Avustettua luovuutta - Stöd för kreativiteten

KESÄISTÄ korttiaskartelua (ja kyllä, olohuoneessamme asustaa myös drontti) - SOMRIGT kortpyssel (och jovisst, det bor en dodo i vårt vardagsrum)

Olenko luova? Tuota pysähdyin hiljattain miettimään, ja totesin, että riippuu (yllätys yllätys) siitä, miten luovuuden määrittelee. Teen paljon asioita, jotka perinteisesti mielletään luoviksi, kaikenlaisista askarteluista ja käsitöistä tieteelliseen tutkimukseen. Toisaalta, tyydyn useimmiten käyttämään valmiita malleja, ohjeita ja ideoita. Jos haluan tehdä vaikkapa joulukortin, suuntaan ensimmäiseksi internettiin hakemaan ideoita. Muuntelen löytyneitä ehdotuksia kyllä jonkun verran omaan materiaalivarastoon ja käytettävissä olevaan aikaan sopiviksi - harvemmin teen käsityötä yksi yhteen kirjan ohjeista. Mutta yhtä harvoin todella Luon jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä. Nuorempana sitä tuli tehtyä useammin. Miksi? Onko itsekritiikki noussut yläasteajoilta? Vai onko internet vain muuttunut nopeammaksi? Sekoitus molempia, luulisin.

TÄSTÄ se askarteluni yleensä alkaa, mallien, kuvien ja ohjeitten etsimisestä. HÄR börjar mitt pysslande alltsomoftast, internetsök för bilder, modeller och instruktioner

Ylläoleva joulukorttiesimerkki on ollut viimepäivinä ajankohtainen. Ostin hiukan sattumalta viimevuonna lehtikioskista brittiläisen korttiaskartelulehden ("cardmaking" samoin kuin "scrapbooking" on Todella Iso Bisness maailmalla ja pikkuhiljaa myös Suomessa!), joka vei mennessään. Ihania kortteja, niin nopeita kuin sellaisiakin, joita voi työstää tuntitolkulla. Yhteistä malleille oli, että hyvin vähän jätetään oman "luovuuden" varaan  - sen sijaan hyödynnetään jos minkälaista leimasinta ja leikkuria, valmiiksi kuvioituja papereita, sapluunoja, rei'ittimiä, teippejä... Lopputulos ei ole piirustustaidosta kiinni, korteista tuppaa väkisinkin tulla ammattimaisen näköisiä. Toki tarvitaan huolellisuutta (köh, köh, tässä olisi opettelemisen varaa meikäläisellä) ja sorminäppäryyttä, ja värisilmäkin varmaan auttaa, mutta kaiken kaikkiaan kyse on melko teknisestä prosessista.

Vuoden varrella olen nyt muutamaan otteeseen vääntänyt tuon koulukunnan kortteja. Ihan kaikkia vempeleitä en ole sortunut ostamaan (vaikka vaikeaa on pidättäytyä niistä!), mutta kyllä harrastukseen on rahaakin kulunut, myönnetään. Hauskaa on kuitenkin ollut, ja yleensä olen ollut tyytyväinen tulokseen. En koskaan ole ollut mikään mestaripiirtäjä (jos haluan piirtää vaikkapa...öh...dinosauruksen, niin riennän ensimmäiseksi etsimään netistä mallikuvia, kuinkas muuten), joten joulupukkien, enkeleiden ja kuusien piirtäminen vapaalla kädellä ei ole ollut kovin houkuttelevaa. Mutta nyt, kunhan saan kaikki paperit ja materiaalit esille, tuntuu kynnys matalalta ja luottamus tuloksiin on korkealla!

LOPPUTULOS  vaati sorminäppäryyttä, mutta entä luovuutta? SLUTRESULTATET krävde fingerfärdighet, men hur är det med kreativiteten?

Luovuutta lienee kuitenkin ainakin se, että pyrin yleensä korvaamaan sikakalliita materiaaleja muilla: sopivasti nuukahtanut tiskirätti sopii ihan yhtä hyvin leimasinmusteen töpöttelemiseen kuin 10+ euroa maksava "töpötin", ja saksenkärki on ehkä jopa parempi apuväline paperin reunojen rikkomiseen (nk. "distressing", kuluttaminen ja vanhentaminen, on kova sana kortinteossa) kuin sitä varten kehitetty erityistyökalukin. Askartelukaupan myyjältä opin, että 3D-leimaamiseen käytettävää kohopulveria voi sulattaa leivänpaahtimen sämpyläritilällä sen sijaan, että ostaisi kymmenien eurojen hintaisen kuumailmapuhaltimen. Enkä ole vielä sortunut ostamaan erikseen paperisia/pahvisia/puisia etikettejä, kuvioita yms. koristeita, osaan sentään ihan omin käsin leikata sydämiä aaltopahvilaatikosta tai vaikkapa prässätä kirjan välissä kauniita pieniä lehtiä korttien koristeiksi.

Paperia ja kartonkia on kuitenkin vaikea korvata korttiaskartelussa. Ja jossain vaiheessa korttiaskartelija väkisinkin törmää ihaniin kuviopainettuihin kartonkeihin - irrallisiin tai lehtiöissä myytäviin - jotka maksavat maltaita, mutta jotka ovat ah niin houkuttelevia (ja jotka kädenkäänteessä lisäävät korttiin ilmettä). Tähänkin löysin onneksi edes hiukan edullisemman vaihtoehdon. Monet askartelulehdet näet lataavat kuukausittain ilmaisia kuviopaperimalleja nettiin, lukijoiden vapaasti tulostettaviksi! Ja jos oman tulostimen jälki ei riitä, maksaa kopiointiliikkeessä tuotetut kartongit silti vähemmän kuin kaupasta ostetut. Papereita  (sekä ideoita siihen, miten niitä voi käyttää) löytyy vaikka millä mitalla esim. täältä: http://www.papercraftinspirationsmagazine.co.uk/category/downloads

TÄMÄKIN enkelitaustapaperi löytyy netistä tulostuspohjana, puut olen leimannut. ÄNGLAPAPPRET finns på nätet och kan själv tryckas ut, träden är stämplade.

Luovuutta voi siis feikata :) Ihailen suunnattomasti taitajia - esimerkiksi siskoani - jotka omasta päästä keksivät vuosi toisensa jälkeen vaikka nyt niitä joulukorttimalleja, mutta on ollut vapauttavaa huomata, että vaihtoehtojakin on, ja puuttuvia taitoja voi ihan luvan kanssa paikkailla uusilla tekniikoilla, materiaaleilla ja työvälineilläkin. Jos siis tuntuu siltä, ettei luovuus riitä, mene huoletta siitä, missä aita on matalin ja suuntaa internettiin (google: cardmaking, christmas cards, diy cards...), lehtikioskille tai askartelukauppaan.

Lopuksi vielä pari opettavaista linkkiä, jotka suorastaan houkuttelevat kokeilemaan uutta:
http://www.thehybridchick.com/distressing/
- Kortista tulee heti (*ping!*) hienon näköinen, kun suoraan leikattuja paperireunoja vähän kuluttaa...

http://blog.thepapermillstore.com/7-super-simple-stamping-techniques/
- Leimasimilla voi tehdä vaikka mitä!

EI AINUTTAKAAN käsinpiirrettyä viivaa. Laiskaa huijausta?  - INTE ETT enda handtecknat streck. Lat fusk?

Är jag kreativ? Nyligen stannade jag upp för att fundera på den här frågan, och kom fram till att det beror på (inte precis en överraskning...) hur man definierar kreativitet. Å ena sidan gör jag många saker som traditionellt anses vara kreativa från pyssel och hantverk till vetenskaplig forskning. Men å andra sidan nöjer jag mig vanligtvis med att använda färdiga modeller, instruktioner och idéer. Ifall jag t.ex. skall göra ett julkort kollar jag först upp idéer på nätet. Visst anpassar jag idéerna lite beroende på hur mycket tid jag har eller vilka material jag redan har, sällan kopierar jag något arbete helt och hållet från början till slut. Men lika sällan Skapar jag något helt nytt. Då jag var yngre gjorde jag det oftare. Varför? Har jag blivit mera självkritisk sedan högstadieåren? Eller har internet blivit snabbare? Både och, tror jag.

Julkortsexemplet har varit aktuellt under de senaste dagarna. Förra året köpte jag lite på måfå en brittisk kortpysseltidning ("cardmaking" liksom "scrapbooking" är Riktigt Stora pysseltrender ute i världen och så småningom också i Finland!), och jag var såld på direkten. Härliga kort, såväl snabba som sådana som man kan arbeta med i timmar. Gemensamt för modellerna var att de inte var beroende av ens egen "kreativitet" - istället görs de med allehanda olika stämpel, tillskärare, färdigt mönstrade pappersarker, schabloner, hålstanser, tejprullar... Slutresultatet beror inte på hur väl man kan rita, korten ser nästan automatiskt professionella ut. Visst behöver man vara noggrann (här behövs det ännu lite övning...) och fingerfärdig, och det hjälper om man har ett öga för färgkombinationer, men allt som allt är det frågan om en rätt så teknisk process.

IDEA, kalsarinkuvat ja leikkuumallit jakulle tulivat lehdestä, pyykkipojat kaupasta. Omasta mielestäni onnistunut hauska kortti, mutta näkyykö siinä omaa kädenjälkeä? IDÉEN, kalsongerna och snittmönstret för jackan hittade jag i en tidning, bykpojkarna i butiken. Jag gillar resultatet, men har det längre överhuvudtaget något personligt i sig?

Under året har jag nu några gånger pysslat ihop kort inspirerade av denna nya våg av kortpyssel. Riktigt alla manicker har jag inte köpt hem (fast det är svårt att låta bli!), men jag medger att jag nog har satt en del pengar i den här hobbyn. Det har hur som helst varit väldigt roligt, och för det mesta är jag riktigt nöjd med resultatet. Jag har aldrig varit en mästartecknare (ifall jag vill rita till exempel en...öh... dinosaurie, så är det första jag gör att leta upp bilder på nätet), så att rita jultomta, änglar och granar med fri hand har aldrig varit lockande. Men nu, då jag väl har alla material och papper framme, är trösken att börja låg och självfrörtroendet högt!

På en front är jag ändå väldigt kreativ: jag försöker ersätta dyra material och verktyg med billigare varianter. En lite sliten disktrasa fungerar lika bra till att gnida in bläck på pappret som en 10+ € dyr "dutt", och man kan skapa struktur på papperskanter lika bra med vanliga saxar som med ett specialverktyg (sk. "distressing", tekniker som får papper att se slitna och gamla ut, är mycket populära). Expediten i min favoritpysselbutik tipsade mig om att man kan smälta 3D-stämpelpulver lika bra på en brödrost som med ett hetluftverktyg som kostar tiotals euro. Och jag har inte en enda gång behövt köpa färdigt klippta etiketter, former och figurer i papper/papp/trä eftersom det ändå inte är omöjligt svårt att klippa ut hjärtan av gamla papplådor eller t.ex. att pressa och torka vackra små löv mellan tjocka böcker.



KOTTARAISKIILTOKUVA minulla on ollut tallessa alakoulusta asti, kukat prässäsin puutarhasta kesällä. GLANSBILDEN med starar har jag haft sedan lågstadiet, blommorna torkade jag i somras mellan en bok.

Papper och kartong är ändå svåra att ersätta då man pysslar kort. Och i något skede stöter man på härliga mönsterpapper som säljs för ett hutlöst pris antingen enskilda eller i block. Men även för de här finns det ett lite billigare alternativ. Många pysseltidningar laddar upp gratis pappermönster på nätet och läsarna kan sedan trycka ut dem hemma! Ifall den egna printern inte räcker till kostar det ändå oftast mindre att traska till ett tryckeri/kopieringsservice än att köpa färdiga arker. Papper (och idéer till vad man kan göra med dem) hittar man bl.a. här: http://www.papercraftinspirationsmagazine.co.uk/category/downloads

Kreativitet kan alltså fejkas :) Jag beundrar enormt folk - t.ex. min syster - som helt på egen hand kommer på t.ex. just julkortsmodeller helt själv, men det har varit skönt att märka, att det också finns alternativ. Det är helt lovligt att använda sig av nya tekniker, material och även verktyg. Ifall det alltså känns som om kreativiteten inte räcker till, bege dig på upptäcksfärd på Internet  (google: cardmaking, christmas cards, diy cards...), till tidningshyllan i bokhandeln eller till närmaste pysselaffär.

Till sist ännu ett par länkar som inspiration:
http://www.thehybridchick.com/distressing/
- ett kort ser genast (*ping!*) fint ut då man sliter ut de raka rena papperskanterna en smula...

http://blog.thepapermillstore.com/7-super-simple-stamping-techniques/
- Man kan göra vad som helst med stämpel!

Pixlar kors och tvärs - Pistä pikselit ristiin

INSPIRERADE inte mig till färgläggning, men nog något helt annat... - NÄMÄ eivät inspiroineet värittämiseen, mutta kylläkin johonkin ihan muuhun...

Under min senaste finlandsresa hittade jag egendomliga färgläggningshäften på Akademiska bokhandeln i Åbo. Då jag såg pixelbilderna kom jag med det samma på vad man kunde göra med dem: korsstygn! Tiotals modeller för djur och dinosaurier, t.o.m. med plats för att prova ut egna färgscheman! Väl tillbaka i Tyskland hittade jag sedan handdukar och badhandskar med korsstygnsbord på rea - nu skall det broderas julklappar :)

Edellisellä suomenreissullani löysin erikoisia väritysvihkosia Turun Akateemisesta Kirjakaupasta. Nähdessäni pikselikuvat juolahti mieleeni heti käyttää niitä ristipistomalleina. Kymmeniä eläin- ja dinosauruskuvioita, ja jopa tilaa kokeilla omia värimalleja! Saksaan palattuani löysin sopivasti alennusmyynnistä pyyhkeitä ja pesulapun joissa oli valmis kirjontakangasreuna. Nyt kirjotaan pukinkonttiin :)

Talvista vehreyttä - Grönska i vintern

TÄLLAISTA tänään Tharandtissa - SÅHÄR såg det ut i Tharandt idag

Jäinpä tänään, kuulaankauniina syyspäivänä, pitkästä aikaa ihailemaan muraatteja. Huomasin, että olen jo tottunut noihin ikivihreisiin köynnöksiin, jotka ensimmäisien saksanreissujen aikaan tuntuivat niin eksoottisilta. Joskus sitä kuitenkin havahtuu ihailemaan taas itsestäänselvyyksiä...

Idag var det en vacker men kall höstdag, och jag fastnade för första gången på länge och beundra murgrönan som växer lite överallt. Jag märkte att jag långsamt blivit van vid denna vintergröna klängväxt, som var så väldigt exotisk då jag första gången besökte Tyskland. Ibland är det nog bra att titta lite närmare på saker man tar för givet...

Tällaiselta muraatti näyttää aina mielikuvissani - kiipeilevältä, tummanvihreältä ja selvästi liuskalehtisenä...

Såhär ser murgröna ut för mitt inre öga - klättrande, mörkgrönt och med tydligt fingrade blad...

...mutta tämä - vaaleamman vihreät tasaisen kolmiomaiset muhkeasti pensaassa kasvavat lehdet - kuitenkin vastaa todellisuutta vähintään yhtä hyvin! Muraatilla on suorastaan erikoinen kasvutapa. Kun se on saavuttanut tavoitteensa - kiivennyt sopivasti valoisaan paikkaan - se alkaakin kasvattaa aivan erinäköisiä lehtiä, sekä lisäksi pieniä vihreitä kukkia jotka talvella kypsyvät tumman sinisiksi (myrkyllisiksi) marjoiksi. Näitä eri ikäisiä kasveja luulisi helposti eri lajeiksi!

...men det här - ljusare gröna och jämnkantade, lite triangelformade blad som växer som en yvig buske - är minst lika typiskt för murgrönan! Murgrönan har ett speciellt sätt att växa. Då den har nått sitt mål - ett lämpligt ljust ställe - börjar den gro helt annorlunda blad och dessutom små gröna blommor som under vintern mognar till (giftiga) mörkblå bär. Man skulle lätt kunna tro att det rör sig om två olika växtarter!

Toisin kuin suomalaiset havumetsät, ovat keskieurooppalaiset lehtimetsät melko harmaata katseltavaa talvikaudella. Ellei niissä sitten kasva muraattia! Tämä vaahtera on karistanut jo lehtensä, mutta sen vallannut muraatti viheriöi vuoden ympäri.

Till skillnad från de finska barrskogarna är mellaneuropeiska lövskogar ganska gråa under vinterhalvåret. Förutom om det råkar finnas murgröna i skogen! Denna lönn har tappat sina löv för vintern, men murgrönan som klättrar upp längs dess stam grönskar året om.

Tio+en texter från bokskogen - Kymmenen + yksi kirjoitusta pyökkimetsästä

På sommaren skrev jag, att jag är med i naturtidningen Suomen Luontos #muutos -projekt som bloggare och skribent. Och vem vet, kanske ni har kollat in mina alster under sommaren och hösten (fast de tyvärr är alla på finska). I varje fall var projektet mycket intressant och givande!

En av de svåraste saker för mig var att hitta på bra rubriker till mina inlägg - de blev alla först för långtråkiga, och när jag började piffa upp dem enligt klick-jaktens principer kändes de helt enkelt fåniga. Det var också minst sagt spännande att skriva åt en större publik med hundratals läsare och få nu som då en kommentar eller två. Då någon höll med och tyckte om ett inlägg kände man sig som en kung hela dagen, men då man fick negativ feedback kände man också av det en lång tid framöver.

Som något av en some-vägrare (används begreppet some - sociala medier - på svenska som i finskan? Ifall inte, borde det genast introduceras!) märkte jag att jag nog har växt upp i bommull gällade kritik och kommentarer. Bland scouterna, på universiteten och i min vänkrets är feedbackkulturen tydligen högt utvecklad, och de flesta strävar verkligen till att ge konstruktiv kritik och använder sig helt automatiskt av "hamburgermodellen", dvs. bra poänger först och sist, och kritiken i mitten, vackert inbäddat. Det är sällan i livet som jag råkar ut för rent negativa kommentarer som man inte kan göra något med annat än att antingen känna sig dålig eller bara låta dem gå förbi. Visst är det intressant! Och jag är nog tacksam för det.

För tillfället är min tid som vetenskapsjournalist hur som helst slut - men gärna hoppar jag på tåget ifall motsvarande tillfällen dyker upp! Mina inlägg finns tillsvidare alla ännu online i bloggen "Terveisiä pyökkimetsästä" (hälsningar från bokskogen), fast det är lite svårt att klicka sig fram till de äldsta av dem. Under den finska texten här nedan hittar ni länkarna, ifall ni missat något ;)

SOM officiell avslutning på #muutos-projektet presenterade var och en av oss skribenter sin artikel kort på universitetscafét "Tiedekulma" i Helsingfors. - #MUUTOS-proktin virallisessa päätöstapahtumassa esittelimme me kaikki kirjoittajat lyhyesti omia aiheitamme Helsingin Yliopiston "Tiedekulma"-kahvilassa.

Kesällä kirjoitin olevani mukana Suomen Luonnon #muutos -projektissa bloggaajana ja artikkelinkirjoittajana. Ehkäpä kävittekin lukemassa tuotoksiani kesän ja syksyn aikana (ainakin mainostin niitä kovasti suuntaan jos toiseenkin). Hanke oli joka tapauksessa todella mielenkiintoinen ja antoisa!

Yksi vaikeimmista asioista oli löytää sopivat otsikot kirjoituksilleni - niistä tuli kaikista aluksi aivan liian tylsiä, ja kun aloin rukkaamaan niitä klikkiansoiksi tuntuivat ne aivan typeriltä. Oli myös lievästi sanoen jännittävää kirjoittaa suuremmalle yleisölle, ja saada toisinaan jopa kommentti tai kaksi. Kun joku tykkäsi kirjoituksesta ja oli samaa mieltä kanssani, oli olo loppupäivän ajan kuin kuninkaalla, mutta kun kohdalle osuikin negatiivinen kommentti tuntui sekin nahoissa vielä pitkään.

Somevälttelijänä huomaan, että olen kasvanut hiukan pumpulissa mitä tulee kritiikkiin ja kommentteihin. Partiopiireissä, yliopistoilla ja tuttavieni parissa palautekulttuuri on näemmä todella kehittynyttä, suurin osa pyrkii antamaan rakentavaa palautetta ja moni käyttää ihan automaattisesti "hampurilaismallia", toisin sanoen kritiikki ja negatiiviset kommentit on pakattu pehmeästi kehujen ja kiitosten väliin. Harvoin elämässäni törmään puhtaasti negatiivisiin kommentteihin, jotka eivät auta eteenpäin. Aika mielenkiintoista! Olen kyllä todella kiitollinen tästä.

Urani tiedetoimittajana on näiltä näkymin loppu - mutta mielelläni tartun vastaaviin tilaisuuksiin, jos niitä kohdalle taas osuu! Kirjoitukseni ovat toistaiseksi vielä kaikki netissä blogissa "Terveisiä pyökkimetsästä", vaikka vanhimpiin ei oikein klikkailemalla enää pääsekään käsiksi. Alla vielä  kuitenkin "julkaisuluetteloni" uteliaille:

Kokopitkä artikkeli:

Onko havununna „Suomessa hyvin harvinainen ja vaaraton laji“?

http://www.muutoslehti.fi/artikkelit/havununna-suomessa/

Bloggaukset:

Kylmää kyytiä vieraslajeille – Uudessa Seelannissa vegaanitkin voivat käyttäää turkiksia

http://www.muutoslehti.fi/kylmaa-kyytia-vieraslajeille-uudessa-seelannissa-vegaanitkin-voivat-kayttaa-turkiksia/

Oma pullo mukaan - Saksassa luotetaan ekokuluttajaan!
http://www.muutoslehti.fi/oma-pullo-mukaan-saksassa-luotetaan-ekokuluttajaan/

Tykkään eläintarhoista ja delfinaarioista!
http://www.muutoslehti.fi/tykkaan-elaintarhoista-ja-delfinaarioista/

Amerikassa metsätuhotkin ovat suurempia
http://www.muutoslehti.fi/amerikassa-metsatuhotkin-ovat-suurempia/

Minun kännykkäni on todennäköisesti eettisempi kuin sinun
http://www.muutoslehti.fi/minun-kannykkani-on-todennakoisesti-eettisempi-kuin-sinun/

Ahkera yksinelävä mehiläinen etsii asuntoa, maksaa vuokran pölytyksenä
http://www.muutoslehti.fi/ahkera-yksinelava-mehilainen-etsii-asuntoa-maksaa-vuokran-polytyksena/

Miten yöperhonen pärjää yöttömässä yössä?
http://www.muutoslehti.fi/miten-yoperhonen-parjaa-yottomassa-yossa/

Älä lue tätä jos pelkäät hämähäkkejä
http://www.muutoslehti.fi/ala-lue-tata-jos-pelkaat-hamahakkeja/

Silkkihanskoin kirjastossa
http://www.muutoslehti.fi/silkkihanskoin-kirjastossa/

Saksassa "tappajaetanoita" torjutaan oluella
http://www.muutoslehti.fi/saksassa-tappajaetanoita-torjutaan-oluella/

Joskus pari=3,5 - Ett par=3,5?

Kahden vuoden jälkeen eräs pitkäaikainen käsityöprojekti alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Sain jouluna 2014 kummisedältäni lahjaksi varsinaisen haasteen: sukankutomiskirjan. Setä ei tainnut tietää aikaisemmasta kutomiskokemuksestani... se nimittäin näyttää tältä:

Efter två års arbete börjar ett långvarigt handarbetsprojekt äntligen bära frukt. På julen 2014 fick jag en sann utmaning till julklapp av min farbror: en bok om hur man stickar strumpor. Farbror visste säkert inte hur stor erfarenhet av stickning jag hade på förhand... mitt senaste projekt såg nämligen ut såhär:

EI MENNYT niinkuin Strömsössä. Siinö missä muut neljäs (?)-luokkalaiset kutoivat kaulahuivin sain minä aikaan tällaisen... tuo keskellä oleva tasainen kappale on muuten äidin auttamaa. - DET GICK inte som på Strömsö. När de andra fjärdeklassarna (?) stickade halsdukar fick jag till stån det här... den där jämna biten i mitten har förresten mamma hjälpt till med.

Tuon jälkeen ei puikkoihin ole tullut koskettua. Ehkä kuutisen vuotta sitten opettelin sentään virkkaamaan (sekään taito ei oikein koulussa tarttunut), joten langoille on tullut edes jotain käyttöä, mutta laajasta käsitöideni kirjosta puuttui tämä kaikista itsestäänselvin mummotaito. Sukkakirja toimi kuitenkin juuri sopivana ärsykkeenä. Nyt tämä homma onnistuisi! Ihania malleja täynnä oleva kirja ei kuitenkaan oikein soveltunut aloittelijalle, joten suuntasin kirjakauppaan ostamaan aivan alkeita. Saksasi, totta kai, tulisipahan samalla opeteltua uutta sanastoa. Ja siitä se lähti. Jokainen oikea silmukka oli itsenäinen taideteoksensa, kieli keskellä suuta hitaasti ähelletty. Ja sittenkö näitä pitäisi muka neuloa vielä nurjinakin?? Siihen eivät olleet sormet taipua sitten mitenkään. Hullun hommaa.

Efter det hade jag inte stickat överhuvudtaget någonting. För kanske sex år sedan lärde jag mig äntligen att virka (det hade inte heller varit någon favorit i skolan), men detta mest grundläggande mormorshandarbete saknades i mitt vida repertoar av olika pysselfärdigheter. Sockboken var ändå ett perfekt startskott - nu skulle det här lyckas! Den härliga boken full av olika modeller var ändå liiite för komplicerad, så jag köpte mig en stickningsbok för nybörjare. På tyska, såklart, man kunde ju lära sig lite ny jargong vid sidan om. Och så började det. Varje räta maska var ett självständigt konstverk, långsamt tillverkat med tungan rätt i mun. Och så skulle man göra dem ännu avigt också??? Det ville mina fingrar överhuvudtaget klara av. Vad hade jag gett mig in på?

TIETEELLISELLÄ tarkkuudella etiketöity ensimmäinen uuden kauden yritelmä. Taitaa yhä roikkua säälistä siskon keittiössä... DET första stycket från min nya stickningsera. Hänger väl ännu av medlidande i syrrans kök...

Ihan putkeen ja jatkuvasti kutomista ei tullut harjoiteltua, joskus syksyllä puikot löytyivät taas, ja sedälle piti kostaa joululahja. Kaksi puikkoa vaihtuivat ensimmäistä kertaa viideksi, nyt kutoisin kierroksia (viiden sukkapuikon sarja on saksaksi ihanasti "Nadelspiel" - puikkopeli). Ei taas ollut tulla mitään! Olin ihan solmussa :D

Mellan stickningsövningarna hade jag långa pauser, på hösten hittade jag igen mina stickor, och jag måste tänka ut en hämd åt min farbror. Två stickor blev fem, nu skulle jag sticka i rundor (en serie med fem strumpstickor kallas på tyska härligt "Nadelspiel" - stickspel). Återigen var det hela helt hopplöst, jag slog nästan knut på mig själv :D

EI siitä sukkaa tullutkaan... mutta tulipahan YKSI munanlämmitin itsevärjätyistä langoista. DET BLEV ingen socka... men i alla fall lyckade jag sticka EN eggvärmare av självfärgade garn.

Vuoden 2016 olen määrätietoisesti puskenut kohti niitä sukkia. En tosin vieläkään päässyt sedän kirjan kimppuun, vaan tyydyin aloittelijamalleihin, mutta silti. Ensimmäistä paria kudoin kuukausitolkulla - neljällä mantereella, maalla, merellä ja ilmassa. Puikot ja ihananpehmeä harmaa alpakkalanka on reissannut mukana tuhansia kilometrejä. Ensimmäinen sukka tuli kuin tulikin elokuussa valmiiksi (oi sitä juhlaa!)... eihän siitä tullut kuin noin kymmenen kokoa liian iso itselleni. Toinen sukka valmistui jo nopeammin, ja olikin sitten huomattavasti pienempi. Kiva pari, joopajoo. Looginen johtopäätös oli tietysti...kutoa kolmas sukka! Siitä tulikin saman kokoinen numero kakkosen kanssa (mahtavaa! Kaksi samankokoista sukkaa!), mutta lanka loppui kesken, joten jouduin purkamaan ensimmäisestä sukasta kärjen (vaihtoehto ostaa lisää samanlaista lankaa ei tullut mieleen). Se otsikon viimeinen puolikas tuli siis siitä, kun muunsin ensimmäisen jättitekeleeni joulukoristeeksi.

Under 2016 har jag målmedvetet strävat mot sockor. Fortfarande vågade jag mig inte på farbrors modeller, utan började med något mycket enklare, men ändå. Det första paret stickade jag i flera månader - på fyra kontinenter, på land, på hav, i luften. Stickorna och det härligt mjuka grå alpackagarnet har rest med mig tusentals kilometer. Den första sockan blev klar i augusti (vilken fest!)... och den blev ju bara sådär 10 nummer för stor för min fot. Den andra sockan blev färdig tydligt snabbare, och var tydligt mindre. Just så, vilket trevligt par. Den logiska slutsatsen var naturligtvis att sticka en tredje socka! Och se och häpna - den blev lika stor som nummer två! Tyvärr tog garnet slut i mitten, så jag måste sprätta upp tårna på strumpa nummer ett (jag kom inte på alternativet att köpa mera likadant garn). Rubrikens halva strumpa kom från att jag till sist stickade en ny tå till den första strumpan och förvandlade den till en julprydnad.

VERRATKAA tätä ja ensimmäistä kuvaa. Arvatkaa, halkeanko ylpeydestä! - JÄMFÖR det här och den första bilden. Gissa om jag exploderar av stolthet!

Niinpä minulla on nyt valtava sukkapari, kohtalon oikusta juuri sedän kengännumeroa vastaava. Että hyvää joulua sinne Tesjoelle! Lisäksi äiti saa kiitokseksi siitä vuosien takaisesta pannulappuavusta amerikkalaisen jouluturhakkeen. Mitä tuli opittua? Se, että vanha koira voi oppia temppuja, jotka neljäsluokkalaiselle pennulle olivat ylitsepääsemättömän hankalia - koettakaa vaikka!

P.S. Ehkä ensi vuonna, tai sitäseuraavana, avaan sen sedän antaman monimutkaisten mallien sukkakirjan.

Så. Nu har jag ett enormt par sockor, just passande stora för farbrodern. Alltså god jul dit till Tesjö! Och på köpet får mamma en amerikansk julonödighet som tack för hjälpen med den där pannlappen för så många år sedan. Vad lärde jag mig? Att en gammal hund kan lära sig att sitta, fast det var omöjligt för valpen på fjärde klassen - prova själv!

P.S. Kanske nästa år, eller året därefter, öppnar jag den där boken med komplicerade modeller som jag fick av farbror.

Resefeber - Matkakuumetta

En timme ännu, en sista bloggning... sedan börjar ett äventyr!
3h buss till Berlin. 3h vänta på flygfältet. 6h flyg till Abu Dhabi. 5h vänta på flygfältet. 13h flyg till Sydney. 3h vänta på flygfältet. 5h flyg till Christhurch.

Sedan 3 veckor Nya Zeeland. Äntligen, över ett år "försenat", dags för vår bröllopsresa :)
Ser framemot våren på andra sidan jordklotet... jag har aldrig hört om någon, som skulle ha varit missnöjd med en resa till NZ.

Vill du följa med? Kolla in:
https://www.instagram.com/jutobia/
- alltid då vi råkar hitta ett Internet försöker vi ladda upp några bildhälsningar från Kiwilandet.

Nervöööööööööööööööööööööööööööööööös!

P.S. helt orelaterad detalj om det tyska språket: jag lärde mig just av min kära make, att man i tyskan kallar alla dubbelnummer - 11, 22, 33 osv. - "Schnapszahl", snapstal. För man ser dem liksom dubbelt...

SOLUPPGÅNG över Frankrike, en bildhälsning från min senaste resa som förde mig på konferens till Kanada. AURINGONNOUSU Ranskan yllä, kuvatervehdys edelliseltä matkaltani, konferenssivierailulta kanadasta.

Tunti vielä, viimeinen bloggaus...sitten alkaa seikkailu!
3h bussi Berliniin. 3h odotus lentokentällä. 6h lento Abu Dhabiin. 5h odotus lentokentällä. 13h lento Sydneyyn. 3h odotus lentokentällä. 5h lento Christchurchiin.

Sittne 3 viikkoa Uudessa Seelannissa. Vihdoin, yli vuoden "myöhässä", pääsemme häämatkalle :) Odotan jo innolla kevättä maapallon toisella puolela... en ole vielä koskaan kuullut kenestäkään, joka olisi ollut tyytymätön Uudenseelanninmatkaan.

Haluatko mukaan? Kurkkaa osoitteeseen:
https://www.instagram.com/jutobia/
- aina kun löydämme Internetin, yritämme lisätä muutaman kuvaterveisen Kiivimaasta.

Hermoooostuuunuuuuuuuttt!

P.S. Täysin aiheeseen liittymätön yksityiskohta ihanasta saksankielestä: opin  juuri rakkaalta puolisoltani, että saksassa tuplanumeroita - 11, 22, 33 jne. - kutsutaan nimellä "Schnapszahl" - snapsinumero. Koska nehän nähdään niinku tuplana...

Värikästä huomaavaisuutta bussipysäkillä - Färgrann omtänksamhet på busshållplatsen

Vaikka tällä hetkellä pääasiassa kirjoittelenkin Suomen Luonnon #muutosblogia, en malta olla jakamatta hauskaa ideaa eräältä paikalliselta bussipysäkiltä. Viereisen vanhantavarankaupan omistaja on keksinyt oivan keinon, miten pitää sateessa värjöttelevät bussinodottajat lähietäisyydellä näyteikkunoista :)

Sateenvarjot on kiinnitetty seinään juuri tarpeeksi pitkällä ohuella vaijerilla - Paraplyerna är fast i väggen med en tunn vajer som är just passligt lång

Fastän jag för tillfället mest bloggar för naturtidningen "Suomen Luonto", kan jag inte låta bli att dela med er en rolig idé från en lokal busshållplats. Butiken bredvid hållplatsen har kommit på ett bra sätt att hålla kunderna nära skyltfönstret då det regnar :)

Nya vindar på utedasset - Ulkohuussin uudet tuulet

I åratal har myndigheterna snällt blundat för de gamla DDR-avloppsgroparna i koloniträdgårdar, men nu i år var måttet rågat - groparna måste fyllas, toaletterna bytas ut mot kompostversioner. För oss som för många andra betydde det ändringar såväl i köket som på toan. Och samtidigt kunde man ju piffa till dasset lite extra... Nedan ett exklusivt bildäventyr i vårt utedass!

Vuosikausia viranomaiset ovat katsoneet siirtolapuutarhatonttien vanhoja DDR-jätevesikaivoja läpi sormien, mutta tänä vuonna mitta tuli täyteen - kaivot tulee täyttää ja pytyt vaihtaa kompostiversioihin. Meille kuten monille muillekin tämä tarkoitti muutoksia niin keittiössä kuin vessassakin. No, samalla tarjoutui oiva tilaisuus piristää huussia muutenkin... Alla ennenäkemätön kuvaseikkailu ulkohuoneessamme!

Före - Ennen

DET svarta hålet bakom huset måste fyllas... dit försvann ett porslinstvättfat, gammalt betongskräp och flera säckar barkströ. TALON takana ammottava musta aukko piti täyttää. Sinne upposi posliininen pesuvati, vanhaa betoniroinaa ja monta säkkiä kuorikariketta.

JAG var för lat för att helt byta "tapetet" i taket, men åtminstone hänger den inte längre hur som helst i kanterna. OLIN liian laiska vaihtaakseni katon "tapetin", mutta ainakaan sen reunat eivät enää repsota kuten ennen.

FÖRUTOM komposttoaletten kostade renoveringen hela 3,43€ (mattorna och den lilla blåa spaden). Den skarpögda känner igen "mysterieobjektet" i hörnet ;) KOMPOSTIPYTYN lisäksi koko remontti maksoi 3,43 € (räsymatot ja pieni sininen lapio). Tarkkasilmäinen tunnistaa "mysteerikökön" nurkassa ;)

PÅ DEN nymålade väggen hänger härliga sjörövarkartor som en god vän till mig ritat samt en tofs som man drar i för att starta ventilationen (en kvarleva från tidigare trädgårdsägare). VASTAMAALATULLA seinällä roikkuu erään hyvän ystäväni piirtämiä ihania merirosvokarttoja sekä tupsu josta vedetään tuuletus käyntiin (edellisten asukkaiden jäämistöä).

DE GAMLA hyllorna fylldes med lyktor. VANHAT hyllyt täytettiin lyhdyillä.

Efter - Jälkeen

Hämähäkinmetsästäjä saviruukussa, osa 2 - Spindeljägare i en lervas, del 2

Maaliskuussa kirjoittelin puutarhavajastamme löytyneestä kahdesta pikkuruisesta saviruukusta, jotka tarkemmin tarkasteltuina osoittautuivat hämähäkkejä metsästävän Sceliphron curvatum -pistiäisen kotelokopiksi. Toukokuussa, ollessani itse matkoilla, koteloista oli vihdoin kuoriutunut kaksi täyskasvuista pistiäistä. Hurjannäköiset tulokaspedot kuitenkin uhrattiin tieteen alttarilla, ja päätyvät hyönteiskokoelmaan kollegani kauniisti preparoimina.

I Mars skrev jag om två minimala "lervaser" som jag hittade i vår trädgårdsstuga. Vaserna visade sig vara Sceliphron curvatum-getingens barnkammare där larverna får utvecklas i lugn och ro. I maj, medan jag själv var ute på resa, hade två fullvuxna getingar äntligen kläckts ur vasernas puppor. De blodtörstiga spindeljägarna offrades denna gång på vetenskapens altar, och kommer med i en insektsamling, vackert preparerade av min kollega.

Jag, en vetenskapsjournalist? - Minustako tiedetoimittaja?

I det förra inlägget avslöjade jag, att jag är med som skribent i en nätpublikation av naturtidningen Suomen Luonto. Nu har det praktiska journalistarbetet börjat. Förutom en hellång artikel som utkommer på hösten, förväntas var och en av oss tio skribenter skriva en egen blogg om vår forskning, om skrivprocessen och om olika fenomen i naturen.

För de flesta av oss var bloggandet redan bekant, men liksom jag hade de flesta bara gjort det för en begräsad skara av vänner, bekanta och likasinnade. Jag var lite överraskad, hur svårt det till sist var för mig att krysta fram den första texten. Självkritiken nådde helt nya nivåer, då jag förstod att texten troligtvis läses av många, många fler läsare med olika bakgrunder än här på Illakvick. Till sist stod texten färdig, skriven och publicerad. Och idag följde en till.

Ingen orsak till avundsjuka ;) Det bara är så, att medan Illakvick skrivs på min fritid (och måste konkurrera med hundra andra hobbyn och hemmasysslor) kan jag med gott samvete bearbeta min #muutos-blog under arbetstid! Fantastiskt!

EN porträtt som min syster tog av mig enkom för den nya bloggen...såhär ser jag alltså ut nuförtiden. KUVA, jonka siskoni nappasi minusta vartavasten uutta blogia varten... tältä siis näytän nykyään.

Tyvärr är #muutos ett finksspråkigt projekt, och jag har inte möjlighet att översätta allt till svenska. De intresserade hittar ändå min nya blog "Terveisiä pyökkimetsästä" (=hälsningar från bokskogen) och flera andra intressanta #muutos-bloggar i adressen www.muutoslehti.fi.

Edellisessä tekstissä paljastin, että toimin kirjoittajana Suomen Luonnon #muutos-verkkojulkaisussa. Nyt olemme päässeet aloittamaan käytännön toimittajantyön. Syksyllä julkaistavien täyspitkien artikkelien lisäksi meidän kaikkien kymmenen kirjoittajan odotetaan kirjoittavan blogia omasta tutkimuksestamme, kirjoitusprosessista ja erilaisista luonnonilmiöistä.

Suurimmalle osalle meistä bloggaus oli jo entuudestaan tuttua, mutta itseni tavoin useimmat olivat kirjoitelleet vain pienelle lähipiirille ja samanhenkisille lukijoille. Olin hiukan yllättynyt siitä, miten haastavaa loppujenlopuksi oli pinnistää ilmoille ensimmäinen kirjoitus. Itsekritiikki oli terävämpää kuin koskaan aikaisemmin, kun tajusin, että kirjoituksen todennäköisesti lukee paljon useampi kuin koskaan täällä Kiireenvilkassa. Lopuksi ensimmäinen teksti kuitenkin oli valmis ja julkaistu, ja jo tänään se sai jatkoakin...

Ei aihetta kateellisuuteen ;) Asia vain on niin, että Kiireenvilkan kirjoittelu tapahtuu vapaa-ajalla (jossa se joutuu kilpailemaan sadan muun harrastuksen ja kotiaskareiden kanssa), mutta #muutosblogia pääsee kirjoittamaan hyvällä omallatunnolla työaikana! Mahtavaa!

Kiinnostuneet löytävät uuden blogini, "Terveisiä pyökkimetsästä", sekä useita muita oivallisia #muutos-blogeja osoitteesta www.muutoslehti.fi.

Kuvaterveisiä Kroatiasta - Bildhälsningar från Kroatien

Juuri tällä hetkellä istun bussissa. Nopealla wifillä varustetussa matkabussissa. Kroatiassa. Matkaan Plitvice-järvien kansallispuistosta kohti Adrianmeren rannalla sijaitsevaa Zadaria, pitkä vaelluspäivä takana ja torkkuva sisko viereisellä istuimella. Ulkona on viheriöiviä vuoria. Ja minä opettelen somettamaan! 

Viikko sitten kävin päivänmittaisen 'tiedetoimittajan pikakurssin', sillä onnistuin pääsemään Suomen Luonnon syksyllä ilmestyvän erikoisverkkojulkaisun, #Muutoksen, kirjoittajajoukkoon. Koulutuspäivän aikana meitä aloittelevia toimittajia rohkaistiin useaan kertaan bloggaamaan, twiittaamaan, instagrammaamaan ja facebookkaamaan tekemisistämme. Itse olen ollut päättäväinen somevälttelijä, mutta tuon koulutuksen jälkeen uskaltaudun kokeilemaan edes jotakin uutta, nimittäin dokumentoimaan Kroatianlomaamme somemestarisiskoni avustuksella Instagrammiin. Hui!

Seuraapa sinäkin Fitsisin ja Fatsisin seikkailuja osoitteessa:

https://www.instagram.com/fitsisfatsis/

LEPOHETKI Välimeren rannalla. Niinhän siinä kävi, etten keksinyt, miten kuvan saa paikalleen kännykän blogisovelluksessa, ja viimeistely piti hoitaa hotellilla. Kiitos sisko kuvasta! - TUPPLUR vid Medelhavet. Till sist måste jag finslipa inlägget på hotellet, eftersom jag inte fattade hur man placerar in bilder på rätt ställe i inlägget med hjälp av smarttelefonens blogger-app. Tack syrran för bilden!

Just nu sitter jag i bussen. En resebus med wifi. I Kroatien. Jag reser från Plitvice-sjöarnas nationalpark mot Zadar vid Adriatiska havet, en lång vandringsdag bakom mig och en sovande syster vid min sida. Utanför ser jag vackert geönskande berg. Och jag lär mig att använda sociala medier! 

För en vecka sedan gick jag en daglång utbildning i vetenskapsjournalism, för jag lyckades bli vald som skribent till ett specialnummer av den populära naturtidningen Suomen Luonto. Under skolningen uppmuntrades vi flera gånger till att använda bloggar, Twitter  Instagram och Facebook och berätta om vad vi håller på med. Själv har jag hittils varit en socialmediavägrare, men efter skolningen vågar jag mig på att åtminstone prova på något nytt, nämligen att dokumentera vår resa i Kroatien på Instagram med hjälp av min syster som är ett mediageni... Skrämmande!

Nu kan du alltså följa med fitsis och fatsis äventyr i adressen:

https://www.instagram.com/fitsisfatsis

Quilling

Varje vår kommer det en tid då mina kvällar och veckoslut plötsligt INTE längre är fulla med IMWe-förberedelser. Vilken konstig känsla... Visserligen tar trädgårdsarbete passligt över största delen av denna lediga tid på våren, men nyligen hade jag just passligt med extra tid för att börja lära mig en ny pysselteknik, quilling.

Quilling går ut på att forma mönster av ihoprullade pappersremsor. Möjligheterna är oändliga - kort, smycken och konstverk i såväl väldigt enkla som oerhört komplicerade mönster. Redskapen är enkla, ett "quillingverktyg" kan man köpa i hobbyaffärer (åtminstone här i pysslarnas lovade land) eller säkert också tillverka själv, dessutom behövs det lim. En kam kan också vara nyttig. Och så finns det en hel del läckra specialverktyg som jag naturligtvis vill ha, men inte verkligen behöver. Papper kan man också köpa färdigt strimlat, men då jag såg priset på en förpackning med quillingsremsor beslöt jag mig att offra en timme av min tid för att klippa dem själv. Men istället för att här förklara vad det hela går ut på kan jag rekommendera en snabb googling med sökordet quilling ;) Gratis instruktioner för såväl nybörjare som mästare finns det en hel del på nätet både som bilder och i videoform.

Mitt första övningsarbete var ett födelsedagskort för vår professor i forstzoologi som fyller 60 år i maj. Ingen av oss på institutet hade hittat ett passligt kort, så jag anmälde mig frivillig att pyssla ihop något, ett perfekt svepskäl att ta itu med en ny hobby!

FÖR ugglan, räven och fjärillen hittade jag färdiga modeller på nätet, men rådjuret måste jag komma upp med själv. Efter lite akupunktur och mycket lim lyckades det till sist! PÖLLÖÖN, kettuun ja perhoseen löysin valmiit mallit netistä, mutta kauris piti väkertää omasta päästä. Apuna käytin hiukkasen akupunktuuria ja paljon liimaa.

Joka kevät huomaan, että yhtäkkiä kalenterissani on iltoja, jotka eivät kulu kokonaisuudessaan IMWe-valmisteluihin. Outo tunne... tosin puutarhatyöt alkavat muistuttaa olemassaolostaan juuri samanaikaisesti ja näppärästi täyttävät suurimman osan vapautuneesta ajasta, mutta hiljattain ehdin kuitenkin aloittaa uuden askartelumuodon, quillingin, opettelun.

Quilling on oikeastaan kapeiden paperisuikaleiden kieputtamista erilaisiksi kuvioiksi. Mahdollisuudet ovat loputtomat - kortteja, koruja ja taidetta varten löytyy sekä todella yksinkertaisia että mielettömän monimutkaisia malleja. Työvälineet ocat yksinkertaisia, "quillingtyökalun" voi ostaa askartelukaupasta (ainakin täällä askartelijoiden luvatussa maassa) tai varmaan myös valmistaa itse, lisäksi tarvitaan liimaa. Kampakin voi olla kätevä. Ja lisäksi on olemassa loputtomasti herkullisia lisätyövälineitä, jotka luonnollisesti kaikki haluan, mutta joita ilmankin pärjään erinomaisesti. Paperiakin voi ostaa valmiiksi suikaloituna, mutta kun näin paperipaketin hintalapun päätin, että käytän mieluummin tunnin ajastani paperia itse leikaten. Mutta sen sijaan, että tässä juurta jaksain selittäisin mistä oikein on kyse suosittelen nopeaa googlausta hakusanalla Quilling ;) Ilmaisia ohjeita niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin paperinpyörittelijöille näyttää löytyvän runsaasti niin kuvina kuin videomuodossakin.

RÅDJURSHORNEN gjorde jag med hjälp av en kamm. PEURANSARVET tein kamman avulla.

Ensimmäinen harjoitustyöni oli syntymäpäiväkortti metsäeläintieteiden professorillemme, joka täyttää toukokuussa 60 v. Kukaan meistä laitoksen väestä ei ollut löytänyt sopivaa korttia, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi askartelemaan jotakin, täydellinen tekosyy aloittaa uusi harrastus!

MITT liv just nu: vårsol, IMWe-mappar, blomkål- dill och pumpor till trädgården och ett nytt hobby. ELÄMÄNI juuri nyt: kevätaurinkoa, IMWe-kansioita, kukkakaalia, kurpitsoja ja tilliä puutarhaan sekä uusi harrastus.

Päivä Olympuksella - En dag på Olympen

 No niin, viikko on vierähänyt siitä, kun palasin kotiin tämänvuotiselta IMWe-partioleiriltä. Pikku hiljaa alkavat ajatukset, päivärytmi ja unetkin palata arkeen, mutta vielä pyörii leirilaulun säkeet päässä ja Afroditen vaatekerta pyykkikoneessa. Joka vuosihan olen kuvaillut IMWeä myös täällä blogissa, joten yritän tällä kertaa olla toistamatta itseäni liikaa... ehkä uuden kuvakulman tuohon mielettömään luovuuspläjäykseen saa kurkistamalla leirilauantain aikatauluuni:

Saturday 26.3.2016, another day on IMWe:

• 8:00 Herätyskello. Jostain löydän vielä puhtaat sukat jalkaan tällekin päivälle...
• 8:15 Aamiainen. Huomaa, että viikko lähenee loppuaan, kovin moni leiriläinen ei jaksa tulla näin aikaisin herkkupatojen ääreen, vaan vilahtaa paikalle viittä vaille workshoppien alkua.
• 8:40 Otan varaslähdön workshoppiini, ohjaajana aikaa omille projekteille ei paljoa liikene, mutta haluan ehdottomasti saada valmiiksi pienoismallin Leonardo da Vincin aikoinaan luonnostelemasta katapultista, ja tähän aikaan aamusta akkuporakoneet ovat vielä vapaana...
• 9:15 Tapaan workshoppini osallistujat linnan pihalla. Tänään onkin meidän vuoromme siivota yhteistilat, jee! Seuraavan puolituntisen lakaisen lattioita ja taittelen huopia linnan holvikellarissa.
• 10:00 Workshoppimme on täydessä työn teossa. Islantilais-Etelä-Afrikkalaisena yhteistyönä syntynyt jättikatapultti on melkein valmis, paras kantaa se pihalle koelaukaisua varten. Huoneen toisessa päädyssä Brittiläinen Ele on nikkaroinut kasaan varsijousen toimistomateriaaleista. Sveitsiläinen työparini Simon, opastaa norjalaisia sirkkelisahan käytössä.

TÄMÄ on näemmä ainoa kuva, jonka satuin ottamaan Leonardokatapultistani - DET HÄR är tydligen det enda fotot som jag råkade ta av min Leonardokatapult

• 12:30 Lounas. 
• 13:00 Pukeutumisaika, tässä vaiheessa viikkoa muuntuminen kauneuden ja rakkauden jumalattareksi sujuu jo rutiinilla ;)
• 13:15 Teatteriharjoitukset, minkälaisen pätkän leirinäytelmää esitämmekään osallistujille tänään?
• 14:00 Teatteripätkämme johdattelee osallistujat suuren leiripelin tunnelmiin, tänä vuonna suuri osa meistä tiimiläisistäkin saa osallistua peliin osallistujien joukossa!
• 15:00 Ihmiskunnan kohtalo pelissä, täysi kilpailu kolmen joukkueen välillä: tuleeko maailmaa jatkossa hallitsemaan jumalien tyrannia vai ihmisten demokratia? Kerään into piukalla pisteitä omalle joukkueelle arvuuttelemalla anagrammeja, kirjoittamalla rakkausrunoja Hadekselle ja väistelemällä Medusan kivettävää katsetta.
• 16:30 Pelin loppuhuipennus ja salin ripeä siivoaminen, vaatteiden vaihto treenikerrastoon

 

KYKLOOPPIEN suuri suku - CYCLOPERNAS släktporträtter

•  17:00 Viimeiset harjoitukset pienen mutta ahkeran irkkutanssialoittelijaryhmämme kanssa. Joka päivä olemme harjoitelleet 45 minuuttia, maanantaina lähdettiin liikkeelle nollasta ja huomenna on esitys! Lopuksi askartelemme vielä esiintymisasut koko ryhmälle.

• 18:00 Päivällinen
• 18:30 Pikainen suihku, sitten päiväunet. Taju kankaalla varmaan minuutissa...
• 19:10 Herätyskello. Taas.
• 19:15 Jee, pääsen muutaman ystävän kanssa testaamaan toisen workshopin rakentamaa huonepakopeliä! Puoli tuntia aikaa ratkoa kimurantteja tehtäviä ja löytää avain, jolla huoneesta pääsee ulos.
• 19:35 Pääsimme pakoon, jess!
• 20:00 Kerään ja tulostan materiaaleja illan hartaushetkeä varten, vinkkaan vikkelään kavereille, että illan konsertti lähetetään live-striiminä maailmalle. 
• 20:15 Muistan ajoissa mennä varaamaan hyvän paikan linnan kappelista konserttia varten
• 20:30 Yksi leirin huippuhetkistä, konsertti. Kolme tuntia leiriläisten esittämää upeaa musiikkia vaihtelevin kokoonpanoin.
• 23:30 Kappelin nopea muuntaminen konserttisalista takaisin kirkkotilaksi
• 24:00 Pääsiäishartaus. "Radio Jerusalemin" toimittajana haastattelen niin tyhjälle haudalle saapuneita naisia kuin pelästyneitä vartijoitakin, etsien uusia näkökulmia pääsiäisen evankeliumitekstiin. Lopuksi kaikki lausuvat Isä Meidän-rukouksen omalla kielellään, samanaikaisesti.
• 00:30 Siivoaminen hartauden jäljiltä. 
• 00:40 Ehdin vielä mukaan tiimikokouksen loppumetreille, jess. Suunnittelemme, miten seuraavana päivänä paljastamme ensivuoden (merirosvo-)teeman leiriläisille. Seuraavan vuoden teema on aina IMWen tarkimmin varjeltu salaisuus viimeiseen leiripäivään asti...
• 01:00-ish. Siivouskierros tiimihuoneessa ja suuressa salissa. Sitten holvikellariin laulamaan ja rupattelemaan
• ??? Tuuperrun sänkyyn. Muistan laittaa herätyskellon päälle.

Ja tuo oli vain yksi päivä kymmenestä...

TIIMIHUONEEN seinä oli täynnä tärkeää informaatiota - TEAMRUMMETS vägg var fullt med viktig information

Nästan en vecka sedan återvände jag från årets IMWe-scoutläger. Så småningom börjar tankarna, dagsrytmen och drömmarna hitta sina vanliga banor, men ännu nynnar jag på lägersången och Afrodites dräkt tumlar i tvättmaskinen. Varje år har jag också beskrivit IMWe här i bloggen, så jag försöker att inte upprepa mig för mycket... kanske får ni en ny synvinkel på denna otroliga kreativitetsexplosion om ni tar en titt på min tidtabell från lägerlördagen:

Saturday 26.3.2016, another day on IMWe:

• 8:00 Väckarklocka. Någonstans hittar jag ännu ett par rena strumpor för dagen...
• 8:15 Frukost. Man märker att veckan börjar närma sitt slut, det är inte många deltagare som orkar stiga upp såhär tidigt - istället rusar de in fem minuter före workshopparna startar.
• 8:40 Jag tar en tjuvstart i min workshop. Som ledare har man väldigt lite tid för egna projekt, men jag vill definitivt bygga färdigt en modell av katapulten som Leonardo da Vinci en gång skissade upp, och den här tiden på morgonen är det ännu ingen kö till borrmaskinerna...
• 9:15 Jag träffar mina workshopsdeltagare på borggården. Idag är det vår tur att städa alla almänna rum, jee! Nästa halvtimme sopar jag golv och viker filtar i slottets källarvalv.
• 10:00 Vår workshop är i full fart. Jättekatapulten som byggts som Isländsk-Sydafrikanskt samarbete är nästan färdig, bäst att bära ut den till gården för provskjutning. I andra ändan av rummet har Ele från England knåpat ihop en armborst av byråmaterial. Simon, mitt arbetspar från Schweiz, handleder norrmänn som vill använda cirkelsågen.

KATAPULTTIEN testausta - KATAPULTTEST

• 12:30 Lunch.
• 13:00 Dags att byta om, i det här skedet av veckan är det redan rutin att förvandla mig till skönhetens och kärlekens gudinna ;)
• 13:15 Teaterövning, vilken bit av lägerhistorien skall vi spela upp åt deltagarna idag?
• 14:00 Efter vår sketch börjar det stora lägerspelet. I år får också många av oss ledare delta i spelet bland lägerdeltagarna!
• 15:00 Mänsklighetens öde står på spel, full tävling mellan tre lag: skall världen i fortsättningen styras av gudarnas tyranni eller människornas demokrati? Jag samlar ivrigt poäng för mitt lag genom att lösa anagrammer, skriva kärleksbrev till Hades och gömma mig för Medusas förstenande blick.
• 16:30 Spelet slutar och snabb städning av stora salen. Byter om igen, denna gång till träningskläder.
• 17:00 Generalrepetition med min lilla nybörjargrupp i irländsk dans. Varje dag har vi övat i 45 minuter, på måndag började vi från noll och imorgon har vi ett uppträdande! Till sist pysslar vi ännu ihop dansdräkter för hela gruppen.
• 18:00 Middag
• 18:30 Snabb dusch, sedan dagssömn! Jag somnar i en minut.
• 19:10 Väckarklocka. Igen.

RIENECK on niin kaunis aamutuimaan! - RIENECK är så vackert på morgonen!

• 19:15 Hurra, jag och en grupp vänner får testa en"exit-room" som en annan workshop byggt ihop under veckan! En halv timme tid att lösa krävande uppgifter och hitta nyckeln till dörren som leder ut ur rummet.
• 19:35 Vi lyckades komma ut!
• 20:00 Jag samlar ihop och trycker ut material för kvällens andakt, och skickar samtidigt meddelanden till släkt och vänner om att kvällens koncert skickas som live-streaming på nätet.
• 20:15 Jag kommer ihåg att reservera en bra plats för mig och Tobi i slottskapellet för kvällens konsert.
• 20:30 En av lägrets höjdpunkter, konserten. Tre timmar jättefin och varierande musik som deltagarna satt ihop under lägret.
• 23:30 Snabb omvandling av kapellet från konsertsal tillbaka till en kyrka
• 24:00 Påskandakt. Som "Radio Jerusalems" reporter intervjuar jag såväl kvinnorna som kommit till den tomma graven som de vettskrämda väktarna, och försöker hitta nya synvinklar till påskens evangeliumstext.
• 00:30 Städning efter andakten.
• 00:40 Jag hinner ännu med på slutet av team-mötet. Vi planerar hur vi skall avslöja nästa års (pirat-)tema för deltagarna följande dag. Följande års tema är alltid den största IMWe-hemligheten som avslöjas först på sista lägerdagen...
• 01:00-ish. Städningsrunda i teamrummet och stora salen. Sen ner till valvkällaren för att sjunga och skvallra.
• ??? Jag somnar i min bekväma säng efter att jag kommit ihåg att ställa in väckarklockan.

 Och det där var bara en dag av tio...

TOISINAAN ehdimme levähtääkin hetken! IBLAND hann vi också ta det lugnt en stund!