 |
| ÖTÖKKÄTUTKIJAN arkea: öttiäisiä alkoholissa. - INSEKTFORSKARENS vardag: kryp i alkohol. |
Tässä muurahaisleijonatarinani päätösjakso...
Alkukeväästä seurasimme Tharandtissa jännityksellä kahden eteläafrikkalaisen muurahaisleijonan kehittymistä toukista koteloiksi. Tarina sai reilun kuukauden pituisen kotelokauden jälkeen hiukan surkean lopun. Positiivistä lienee se, että onnistuimme huolehtimaan hyönteislajista, jonka elintavoista emme tienneet lähes mitään, toukasta aikuiseksi. Aikuisten muurahaiskorentojen elämä kuitenkin päättyi valitettavan lyhyeen. Ne löytyivät viikonlopun jälkeen kauniisti kuoriutuneina mutta valitettavan kuolleina terraariostaan. Tarjolla oli ollut hunajaliuosta erilaisista kirkkaanvärisistä kipoista ja pesusienistä, mutta ehkä kyseessä oli sittenkin laji, joka aikuisenakin olisi kaivannut ravinnokseen pikkuötököitä. Tai sitten kuolinsyynä ei ollut ravinnonpuute, vaan joku muu seikka, jota emme olleet ottaneet huomioon.
Joka tapauksessa Amélien ja Leonhardtin kehitystä oli mielenkiintoista katsella, ja kuolleinakin niistä on vielä hyötyä tieteelle - ne matkaavat seuraavaksi kotelokoppiensa kera muurahaisleijona-asiantuntijoiden tutkiskeltavaksi, ja myöhemmin etiketöityinä ja kauniisti preparoituina johonkin saksalaiseen hyönteiskokoelmaan kartuttamaan tietoa näistä jokseenkin huonosti tunnetuista otuksista.
 |
| AIKA erinäköinen kuin vauvana - SER ganska annorlunda ut än babyversionen |
Här kommer det sista avsnittet i myrlejonhistorien...
I början av våren följde vi i Tharandt med spänning hur två sydafrikanska myrlejon utvecklades från larv till puppa. Efter en dryg månad fick historien ett något otillfredsställande slut. Positivt är att vi lyckades ta hand om en insektart vars levnadsanspråk vi visste väldigt lite om från larv till fullvuxen. De fullvuxna myrlejonsländornas liv fick tyvärr ett tidigt slut. De hittades efter ett veckoslut fullt utvecklade men döda i sitt terrarium. Vi hade försett dem med honungsvatten i olika färggranna koppar och tvättsvampar, men kanske det ändå var en art som skulle ha behövt insektnäring också som fullvuxen. Eller så dog de av någon annan orsak som vi inte räknat med.
I varje fall var det mycket givande att följa med Amélie och Leonhardt, och även efter sin död fortsätter de att tjäna vetenskapen: näst transporteras de till en myrlejonspecialist som förhoppningsvis identifierar dem till artnivå och sedan förs de vackert preparerade och med lämplig etikett in i någon tysk insektsamling.
