Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kielet - Språk. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kielet - Språk. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Läckra arbetsförmåner - Työsuhdeherkkuja


EN dag hade vi "matrester" till lunch efter doktorandernas fest kvällen innan - ERÄÄNÄ päivänä meillä oli "tähteitä" lounaaksi jatko-opiskelijoiden edellisen illan juhlien jäljiltä
Februari har varit en spännande månad. Förra veckan räckte jag in min sista artikel till en vetenskaplig tidsskrift för granskning (sammanlagt kommer min doktorsavhandling att bestå av fyra artiklar), och samtidigt har jag börjat på ett nytt jobb. För nästan ett år kommer jag att vara deltidstutor för magisterstuderanden på vårt internationella studieprogramm "Tropical Forestry" - tropisk skogsbruk.

Redan under den första månaden har det blivit klart att jobbet inte kommer att bli långtråkigt - just då jag lärt mig hur man sammanställer och skickar iväg frågeformulär till studenterna angående vinterterminens utvärdering var det dags att börja ta hand om alla inkommande ansökan för nästa höst - jag får både email och telefonsamtal från hela världen från Uganda till Myanmar! Framförallt telefonsamtalen har varit lite spännande med dålig ljudkvalitet och svåra dialekter, men jag tror att jag hittills alltid lyckats svara på rätta frågor.
OM kvällarna på exkursionen hade vi tid för olika spel, och det hela kändes som ett internationellt scoutläger - KENTTÄKURSSI-ILTOINA oli aikaa erilaisille peleille, ja tunnelma oli kuin kansainvälisellä partioleirillä
Jag ansvarade också för maten under en fyradagars exkursion till Zittau, en liten stad "mitt i skogen" vid den tysk-tjeckiska gränsen. Tacka vet jag scouterna - utan scoutlägererfarenhet skulle jag nog inte ha klarat av att räkna ut hur många potatisar, tepåsar eller bananer man behöver för 15 hungriga studenter, eller hur tidigt man måste börja förbereda en pastasås om middagen skall serveras klockan 14. Det lustigaste var nog att jag efter exkursionen var totalt utmattad och trodde hela dagen att det var söndag - så trött är jag nämligen normalt endast efter ett långt men roligt veckoslut med scoutvänner.

Det jobbigaste på jobbet är nog kommunikationen med diverse mera eller mindre officiella byrån och byråkrater på tyska. Förutom själva språket, som jag fortfarande inte behärskar perfekt, känns kulturskillnaderna ibland irriterande. Jag har en rätt så rättfram finsk stil, och universitetshierarkin med professorn på toppen samt en massa Niande känns konstlat. Får se vem av oss - jag eller professorn - tappar nerverna först ;)
HÄR kokas det kinesisk jordnötssås med hemlig recept - TÄSSÄ keitellään kiinalaista maapähkinäkastiketta salaisella reseptillä

Helmikuu on ollut jännittävä kuukausi. Viimeviikolla lähetin viimeisen artikkelini tietelliseen julkaisusarjaan arvioitavaksi (yhteensä väitöskirjani tulee koostumaan neljästä artikkelista), ja samalla olen aloittanut udessa työpaikassa. Lähes vuoden ajan tulen toimimaan kansainvälisen trooppisen metsätalouden "Tropical Forestry"-maisteriohjelman osa-aikaisena tuutorina.

Jo ensimmäisen kuukauden aikana on selvinnyt, ettei työstä ainakaan tule pitkäveteistä - juuri kun olin oppinut, miten kootaan ja lähetetään talvilukukauden arviointilomakkeet opiskelijoille, oli aika alkaa selvitellä ensi syksyn hakulomakkeita. Saan päivittäin sähköpostia ja puheluita eri puolilta maailmaa Ugandasta Myanmariin - etenkin puhelut ovat olleet jokseenkin jännittäviä vaihtelevan äänenlaadun ja hankalien aksenttien vuoksi, mutta luulen, että olen toistaiseksi onnistunut vastaamaan oikeisiin kysymyksiin.

Olin myös vastuussa nelipäiväisen kenttäkurssin ruokapuolesta. Kävimme opiskelijoiden kanssa Zittaussa - pienessä kaupungissa "keskellä metsää" Saksan ja Tsekin rajalla. Partiokokemuksen ansiosta osasin laskea, kuinka monta perunaa, teepussia ja banaania tarvitaan 15 nälkäiselle opiskelijalle, sekä kuinka aikaisin pitää alkaa valmistella pastakastiketta jos lounasta syödään klo 14. Hupaisinta oli se, että kun kurssin jälkeen palasin rättiväsyneenä mutta tyytyväisenä kotiin, olin aivan varma, että oli sunnuntai - samanlainen olo minulla on nimittäin tavallisesti vain hauskojen partioviikonloppujen jälkeen.

Työläintä työssä on kommunikointi erilaisten saksalaisten virastojen ja virkailijoiden kanssa. Kielen hallitsen jo jotakuinkin hyvin, mutta kulttuurierot välillä ärsyttävät. Olen jokseenkin suorapuheinen suomalainen, ja yliopistohierarkia jonka korkeimmalla koskemattomalla huipulla heiluu professori, ja johon kuuluu ylenpalttisesti teitittelyä tuntuu keinotekoiselta. Saas nähdä, kummalta palaa päreet ensiksi - minulta vai proffalta ;)
MERA läckerheter från vår ex-tempore lunch - LISÄÄ herkkuja yllätyslounaaltamme

maanantai 9. tammikuuta 2017

Den inre svinhunden - Sisäinen sikarakki

Låt mig presentera ett alldeles förfärligt djur: den inre svinhunden. Det är just den här parasitens fel, att du inte kommer upp från soffan för att städa eller laga mat (istället får den dig att beställa en pizza direkt till sagda soffa), och alldeles speciellt hatar den inre svinhunden motion, sport och idrott. Den intre svinhunden har skrotat många nyårslöften innan januari ens ordentligt kommit igång. Ja, kort och gott förvandlar den inre svinhunden dig till ett annat djur - en latmask.

Ja, jag är väldigt förtjust i det förträffliga tyska uttrycket "den inneren Schweinehund besiegen" - att besegra den inre svinhunden - som helt enkelt betyder att ta itu med saker, att lyfta sin rumpa från soffan och sätta igång med något som man helst skulle slippa just då ;)

Lycka till med att tämja detta monster!

DET HÄR lyckliga svinet stötte vi på i Nya Seeland - TÄHÄN onnelliseen sikaan törmäsimme Uudessaseelannissa

Saanko esitellä erään aivan kamalan eläimen:  sisäisen sikarakin. On juurikin tämän loisen vika, ettet pääse sohvalta ylös siivoamaan tai kokkaamaan (sen sijaan se saa sinut tilaamaan pizzan suoraan mainitulle sohvalle), ja aivan erityisesti sisäinen sikarakki vihaa liikuntaa ja urheilua. Sisäinen sikarakki on romuttanut lukuisia uudenvuodenlupauksia joka vuosi jo ennen kuin tammikuu on kunnolla edes alkanut. Lyhyesti sanottuna, sisäinen sikarakki muuttaa sinutkin eläimeksi, nimittäin laiskamadoksi.

Jep, olen kovin ihastunut oivalliseen saksalaiseen sanontatapaan "den inneren Schweinehund besiegen" - sisäisen sikarakin voittamiseen - joka yksinkertaisesti tarkoittaa toimeen ryhtymistä, takamuksensa sohvalta nostamista, tarttumista asioihin, jotka sillä hetkellä mieluummin jättäisi tekemättä ;)

Onnea tämän hirviön taltuttamiseen!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Jag, en vetenskapsjournalist? - Minustako tiedetoimittaja?

I det förra inlägget avslöjade jag, att jag är med som skribent i en nätpublikation av naturtidningen Suomen Luonto. Nu har det praktiska journalistarbetet börjat. Förutom en hellång artikel som utkommer på hösten, förväntas var och en av oss tio skribenter skriva en egen blogg om vår forskning, om skrivprocessen och om olika fenomen i naturen.

För de flesta av oss var bloggandet redan bekant, men liksom jag hade de flesta bara gjort det för en begräsad skara av vänner, bekanta och likasinnade. Jag var lite överraskad, hur svårt det till sist var för mig att krysta fram den första texten. Självkritiken nådde helt nya nivåer, då jag förstod att texten troligtvis läses av många, många fler läsare med olika bakgrunder än här på Illakvick. Till sist stod texten färdig, skriven och publicerad. Och idag följde en till.

Ingen orsak till avundsjuka ;) Det bara är så, att medan Illakvick skrivs på min fritid (och måste konkurrera med hundra andra hobbyn och hemmasysslor) kan jag med gott samvete bearbeta min #muutos-blog under arbetstid! Fantastiskt!

EN porträtt som min syster tog av mig enkom för den nya bloggen...såhär ser jag alltså ut nuförtiden. KUVA, jonka siskoni nappasi minusta vartavasten uutta blogia varten... tältä siis näytän nykyään.
Tyvärr är #muutos ett finksspråkigt projekt, och jag har inte möjlighet att översätta allt till svenska. De intresserade hittar ändå min nya blog "Terveisiä pyökkimetsästä" (=hälsningar från bokskogen) och flera andra intressanta #muutos-bloggar i adressen www.muutoslehti.fi.

Edellisessä tekstissä paljastin, että toimin kirjoittajana Suomen Luonnon #muutos-verkkojulkaisussa. Nyt olemme päässeet aloittamaan käytännön toimittajantyön. Syksyllä julkaistavien täyspitkien artikkelien lisäksi meidän kaikkien kymmenen kirjoittajan odotetaan kirjoittavan blogia omasta tutkimuksestamme, kirjoitusprosessista ja erilaisista luonnonilmiöistä.

Suurimmalle osalle meistä bloggaus oli jo entuudestaan tuttua, mutta itseni tavoin useimmat olivat kirjoitelleet vain pienelle lähipiirille ja samanhenkisille lukijoille. Olin hiukan yllättynyt siitä, miten haastavaa loppujenlopuksi oli pinnistää ilmoille ensimmäinen kirjoitus. Itsekritiikki oli terävämpää kuin koskaan aikaisemmin, kun tajusin, että kirjoituksen todennäköisesti lukee paljon useampi kuin koskaan täällä Kiireenvilkassa. Lopuksi ensimmäinen teksti kuitenkin oli valmis ja julkaistu, ja jo tänään se sai jatkoakin...

Ei aihetta kateellisuuteen ;) Asia vain on niin, että Kiireenvilkan kirjoittelu tapahtuu vapaa-ajalla (jossa se joutuu kilpailemaan sadan muun harrastuksen ja kotiaskareiden kanssa), mutta #muutosblogia pääsee kirjoittamaan hyvällä omallatunnolla työaikana! Mahtavaa!

Kiinnostuneet löytävät uuden blogini, "Terveisiä pyökkimetsästä", sekä useita muita oivallisia #muutos-blogeja osoitteesta www.muutoslehti.fi.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Ruåtsalaista - Svenskå


OLI pakko näpätä kuva bussin ikkunasta... ruotsalainen å hyppäsi sen verran ärhäkästi tajuntaan keskellä katua. Jånnittåvåå! JAG måste bara ta en bild genom bussfönstret, det svenska å:et överraskade mig så totalt mitt på gatan. Spånnånde!
  Ruotsalaiset dekkarit ovat Saksassakin suosittua luettavaa. Ja mistä saksalainen tietää heti, että mainostettava tuote on ruotsalainen? Å-pisteestä tietenkin! Ruotsinkieli on täällä tuttua etenkin Ikean tuotenimistä, ja moni Saksalainen usein kertookin pystyvänsä "melkein lukemaan" ruotsia, onhan se oikeastaan vain "söpömpi versio saksankielestä". Ja tuo å-piste (jota ei kyllä ymmärretä ääntää ooksi, vaan joka aina menee aana) on takuuvarma merkki ruåtsålåisesta tåkuutuåtteestå.

RUÅTSALAISIA vampyyreja suositussa "Nicht Lustig" sarjakuvassa. Kielikukkasen ymmärtämiseksi pitänee tietää, että arkku on saksaksi Sarg. SVENSKA vampyrer i den jättepopulära serien "Nicht Lustig".

Svenska kriminalromaner är populära även här i Tyskland. Och hur vet en Tyske direkt att produkten på en reklam är svensk? Från å-bollen förståss! Det svenska språket känner man här främst genom Ikea-produktnamn, och många Tyskar berättar gärna hur de "nästan kan läsa" svenska, det är ju egentligen bara en gulligare version av det tyska språket. Och den där å-bollen (som här nog alltid uttalas som "a") är ett säkert tecken på en svensk kvålitetsprodukt.


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kaksikieliset kerrokset - Tvåspråkiga våningar

Suomessa käydessäni huomasin, että yliopistorakennus Educarium oli nimennyt rakennuksen kerrokset fiksusti kaksikielisesti epäselvyyksien välttämiseksi. Ei hullumpi idea Suomessa, joka tuntuu olevan ainoa maa, joka laskee pohjakerroksen ensimmäiseksi kerrokseksi melkein joka talossa. Minun täytyykin aina miettiä tarkkaan, kun kerron muunmaalaisille, missä kerroksessa asuntomme on...



Då jag senast besökte Finland märkte jag att universitetsbyggnaden Educarium fiffigt nämnt våningarna på två språk. Ingen dålig idé i Finland, som verkar vara det enda landet där bottenvåningen räknas som våning nr. 1 i nästan varje hus. Jag måste alltid tänka noggrant för mig då jag försöker förklara åt utlänningar i vilken våning vår bostad är...