Talvista vehreyttä - Grönska i vintern

TÄLLAISTA tänään Tharandtissa - SÅHÄR såg det ut i Tharandt idag

Jäinpä tänään, kuulaankauniina syyspäivänä, pitkästä aikaa ihailemaan muraatteja. Huomasin, että olen jo tottunut noihin ikivihreisiin köynnöksiin, jotka ensimmäisien saksanreissujen aikaan tuntuivat niin eksoottisilta. Joskus sitä kuitenkin havahtuu ihailemaan taas itsestäänselvyyksiä...

Idag var det en vacker men kall höstdag, och jag fastnade för första gången på länge och beundra murgrönan som växer lite överallt. Jag märkte att jag långsamt blivit van vid denna vintergröna klängväxt, som var så väldigt exotisk då jag första gången besökte Tyskland. Ibland är det nog bra att titta lite närmare på saker man tar för givet...

Tällaiselta muraatti näyttää aina mielikuvissani - kiipeilevältä, tummanvihreältä ja selvästi liuskalehtisenä...

Såhär ser murgröna ut för mitt inre öga - klättrande, mörkgrönt och med tydligt fingrade blad...

...mutta tämä - vaaleamman vihreät tasaisen kolmiomaiset muhkeasti pensaassa kasvavat lehdet - kuitenkin vastaa todellisuutta vähintään yhtä hyvin! Muraatilla on suorastaan erikoinen kasvutapa. Kun se on saavuttanut tavoitteensa - kiivennyt sopivasti valoisaan paikkaan - se alkaakin kasvattaa aivan erinäköisiä lehtiä, sekä lisäksi pieniä vihreitä kukkia jotka talvella kypsyvät tumman sinisiksi (myrkyllisiksi) marjoiksi. Näitä eri ikäisiä kasveja luulisi helposti eri lajeiksi!

...men det här - ljusare gröna och jämnkantade, lite triangelformade blad som växer som en yvig buske - är minst lika typiskt för murgrönan! Murgrönan har ett speciellt sätt att växa. Då den har nått sitt mål - ett lämpligt ljust ställe - börjar den gro helt annorlunda blad och dessutom små gröna blommor som under vintern mognar till (giftiga) mörkblå bär. Man skulle lätt kunna tro att det rör sig om två olika växtarter!

Toisin kuin suomalaiset havumetsät, ovat keskieurooppalaiset lehtimetsät melko harmaata katseltavaa talvikaudella. Ellei niissä sitten kasva muraattia! Tämä vaahtera on karistanut jo lehtensä, mutta sen vallannut muraatti viheriöi vuoden ympäri.

Till skillnad från de finska barrskogarna är mellaneuropeiska lövskogar ganska gråa under vinterhalvåret. Förutom om det råkar finnas murgröna i skogen! Denna lönn har tappat sina löv för vintern, men murgrönan som klättrar upp längs dess stam grönskar året om.

Värikästä huomaavaisuutta bussipysäkillä - Färgrann omtänksamhet på busshållplatsen

Vaikka tällä hetkellä pääasiassa kirjoittelenkin Suomen Luonnon #muutosblogia, en malta olla jakamatta hauskaa ideaa eräältä paikalliselta bussipysäkiltä. Viereisen vanhantavarankaupan omistaja on keksinyt oivan keinon, miten pitää sateessa värjöttelevät bussinodottajat lähietäisyydellä näyteikkunoista :)

Sateenvarjot on kiinnitetty seinään juuri tarpeeksi pitkällä ohuella vaijerilla - Paraplyerna är fast i väggen med en tunn vajer som är just passligt lång

Fastän jag för tillfället mest bloggar för naturtidningen "Suomen Luonto", kan jag inte låta bli att dela med er en rolig idé från en lokal busshållplats. Butiken bredvid hållplatsen har kommit på ett bra sätt att hålla kunderna nära skyltfönstret då det regnar :)

Hetta - Hellettä

 

Jajaja, jag har hört att ni därhemma i Finland har det kalt, den kallaste sommaren i 50 år. Lyckans ostar! Här är det varmt. Nej, gassande hett. Och på flera ställen den torraste sommaren på Över 50 år. Dag efter dag efter dag efter vecka efter månad klättrar den röda pelaren i termometern över 30 gradersstrecket. Vi sover med fläkten på högsta inställningen susandes i sovrumshörnet. Regn har jag inte sett på länge, och i bara korta snuttar - vi har inte ens haft ordentliga åskstormar såsom vi brukar i Dresden. Ja, på sätt och vis härligt, men för mycket av det goda är inte heller bra - speciellt då man borde jobba och så. Vår aprikosträd i trädgården torkade ut och dog för en månad sedan (*snyft*). På vägen hem från scouternas medeltidsvecka (bilder kommer senare...) såg skogarna brunbrända ut, och vi såg en helikopter som försökte släcka en skogsbrand. Och jag har ingen lust och ork att klättra uppförsbacke för att vattna resten av trädgården...

En räddning i nöden är vår lilla å Weisseritz som har blivit ett gemensamt vardagsrum för alla som bor i närheten. Barn, hundar, gubbar, tanter och tonåringar sitter, vadar, simmar och skuttar omkring i det klara vattnet och grillar, solar, läser och textar på stranden. Det finns ingen officiel, begränsad badplats, inga varningsskyltar, inga öppethållningstider...och ändå fungerar det finfint. Tummen upp!

Joojoo, olen kuullut, että teillä siellä kotisuomessa on kylmä, kylmin kesä 50 vuoteen. Onnenpekat! Täällä on kuuma. Ei, vaan polttava helle. Ja monin paikoin kuivin kesä Yli 50 vuoteen. Päivästä päivään ja viikkoon ja kuukauteen lämpömittarin punainen viivanen uskollisesti kiipeää yli 30 asteen rajan. Nukumme tuuletin täysillä makuuhuoneen nurkassa suristen. Sadetta en ole nähnyt pitkiin aikoihin - täällä ei edes ole ollut Dresdenin perinteisiä kesäukkosmyrskyjä. Juupajuu, nautinnollista on, mutta kun pitäisi tehdä töitä ja silleen. Aprikoosipuumme puutarhassa kuivui ja kuoli kuukausi sitten (*nyyh*). Matkalla kotiin partiolaisten keskiaikaviikolta (kuvia luvassa myöhemmin...) metsät näyttivät ruskeankuivilta, ja näimme helikopterin sammuttamassa metsäpaloa. Eikä minulla ole mitään intoa kiivetä auringon alla ylämäkeen kastelemaan puutarhaa...

Onneksi pieni Weisseritz-jokemme tuo helpotusta helteeseen. Siitä on tullut koko kansan olohuone. Lapsia, koiria, ukkoja, tätejä ja teinejä istuu, kahlaa, ui ja pomppii kirkkaassa vedessä ja grillaa, lukee ja tekstailee rannalla. Ei rajattua uima-aluetta, ei varoituskylttejä, ei aukioloaikoja... ja silti toimii hyvin. Peukku pystyyn!

Gemenskap - Yhteisöllisyyttä

GRILLNING med grannarna förra torsdagen - GRILLAUSTA naapureitten kanssa viime torstaina

En skillnad mellan att bo i Finland och i Tyskland är att här lär man känna sina grannar  - framförallt de gamla höghusen är relativt små, och man lär sig snabbt vem som bur i vilken bostad.  Dessutom beställer tyskarna mycket mera varor hem per Internet, och om man inte är hemma då paketet kommer lämnar posten ditt paket hos någon av grannarna - och så får man hämta den därifrån, istället för en postbyrå någonstans längre bort. Dessa postträffar bidrar också till att man hälsar på hos grannarna lite oftare och byter några ord i dörröppningen. Egentligen ganska mysigt, fast det har tagit mig tre år att riktigt komma in i den här nya sociala dimensionen...

Det är också mycket vanligare än i Finland att göra något tillsammans med sina grannar. I vårt hus till exempel hänger det ganska ofta en inbjudan till "Hausgrillen" - husgrillning - där man får skriva om man har intresse för grillknytkalas en viss kväll. Och ganska ofta har vi haft åtminstone någon från varje bostad på plats! Grillkvällarna är trevliga - alla hämtar med sig något gott, barnen springer omkring och man sitter ute i den mysiga sommarkvällen sent in på natten.

VÅR minsta granne, den tre veckor gamla Miriam, sov gott hela kvällen - PIENIN naapurimme, kolme viikkoa vanha Miriam, nukkui sikeästi koko illan.

Yksi ero Suomessa ja Saksassa asumisen välillä on suhde naapureihin - etenkin vanhoissa kerrostaloissa on suhteellisen vähän asuntoja, ja naapurit oppii nopeasti tuntemaan. Lisäksi Saksalaiset tilaavat paljon enemmän tavaraa netistä suoraan kotiin, ja jos et satu olemaan kotona paketin saapuessa jättää postimies pakettisi jollekulle naapurille - ja sitten sen saa hakea sieltä sen sijaan, että joutuisi lähtemään kauempana olevaan postitoimistoon. Näiden postitapaamisten puitteissa tulee säännöllisesti käytyä naapureiden ovensuussa notkumassa ja vaihtamassa kuulumisia. Oikeastaan aika mukavaa, vaikka minulla onkin kestänyut kolme vuotta oikein tajuta tämä uusi sosiaalinen ulottuvuus...

Täällä on myös paljon yleisempää tehdä jotain yhdessä naapureitten kanssa. Meidänkin talomme rappukäytävässä roikkuu usein kutsu talogrilli-iltaan, ja halukkaat kirjoittavat itsensä sitten nyyttikestilistalle. Ja aika usein paikalle ilmestyy edes joku joka asunnosta! Grilli-illat ovat mukavia - kaikki tuovat jotain pientä purtavaa, lapset juoksentelevat ympäri pihaa ja koko talon asukkaat istuvat pimenevässä kesäillassa myöhäänh yöhön saakka.

Scoutslott på spelbrädan - Partiolinna pelilaudalla

Vårt älskade IMWe-slott, Burg Rieneck, förevigades nyligen som en spelbricka i det otroligt populära brädspelet Carcassonne. I den nyaste miniexpansionsdelen "Burgen in Deutschland" - Slott i Tyskland (som kanske bara publiceras i Tyskland?) finns Rieneck med bland sex olika slott. Slotten valdes via omröstning på Carcassonne-internetforumet, och vi spelglada scouter var ivrigt med och rösta vår favoritborg med på "världskartan" :)

DÄR i mitten, precis som den står i Rieneck :) TUOSSA keskellä, ihan niin kuin oikeasti Rieneckissä

Rakas IMWe-linnamme, Burg Rieneck, ikuistettiin hiljattain pelilaattaan älyttömän suosittuun Carcassonne-lautapeliin. Uusimmassa lisäosassa "Burgen in Deutschland" - Saksan linnoja (joka ehkä ilmestyy vain Saksassa?) Rieneck on mukana viiden muun linnan kanssa. Linnat valittiin äänestyksellä Carcassonne-internetfoorumilla, ja me pelaavat partiolaiset äänestimme suosikkilinnamme innokkaasti "maailmankartalle" :)

Lintuomiokirkko - Domkyrka för Domherrar?

Olettekos turkulaiseet huomanneet tätä yksityiskohtaa kansallispyhätön kyljessä?

Har ni åbobor märkt denna detalj vid nationalhelgedomen?

Kolmila - Hiilimiilu

EN NYSTAPLAD mila i maj. VASTAKASATTU miilu toukokuussa

Det är en tid sedan som jag senast var till mitt forskningsfält i skogen (jag monterade bort mina nätpåsar i augusti då jag var färdig för i år), men jag hittade ännu några bilder från sommaren som jag vill dela med er. Vid skogsvägen finns en liten glänta där man varje år bränner en traditionell kolmila för att framställa träkol. Milan staplas upp i maj och tänds i slutet av månaden för att sedan brinna fram till slutet av juni. Hela tiden, dag och natt, måste någon finnas på plats och bredvid milan finns en liten stuga med tältterass, en kåta, grillplats och toalett...Då milan tänds hålls en stor byfest på platsen och på sensommaren kan man köpa kol i säckar vid milan.

NOGA övertäckt brinner milan en hel månad - TARKKAAN peitettynä miilu kytee kokonaisen kuukauden

Det är ganska roligt att alltid på arbetsvägen se vad nytt som hänt vid milan och försöka tänka sig tillbaka till en tid då träkål var en viktig energikälla och ett "kraftverk" kunde se ut som en sakta brinnande trähög mitt i den somriga skogen.

I JUNI släcks milan långsamt med en trädgårdssprinkler - KESÄKUUSSA miilu sammutetaan kastelemalla puutarhasprinklerillä

Edellisestä retkestäni tutkimusalueelleni metsässä on jo jonkun aikaa (keräsin pois verkkopussit elokuussa kun viimeisetkin toukat olivat koteloituneet), mutta löysinpä vielä muutaman kesäkuvan jonka haluan jakaa kanssanne. Metsätien varrella on pieni aukea, jolle joka vuosi kasataan perinteinen hiilimiilu puuhiilen valmistamista varten.  Miilu sytytetään toukokuun lopulla ja se kytee hiljalleen kuukauden verran kesäkuun lopulle saakka. Koko ajan yötä päivää jonkun on oltava paikalla vahtimassa "avotulta" ja miilun vieressä onkin pieni mökki telttakatoksella, kota, grillipaikka ja WC... Miilun sytytetään kyläjuhlassa ja loppukesästä miilulta voi ostaa hiiltä säkeissä.

FÄRDIG träkol - VALMISTA puuhiiltä

On aika hauska seurata miilun kehitystä aina työmatkalla ja koettaa kuvitella, millaista paikalla olikaan aikana, jolloin puuhiili oli tärkeä energianlähde ja "voimala" saattoi näyttää hiljalleen kytevältä puukasasta kesäisen metsän keskellä.

TOMT fält efter milan - TYHJÄ kenttä miilun jälkeen

ÅRETS kolskörd - VUODEN hiilisato

En försvunnen perrong - Puuttuva laituri

I Schlüchtern finns det helt klart en dörr till trollkarlsvärlden - det gäller bara att hitta perrong 3.


Schlüchternistä pääsee ihan varmasti velhomaailmaan - pitää vain löytää laituri 3

Wertherdenkmal

170 vuotta sitten, pääsiäispäivänä 7.4.1844, eräs tharandtilainen metsätieteenopiskelija surmasi opiskelutoverinsa laittomassa pistoolikaksintaistelussa nykyisen metsätieni varrella. Tapahtuman muistoksi on paikalle pystytetty muistokivi.

Pieni sisäinen historioisijani jää väkisinkin pohtimaan tapahtumaa usein kun kuljen kiven ohi. Mistä nuori (?) baijerilainen vapaaherra von Seckendorf-Gutend kiisteli paikallissyntyisen Otto Wertherin kanssa niin tulisesti, että oli turvauduttava kaksintaisteluun? Mitä paikalla oikein tapahtui - sujuiko kaikki niin kuin elokuvissa konsanaan, aamu-usvaisella metsätiellä sekundanttien valvovien silmien alla? Vai paljon vähemmän romanttisissa merkeissä...? Tekisi melkein mieleni kuvata tuosta lyhytelokuva, on kai kulunut liikaa aikaa siitä, kun seisoin kameran takana ;)

Aikaisemmin olen kirjoittanut tänne suomalaisen metsätieteen opiskelija Anton Blomqvistin vaiheista Tharandtissa. Antonin saapuessa Tharandtiin Wertherin tapauksesta oli kulunut jo 14 vuotta. Olikohan se silti vielä metsäakatemian väen tuoreessa muistissa?

För 170 år sedan, på påskdagen 7.4.1844, skjöt en forststudent sin studiekamrat i en olaglig pistolduell i skogen i Tharandt. Numera står det en minnessten på stället, alldeles vid min skogsväg.

Min inre historiker fastnar ofta på vägen vid stenen. Vad hade hänt mellan den unga (?) bayerska friherren von Seckendorf-Gutend och Otto Werther från Dresden som var så allvarligt att det behövdess en duell? Hur gick det hela till - var det som på film, en disig skogsväg i arla morgonstund, två unga män med sekonder vid sin sida? Eller var det hela mycket mindre romantiskt...? Man får ju nästan lust att göra en kortfilm om händelserna, det är visst alltför länge sedan som jag stod bakom kameran ;)

Tidigare har jag skrivit här om den unga finska forststudenten Anton Blomqvist i Tharandt. Då Anton anlände till sin studieort hade det redan gått 14 år sedan Werthers död. Månne folket på skogsakademin ännu hade händelsen i färskt minne?

Hyvää Pääsiäistä! - Glad Påsk!

Kevätkävelyltäni Harthasta - Från min vårpromenad i Hartha

Kevätkävelyllä - På vårpromenad

Tänään kävin juttelemassa metsänvartijan kanssa tulevan kauden kenttäkokeista. Harvinaisen hankala ihminen tavoittaa - kaksi sähköpostia sain kirjoittaa, ja sitten vielä soittaa moneen kertaan ("soita uudelleen torstaina klo 16-18", "soitapa vielä maanantaina uudestaan niin sovitaan sitten aika koska tavataan"), ja lopuksi tapaaminen sujui viidessä minuutissa. Metsävirasto sijaitsi sopivasti metsän reunassa - valitettavasti vain ihan vastakkaisessa reunassa kuin yliopistomme. Sinne pääsi hyvin bussilla, mutta kappas vain, aamu yhdeksän jälkeen busseja takaisin olisi lähtenyt vasta kolmen tunnin päästä...

Odottelu kun ei oikein maittanut päätin patikoida takaisin Tharandtiin, matkaa Harthasta ei loppujen lopuksi ollut kuin n.7 kilometriä ja sää oli mitä ihanimman keväinen. Matka kuitenkin kesti lähemmäs pari tuntia, sen verran ahkeraan piti kaivaa kamera esille ja kuvata saksalaisten uskomattomia pääsiäismunapuita. Ja melkein puoli tuntia kului tiellä köllöttävän rupikonnan ikuistamiseen (konnakuvia tulikin varmaan 100, seulon ne sitten joskus teille ajan kanssa). Kaiken kaikkiaan aivan ihana aamukävely!

ENPÄ ole varma, kaipaako kukkiva puu pääsiäismunia - JAG är inte helt säker om ett vackert blommande träd behöver dekoreras med påskägg

MITÄ pienempi puu, sitä enemmän siihen näemmä mahtuu munia - JU MINDRE träd, desto fler ägg tycks de rymma

PARASTA tässä kuvassa on tuo pienenpieni kuusi, joka sekin on munitettu - DET BÄSTA i bilden är nog den lilla granen som också har klätts med ägg

 Idag var jag och diskutera med skogsvaktaren om nästa säsongs fältförsök. Han var supersvår att kommunicera med - det behövdes två e-poster och flera telefonsamtal ("ring igen på torsdag kl. 16-18", "ring ännu på måndag så vet jag hur min tidtabell på tisdag ser ut") för att stämma en träff (som tog 5 minuter). Skogsbyrån var lämpligt beläget i skogskanten - men tyvärr i totalt motsatta kanten jämfört med vårt universitet. Jag kom dit enkelt med buss, men överraskningsvis skulle den följande bussen tillbaka åka först tre timmar senare...

Jag hade ingen lust att vänta så jag beslöt mig för att promenera tillbaka till Tharandt - det är bara ca. 7km genom söta skogs- och byvägar och åkerkanter, och vädret var så härligt som man kan önska sig en vårmorgon. Promenaden tog ändå närmare två timmar - jag fick jämnt gräva fram kameran och plåta tyskarnas otroliga "äggplantor". Och i nästan en halv timme låg jag på vägen och fotograferade en enorm padda (jag skall sortera igenom mina hundra paddfoton senare och lägga in de bästa här...). Allt som allt en underbar vårpromenad!

LÄHEISEN vanhainkodin asukkaita aamukävelyllä rollaattoreineen. INVÅNARE från ett lokalt seniorhem ute på rollatorpromenad

TÄÄLTÄ niitä munia tulee! HÄRIFRÅN kommer alltså äggen!

JOKSEENKIN hupaisan näköinen itsetehty tuulimittari eräällä pihalla EN SMÅROLIG självgjord vindmätare på en gård

METSÄNVARTIJA kirjoitti käyntikorttinsa taakse ohjeet, mistä saan autolleni lupalapun metsäteillä liikkumiseen... siitäkin huolimatta, että kerroin, ettei minulla ole edes ajokorttia. No, lopuksi hän vielä pläjäytti komean virallisen leiman juurikirjoittamansa muistilapun päälle "koska me saksalaiset rakastamme leimoja". Joo. Mutta miten nyt luen, mitä lapussa lukee?!? SKOGSVAKTAREN skrev upp bakom sitt visitkort instruktioner för hur jag kan beställa ett körtillstånd för skogsvägar för min bil, trots att jag berättade att jag inte ens har körkort. Och till sist stämplade han ännu kortet med officiell stämpel "eftersom vi tyskar älskar stämpel". Jo, men hur skall jag nu kunna läsa, vad som står på kortet?!?

Värinpilkahdus - Färgklick

Näkymä joka-aamuiselta paikallisjunapysäkiltäni on sekalaisen tylsähkö - kaikenlaisia takapihoja, jotka todennäköisesti eivät oikein kuulu oikein kenellekään, ja jotka olisivat kipeästi siistimisen tarpeessa. Iloinen väriläiskä tuossa massassa on Games Brokerin takaseinä :) Itse liike on omituinen, siellä myydään ymmärtääkseni käytettyjen tietokonepelien lisäksi paikallisen mehiläishoitajan hunajaa, tosin se ei melkein koskaan ole auki enkä melkein koskaan ole nähnyt siellä ketään, edes omistajaa. Mutta yhtäkkiä syksyllä ainakin rakennuksen vanha takaseinä sai uuden Supermarioteemaisen ulkoasun!

Vyn från min lokaltågstation är rätt så långtråkig - allehanda bakgårdar som troligtvis inte riktigt tillhör någon och som skulle behöva piffas upp. En munter färgfläck i den gråa massan är ändå Games Brokers bakvägg :) Själva butiken däremot är egendomlig - så vitt jag förstår säljer de gamla datorspel samt honung från en lokal biodlare, men den är sällan öppen och jag har nästan aldrig sett någon därinne - inte ens butikägaren. Men i alla fall fick bakväggen plötsligt en ny Supermario-look på hösten!

Jag är ännu vid liv - Olen yhä hengissä

NU har hela släkten det varmt om öronen ;) NYT on koko suku pipotettu.

Hujjj så fort tiden går!
Julen och nyåret flög förbi hemma i varma mörka Finland - jag träffade massor av vänner och familj och åt alltför mycket sötsaker. Jätteroligt men också lite ansträngande att flänga dit och hit varje dag - det visade sig att ett liv med bara höjdpunkter och "kvalitetstid" kanske ändå inte är så önskvärt som det låter.

Nu har jag tillbringat en vecka här i Dresden och börjar så småningom lugna ner mig. Ser fram emot en intressann vår med många planer och projekt, men förhoppningsvis också lite slötid emellanåt.

Några små tankar och erfarenheter från årsskiftet:

* Ojj vad roligt det var att träffa gamla scoutvänner igen i Åbo! Nu är jag till och med med och planera nästa sommarens stora läger, fast bara på ett hörn, eftersom jag själv inte kan delta på sagda läger.

* Några höjdare bland julklapparna var ett gymkort (haha, jag är nog jätteöverraskad om jag lyckas gå på gym regelbundet under ett helt år. Men jag litar på att systern sparkar mig igång åtminstone), hemstickade benvärmare (underbara för irländsk dans), en borrställning till mitt kära Dremel multiverktyg, en äkta Fatboy säckstol som nu fyller halva vårt sovrum, en självskriven miniroman om en vombats äventyr och en hederlig vanlig orange blyertspenna. Och så fick jag en massa annat större och mindre läsbart, ätbart eller annars bara njutbart - stort tack tack!

* Vår hamster Vesa fortsätter att skifta färg. Nu ser han ut som en inbrottstjuv med svart band över ögonen.

* Mäktiga bokar i all ära men jag har saknat finsk skog och träsk. Det var underbart att gå på vandring på Kuhankuono med pappa...

*...och på spa med mamma :)

* Jag har så många nya handarbeten som jag vill prova på i år! Börjar med att lära mig lite mera om brickbandsvävning som jag nog gjort tidigare men aldrig riktigt förstått djupare...

* Mina 12 myboshi-julklappsmössor var en höjdare på julafton :)

* Jag lärde mig återigen en liten bit om mig själv då jag såg på gamla hemvideon från 1995-1996 och förde över dem från videokassetter till DVD:n så att de inte skall bli förstörda så lätt med tiden. Kiireenvilkka 10 år hade ännu sådär 10 gånger mera energi än Kiireenvilkka idag... stackars föräldrar!

Nåja, det var väl det viktigaste... försöker återkomma med mera regelbundna uppdateringar när jag väl återinstallerat mig i Dresden.

HÄLSNINGAR från Vaskijärvi - vi hittade en "ny" vandringsled som anlagts runt sjön, verkligen en trevlig rutt för en kortare dagsvandring. TERVEISET Vaskijärveltä - löysimme "uuden" vaellusreitin joka kulki järven ympäri ja joka on aivan ihanteellinen lyhyehköksi päiväretkeksi.

Huiiii miten nopeasti aika kuluu!
Joulu ja uusivuosi lensivät ohi kotona lämpimässä pimeässä Suomessa - tapasin paljon ystäviä ja sukulaisia ja söin aivan liikaa herkkuja. Ympäriinsä kohokohdasta toiseen sinkoilu oli kyllä hauskaa, mutta myös hieman rasittavaa - ehkäpä pelkästä "laatuajasta" koostuva elämä sittenkään ei ole yhtä tavoiteltavan arvoista kuin mitä voisi luulla.

Nyt olen viettänyt viikon täällä Dresdenissä ja alan pikkuhiljaa rauhoittua. Edessä on mielenkiintoinen kevät jota varten minulla on jo kasa suunnitelmia ja projekteja, mutta toivottavasti väliin mahtuu myös hiukan löhöaikaa.

Muutama pikku ajatus ja kokemus vuodenvaihteelta:

* Oi miten hauskaa oli tavata vanhoja partiotuttuja Turussa! Nyt olen jopa mukana suunnittelemassa ensi kesän suurta leiriä, tosin vain hiukan, sillä en valitettavasti itse voi osallistua mainitulle leirille.

* Joululahjapinon joitakin kohokohtia olivat kuntosalikortti (haha, olen kyllä todella yllättynyt jos onnistun kuntosaleilemaan säännöllisesti vuoden aikana. Mutta eiköhän saman lahjan saanut sisko ainakin potkaise minut käyntiin), kotikutoiset säärystimet (ihanat irkkutanssissa), pylväsporateline rakkaalle Dremel-monitoimityökalulleni, aito Fatboy-säkkituoli joka nyt täyttää puolet makuuhuoneestamme, itse kirjoitettu miniromaani erään vompatin seikkailuista ja rehellinen tavallinen oranssi lyijykynä. Ja lisäksi sain paljon muutakin suurta ja pientä luettavaa, syötävää tai muuten vain nautittavaa - isot kiitokset!

* Hamsterimme Vesa jatkaa värin vaihtamista. Tällä hetkellä se näyttää murtovarkaalta, jolla on musta silmikkonaamio.

* Valtavat pyökit ovat toki komeita, mutta olen kaivannut suomalaista metsää ja suota. Oli ihanaa vaeltaa Kuhankuonolla isän kanssa...

*...ja käydä kylpylässä äidin kanssa :)

* Minulla on mielessä valtavasti uusia käsitöitä, joita haluan koettaa tänä vuonna! Aloitan perehtymällä hieman syvällisemmin lautanauhan kutomiseen - olen kyllä koettanut sitä aikaisemmin, mutten vielä oikein tajua tekniikan hienouksia ja kaikkia mahdollisuuksia.


* 12 myboshi-joululahjapipoani olivat supersuosittuja jouluaattona :)

* Open jälleen jotain uutta itsestäni kun katselin vanhoja kotivideoita vuosilta 1995-1996 siirtäessäni niitä videokaseteilta paremmin ajan hammasta kestäville DVD-levyille. Kymmenvuotias Kiireenvilkka oli vielä noin kymmenen kertaa vilkkaampi kuin nykyinen Kiireenvilkka... käy ihan sääliksi omia vanhempiaan.

Noh, tuossa kai olivat tärkeimmät päivitykset... yritänpä palata säännöllisempään bloggausrytmiin kun nyt vihdoin olen jälleen kotiutunut Dresdeniin.

Sächsische Schweitz

LÖYDÄTKÖ kuvasta kiipeilijän? Metsästä kohtisuoraan nousevat hiekkakivimuodostelmat tuovat väkisinkin mieleen muinaisen lohikäärmeen tai jättiläisen kivettyneen luurangon. HITTAR du en bergsbestigare i bilden? De majestätiska sandstensblocken som höjer sig upp från skogen påminner en om ett uråldrigt förstenat drakskelett.

Yllätys yllätys, avaruusoliopukujen sijaan saatte vihdoin kuvia jostakin ihan muusta! Kuten aikaisemmin mainitsin, kävimme hiljattain isän kanssa läheisessä luonnonpuistossa retkellä. Sächsische Schweitz (eli saksilainen Sveitsi - hyvä saksankielen ääntämisharjoitus) on suureksi osaksi kansallispuistoksi rauhoitettua hiekkakivipaasien halkomaa metsäaluetta, josta löytyy nykyään kattava verkosto retki- ja vaellusreittejä kaikenkuntoisille retkeilijöille pyörätuolillisista vuorikiipeilijöihin. Ehkä kuuluisin paikka koko alueella on "Bastei", kalliomuodostelma, jonka yhteydessä keskiajalla oli Elbe-joen liikennettä katapultein valvova Neurathenin linnake. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten ihmeessä kukaan koskaan on saanut mitään rakennettua torninkorkeille kivitasanteille, saati sitten minkälaisia taisteluita siellä aikoinaan on käyty pystysuoraa seinämää kohti hyökänneiden valtaajien ja korkealla linnoituksessa odottelevien puolustajien välillä. Jo kahdensadan vuoden ajan paikkaa on kuitenkin hallinnut turismi, ja käydessämme siellä tiistai aamulla syyslomien aikaan väkeä vauvasta vaariin oli kuhisemalla.

TUOLTA ylhäältä, jossa nyt seisoo kymmeniä turisteja, on ollut hyvä heitellä katapulteilla kiviä Elbeen. Näimme joitakin keskiaikaisen mallin mukaan valtavia hakattuja tasaptyöreitä kivikuulia, joiden valmistamisessa on varmaan kulunut tovi jos toinenkin. Vähänkö mahtoi harmittaa, jos sellaisen heitti ohi aiotun kohteen! DÄR DET nu står tiotals turister brukade man på medeltiden ha en katapult för att slunga stenar mot Elbe. Vi såg några helrunda stenkulor som gjorts efter medeltida modeller, och det har säkert tagit länge att tillverka bara en enda sådan projektil. Lite synd om man sedan missar sitt mål och kulan sjunker i flodbottnen!

Överraskning! Inga fler bilder på utomjordingar, utan något helt annat! Som jag tidigare nämnt var vi nyligen på utfärd till en närbelägen nationalpark. Sächsische Schweitz (Sachsiska Schweitz, en bra övning i tysk uttal) är ett skogsområde genomsållat med enorma sandstensklippor. Där finns flera utfärds- och vandringsrutter för allehanda vandrare från rullstolsseniorer till bergsbestigare. Huvudatraktionen är den sk. "Bastei", en klippformation bredvid vilken Neurathens fästning på medeltiden restes för att skydda floden elbe med hjälp av kastmaskiner. Det är svårt att förstå hur man överhuvudtaget lyckats bygga någonting uppe på de mäktiga klipporna, och lika svårt att föreställa sig de säkerligen ojämna striderna mellan angripare som försöker klättra uppför lodräta stenväggar och försvarare som väntar uppe i borgen. Sedan tvåhundra år tillbaka härskar nu turismen i den forna fästningen, och då vi en tisdag morgon under höstlovsveckan besökte stället vimlade det av besökare i alla åldrar.

HALUANKO edes tietää, mitä kävelykeppi tekee rotkossa? VILL jag ens veta vad kryckan gör i ravinen?

MEISTÄ suomalaisista tuntui kyllä aika oudolta, kun tällaisessa mahtavassa erämaisessa luontokohteessa oli väkeä kuin pipoa. Vähän niin kuin jossain Disneylandissa. Olisi se aika masentavaa, jos samoin kävisi Kevon Kanjonissa Lapissa. FÖR OSS finnar kändes det nog ganska konstigt att ha massor med folk vid en sådan här natursevärdhet. Lite som på Disneyland, eller så. Nog skulle det vara lite deprimerande, om det skulle se likadant ut i Kevo kanjon i Lappland.

ALHAALLA kallioiden juurella oli kylmää ja kosteaa vaikka ylhäällä oli lähes helle. Ihastelimme moneen kertaan sitä, miten kivet ja metsä puunjuurineen liittyvät yhteen täällä "kellarikerroksessa". NERE vid klippornas rot var det kallt och fuktigt fast det på toppen var över 20 grader varmt. Flera gånger beundrade vi hur fint klipporna och skogen med sina trädrötter fogas ihop här i "källarvåningen".

Kiireenvilkkainen pikapäivitys - Illakvick snabbuppatering

ISÄ kuvasi minua pienellä vuoristovaelluksellamme - PAPPA tog ett foto på mig på vår lilla bergvandring

Jaa, että missäkö oikein kuhnailen?

No en kyllä kuhnaile! Tekemistä ja kokemista on parin viikon aikana riittänyt ihan hurjasti! Tuntuu, etten ole pysähtynyt hetkeksikään... onneksi melkein kaikki häärääminen on sentään ollut hauskaa ja antoisaa. Kaksi pääkiirettäni ovat olleet:

1) Vanhemmat kylässä Saksassa.
Siellä Suomessa on kuulemma kylmä... No, vanhempani onnistuivat pakenemaan juuri oikeaksi viikoksi tänne, täällä elohopea nimittäin on jo viikon ajan kiivennyt joka päivä 20 asteen rajan yli. Oiva tilaisuus tutustuttaa vierailijoita läheisiin luontokohteisiin, ja toki myös pyörähtää museoissa, sunnuntaibrunssilla ym. Kiireistä aktiviteettiaikataulua mutkitti vielä se, että Tobinkin vanhemmat päättivät tulla Dresdeniin täksi samaksi viikoksi! No, hauskaa on kyllä ollut. Kiireenvilkan Matkatoimistosta päivää...

2) Mysteerikökkö
Nyt se sitten on käsillä, se odottamani lokakuinen deadline. Huomenna alkavat täällä Saksan Essenissä mailman suurimmat (lauta-)pelimessut, ja olemme viimevuotiseen tapaan suuntaamassa sinne neljäksi päiväksi eräään tuttavapariskunnan - Klemensin ja Anjan - kanssa. Osa tapahtumaan osallistujista pukeutuu perinteisesti erilaisiin teema-asuihin, viime vuonna ihastelimme niin steampunk-tutkimusmatkailijoiksi kuin Tolkienin örkeiksikin pukeutuneita messuvieraita. Tänä vuonna mina ja Tobi olemme pakanneet laukkuihimme Star Wars henkiset asut, Anja ja Klemens puolestaan vannovat Star Trekin nimeen.

Kiinnostaako enemmänkin? Kiinnosti tai ei, lupaan kirjoitella molemmista aiheista (sekä kuulumisia Essenin messuilta) enemmän ensiviikolla, tai ainakin sitäseuraavalla viikolla tai...

Kiirettä on siis pitänyt, kellon ympäri!

ENSIMMÄINEN (siskon ottama) kuva valmiista mysteerikököstä. Lisää tulossa myöhemmin. DET första fotot (taget av syrran) på mitt färdiga mysterieprojekt. Mera är på kommande.

Var har jag latat mig?

Nå nä, lat har jag nog inte varit! Jag har haft helt totalt otroligt mycket att göra de senaste två veckorna! Det känns som om jag inte stannat upp för en sekund... Som tur har nästan allt varit ändå roligt och givande. De två största tidsslukarna har varit:

1) Föräldrarna på besök I Tyskland
Där i Finland lär det vara kallt... Nå, mina föräldrar lyckades fly hit just för rätt vecka, här har vi nämligen haft over 20 grader varmt dagligen sedan förra veckoslutet. Perfekt tillfälle att besöka olika natursevärdheter, söndagsbrunch, muséer etc. Tidtabellen blev ännu krångligare då Tobis föräldrar likväl beslöt sig för att besöka oss under samma vecka! Nå, helt roligt har det nog varit. Jag känner mig som Resebyrå Illakvick AB.

2) Mitt mystiska hantverksprojekt
Nu är det förväntade oktoberdeadlinet äntligen här. Imorgon startar världens största (bräd-)spelsmässa här i Tyskland, Essen, och vi är på väg dit för fyra hela dagar med ett par kompisar, liksom ifjol. En del av besökarna på mässan brukar klä ut sig enligt olika teman, förra året såg vi såväl fina steampunk-upptäcksresanden som Tolkiens orcher. I år har jag och Tobi packat med dräkter i Star Wars anda medan Anja och Klemens lär komma i Star Trek kostymer.

Intresserad? Vare sig ja eller nej kommer jag att skriva mera om båda företeelserna (samt rapportera från spelmässan i Essen) nästa vecka, eller i alla fall veckan därefter eller...

Jag har med andra ord haft det fullt upp!

Höstbilar - Syysautoja

Jag var bara tvungen att snabbt ta en bild med mobiltelefonen igår på jobbet - det är bara något sött och lite melankoliskt med den lilla gamla DDR-Trabanten som tittar på alla fina nya bilar som flyttar mot södern nu när skogen bakom står i full höstglöd. Tack och lov var tåget så långt att jag bra hann både bestämma mig för att ta bild och för att hitta telefonen i fickan.

Minun vain oli pakko ottaa pikakuva kännykällä töissä eilen - tuossa pienessä vanhassa DDR-Trabantissa, joka katselee kun kaikki hienot uudet autot muuttavat etelään metsän hehkuessa ruskaväreissä oli vain jotain niin söpöä ja vähän haikeaa. Onneksi juna oli niin pitkä, että ehdin sekä päättää ottaa kuvan ja etsiä kännyn taskunpohjalta.

Tarinoiden puutarha - Sagornas trädgård

 

Tämän autiotalon ohi kävelen työmatkallani metsään. Hämähäkinverkkoverhoissa, kenkärajassa sekä ruosteisessa rasiassa, jonka lukossa on vielä avainkin, on jotain sadunomaista. Joskus vielä kiipeän haalistuneen aidan yli puutarhaan ja avaan rasian. Tai sitten tyydyn vain ohikulkumatkoillani kuvittelemaan, mitä kaikkea sieltä voisi löytyä... Todellisuus olisi todennäköisesti mielikuvitusta tylsempää.


På min väg till skogen går jag alltid förbi det här ödehuset. Det ligger något sagolikt i spindelnätsgardinerna, den ensamma skon och den rostiga lådan i vars lås det ännu sitter en nyckel. Någon dag klättrar jag ännu över staketet in i trädgården och öppnar lådan. Eller så nöjer jag mig med att fantisera om allt som där kunde finnas varje gång jag går förbi... Verkligheten skulle troligtvis vara tråkigare än fantasin.