Om ni alls följt nyheter har ni säkert märkt att Dresden ofta stått i rubrikerna, även i Finland. Plötsligt är vi under luppen på grund de "rumsrent rasistiska" PEGIDA-marscherna som lockat tiotusentals människor vecka efter vecka och med terrorhot på tågstationen.
Tyvärr får ni i fortsättningen också lita er på nyheterna - jag märker att jag inte har så mycket att säga om saken! Jag har inte ens deltagit på motdemonstrationerna, först p.g.a. att jag aldrig var på plats och hade tid just då och förra veckan delvis nog också för att jag inte hade så stor lust att vara på plats och ställe ifall något faktiskt skulle ha hänt. Så på sätt och vis måste man väl tyvärr säga, att terroristerna nått sitt mål med mig - jag medger att jag ändrat mitt beteende, låtit bli att göra något samhällsaktivt som jag annars skulle ha gjort, tack vare dem. Det tål att tänka på. Jag följer med intresse, och på säkert avstånd, hur allt utvecklar sig här.
MIN och min kollegas stilla lilla motstånd på byrådörren - MINUN ja kollegani pieni hiljainen vastarinnanilmaus työhuoneemme ovessa.
Jos ollenkaan olette seuranneet uutisia, olette varmaan huomanneet, että Dresden vilahtelee vähän väliä otsikoissa myös Suomessa. Yhtäkkiä olemme maaliman mielenkiinnon kohteena sisäsiistin rasistisine PEGIDA marsseinemme, jotka ovat houkutelleet paikalle kymmeniä tuhansia kannattajia viikko toisensa jälkeen, ja rautatieaseman pommiuhkinemme.
Valitettavasti saatte jatkossakin tukeutua uutisiin - huomaan, ettei minulla ole kovin paljoa sanottavaa asiasta! En edes ole osallistunut vastamielenosoituksiin, aluksi siksi, ettei koskaan ollut aikaa ja mahdollisuutta osallistua ja viime viikolla kyllä osin siksikin, ettei huvittanut riskeerata olla tapahtumien keskipisteessä jos jotain ikävää todella olisi tapahtunut. Joten valitetavasti pitänee kai myöntää, että terroristit tavallaan ovat saavuttaneet tavoitteensa minun kohdallani - myönnän, että olen muuttanut käyttäytymistäni, ja jättänyt yhteiskunta-aktivismin vähemmälle, kuin mitä olisin ilman uhkailuja. Sitä sietää miettiä. Seuraan tilannetta mielenkiinnolla, ja turvallisen välimatkan päästä.
Olen jo muutamaan otteeseen ihmetellyt erästä Keski-Euroopassa yleistä ulkoiluvarustetuotemerkkiä. Napapijri kuulostaa hämäävän suomalaiselta, melkein kuin Napapiiri. Sinäänsä eksoottisen suomenkielen käyttäminen ulkoiluvarustemerkeissä ei olisi ennenkuulumatonta - onhan kansainvälisen Globetrotter-retkeilyliikeketjunkin yhden oman tuotemerkin nimi "Kaikkialla". Mutta hämäräksi Napapijrilogon tekee se, että teksti yleensä esiintyy kangasmerkeissä ja lappusissa norjanlipun kanssa. Viimeinen pisara lieni se, kun viime viikolla näin talvitakin hihassa "Napapijri Expedition Experience" merkin jossa oli norjan lipun lisäksi vielä Etelämantereen karttakin. Kaiken kaikkiaan logosta toki välittyy urheilullinen, eksoottinen, reippaan skandinavinen ja talvinen tunnelma, mutta sisäinen maantieteilijäni kyllä nauroi kippurassa :D
SUOMELTA kuulostava nimi, Norjan lippu ja Etelämantereen kartta. Loistava logo. ETT NAMN som låter som finska, Norges flagga och Antarktiskarta. En fantastisk logo.
Jag har redan några gånger förundrat mig över ett sport- och outdoormärke som man stöter på ganska ofta i Mellaneuropa. Napapijri är nästan som finskans Napapiiri, polarcirkeln. Det är i och för sig inte helt oerhört att man använder finska ord som produktnamn - den internationella outdoorkedjan Globetrotter har också ett eget varumärke som heter "Kaikkialla" ("Överallt" på finska). Men det mystiska är att Napapijrilogon ofta har en norsk flagga. Pricken på i:et var nog när jag förra veckan såg "Napapijri Expedition Experience"-tygmärket i ärmen på en vinterjacka. Förutom den norska flaggan fanns det också en karta över Antarktis på märket! Visst, logon ger en sportisk, exotisk, hurtigt skandinavisk och vintrig bild, men min inre geograf höll nog på att skratta ihjäl sig :D
BARRSKOGSNUNNANS ägg är väl gömda under bark (i den övre bilden har jag skrapat bort lite av barken) men på labb duger också en ihoprullad WC-pappersark som ägg-gömma. HAVUNUNNAN munat ovat hyvin piilossa kaarnan raoissa (ylimmässä kuvassa olen rapsuttanut hiukan kaarnaa pois munien päältä) mutta labrassa muninta-alustaksi kelpaa myös rullattu vessapaperiarkki.
"Väskorna är packade (innehåller bl.a. en kylväska med fjärillsägg för forskning)" skrev jag före julen i denna blog. Vad betyder det här nu då? Varför släpar jag med mig fjärilsägg till Finland? Och hur ser fjärilsägg över huvudtaget ut?
Fjärilsägg är, som man kanske kan gissa, små. Ändå är de förvånansvärt tåliga - de har ett hårt skal och man kan riktigt bra peta på dem med såväl fingrar som pinsetter, de är ingalunda lätta att spräcka. Alla mina forskningsarter övervintrar just som ägg (många andra fjärillar övervintrar som puppor, larver eller t.o.m. fullvuxna fjärillar). Både barr- och lövskogsnunnan utveckar sig nog till en färdig minilarv inne i ägget redan på hösten men larverna väntar sedan tålamodigt i vintervila på varma vårdagar, ihoprullade inne i ägget (man kan faktiskt se de pyttesmå larvernas segmentering genom det mjölkvita äggskalet).
Övervintrande fjärillsägg tål bra köld, fjällbjörkmätarens ägg fryser ihjäl först vid 35-40 minusgrader och de sydligare arterna lär inte vara mycket sämre. Men kanske de ändå inte tål de allra hårdaste nordiska vintrarna? Just detta är en av mina forskninsfrågor, att reda ut ifall sydligare arter samt sydligare populationer av arter som finns såväl i norden som i Centraleuropa tål köld lika bra som våra inhemska fjärillar.
Och hur undersöker man något sådant? Jo, man fryser fjärilsägg! Man kan antingen gå till väga så att man fryser ner ägg till en viss temperatur för en viss tid och sedan ser om de ännu kläcks på våren, eller så kan man direkt observera när äggen fryser till is. Då frigörs nämligen en liten gnutta värmeenergi som kan mätas med en precisionstermometer, och genom att iaktta temperaturkurvan i en burk med ägg som långsamt kyls ned, grad för drad, kan man se varje frysande ägg som en liten varm "topp" i kurvan. Och just det här är vad mina kolleger i Joensuu har lovat göra för mig under vintern.
Så, där har ni orsaken till varför jag åker fram och tillbaka med en väska full med fjärilsägg!
LÖVSKOGSNUNNANS ägg är inte gömda utan honan lägger dem direkt på trädstammen. De är ändå väl skyddade med ett mjukt täcke av silkeslena hår som honan drar från sin egen bakkropp. Till vänster ser man en ägg-gömma från ett tidigare år (ljus till färgen, man ser hål där larverna har krupit ut) och en som lagts nyligen på samma ställe. Till höger syns den håriga översidan och den bara undersidan av en ägg-gömma. LEHTINUNNAN munat eivät ole piilossa, vaan naaras laskee ne suoraan puunrungolle. Ne ovat kuitenkin hyvin suojassa, sillä naaras peittelee ne takaruumiistaan irrottamilla silkinpehmeillä karvoilla. Vasemmalla näkyy edellisvuotinen munakätkö (vaalea, täynnä reikiä joista toukat ovat keväällä kömpineet ulos) sekä melkein sen päällä vastamunittu kätkö. Oikealla munakätkön karvainen päällipuoli ja kaljumpa alapuoli.
"Laukut pakattu (sis. kylmälaukullisen verran perhosenmunia tutkimusta varten)" kirjoitin ennen joulua tässä blogissani. Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa? Miksi raahaan perhosenmunia mukanani Suomeen? Ja miltä perhosenmunat ylipäätään näyttävät?
Perhosenmunat ovat, kuten arvata saattaa, pieniä. Siitä huolimatta ne ovat kuitenkin kovin kestäviä - niillä on kova kuori, ja niitä uskaltaa hyvin käsitellä niin sormin kuin pinseteinkin, kuoren särkymistä ei tarvitse pelätä. Kaikki tutkimuslajini talvehtivat nimenomaan munina (monet muut perhoslajit talvehtivat koteloina, toukkina tai jopa täyskasvuisina perhosina). Sekä lehti- että havununna kehittyy munan sisällä jo syksyllä pieneksi minitoukaksi, mutta toukat odottavat kärsivällisesti talvilevossa lämpimiä kesäpäiviä, tiukasti rullalle kääriytyneinä munissansa (pikkuruiset jaokkeiset toukat itse asiassa näkyvät aika hyvin maidonvalkean munankuoren läpi).
Talvehtivat perhosenmunat sietävät hyvin pakkasta, tunturimittarin munat jäätyvät kuoliaiksi vasta -35-40 asteen tietämillä eivätkä eteläiset lajit kuulemma ole paljon huonompia selviytyjiä. Mutta ehkeivät ne sentään kestä kylmimpiä pohjolan talvia? Juuri tämä onkin yksi tutkimuskysymyksistäni - yritän selvittää, josko eteläiset perhoslajit, ja eteläisemmät populaatiot niistä lajeista, joita esiintyy niin pohjoismaissa kuin keskieuroopassakin, sietävät pakkasta yhtä hyvin kuin kotimaiset perhosemme.
Miten tällaista sitten tutkitaan? Perhosenmunia pakastamalla tietysti! Joko munat voi pakastaa tietyssä lämpötilassa tietyn aikaa ja katsoa sitten, josko ne vielä kuoriutuvat keväällä, tai sitten munien jäätymistä voi tarkastella ihan suoraan. Munan jäätyessä vapautuu nimittäin pikkuriikkisen lämpöenergiaa jonka voi mitata tarkalla lämpömittarilla. Ja kun purkki, jossa on paljon perhosenmunia jäähdytetään pikkuhiljaa kylmemmäksi ja kylmemmäksi, ja sen lämpötilasta piirretään samalla kuvaaja, voidaan jokaisen yksittäisen munan jäätymisajankohta nähdä käyrästä pienenä huippuna. Ja juuri tällaisen kokeen ovat kollegani Joensuussa luvanneet perhosenmunillani suorittaa talven aikana.
Niin, siinä siis syy siihen, että ravaan edestakaisin perhosenmunilla täytetyn laukun kanssa!
MÄTARFJÄRILLARNAS ägg är ännu mindre än nunnornas. Både den allmänna frostmätarens (ovan) och lindmätarens (nedan) ägg är ljusgula-ljusröda till en början men färgas nästan svarta under dagarna före de kläcks. MITTARIPERHOSTEN munat ovat vielä pienempiä kuin nunnanmunat. Sekä hallamittarin (yllä ) ja pakkasmittarin (alla) munat ovat aluksi vaalean kellertäviä-punertavia, mutta muuttuvat lähes mustiksi muutamaa päivää ennen kuoriutumista.
Muistaako kukaan vielä kun saksalainen kauppaketju Lidl tuli Suomeen?
Minä muistan! Se oli standardirakennuksineen ja omine tuotemerkkeineen aika eksoottinen ilmestys, josta ei edes löytynyt kaikkia suomalaisen ruokavalion valttikortteja. Ja se oli edullinen. Pikku hiljaa ketju levisi ainakin Turun seudulla joka paikkaan, ja sen hyllyiltä alkoi löytyä yhä kotoisempi tuotevalikoima.
Hupaisaa on, että omalla kohdallani koko mielikuvani Lidlistä on kääntynyt päälaelleen täällä Saksassa. Kauppa, joka ennen oli Suomessa erikoinen ja "ulkomainen" tuntuukin nyt täällä, Lidlin kotimaassa, kotoisalta ja yllättävän suomalaiselta - koska aivan lähikulmillamme ei ole Lidliä, tulee minun itse asiassa käytyä siellä varmaan useammin Suomessa kuin Saksassa. Aina silloin tällöin on kuitenkin pakko pistäytyä juna-aseman Lidliin: saahan sieltä ostettua jo kotisuomessa lempparikseni valikoitunutta tuttua pähkinämysliä ;) Maistuupa kotoisalta!
Omnomnom
Minns någon ännu hur det var då den tyska butikskedjan Lidl kom till Finland?
Jag minns! Butikerna med sina standardbyggnader och egna produktmärken var en ganska exotisk nykomling där man inte ens hittade allt som vanligtvis finns på den finska menün. Och den var förmånlig. Så småningom spred sig kedjan överallt, åtminstone i Åbotrakten, och man började hitta allt fler bekanta produkter på hyllorna.
Det lustiga är, att hela min bild om Lidl har ändrats till det motsatta nu när jag bor i Tyskland. Butikskedjan som i Finland kändes annorlunda och "utländsk" känns här, i Lidls hemland, bekannt och överraskande finskt - eftersom vi inte har någon Lidl helt nära vårt hus är det faktiskt troligtvis så att jag går oftare dit i Finland än i Tyskland. Alltid nu som då måste jag ändå göra en avstickare till Lidl på tågstationen: endast där kan man köpa den nöt & fruktmüsli som redan i Finland var min absoluta favorit ;) Smakar som hemma!
VÅRT glada gäng i Venlo, Nederländerna - ILOINEN porukkamme Alankomaiden Venlossa
I år firade jag nyår med 18 andra scouter, hela tre gånger under en och samma natt - först med palestinier, ukrainer, sydafrikaner och finländare, sen med tyskar, svenskar, tjecker och fransmän och sist ännu med gruppens två irländare. Vi var alla på internationell Woodbadge-kurs, en fortsättningskurs for scoutledare som nog erbjuds i nästan alla scoutorganisationer i hela världen, men bara i Tyskland som ett internationellt alternativ där andra också än det egna landets scouter kan delta. Lite lustigt. Annars är vi scouter väldigt internationella... men av någon orsak ordnas ledarkurser nästan endast på nationell nivå.
Tällä kertaa vietin uutta vuotta 18 muun partiolaisen kanssa, peräti kolme kertaa yhden yön aikana - ensin ukrainalaisten, eteläafrikkalaisten ja suomalaisten kanssa, sitten saksalaisten, ruotsalaisten, tsekkien ja ranskalaisten kanssa ja lopuksi vielä ryhmämme kahden irlantilaisen kanssa. Olimme kaikki kansainvälisellä Woodbadge-kurssilla, partiojohtajien jatkokoulutuksella, joka kyllä järjestetään lähes jokaisessa maailman partiojärjestössä, mutta josta vain Saksassa on tarjolola kansainvälinen versio, jonne muutkin kuin maan omat partiolaiset ovat tervetulleita. Aika hassua. Muutoin me partiolaiset olemme kovinkin kansainvälisiä...mutta jostain syystä johtajakoulutus jää lähes aina kansalliselle tasolle.
PÅ NYÅRSNATTEN provade vi på traditioner från olika länder. Vårt härliga ledarteam spelade t.o.m. upp "Dinner for one" helt ordagrannt, tigerfället inte att förglömma! UUDENVUODEN yönä kokeilimme eri maiden perinteitä. Ihana johtajatiimimme jopa esitte "Päivällisen Yhdelle" sanatarkasti ja tiikerintaljaa unohtamatta.
Hur skulle jag kunna berätta ens hälften, eller en bråkdel, av allt jag lärde mig och fick uppleva under de nio dagarna? Kursen var helt enkelt genial.
Första tre dagarna var endast till för att sammanfoga gruppen till en välfungerande enhet där vi alla kände varandra - vi lekte, byggde snögubbar (jättekul tillsammans med entusiastiska sydafrikaner!) och firade internationell kväll där alla bjöd på något gott från sitt hemland (rågbrödschips, salmiak och vispgröt från Finland). Det djupaste var nog ändå "my life in a box"-uppgiften där alla fick två timmar tid att fylla en ikea-papplåda med bilder och saker från sitt liv, allt som varit viktigt för oss, allt som format oss till vad vi är nu. Och så tillbringade vi hela resten av dagen, med lämpliga pauser tack och lov, till att lyssna på var och en berätta om sin låda. Man fick nog märka att man själv levt inpackat i bommull... vår deltagare från det kristna samhället i Palestina hade fått kämpa i månader för att få skiljsmässa från sin man och för att få tillbaka sin dotter från barnhemmet dit han skickat det nyfödda barnet - efteråt har hon inte träffat sina två äldre barn en enda gång och hennes egna familj vägrar att bekänna henne längre. Ukrainerna hade redan förlorat scoutvänner i kriget som pågår just nu. Ingendera av våra sydafrikaner kände sin pappa - den ena hade vuxit upp med sin mamma, den andra med sin mormor. Vår tjeckiska deltagare är en polis som fungerar som livvakt för presidenten. Dessutom har han en kula i ryggen efter kriget i Afghanistan, den är för nära ryggraden för att man tryggt skulle kunna operera bort den. Och så hade vi amerikanern som skulle bli porrstjärna i Los Angeles men som istället blev scout på Irland...
Miten voisin kertoa edes puolet, tai murto-osan, kaikesta siitä, mitä opin ja sain kokea yhdeksän päivän aikana? Kurssi oli yksinkertaisesti nerokas.
Kolmen ensimmäisen päivän aikana keskityimme ryhmähengen luomiseen - rakensimme lumiukkoja (uskomattoman lystikästä innokkaiden eteläafrikkalaisten kanssa, jotka eivät koskaan ollee kokeilleet vanttuita käsiinsä), vitetimme kansainvälistä iltaa jossa jokainen tarjosi jotain kotimaastaan (Suomea edustin ruissipsien, salmiakin ja vispipuuron voimin). Syvin tutustumistehtävä oli kuitenkin "elämäni laatikossa", jossa jokainen sai kaksi tuntia aikaa täyttää Ikean pahvilaatikko omasta elämästään kertovilla esineillä ja kuvilla, kaikella mikä oli itse kullekin tärkeää, ja mikä oli muokannut meistä oman itsemme. Ja sitten vietimme koko loppupäivän, sopivien paussien tauottamana, toistemme tarinoita kuunnellen. Kyllä sitä sai taas kerran huomata kasvanensa pumpulissa... osallistujamme kristitystä Palestiinasta oli saanut taistella kuukausia saadakseen avioeron miehestään ja saadakseen tyttärensä takaisin lastenkodista, jonne tämän isä oli vastasyntyneen lapsen lähettänyt - prosessin jälkeen hän ei ole tavannut kertaakaan kahta vanhempaa lastaan, ja omille vanhemmilleen hän on eronneena yksinhuoltajaäitinä yhtä kuin kuollut. Ukrainalaiset osallistujamme olivat jo menettäneet partioystäviään parhaillaankin raivoavassa sodassa. Kumpikaan eteläafrikkalaisistamme ei tuntenut isäänsä - toinen oli kasvanut äitinsä ja toinen isoäitinsä kanssa isojen lapsiparvien keskellä mitä rakastavimmissa ja kotoisimmissa olosuhteissa köyhyydestä huolimatta. Tsekkimme on poliisi joka toimii Tsekin presidentin henkivartijana. Lisäksi hänellä on selässään yhä Afghanistanin sodassa osunut luoti, jota ei uskallettu operoida pois selkärangan vierestä. Ja sitten meillä oli vielä amerikkalainen, josta piti tulla pornotähti Los Angelesiin mutta josta tulikin irlantilainen partiolainen...
OLIKA barn leka bäst, fast egentligen hade vi nog alla en sak gemensamt, scoutingen... LEIKKIÄ ikä kaikki - kaikilla meillä oli sentään yhteinen partiotausta.
Kursens andra del var det gemensamma projektet. Vi skulle helt på egen hand, utan handledning från lägerteamet, komma på ett projekt, planera och genomföra projektet och dessutom fira det lyckade/misslyckade projektet före kl. 20 på lördag kväll. Nedräkningen började på onsdag morgon. Projektet måste vara sådant att alla deltagare står till 100% bakom det, det skulle vara valt i full konsensus, inte någon omröstning. Wow. Två dagar samlade vi idéer, diskuterade vad var och en vill, förfinade våra idéer, började om från början och till sist kom till mål på torsdag kväll. Vårt projekt skulle bli att åka till Venlo i Nederländerna (ca. 2h per tåg), sprida glädje bland människor på gatorna genom olika små jippon och få dem medryckta till att göra ännu fler människor glada och dessutom göra en film av det hela, så att vi kunde sprida aktiviteten vidare till andra scoutgrupper i våra hemländer.
Kurssin toinen osa oli yhteinen projektimme. Meidän piti aivan omin neuvoinemme, ilman johtajien apua, keksiä projekti, suunnitella ja toteuttaa se ja lisäksi vielä juhlistaa sen onnistumista/epäonnistumista ennen klo. 20 lauantai illalla. Lähtölaskenta alkoi keskiviikkoaamulla. Projektin tuli olla sellainen, että kaikki osallistujat olisivat 100% sen takana, se tuli valita täysin yksimielisesti, ei äänestämällä. Wow...Kaksi päivää keräsimme ideoita, keskustelimme mitä itse kukin toivoi projektilta, hioimme ideoita, aloitimme alusta ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen torstai illalla. Projektimme olisi matkustaa Venloon Alankomaihin (n. 2h junalla), levittää onnellisuutta ja iloa kaduilla ihmisten keskellä erillaisin pikkutempauksin ja saada ihmiset itse puolestaan tekemään jotain ilahduttavaa kanssaihmisilleen. Lisäksi tekisimme koko reissusta videon, jonka avulla voisimme levittää aktiviteetti-ideaamme muille partioryhmille kotimaissamme.
MYCKET effektivt planeringsarbete i små grupper ;) TODELLA tehokasta suunnittelutyötä pienryhmissä
Sagt och gjort. På fredag morgon åkte vi iväg och delade oss i fyra grupper. En grupp gick omkring med en stor skylt "can I help you in any way? It's for free!", de fick bl.a. bära väskor på tågstationen. En annan grupp intervjuade folk om lycka och glädje "när var du senast glad? När har du senast fått någon annan att le?" och min grupp gick omkring och överräckte små smiley-kort, gav ut gratis kramar och kom på en massa andra små lustigheter för att få folk att le. Den fjärde gruppen ställde sig för att sjunga och spela gitarr för att samla in pengar för våra tågbiljetter. Alla grupper hade dessutom en liten låda med små lappar, nycklar till lycka, där folk fick välja ut en liten uppgift för sig: "att säga tack till busschaffören", "att prata med en äldre granne", "att hjälpa till i någon välgörenhetsorganisation".
Sanottu ja tehty. Perjantai aamulla ryntäsimme junaan ja jakauduimme neljään ryhmään. Yksi ryhmä talsi ympäri keskustaa ison kyltin kanssa, jossa luki "Can I help you in any way? It's for free", ja saivat mm. kantaa laukkuja juna-asemalla. Toinen ryhmä haastatteli ihmisiä onnellisuudesta ja ilosta - "koska olit viimeksi onnellinen?", "Milloin sait viimeksi jonkun hymyilemään?". Oma ryhmäni partioi pitkin katuja jakaen iloisia hymiökortteja, tarjoten ilmaisia halauksia ja keksien kaikenlaista muutakin hymyilyttävää. Ja neljäs ryhmä asettautui laulamaan kitaroiden säestyksellä kerätäkseen rahaa matkalippujamme varten. Kaikilla ryhmillä oli lisäksi pieni purkillinen "onnenavaimia" mukanaan, joista kohtaamamme ihmiset saivat valita itselleen pieniä tehtäviä kuten "kiitä bussikuskia" tai "juttele naapurin vanhuksien kanssa" tai "auta hetki jossain hyväntekeväisyystempauksessa".
I TÅGET gick vi ännu igenom uppgifterna för dagen - JUNASSA kertasimme vielä päivän suunnitelmat
Vi lyckades helt totalt över mina egna skeptiska förväntningar. I en glad grupp var det lätt att nå ut till människor, och vi hade många trevliga möten och pratstunder med vilt främmande olika människor. Och nycklarna till lycka fungerade verkligen - många tog sig direkt an uppgiften att göra en främmande medmänniska glad!
Följande dag gällde det att dokumentera det hela, och på kvällen kunde vi stolt fira premiär på våra filmer:
Onnistuimme täysin yli omien skeptisten odotusteni. Iloisessa ryhmässä oli helppoa tavoittaa ihmisiä, ja saimme kokea monia mukavia kohtaamisia ja juttutuokioita täysin tuntemattomien ja erilaisten ihmisten kanssa. Myös onnenavaimemme toimivat todella - moni tarttui heti tuumasta toimeen ja koetti saman tien ilahduttaa jotakuta tuntematonta kanssaihmistä!
Seuraavana päivänä oli aika laittaa dokumentointimme kasaan, ja illalla voimme ylpeinä viettää elokuviemme ensi-iltaa:
För hela utmaningen och hur den redan spridits till några scoutgrupper kan ni kolla upp https://www.facebook.com/scoutifychallenge för våra facebook sidor.
Koko haasteemme sekä siihen jo tarttuneet partioryhmät löytyvät helpoiten facebookista: https://www.facebook.com/scoutifychallenge.
LITE tajt blev det nog med lördagens tidtabell då vi märkte att vi istället för tre fungerande datorer endast hade en Apple-laptop som vi kunde editera filmen på. HIEMAN kiire tuli lauantain aikataulujen kanssa kun huomasimme, että käytössämme olikin kolmen tietokoneen sijaan tasan yksi Apple-läppäri jolla pystyimme editoimaan elokuvamme.
Kursens sista dagar tillbringades med utvärdering och reflektering, vilket vi nog också gjort hela tiden under kursens gång. Kursen fortsätter dessutom med ett personligt projekt som var och en väljer för sig själv och som genomförs under våren/sommaren. Och på hösten träffas vi igen med förhoppningsvis så många deltagare som möjligt för att berätta om våra egna projekt...
Jag lärde mig en massa under kursen. Helt konkret lärde jag mig många diskussions-, utvärderings-, planerings-, och reflektionsmetoder samt nya scoutlekar, men jag lärde mig också något nytt om mig själv, om hurudan jag är som människa. Och förstås om världen vi lever i - det var väldigt lärorikt att få tala med folk från olika länder i väldigt olika situationer.
Nu tar det säkert ett par veckor att helt återhämta sig från kursen...får se hur länge jag ännu drömmer om vår grupp!
Kurssin viimeiset päivät käytimme reflektointiin ja arviointiin, mitä kyllä teimme ahkeraan koko kurssin ajan muutenkin. Kurssi jatkuu henkilökohtaisella projektilla, jonka jokainen valitsee itse ja joka suoritetaan kevään/kesän aikana. Ja syksyllä tapaamme jälleen toivottavasti mahdollisimman monen vanhan tutun kanssa kertomaan omista projekteistamme...
Opin kurssilla aivan valtavasti. Ihan käytännössä tuli opittua useita keskustelu-, arviointi-, suunnittelu- ja reflektiometodia sekä uusia partioleikkejä, mutta sain myös oppia jotain uutta itsestäni, siitä, minkälainen olen ihmisenä. Sekä tietysti maailmasta, jossa elämme - oli todella opettavaista jutella maailman eri kolkista tulevien ihmisten kanssa.
Nyt kestää varmaan pari viikkoa palautua kokonaan kurssilta... saa nähdä, kuinka kauan vielä näen sekalaisia unia ryhmästämme!
