MEEPLE Circus var ett av våra favoriter i år. Här gäller det att hålla tungan rätt i mun och samla ihop det bästa möjliga cirkusnumret. - MEEPLE Circus oli yksi tämän vuoden suosikeistamme. Päämääränä on kasata (kirjaimellisesti!) mahdollisimman näyttävä sirkusnumero, ja siihen tarvitaan sorminäppäryyttä!
Senhösten är traditionellt brädspelsäsong för oss - ett av årets mestväntade evenmang, som de som läst denna blog i några år kanske mins, är världens största spelmässa i Essen. Ifjol hade våra bekanta medspelare fått ett barn just före mässan så resan uteblev, men i år var det igen dags för ett långt veckoslut med många nya spel, med ettåriga Lukas i pappas ryggsäcskssits.
TRADITIONELLT har vi ju alltid också klätt ut oss för en dag på mässan. I år hade vi piffat upp våra steampunkkostymer, men tyvärr glömde vi att ta bra bilder på dem! - PERINTEISESTI olemme aina pukeutuneet jonkun teeman mukaisesti yhtenä messupäivänä. Tänä vuonna rukkasimme vanhat steampunkasumme uuteen uskoon, mutta valitettavasti unohdimme kokonaan ottaa niistä hyviä kuvia!
För första gången ordnade spelförlaget Pegasus en VIP spelkväll dit vi (förutom Lukas med pappa) och ett par goda scoutvänner anmälde oss. Det kändes nog lite VIPpigt att stanna kvar med ett fullt spelbibliotek och smörgåsbord i den enorma mässehallen då de flesta gästerna åkte hem!
En ny erfarenhet för i år var också den mindre spelmässan, Spielraum, i Dresden som alltid äger rum ett veckoslut efter Spiel i Essen. Mässan är mera riktad åt barn, och därför har vi inte besökt den tidigare, men i år tänkte vi ta en titt i varje fall... och det lönade sig absolut! Alla de komplicerade spelen som man i Essen får stå i kö för var lediga på borden och utbudet var mycket bättre än vi förväntat! Kanske blir det här med dubbelspelmässa en ny tradition.
BEKANT från den finska sommaren... TUTTU Suomen kesästä...
Myöhäissyksy on meillä perinteinen lautapelisesonki - yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista, kuten pitkäaikaislukijat ehkä muistavatkin, ovat maailman suurimmat pelimessut Essenissä. Viimevuonna matkakumppanimme saivat vauvan juuri ennen messuja joten reissu jäi väliin, mutta tänä vuonna vietimme taas pitkän viikonlopun pelien parissa, pikku Lukas mukana isän selkäreppuistuimessa.
I JACK och bönstängeln fick vi också stapla saker. Ett roligt litet spel som vi varmt kan rekommendera. - JAAKKO ja pavunvarsipelissä saimme myöskin pinota milloin mitäkin. Pieni hauska peli, jota voimme lämpimästi suositella.
Pelikustantamo Pegasus järjesti tänä vuonna ensimmäistä kertaa VIP peli-illan, jonne me (Lukasta ja isäänsä lukuunottamatta) ja pari hyvää partiokaveria ilmoittauduimme. Tuntui kyllä melko VIPiltä jäädä valtavaan messuhalliin täyden pelikirjaston ja voileipäbuffetin kera kun suurin osa messuvieraista tallusti kotiin!
Moar unicorns!
Uusi kokemus oli myöskin Dresdenissä aina viikkoa Essenin messujen jälkeen järjestettävät pienemmät Spielraum pelimessut. Spielraum on suunnattu enemmän lapsille, ja siksi kai emme ole siellä aikaisemmin käyneet, mutta tänä vuonna päätimme kurkistaa, mistä oikein on kyse...ja kyllä kannatti! Kaikki monimutkaiset pelit, joita Essenissä saa jonottaa kauan olivat vapaina pöydillä ja tarjonta oli paljon parempaa kuin olimme odottaneet! Ehkäpä näistä tuplamessuista tuleekin uusi perinne.
En timme ännu, en sista bloggning... sedan börjar ett äventyr!
3h buss till Berlin. 3h vänta på flygfältet. 6h flyg till Abu Dhabi. 5h vänta på flygfältet. 13h flyg till Sydney. 3h vänta på flygfältet. 5h flyg till Christhurch.
Sedan 3 veckor Nya Zeeland. Äntligen, över ett år "försenat", dags för vår bröllopsresa :)
Ser framemot våren på andra sidan jordklotet... jag har aldrig hört om någon, som skulle ha varit missnöjd med en resa till NZ.
Vill du följa med? Kolla in: https://www.instagram.com/jutobia/
- alltid då vi råkar hitta ett Internet försöker vi ladda upp några bildhälsningar från Kiwilandet.
Nervöööööööööööööööööööööööööööööööös!
P.S. helt orelaterad detalj om det tyska språket: jag lärde mig just av min kära make, att man i tyskan kallar alla dubbelnummer - 11, 22, 33 osv. - "Schnapszahl", snapstal. För man ser dem liksom dubbelt...
Tunti vielä, viimeinen bloggaus...sitten alkaa seikkailu!
3h bussi Berliniin. 3h odotus lentokentällä. 6h lento Abu Dhabiin. 5h odotus lentokentällä. 13h lento Sydneyyn. 3h odotus lentokentällä. 5h lento Christchurchiin.
Sittne 3 viikkoa Uudessa Seelannissa. Vihdoin, yli vuoden "myöhässä", pääsemme häämatkalle :) Odotan jo innolla kevättä maapallon toisella puolela... en ole vielä koskaan kuullut kenestäkään, joka olisi ollut tyytymätön Uudenseelanninmatkaan.
Haluatko mukaan? Kurkkaa osoitteeseen: https://www.instagram.com/jutobia/
- aina kun löydämme Internetin, yritämme lisätä muutaman kuvaterveisen Kiivimaasta.
Hermoooostuuunuuuuuuuttt!
P.S. Täysin aiheeseen liittymätön yksityiskohta ihanasta saksankielestä: opin juuri rakkaalta puolisoltani, että saksassa tuplanumeroita - 11, 22, 33 jne. - kutsutaan nimellä "Schnapszahl" - snapsinumero. Koska nehän nähdään niinku tuplana...
Juuri tällä hetkellä istun bussissa. Nopealla wifillä varustetussa matkabussissa. Kroatiassa. Matkaan Plitvice-järvien kansallispuistosta kohti Adrianmeren rannalla sijaitsevaa Zadaria, pitkä vaelluspäivä takana ja torkkuva sisko viereisellä istuimella. Ulkona on viheriöiviä vuoria. Ja minä opettelen somettamaan!
Viikko sitten kävin päivänmittaisen 'tiedetoimittajan pikakurssin', sillä onnistuin pääsemään Suomen Luonnon syksyllä ilmestyvän erikoisverkkojulkaisun, #Muutoksen, kirjoittajajoukkoon. Koulutuspäivän aikana meitä aloittelevia toimittajia rohkaistiin useaan kertaan bloggaamaan, twiittaamaan, instagrammaamaan ja facebookkaamaan tekemisistämme. Itse olen ollut päättäväinen somevälttelijä, mutta tuon koulutuksen jälkeen uskaltaudun kokeilemaan edes jotakin uutta, nimittäin dokumentoimaan Kroatianlomaamme somemestarisiskoni avustuksella Instagrammiin. Hui!
Seuraapa sinäkin Fitsisin ja Fatsisin seikkailuja osoitteessa:
LEPOHETKI Välimeren rannalla. Niinhän siinä kävi, etten keksinyt, miten kuvan saa paikalleen kännykän blogisovelluksessa, ja viimeistely piti hoitaa hotellilla. Kiitos sisko kuvasta! - TUPPLUR vid Medelhavet. Till sist måste jag finslipa inlägget på hotellet, eftersom jag inte fattade hur man placerar in bilder på rätt ställe i inlägget med hjälp av smarttelefonens blogger-app. Tack syrran för bilden!
Just nu sitter jag i bussen. En resebus med wifi. I Kroatien. Jag reser från Plitvice-sjöarnas nationalpark mot Zadar vid Adriatiska havet, en lång vandringsdag bakom mig och en sovande syster vid min sida. Utanför ser jag vackert geönskande berg. Och jag lär mig att använda sociala medier!
För en vecka sedan gick jag en daglång utbildning i vetenskapsjournalism, för jag lyckades bli vald som skribent till ett specialnummer av den populära naturtidningen Suomen Luonto. Under skolningen uppmuntrades vi flera gånger till att använda bloggar, Twitter Instagram och Facebook och berätta om vad vi håller på med. Själv har jag hittils varit en socialmediavägrare, men efter skolningen vågar jag mig på att åtminstone prova på något nytt, nämligen att dokumentera vår resa i Kroatien på Instagram med hjälp av min syster som är ett mediageni... Skrämmande!
Nu kan du alltså följa med fitsis och fatsis äventyr i adressen:
Ett säkert hösttecken är att vi och några vänner packar in oss i en bil och kör till världens största (bräd-)spelsmässa i Essen. Så även förra torsdagen. Mässan var ännu större än ifjol, massor av människor och bord fulla med spel som man kan prova på. Mina nyaste favoriter: Mice and Mystics (som jag direkt skulle köpa om jag hittade den till lämpligt pris på engelska istället för tyska...) och Looney Quest. Och så Tail Feathers... som nog var lite för komplicerad för mig (och som litade sig lite för mycket på tur för att vara ett bra strategi-strids-spel), men som hade de vackraste spelfigurerna som jag någonsin sett. Tyvärr var det inte värt 60€ bara för att få måla några möss som flyger på blåskrikor...
FÖR första gången såg vi specialtillverkade spelbord till salu på mässan - unikatmöblerna tillverkas enligt kundens önskemål för hand i Tyskland, och kostar omkring 12 000 € ENSIMMÄISTÄ kertaa näimme erityisesti pelikäyttöön valmistettuja pöytiä myynnissä messuilla - uniikkihuonekalut valmistetaan asiakkaan toiveitten mukaan käsin Saksassa, ja maksavat n. 12 000 €.
Till spelmässan hör också att vi cosplayar - kort sagt klär ut oss som figurer från böcker, spel eller filmer - en hel dag. Ifjol var det Weird West som gällde, året innan Star Wars, och i år tog vi itu med det humoristiska svenska dataspelet Magicka. Veckorna innan mässan var fulla med att sy kåpor, huvor och västar och ännu på onsdag kväll pysslade vi stavar och väskor, men till sist blev allt färdigt i tid. Det var jätteroligt alltid då någon (ganska många sammanlagt!) kände igen oss och ville ta bild tillsammans med oss... mindre smickrande var det då folk trodde vi var stjärngossar!
OCH förstås hade någon ögonen slutna då vi tog gruppfoto ;) Hittar ni mig? JA tietysti aina jollain on silmät kiinni kun otetaan ryhmäkuva ;) Löydättekö minut?
Tjah... nu är vi hemma, lyckliga men trötta, och det gäller bara att försöka tränga in ännu en maskeraddräkt i den överfulla garderoben och att spela igenom alla våra nya inköp före Spiel '16 om ett år.
MED lite kreativitet förvandlas hotellsängen till et stort spelbord. LUOVUUDELLA hotellisänky muuttuu isoksikin pelipöydäksi
Varma syksyn merkki on se, että pakkaudumme muutaman ystävän kanssa autoon ja ajamme maailman suurimmille (lauta-)pelimessuille Esseniin. Niin myös viime torstaina. Messut olivat vielä suuremmat kuin viime vuonna, valtavasti väkeä ja pelipöytiä. Uusimmat suosikkini: Mice and Mystics (jonka ostaisin oitis, jos löytäisin sen hyvään hintaan englanninkielisenä saksan sijaan...) ja Looney Quest. Ja sitten vielä Tail Feathers...
joka kyllä oli hiukan liian monimutkainen minulle (ja jossa onnella oli hiukan liian suuri osuus ottaen huomioon, että kyseessä oli strateginen "taistelupeli"), mutta jossa oli kauneimmat koskaan näkemäni pelinappulat. Valitettavasti 60 € oli hiukan kallis hinta siitä, että pääsisin maalaamaan muutaman sininärhen selässä lentävän hiiren...
HAH! Äntligen har någon översatt och "piffat till" Afrikas stjärna. "Över 4 miljoner sålda exemplar" står det på paketet! HAH! Vihdoin joku on kääntänyt ja "komistanut" Afrikan tähden. "Myyty yli 4 miljoonaa kappaletta" lukee paketin päällä!
Messuihin kuuluu myös cosplay - lyhyesti selitettynä pukeudumme siis kirjoista, elokuvista tai peleistä tutuiksi hahmoiksi. Viime vuonna vuorossa oli Weird West, sitä ennen Star Wars, ja tänä vuonna mahtava ja suurella huumorilla tehty ruotsalainen tietokonepeli Magicka. Viikot ennen messuja kuluivat kaapuja, huppuja ja liivejä ommellen, ja vielä keskiviikkoillalla askartelimme sauvoja ja laukkuja, mutta lopuksi kaikki kuitenkin saatiin valmiiksi. Oli aina todella hauskaa, kun joku tunnisti kirjavan porukkamme (aika moni muuten tunnisti!) ja tuppautui valokuvaan kanssamme... hiukan vähemmän imartelevaa oli, kun joku luuli meitä tiernapojiksi!
Nyt olemme palanneet arkeen, väsyneinä mutta tyytyväisinä. Pitää vielä tunkea uusimmat naamiaisasut muutenkin täyteen vaatekaappiin, ja tietysti pelata läpi kaikki ostoksemme ennen ensi vuoden messuja!
VI var förresten inte ensamma om att se konstiga ut: EMME muuten olleet ainoita oudonnäköisiä:
EN HEL hylla med målarböcker för vuxna på flygfältet - KOKONAINEN hyllykkö aikuisten värityskirjoja lentokentällä
När jag nyligen besökte Finland tycktes jag överallt plötsligt stöta på ett märkligt fenomen - målarböcker, alltså med bilder som man får själv färglägga, för vuxna! Många olika, med vackra motiv från upprepade japanska mönster till runda mandalor och olika djur och växter, främst. Mindfullness var ett ord som dök upp på var och varannan pärm. Tack vare min psykologsyrra har jag hört lite om denna nya (eller ny-uppfunna uråldriga) trend...och nu har den alltså nått bokhyllorna.
På flygfältet var jag tvungen att ge in för min nyfikenhet - det tog länge att välja vilken bok jag sist och slutligen vill ha, men till sist blev det Johanna Basfords "Hemliga trädgården". Varför? För att böcker med för stora bilder såg lite tråkiga och enkla ut, och för att böcker med för petiga bilder skulle vara tvärt omöljiga för mig att färglägga med träpennor. Och Basfords verkade vara något mittemellan. Bokens bilder är oerhört vackra, även i svartvitt.
Och så började jag färglägga. Aldrig förr har resan H:fors-Dresden gått så snabbt! Nå, hur kändes det då? Väldigt mindfullt? Kanske det. Jag koncentrerade mig nog för fullt på varje lilla färgfält, de var sist och slutligen kanske ändå för detaljfulla eftersom jag måste vässa mina pennor jämnt för att hållas mellan de svarta strecken. Jag tänkte på att jag senast hade en målarbok i flygplanet då jag var ett litet barn och skulle flyga till Kanarieöarna. Jag tänkte lite på vad andra tänker om mig... att förglägga bilder var åtminstone i min hjärna totalt en sysselsättning för yngre barn (fram till förra veckan, alltså). Lite lustigt - jag har inga problem att hålla på i timtal med olika hantverk som inte leder till någonting väldigt nyttigt, men som man ändå får ett konkret resultat från. Men det var annorlunda med målarboken som inte resulterar i någonting annat än en färgglad sida bland hundra svartvita. Inget man ens kan hänga upp på väggen. Bara rent tidsfördriv. Det kändes på något sätt fel, som tidsslöseri. Och ändå var det avslappnande och trevligt. Det här tål att tänkas på vidare.
Jag kan varmt rekommendera färgläggningsmindfullness för alla som gillar färger, som gillar att jobba med händerna, som vill få tiden att gå, som inte kan slappna av utan att göra något smått och som vågar att verka lite fånig bland sina medmänniskor. Själv tänker jag absolut färglägga vidare - utmana mig själv att slösa bort lite livstid utan att vara 100% effektiv och produktiv.
Kun äskettäin käväisin Suomessa, törmäsin jokapuolella erikoiseen ilmiöön - aikuisille tarkoitettuihin värityskirjoihin! Kirjoissa oli kauniita kuva-aiheita toistuvista japanilaisista kuvioista pyöreisiin mandaloihin ja erilaisiin eläimiin ja kasveihin. Mindfullness-käsitettä kaupattiin joka toisessa kirjan kannessa. Psykologisiskoni ansiosta olen hiukan kuullutkin tästä uudesta (tai uudelleen keksitystä ikivanhasta) trendistä... ja nyt se on siis levinnyt kirjahyllyihin.
Lentokentällä annoin lopulta periksi uteliaisuudelleni - kesti kuitenkin kauan päättää, minkä kirjan lopulta halusin. Päädyin Johanna Basfordin "Hemliga trädgården" kirjaan (suom. Salainen puutarha). Miksi? Koska kirjat, joissa oli isoja kuvapintoja, näyttivät hieman tylsän yksinkiertaisilta, ja kirjat, joissa kuvat olivat kovin yksityiskohtaisia vaikuttivat mahdottomilta värittää puukynillä. Ja Basfordin teokset olivat jotain siltä väliltä. Kirjan kuvat ovat uskomattoman kauniita, myös mustavalkoisina.
Ja sitten aloin värittää. Koskaan aiemmin ei Helsinki-Dresden-väli tuntunut yhtä lyhyeltä! Miltä siis tuntui? Kovin mindfullilta? Ehkäpä. Keskityin kyllä täydellisesti jokaiseen pieneen värikenttään, ehkäpä kirja silti oli liian yksityiskohtainen, sillä tuntui siltä, että sain teroittaa kyniäni aivan jatkuvasti pysyäkseni rajaviivojen sisällä. Ajattelin, että minulla viimeksi oli värityskirja lentokoneessa matkalla kanariansaarille pikkutyttönä. Hiukan mietin myös, mitä muut matkustajat mahtoivat minusta ajatella...ainakin minun päässäni (siis viime viikkoon asti) värityskirjat kuuluivat pikkulapsille. Jännää oli myös huomata, että vaikkei minulla ole mitään ongelmia viettää tuntikausia omituisten käsitöiden parissa joista kuitenkin jää käteen joku "tuote", tuntui väritys jotenkin syylliseltä, ajanhukalta. Tuntien aherruksesta ei jää käteen mitään hyödyllistä - vain yksi värillinen sivu sadan mustavalkoisen joukossa. Kuvaa ei edes voi ripustaa seinälle. Pelkkää ajanvietettä. Silti värittäminen oli samalla kuitenkin rentouttavaa ja hauskaa. Tätä sietää pohtia enemmänkin.
Suosittelen väritysmindfullnessia lämpimästi kaikille, jotka pitävät väreistä, jotka pitävät käsillään työskentelemisestä ja puuhaamisesta, jotka haluavat tappaa aikaa, jotka eivät pysty rentoutumaan ilman jotain pientä tekemistä ja jotka uskaltavat vaikuttaa hiukan oudoilta kanssaihmistensä silmissä. Itse aion ehdottomasti jatkaa värittämistä - haastaa itseni hukkaamaan hiukan elinaikaa puuhailuun, joka ei ole 100% tehokasta ja tuottoisaa.
DET HÄR tog flera timmar. TÄSSÄ meni useita tunteja
VÅRT glada gäng i Venlo, Nederländerna - ILOINEN porukkamme Alankomaiden Venlossa
I år firade jag nyår med 18 andra scouter, hela tre gånger under en och samma natt - först med palestinier, ukrainer, sydafrikaner och finländare, sen med tyskar, svenskar, tjecker och fransmän och sist ännu med gruppens två irländare. Vi var alla på internationell Woodbadge-kurs, en fortsättningskurs for scoutledare som nog erbjuds i nästan alla scoutorganisationer i hela världen, men bara i Tyskland som ett internationellt alternativ där andra också än det egna landets scouter kan delta. Lite lustigt. Annars är vi scouter väldigt internationella... men av någon orsak ordnas ledarkurser nästan endast på nationell nivå.
Tällä kertaa vietin uutta vuotta 18 muun partiolaisen kanssa, peräti kolme kertaa yhden yön aikana - ensin ukrainalaisten, eteläafrikkalaisten ja suomalaisten kanssa, sitten saksalaisten, ruotsalaisten, tsekkien ja ranskalaisten kanssa ja lopuksi vielä ryhmämme kahden irlantilaisen kanssa. Olimme kaikki kansainvälisellä Woodbadge-kurssilla, partiojohtajien jatkokoulutuksella, joka kyllä järjestetään lähes jokaisessa maailman partiojärjestössä, mutta josta vain Saksassa on tarjolola kansainvälinen versio, jonne muutkin kuin maan omat partiolaiset ovat tervetulleita. Aika hassua. Muutoin me partiolaiset olemme kovinkin kansainvälisiä...mutta jostain syystä johtajakoulutus jää lähes aina kansalliselle tasolle.
PÅ NYÅRSNATTEN provade vi på traditioner från olika länder. Vårt härliga ledarteam spelade t.o.m. upp "Dinner for one" helt ordagrannt, tigerfället inte att förglömma! UUDENVUODEN yönä kokeilimme eri maiden perinteitä. Ihana johtajatiimimme jopa esitte "Päivällisen Yhdelle" sanatarkasti ja tiikerintaljaa unohtamatta.
Hur skulle jag kunna berätta ens hälften, eller en bråkdel, av allt jag lärde mig och fick uppleva under de nio dagarna? Kursen var helt enkelt genial.
Första tre dagarna var endast till för att sammanfoga gruppen till en välfungerande enhet där vi alla kände varandra - vi lekte, byggde snögubbar (jättekul tillsammans med entusiastiska sydafrikaner!) och firade internationell kväll där alla bjöd på något gott från sitt hemland (rågbrödschips, salmiak och vispgröt från Finland). Det djupaste var nog ändå "my life in a box"-uppgiften där alla fick två timmar tid att fylla en ikea-papplåda med bilder och saker från sitt liv, allt som varit viktigt för oss, allt som format oss till vad vi är nu. Och så tillbringade vi hela resten av dagen, med lämpliga pauser tack och lov, till att lyssna på var och en berätta om sin låda. Man fick nog märka att man själv levt inpackat i bommull... vår deltagare från det kristna samhället i Palestina hade fått kämpa i månader för att få skiljsmässa från sin man och för att få tillbaka sin dotter från barnhemmet dit han skickat det nyfödda barnet - efteråt har hon inte träffat sina två äldre barn en enda gång och hennes egna familj vägrar att bekänna henne längre. Ukrainerna hade redan förlorat scoutvänner i kriget som pågår just nu. Ingendera av våra sydafrikaner kände sin pappa - den ena hade vuxit upp med sin mamma, den andra med sin mormor. Vår tjeckiska deltagare är en polis som fungerar som livvakt för presidenten. Dessutom har han en kula i ryggen efter kriget i Afghanistan, den är för nära ryggraden för att man tryggt skulle kunna operera bort den. Och så hade vi amerikanern som skulle bli porrstjärna i Los Angeles men som istället blev scout på Irland...
Miten voisin kertoa edes puolet, tai murto-osan, kaikesta siitä, mitä opin ja sain kokea yhdeksän päivän aikana? Kurssi oli yksinkertaisesti nerokas.
Kolmen ensimmäisen päivän aikana keskityimme ryhmähengen luomiseen - rakensimme lumiukkoja (uskomattoman lystikästä innokkaiden eteläafrikkalaisten kanssa, jotka eivät koskaan ollee kokeilleet vanttuita käsiinsä), vitetimme kansainvälistä iltaa jossa jokainen tarjosi jotain kotimaastaan (Suomea edustin ruissipsien, salmiakin ja vispipuuron voimin). Syvin tutustumistehtävä oli kuitenkin "elämäni laatikossa", jossa jokainen sai kaksi tuntia aikaa täyttää Ikean pahvilaatikko omasta elämästään kertovilla esineillä ja kuvilla, kaikella mikä oli itse kullekin tärkeää, ja mikä oli muokannut meistä oman itsemme. Ja sitten vietimme koko loppupäivän, sopivien paussien tauottamana, toistemme tarinoita kuunnellen. Kyllä sitä sai taas kerran huomata kasvanensa pumpulissa... osallistujamme kristitystä Palestiinasta oli saanut taistella kuukausia saadakseen avioeron miehestään ja saadakseen tyttärensä takaisin lastenkodista, jonne tämän isä oli vastasyntyneen lapsen lähettänyt - prosessin jälkeen hän ei ole tavannut kertaakaan kahta vanhempaa lastaan, ja omille vanhemmilleen hän on eronneena yksinhuoltajaäitinä yhtä kuin kuollut. Ukrainalaiset osallistujamme olivat jo menettäneet partioystäviään parhaillaankin raivoavassa sodassa. Kumpikaan eteläafrikkalaisistamme ei tuntenut isäänsä - toinen oli kasvanut äitinsä ja toinen isoäitinsä kanssa isojen lapsiparvien keskellä mitä rakastavimmissa ja kotoisimmissa olosuhteissa köyhyydestä huolimatta. Tsekkimme on poliisi joka toimii Tsekin presidentin henkivartijana. Lisäksi hänellä on selässään yhä Afghanistanin sodassa osunut luoti, jota ei uskallettu operoida pois selkärangan vierestä. Ja sitten meillä oli vielä amerikkalainen, josta piti tulla pornotähti Los Angelesiin mutta josta tulikin irlantilainen partiolainen...
OLIKA barn leka bäst, fast egentligen hade vi nog alla en sak gemensamt, scoutingen... LEIKKIÄ ikä kaikki - kaikilla meillä oli sentään yhteinen partiotausta.
Kursens andra del var det gemensamma projektet. Vi skulle helt på egen hand, utan handledning från lägerteamet, komma på ett projekt, planera och genomföra projektet och dessutom fira det lyckade/misslyckade projektet före kl. 20 på lördag kväll. Nedräkningen började på onsdag morgon. Projektet måste vara sådant att alla deltagare står till 100% bakom det, det skulle vara valt i full konsensus, inte någon omröstning. Wow. Två dagar samlade vi idéer, diskuterade vad var och en vill, förfinade våra idéer, började om från början och till sist kom till mål på torsdag kväll. Vårt projekt skulle bli att åka till Venlo i Nederländerna (ca. 2h per tåg), sprida glädje bland människor på gatorna genom olika små jippon och få dem medryckta till att göra ännu fler människor glada och dessutom göra en film av det hela, så att vi kunde sprida aktiviteten vidare till andra scoutgrupper i våra hemländer.
Kurssin toinen osa oli yhteinen projektimme. Meidän piti aivan omin neuvoinemme, ilman johtajien apua, keksiä projekti, suunnitella ja toteuttaa se ja lisäksi vielä juhlistaa sen onnistumista/epäonnistumista ennen klo. 20 lauantai illalla. Lähtölaskenta alkoi keskiviikkoaamulla. Projektin tuli olla sellainen, että kaikki osallistujat olisivat 100% sen takana, se tuli valita täysin yksimielisesti, ei äänestämällä. Wow...Kaksi päivää keräsimme ideoita, keskustelimme mitä itse kukin toivoi projektilta, hioimme ideoita, aloitimme alusta ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen torstai illalla. Projektimme olisi matkustaa Venloon Alankomaihin (n. 2h junalla), levittää onnellisuutta ja iloa kaduilla ihmisten keskellä erillaisin pikkutempauksin ja saada ihmiset itse puolestaan tekemään jotain ilahduttavaa kanssaihmisilleen. Lisäksi tekisimme koko reissusta videon, jonka avulla voisimme levittää aktiviteetti-ideaamme muille partioryhmille kotimaissamme.
MYCKET effektivt planeringsarbete i små grupper ;) TODELLA tehokasta suunnittelutyötä pienryhmissä
Sagt och gjort. På fredag morgon åkte vi iväg och delade oss i fyra grupper. En grupp gick omkring med en stor skylt "can I help you in any way? It's for free!", de fick bl.a. bära väskor på tågstationen. En annan grupp intervjuade folk om lycka och glädje "när var du senast glad? När har du senast fått någon annan att le?" och min grupp gick omkring och överräckte små smiley-kort, gav ut gratis kramar och kom på en massa andra små lustigheter för att få folk att le. Den fjärde gruppen ställde sig för att sjunga och spela gitarr för att samla in pengar för våra tågbiljetter. Alla grupper hade dessutom en liten låda med små lappar, nycklar till lycka, där folk fick välja ut en liten uppgift för sig: "att säga tack till busschaffören", "att prata med en äldre granne", "att hjälpa till i någon välgörenhetsorganisation".
Sanottu ja tehty. Perjantai aamulla ryntäsimme junaan ja jakauduimme neljään ryhmään. Yksi ryhmä talsi ympäri keskustaa ison kyltin kanssa, jossa luki "Can I help you in any way? It's for free", ja saivat mm. kantaa laukkuja juna-asemalla. Toinen ryhmä haastatteli ihmisiä onnellisuudesta ja ilosta - "koska olit viimeksi onnellinen?", "Milloin sait viimeksi jonkun hymyilemään?". Oma ryhmäni partioi pitkin katuja jakaen iloisia hymiökortteja, tarjoten ilmaisia halauksia ja keksien kaikenlaista muutakin hymyilyttävää. Ja neljäs ryhmä asettautui laulamaan kitaroiden säestyksellä kerätäkseen rahaa matkalippujamme varten. Kaikilla ryhmillä oli lisäksi pieni purkillinen "onnenavaimia" mukanaan, joista kohtaamamme ihmiset saivat valita itselleen pieniä tehtäviä kuten "kiitä bussikuskia" tai "juttele naapurin vanhuksien kanssa" tai "auta hetki jossain hyväntekeväisyystempauksessa".
I TÅGET gick vi ännu igenom uppgifterna för dagen - JUNASSA kertasimme vielä päivän suunnitelmat
Vi lyckades helt totalt över mina egna skeptiska förväntningar. I en glad grupp var det lätt att nå ut till människor, och vi hade många trevliga möten och pratstunder med vilt främmande olika människor. Och nycklarna till lycka fungerade verkligen - många tog sig direkt an uppgiften att göra en främmande medmänniska glad!
Följande dag gällde det att dokumentera det hela, och på kvällen kunde vi stolt fira premiär på våra filmer:
Onnistuimme täysin yli omien skeptisten odotusteni. Iloisessa ryhmässä oli helppoa tavoittaa ihmisiä, ja saimme kokea monia mukavia kohtaamisia ja juttutuokioita täysin tuntemattomien ja erilaisten ihmisten kanssa. Myös onnenavaimemme toimivat todella - moni tarttui heti tuumasta toimeen ja koetti saman tien ilahduttaa jotakuta tuntematonta kanssaihmistä!
Seuraavana päivänä oli aika laittaa dokumentointimme kasaan, ja illalla voimme ylpeinä viettää elokuviemme ensi-iltaa:
För hela utmaningen och hur den redan spridits till några scoutgrupper kan ni kolla upp https://www.facebook.com/scoutifychallenge för våra facebook sidor.
Koko haasteemme sekä siihen jo tarttuneet partioryhmät löytyvät helpoiten facebookista: https://www.facebook.com/scoutifychallenge.
LITE tajt blev det nog med lördagens tidtabell då vi märkte att vi istället för tre fungerande datorer endast hade en Apple-laptop som vi kunde editera filmen på. HIEMAN kiire tuli lauantain aikataulujen kanssa kun huomasimme, että käytössämme olikin kolmen tietokoneen sijaan tasan yksi Apple-läppäri jolla pystyimme editoimaan elokuvamme.
Kursens sista dagar tillbringades med utvärdering och reflektering, vilket vi nog också gjort hela tiden under kursens gång. Kursen fortsätter dessutom med ett personligt projekt som var och en väljer för sig själv och som genomförs under våren/sommaren. Och på hösten träffas vi igen med förhoppningsvis så många deltagare som möjligt för att berätta om våra egna projekt...
Jag lärde mig en massa under kursen. Helt konkret lärde jag mig många diskussions-, utvärderings-, planerings-, och reflektionsmetoder samt nya scoutlekar, men jag lärde mig också något nytt om mig själv, om hurudan jag är som människa. Och förstås om världen vi lever i - det var väldigt lärorikt att få tala med folk från olika länder i väldigt olika situationer.
Nu tar det säkert ett par veckor att helt återhämta sig från kursen...får se hur länge jag ännu drömmer om vår grupp!
Kurssin viimeiset päivät käytimme reflektointiin ja arviointiin, mitä kyllä teimme ahkeraan koko kurssin ajan muutenkin. Kurssi jatkuu henkilökohtaisella projektilla, jonka jokainen valitsee itse ja joka suoritetaan kevään/kesän aikana. Ja syksyllä tapaamme jälleen toivottavasti mahdollisimman monen vanhan tutun kanssa kertomaan omista projekteistamme...
Opin kurssilla aivan valtavasti. Ihan käytännössä tuli opittua useita keskustelu-, arviointi-, suunnittelu- ja reflektiometodia sekä uusia partioleikkejä, mutta sain myös oppia jotain uutta itsestäni, siitä, minkälainen olen ihmisenä. Sekä tietysti maailmasta, jossa elämme - oli todella opettavaista jutella maailman eri kolkista tulevien ihmisten kanssa.
Nyt kestää varmaan pari viikkoa palautua kokonaan kurssilta... saa nähdä, kuinka kauan vielä näen sekalaisia unia ryhmästämme!
Nu är jag tillbaka i Dresden efter en miniskidsemester med scoutkompisar i Österrike (kring Bad Hofgastein) och en veckas intensivbesök i Finland. Jag har åkt slalom visst hela tre eller fyra gånger i mitt liv, senast på Vuokatti 2009, så jag var lite spänd inför en resa till Alperna. Och visst var vyerna enorma - berg, berg överallt! Jag kände mig faktiskt lite instängd i dalen, omgiven av snöiga toppar på alla håll. Men nog var det också vackert - solen sken och kombinationen av skinande kall snö och het solsken var fantastisk. Jag trillade inte omkull alltför många gånger och hade också roligt då jag väl hittade balansen, men jag måste säga att slalomutrustning bara är otroligt klumpigt och obekvämt, från skyddsglasögonen till pjäxorna.
I Finland gällde det sedan att träffa mina handledare och planera den kommande fältperiodens experiment - här i Tyskland är det redan vår (20 grader varmt förra veckan, träden nääästan i löv). Dessutom hade jag lite tid att träffa lite familj och några vänner samt planera ett par kommande scoutprojekt. Det är så mycket på gång igen på alla fronter... som alltid ;)
LOUNGE med solstolar och bar mitt i backen - BAARI aurinkotuoleineen keskellä rinnettä
Hei taas!
Nyt olen palannut Dresdeniin kansainvälisen partioporukkamme minihiihtolomalta Itävallasta (Bad Hofgasteinin lähistöltä) ja viikon intensiivivierailulta Suomesta. Olen lasketellut aikaisemmin kolme tai neljä kertaa elämässäni, viimeksi Vuokatilla 2009, joten matka Alpeille jännitti hieman. Ja kyllä maisemat olivatkin mielettömiä - vuoria, vuoria joka puolella! Tunsin itseni itse asiassa melkein ahdistuneeksi laaksossa, jota joka puolelta ympäröivät lumihuippuiset vuoret. Mutta olihan siellä myös kaunista - kirkas ja kuuma auringonpaiste ja vitivalkoinen kylmä lumi ovat aina mainio pari. En muksahtanut takamukselleni liian montaa kertaa, ja kunhan tasapaino löytyi oli laskettelu ihan hauskaakin - mutta pakko sanoa, että lasketteluvarustus aina suojalaseista jättimonoihin on vaan niin todella epämukavaa ja ennen kaikkea kömpelöä.
EN HÄRLIG grej med Finland: man behöver cykla och traska i bara en halv timme från stadscentrum och så är man mitt i "ödemarken" vid öppen eld och vindskydd. Tack för en avslappnaned och läcker ugglekväll, mina kära biologvänner! SUOMEN hyviä puolia: kaupungin keskustasta pääsee puolen tunnin pyöräilyllä/patikoinnilla erämaisemiin avotulille laavulle. Kiitos rennosta ja herkullisesta pöllöillasta, rakkaat biologiystäväni!
Suomessa tapasin sitten ohjaajiani ja yhdessä suunnittelimme tulevan kenttäkauden ötökkäkokeita - täällä Saksassa on jo kevät (viime viikolla 20 astetta lämmintä, puut meeeeeelkein puhjenneet lehteen). Siinä sivussa oli kuitenkin edes hiukan aikaa tavata perhettä, sukua ja ystäviä, sekä suunnitella paria tulevaa partioprojektia. Taas on joka rintamalla vipinää... kuten aina ;)
