans med min syster och hennes kompisar. Ett härligt årligt sommarevenemang där alla fakultät och avdelningar på Dresdens universitet samt stadens andra forskningsinstitut presenterar sina specialområden. På programmet stod allt från en vulkanaskmolnssimulator (ok, där var jag inte, men lär ha varit tufft) till robotar som jagade mammutar gjorda av faner och från en 3D-printer till en kemisk ljusshow (en helt fantastisk "vetenskapskomiker" Magic Andy fick såväl barn som vuxna både att gapskratta och att förstå skillnaden mellan fosforescens, fluorescens och kemoluminescens). Absolut ett av mina favoritsommarevenemang.

Lauantaina erään ystävän synttärijuhlille jännittämään ukkoskuuroa puutarhakatoksen alle. Miljoona herkullista kakkua *urp*.

På lördagen firade vi en kompis födelsedag under ett paviljongtak i åska och regn (och efteråt sol). miljoner av läckra kakor *örp*.

Kirsikankivien poistopiste - här plockade vi ut körsbärskärnor

TISKIKASA, valmiita hilloja, mehunkeittoa ja pullojen sterilisointia uunissa - DISKHÖG, färdiga syltburkar, kokande saft och sterilisering av flaskor i ugnen.

LISÄÄ valmiita tuotteita - MERA färdiga produkter

KIRSIKKAMEHUINEN kiireenvilkka kello kahdelta yöllä - EN KÖRSBÄRSSAFTIG Illakvick klockan två på natten

Lauantai-illalla muutimme keittiömme hillo-ja mehutehtaaksi. Kirsikoiden perkaaminen sujui tabletilta elokuvia katsellessa ja keittiön lattia tyhjeni marjaämpäreistä - kahdelta yöllä oli viimeisetkin viinimarjat ja kirsikat joko hillottu, mehustettu tai pakastettu.

På lördag kväll byggde vi om vårt kök till en sylt- och saftfabrik. Att rensa körsbär funkar bra då man kan titta på film samtidigt, och alla fruktämbare försvann från köksgolvet. Klockan två på natten hade även de sista vinbären och körsbären äntligen antingen kokats till sylt eller saft eller packats i frysen.

HATUN ainekset: olkihattu, kaksi huivia, nauhanpätkä, kuivattuja ruusuja, sulka, kaksi neulattua perhosta, nuppineuloja. Valmistusaika: 15 minuttia. HATTENS ingredienser: en stråhatt, två dukar, ett dekorband, torkade rosor, en fjäder, två nålade fjärillar, knappnålar. Produktionstid: 15 minuter.

Sunnuntai aamulla piti kiireessä leipoa englantilaisia "shortbread"-keksejä ja rakentaa viktoriaaninen hattu. Jäi vähän viimetippaan. Viikonlopun toiset syntymäpäiväjuhlat, joita vietettiin olohuonepiknin muodossa viime vuosisadan vaihteen teemalla. Miljoona herkullista kakkua *urp*.

På söndag morgon gällde det att snabbt baka engelska "shortbreads" (kex av mördeg, typ), och bygga en viktorianisk hatt. I sista sekunden. Veckoslutets andra födelsedag firades med viktoriansk vardagsrumspiknik. Miljoner av läckra kakor *örp*.

Kotona kolmen maissa, kiipesin puutarhalle hakemaan lähes kilon kokoiseksi paisuneen kesäkurpitsan ruokapöytään ja kastelemaan kaikki istutukset. Sitten vielä hetkeksi helteessä kahlaamaan ikkunamme alla virtaavaan jokeen, ja sitten meikäläinen lysähti tähän tietokoneen ääreen - suurkiitos Tobille kesäkurpitsan höystämisestä sunnuntaipäivälliseksi.

Hauskaa ja herkullista! Ja ehtiihän tässä vielä muutaman tunnin löhötäkin ennen seuraavan työviikon alkamista ;)

Hemma kring kl. tre, jag klättrade upp till trädgården för att skörda den nästan 1kg stora Zucchinin och för att vattna alla planteringar. Sen ännu vada en stund i "vår" å i den gassande hettan, och sedan fastnade jag här vid min dator - stort tack till Tobi som raffinerade sagda zucchini till en utmärkt söndagsmiddag.

Roligt och läckert! Och visst hinner man ännu lata sig ett par timmar före nästa arbetsvecka börjar imorgon ;)