Pieni on kaunista...mutta voi myös harmittaa suuresti ;) - Smått är vackert...men kan också orsaka stor bedrövelse ;)

Parin viimepäivän aikana olen törmännyt muutamaan tosi pieneen asiaan, jotka ovat venyttäneet suupieliä suuntaan jos toiseenkin:
Under de senaste dagarna har jag stött på några pyttesmå saker, som fått mig både att le och at grina illa:

Miniatyyriruusuja parvekkeellamme kevätauringossa (tammikuussa?!? Ei ole normaalia edes täällä Saksassa).
Miniatyrrosor på vår balkong i vårsolen (i januari?!? Högst ovanligt även här i Tyskland). 

Ahomansikoita samaisella parvekkeella (valitettavasti vain eivät kyllä maistu miltään keskitalvella).
Smultron på sagda balkong (tyvärr har de ingen alls smak på vintern).
 

Tämän mitättömän metallinpalan yhtäkkinen katkeaminen ärsytti todenteolla kun olin juuri tulossa töiden jälkeen hikisenä kotiin kuntosalilta, ja kauppakassi oli täynnä pakkaseen menevää tavaraa (ja siis ulkona on niin lämmin, että ruusut ja mansikat kukkii...eli ei niitä kalapuikkoja voinut sinnekään hankeen haudata). Onneksi onneksi aviopuolisko pääsi pyöräilemään töistä kotiin avaamaan oven! Mutta mikäs sininen se siinä murheenkryynin vieressä komeilee...? Todella pienen nallekarhun koipi :)
Denna lilla metallbit bröts itu mitt i allt just då jag kom svettig hem från gymmet med en massa inköp som skulle i frysen (och eftersom det är så varmt att rosor och smultron frodas kunde jag inte heller gömma mina fiskpinnar i en snödriva). Tack och lov kunde min man cykla hem och öppna dörren för mig! Men vad är det där lilla blåa på bilden? Ett minimalt nallebjörnsben :)

Ja viimeiseksi...saimme puutarhapalstaltamme valtavasti bataatteja viimekesänä, mutta ne olivat lähes kaikki aivan pikkuruisia. Voilá - bataattisipsejä pikkunälkään!
Sist och kanske minst... ifjol fick vi skörda en väldig mängd sötpotatis från vår trädgårdsplätt, men de var alla väldigt små. Voilá - sötpotatischips för finsmakare!
 

Suomisynttärit Dresdenissä - Finlandfödis i Dresden

Olen tänä vuonna seurannut lukuisia Suomi 100 -tapahtumia ja tempauksia lähinnä matkan päästä (pari linnunpönttöä sentään ripustin ja rekisteröin mökille Paraisille isän kanssa). Aikamoinen kulttuurivuosi alkaa olla takanapäin, vaikka itsenäisyyspäivän pääjuhla onkin vasta edessä. Täällä Dresdenissä me paikalliset ulkosuomalaiset kuitenkin juhlimme turkulaisittain föörskottiin jo lauantaina 25.11. Vieraita reilut viisikymmentä, ohjelmassa oli Suomitietokilpailu (ei, en tiennyt, kuinka monta nastaa on sen ja sen merkkisessä Nokian talvirenkaassa, enkä edes kuinka pitkä on poronkusema. Paatsamasinisiiven sentään tunnistin Suomen upouudeksi kansallisperhoseksi.), herkkuruokia, suomipopjukeboksi sekä pop-up näyttely, jonne jokainen juhlavieras sai tuoda oman suomi-esineensä lyhyen esittelytekstin kera.

 Näyttelyesineitten kirjo oli kerrassaan oivallinen! Tietysti Fazerin suklaalevy, salmiakkia, Fiskarsin keittiösakset, Virkkalan lasi ja marimekkopaita, nehän mieltää suomalaisiksi ihan mannersuomalainenkin, mutta meille ulkosuomalaisille kotimaata edustavat myös arkiset esineet, joiden olen oppinut olevan suomalaisia vasta kun huomasin, ettei niitä täältä Saksasta saa: puinen voiveitsi, juustohöylä ja heijastin. Itse toin juurikin heijastimen, ja se olikin ainoa esine, joka löytyi näyttelystä tuplana. Kyllä saksalaisistakin ulkoiluvaatteista löytyy heijastavia kangaspaikkoja ym., mutta vapaasti takista roikkuvaa heijastinta ei kukaan tunnista: tänäkin syksynä jo kolme kohteliasta kaduntallaajaa on pysäyttänyt minut ja huomauttanut, että minulla on jäänyt jotain roikkumaan takista... siinä sitten saa selitellä, että sen kuuluukin roikkua juuri siinä, polven korkeudella, oikealla puolella vapaasti heiluen. Jos vielä selitän, että heijastin on Suomessa todella yleinen, saan varmuudella vastaukseksi "niin, mutta siellähän on paljon pimeämpää kuin täällä!".

Katsotaanpas. Tänään aurinko laskee Turussa klo. 15:34, Dresdenissä puolestaan 16:34. Huima tunnin ero joopa joo. Turussa on sitäpaitsi rutkasti enemmän katulamppuja, ja ne loistavat läpi yön - Dresdenissä ainakin iso osa lampuista sammutetaan klo. 23. Vastaankulkijat saavat siis talvikaudella edelleenkin ihmetellä, mitä ihmettä takkiini oikein on takertunut!

I år har jag följt med det fullspäckade Finland 100 -jubileumsårets jippon och evenemang mest på avstånd (ett par fågelholkar hängde jag ändå upp och registrerade med pappa på sommarstugan i Pargas). Det minst sagt imponerande kulturåret lider mot sitt slut, fast självständighetsdagens stora fest naturligtvis ännu är på kommande. Här i dresden firade vi lokala finnar i förskott redan på lördagen 25.11. Drygt femtio gäster, på programmet fanns ett Finlandfrågesport (nej, jag visste inte hur många dubbar Nokias däck modell si eller så har men nog att tosteblåvingen är Finlands nya nationalfjärill), läcker middagsbuffet, finnjukebox och en pop-up utställning, dit varje gäst fick hämta sitt eget Finland-föremål försedd med en kort förklaring.

Utställningsföremålen visade ett roligt urval av "typiskt finskt"! Fazers choklad, salmiak, Fiskars kökssax, Virkkalas glas och en Marimekkoskjorta fanns naturligtvis på bordet - de är ju föremål som även finlandsfinskarna ser som finska. Men bland dessa klassiker fanns också en smörkniv av trä, en osthyvel och en reflex - saker som jag först i Tyskland lärde mig att uppskatta som finska fiffigheter. Jag själv hämtade just en reflex, och det var också det enda föremålet som fanns dubbelt på utställningen. Visst finns det reflekterande tygremsor i tyska vinterkläder också, men fritt hängande reflexer känner ingen igen: i höst har redan tre vänliga tyskar stannat mig på gatan för att säga att jag har något hängande från min jacka... och så får jag förklara att ja, den skall hänga just där, på knähöjd, högra sidan, fritt dinglande. Och ifall jag ännu förklarar att reflexer är väldigt vanliga i Finland är svaret garanterat att "jo, men det är ju mycket mörkare där än här!"

Är det verkligen? Idag går solen ner klockan 15:34 i Åbo och klockan 16:34 i Dresden - inte så stor skillnad, alltså! Dessutom finns det mycket fler gatulampor i Åbo än i Tyskland, och de lyser hela natten medan många av dem  i Dresden släcks klockan 23. Alltså får mina kära förbipasserande tyskar även i fortsättningen förundra sig över vad som fastnat på min jacka!

Pitkä pinkki kesä - Ljusröd sommar

Ei auta, kesä on täälläkin ohi. Illat pimenevät (hah! Pitkästä aikaa päivä on pidempi täällä kuin kotisuomessa!), säät kylmenevät ja viimeinen tomaatti on poimittu puutarhasta. Mitä Dresdenin kesästä jäi päällimmäisenä mieleen tänä vuonna? Eivät tällä kertaa huippuhelteet vaan aivan uskomaton pinkki-invaasio joka kaupassa. Eikä mitä tahansan pinkkiä, vaan...pitäkää hatuistanne kiinni... YKSISARVISIA! Yhtäkkiä ihan joka paikassa oli vaaleanpunaisia sarvellisia hevosia. On vaikea keksiä tuotetta, jota ei olisi tänä kesänä koristeltu yksisarvisin. Jäätelöstä ilmanraikastajiin (jep, näin ihan oikeasti kaupassa myytävän yksisarvisenpieruja sumutepullossa), deodorantista talouspaperiin. Allaoleva kuvakavalkaadi esittelee osan lähikaupastamme (vrt. pieni K-lähikauppa Suomessa) ostosreissulla bongaamistani yksisarvisista - lisääkin noita löytyi.

Kun yksisarviset sitten pikkuhiljaa alkoivat huveta hyllyiltä (vaikka niitä kyllä vieläkin on ihan riittävästi) en ollut uskoa silmiäni kun näin mitä niiden tilalle ladottiin: FLAMINGOJA! Siis mitä ihmettä? Seuraava vaaleanpunainen aalto valtasi kaupungin. Lemppareitani lieni flamingovärityskirja... siinä ei kovinmontaa värikynää välttämättä tarvita!

Nyt flamingot ovat pikkuhiljaa väistymässä, pitäähän nyt joulumakeiset saada esille syyskuun puolessavälissä. Mitähän seuraavaksi?

 

Det hjälps inte, sommaren är förbi även här. Kvällarna blir mörkare (hah! För första gången på länge är dagarna igen längre här än hemma i Finland!) och dagarna kyligare och jag har plockat den sista tomaten i trädgården. Vad minns jag bäst av sommaren 2017 i Dresden? Denhär gången är det inte olidliga sommarhettor utan en otrolig ljusröd invasion i varje butik. Inte vilka som helst rosa föremål, utan...håll i hattarna...ENHÖRNINGAR! Plötsligt var det fullt med rosa behornade hästar överallt. Det är svårt att tänka ut en produkt som inte dekorerats med enhörningar i sommar. Från glass till luftfräschare (ja, jag såg faktiskt sprayflaskor med enhörningsfis i en butik så det så!), deodorant till hushållspapper. Bilden ovan presenterar en del av enhörningarna i vår närbutik (jämför med en liten K-närbutik i Finland), men det fanns också många fler.

När enhörningarna till sist började glesna i gatubilden (fast det nog fortfarande finns helt tillräckligt många kvar) kunde jag knappt tro mina ögon då jag såg vad de ersatts med: FLAMINGON! Alltså va'?!? En ny rosa våg översvämmade staden. Min favorit var nog flamingofärgläggningsboken... där behöver man säkert inte så många olika färgpennor!

Så småningom har flamingona fått ge vika för julgodis, det är ju redan september. Vad månne kommer efter julen?

da Vincis "hermelin" - da Vincin "kärppä"

Jag är inte den enda biologen som har andra hobbyn än fågelskådning, insektsamling eller bioodling - min handledare, emeritusprofessorn Pekka Niemelä, med sin smittande intresse för konsthistoria är ett gott exempel på detta. Nyligen publicerade han tillsammans med Simo Örmä en artikel i tidningen "Notes in the History of Art" om en tavla som säkert de flesta av er också stött på i något skede: Leonardo da Vincis "Damen med hermelinen". Verket har prisats som den vackraste porträtt som da Vinci någonsin målat, och den ilskna hermelinen har tolkats på otaliga sätt, såsom Hannele Klemettilä i sin tur berättar i sin utmärkta bok "Frederigon Haukka ja muita keskiajan eläimiä" (ett verk om djur och deras ställning på medeltiden). Kanske symboliserade den att kvinnan på bilden - Cecilia Gallerani - var gravid för hermeliner var en symbol för graviditet och födsel, eller rakt tvärtom: kanske skulle hermelinen understryka hennes oskuld, eftersom hermelinen också symboliserade jungfrun! Alternativt kunde djuret vara en anspelning eller ordlek på Cecilias älskare eller hans ställning i "Hermelinordern". Kanske valde da Vinci till och med att måla en levande hermelin istället för en dyr hermelinpäls för att han själv var en vegetarian och tidig försvarare av djurens rättigheter...

Eller så inte. Det är sant, att hermeliner var mycket välkända och uppskattade djur på Leonardos tid och kunde väl ha hittat en plats i hans mästerliga målningar, men djuret på bilden är ingen hermelin!

Niemelä och Örmä granskar djuret på bilden från en biologs synvinkel - storlek, päls, ögonfärg... och ingen av dessa stämmer överens med hermeliner (Mustella erminea), som förresten inte lever ens någonstans nära Italien, ännu mindre i vit vinterpäls! Istället verkar det handla om en mycket naturtrogen tamiller (Mustella putorius ssp. furo), ett vanligt husdjur på i renässansens Europa. Intressant nog har en ny forskningsmetod (där reflektion av ljus på något sätt används för att hitta olika lager av gamla målningar...) avslöjat att djuret i Cecilias famn först målats i grått och först senare ändrats till vitt - ytterligare ett tecken på att det omöjligen kan handla om en hermelin, eftersom deras sommarpäls är brun.

Tyvärr verkar alltså åtminstone denna "da Vinci kod" vara en övertolkning. En tamiller hade inte alls samma symbolvärde som en hermelin, så tavlan gömmer knappast antydningar varken på graviditet, oskuld eller djurens rättigheter.

Damen med tamillern (bild från 2013...) - Nainen ja fretti (kuva vuodelta 2013...)

En ole ainoa biologi, jolla on muitakin harrastuksia kuin lintujen kiikarointi, hyönteisten keräily tai luomuviljely - ohjaajani emeritusprofessori Pekka Niemelän tarttuva innostus taidehistoriaan on tästä erinomainen esimerkki. Hiljattain Niemelä julkaisi yhdessä Simo Örmän kanssa "Notes in the History of Art" artikkelin joka käsitteli Leonardo da Vincin kuuluisaa taulua "Nainen ja kärppä". Teosta on ylistetty Leonardon kauneimmaksi muotokuvaksi, ja tuimannäköinen kärppä on tulkittu milloin mitenkin, kuten Hannele Klemettilä kokoaa erinomaisessa kirjassaan "Frederigon Haukka ja muita keskiajan eläimiä". Ehkäpä kärppä symbolisoi kuvassa olevan naisen - Cecilia Galleraning - raskautta, sillä kärpät olivat raskauden ja synnytyksen symboleja, tai päinvastoin: ehkäpä valkoinen kärppä korostaa Cecilian neitseyttä, sillä kärppä nurinkurisesti symbolisoi sitäkin! Vaihtoehtoisesti kärppä saattoi viitata Cecilian rakastajan nimeen tai tämän asemaan "kärpän ritarikunnassa". Ehkä da Vinci myös valitsi kuvaansa elävän eläimen yleellisen kärpännahkaviitan sijaan siksi, että hän oli kasvissyöjä ja aikaansa edellä oleva eläinten oikeuksien puolustaja...

Tai sitten ei. On totta, että kärpät olivat arvostettuja ja tunnettuja eläimiä Leonardon aikoina, ja olisivat sopineet hyvinkin hänen mestariteoksiinsa, mutta kuvan eläin ei kerta kaikkiaan ole kärppä!

Niemelä ja Örmä tarkastelevat eläintä biologin näkökulmasta - koko, turkki, silmien väri... eikä mikään näistä sovi kärpän (Mustella erminea) tuntomerkkeihin. Lisäksi kärppiä - talviturkkisen valkoisia tai muutenkaan - ei edes esiinny Italiassa! Sen sijaan kyseessä on hyvin luonnonmukainen kuva kesystä hilleristä, fretistä (Mustella putorius ssp. furo), joka oli hyvin tavallinen koti- ja lemmikkieläin renessanssiajan Euroopassa. Uusi tutkimusmetodi (jossa valon heijastumista jotenkin käytetään näyttämään vanhojen taulujen eri maalikerroksia...) on lisäksi vastikään paljastanut, että Cecilian sylissä poseeraava eläin on aluksi maalattu harmaaksi ja vasta myöhemmin muutettu valkoiseksi - lisätodiste siitä, ettei kyseessä voi olla kärppä, jonka kesäturkki on ruskea.

Valitettavasti tämä "da Vinci Koodi" vaikuttaisi siis lähinnä ylitulkinnalta. Fretillä ei ollut alkuunkaan samanlaista symboliasemaa kuin kärpällä, joten taulu tuskin sisältää piiloviitteitä raskaudesta, neitsyydestä tai eläinten oikeuksista.

Arrrrrrrrrr!

Kapten Molly Morgan vid rodret - Kapteeni Molly Morgan ruorissa

Glada Vappen!
April lider oundvikligt mot sitt slut efter att ha flugit förbi snabbare än vinden. Var har jag hållit hus? De som känner mig en längre tid gissar redan, det var ju påsk nyligen... och det betyder att jag haft fullt upp med det internationella scoutlägret IMWe - Creative Workshop for Scouts. I år var temat sjörövare, och vi förvandlade den medeltida scoutborgen i Rieneck till hamnstaden i Tortuga i Karibien. Låt mig ta er på ett bildäventyr...

Hauskaa vappua!
Huhtikuu on loppusuoralla hujahdettuaan ohi tuulta nopeammin. Missäs oikein olen piilotellut? Ne teistä, jotka ovat jo kauemmin tunteneet minut saattavatkin arvat, olihan hiljattain pääsiäinen... ja se tarkoittaa, että olen ollut kiireinen kansainvälisen IMWe - Creative Workshop for Scouts -partioleirin merkeissä. Tänä vuonna teemanamme olivat merirosvot, ja muutimme Rieneckin keskiaikaisen partiolinnan Karibialaiseksi Tortugan satamakaupungiksi. Tulkaapa mukaani kuvaseikkailulle...

Aphrodite's Revenge vid kajen i Tortuga - TORTUGAN satamaan ankkuroitu Aphrodite's Revenge

DEN som tittar riktigt noga på stolparna vid kajen märker att vi till och med målade måsbajs på dem! - JOKA oikein tarkkaan katsoo huomaa, että maalasimme jopa lokinkakkaa laiturin tolppien päihin!

STREET ART verkstaden förskönade vårt slott med många konstverk under veckan. Kriterium: de måste vara enkla att städa bort efter evenemanget! - KATUTAIDETYÖPAJA kaunisti linnaamme monin taideteoksin viikon aikana. Vaatimus: ne piti kaikki saada helppsti siivottua pois tapahtuman jälkeen.

På ALLA hyllor i badrummen såddes poskgräs... - KAIKKIEN kylpyhuoneen hyllyille kylvettiin rairuohoa...

...I SLUTET av veckan hade vi små parklandskap överallt! - ...VIIKON loppupuolella joka paikassa oli pieniä puistomaisemia!

UNDER den internationella kvällen bjöd scouterna från Berlin på kebab - KANSAINVÄLISEN illan aikana berliniläiset partiolaiset tarjosivat kebabia

Rövarkyssar - Rosvopusuja

I MIN verkstad ritade vi bilder till en IMWe-målarbok. - MINUN työpajassani piirrettiin kuvia IMWe-värityskirjaa varten

 

VI FICK ihop 40 vackra bilder! Den färdiga boken kan laddas ner här. SAIMME piirrettyä 40 kaunista kuvaa! Valmiin kirjan voi ladata täältä.

DET stora sjöslaget - SUURI meritaistelu

SISTA dagen erövrades borggården av en enorm bläckfisk - VIIMEISENÄ päivänä linnanpihan valtasi jättimäinen mustekala

INTE ENS på ett internationellt scoutläger kommer man inte undan politiken. KANSAINVÄLISELLÄ partioleirilläkään ei nyt pääse pakoon politiikkaa.

Työhuoneessani asuu leijonia! - Jag delar arbetsrum med två lejon!

Amélie die Afrikanische Ameisenlöwin

Metsäeläintieteen laitoksemme Tharandtissa sai joulukuussa yllättäen kaksi uutta lemmikkiä Etelä-Afrikasta. Joku minulle tuntemattomaksi jäänyt tutkija oli tuonut mukanaan Saksaan maaperänäytteitä, ja ihmetellyt sitten kotona, miksi ihmeessä hiekka liikkui... Tarkempi tutkiskelu paljasti, että hiekan mukana oli maahan tullut laittomasti salamatkustajina kaksi muurahaisleijonaa.

Sihteerimme laitoksella lupasi ottaa pedot vastaan, mutta vasta luovutusvaiheessa kävi selväksi, että kyseessä oli kaksi elävää yksilöä. Seuraavana päivänä kun tulin töihin löysin pöydältäni pikkuruisen rasian jossa oli hiukkasen hiekkaa, ja kaksi nälkäistä jellonaa.

Löysimme jostain ison lasipurkin ja hiekkaa, ja muurahaisten puutteessa suuntasin eläinkauppaan ostamaan banaanikärpäsiä - pulleaa, lentokyvytöntä lajiketta. Ja jo seuraavana aamuna hiekassa näkyi kaksi kaunista suppiloa odottamassa saalista. Amélie ja Leonhardt (Muurahaisleijona on Saksaksi Ameisenlöwe...) osoittautuivat ahnaiksi saalistajiksi, joille  näemmä maustuisi loputtomasti kärpäsiä.

Muurahaisleijonat ovat oikeastaan muurahaiskorentojen - sirojen verkkosiipisten hyönteisten - toukkia. Ainakin suurimmalla osalla lajeista (ja muurahaiskorentoja löytyy n. 2000 lajia eri puolilta maailmaa!) toukka kaivaa hiekkaan suppilon, joista epäonnisten pikkuötököiden on lähes mahdoton kiivetä pois - varsinkaan suppilon pohjalla leuat auki odottelevan leijonan vielä viskoessa lisää hiekkaa suppilon reunoille kiipeämistä vaikeuttamaan. Hyönteisen pudotessa leijonan ulottuville, peto kaappaa sen nopeasti tiukkaan otteeseen leukojensa väliin ja lamaannutta saaliinsa myrkyn avulla. Sitten se käyttää samaisia leukoja mehupillin tavoin imeäkseen saaliin kuiviin, ja lopuksi heittää rääppeet elegantilla päänheilautuksella ulos suppilosta.

Olen ihastellut muurahaisleijonia jo lapsena Suomen lounaissaaristossa, joten Amélie ja Leo tunutuivat heti tutuilta. Koskaan en kuitenkaan ole päässyt seuraamaan niitä näin kauaa ja näin läheltä. Tai tullut lukeneeksi niistä näin paljoa! Opin muun muassa, ettei muurahaisleijonilla - siis toukilla - ole laisinkaan peräaukkoa, ja että ne ulostavat ensimmäisen kerran elämässään vasta muututtuaan kotelovaiheen jälkeen aikuisiksi lentäviksi korennoiksi. Aikamoinen ummetus, kun ottaa huomioon, että toukkavaihe voi kestää useita vuosia...

Jännitämmekin laitoksen väen kanssa, kuinka kauan Amélie ja Leonhardt aikovat pysyä toukkaleijonina. Tarkasta lajista meillä ei ole tietoa, eikä oikein mistään muustakaan - kuinka hyvin banaanikärpäset vastaavat ravintoarvoiltaan eteläafrikkalaisia muurahaisia? Mikä määrää, koska toukat koteloituvat - aika, lämpötila, sadekausi vai joku ihan muu? Voiko muurahaisleijonia ylisyöttää? Entä kuinka paljon niitä vähintään tulisi syöttää? Tarvitsevatko ne kosteutta jossakin elämänvaiheessa? Voimme vain toivoa parasta!

BONGAA kuvasta - hiekan pinnalta - kaksi muurahaisleijonaa. HITTA två myrlejon i bilden!

Vårt forstzoologiska institut i Tharandt fick i december två nya överraskningshusdjur från Sydafrika. En forskare hade hämtat med sig jordmånsprov till Tyskland, och undrat sedan hemma, varför sanden rörde på sig... Det visade sig, att två illegala invandrare smugit in i sandprovet, myrlejonen Amélie och Leonhardt (myrlejon heter Ameisenlöwe på tyska...).


Vår sekreterare lovade ta emot de båda rovdjuren, men först senare förstod hon att det handlade om två levande exemplar. Följande dag då jag kom på jobbet hittade jag på mitt arbetsbord en liten ask med lite sand och två hungriga lejon.


Vi hittade en stor glasburk och sand, och eftersom det inte var någon högsäsång för myror begav jag mig till djuraffären för att köpa bananflugor. Och redan följande morgon syntes två vackra fångstgropar i sanden. Amélie och Leonhardt har visat sig vara hungriga jägare, som tydligen kunde äta hur mycket flugor som helst.

Myrlejon är egentligen myrlejonsländornas larver. De fullvuxna sländorna är sirliga och har vackra nätvingar, men myrlejonen själva liknar dem väldigt lite. De flesta myrlejon (och det finns ca. 2000 arter runtom i världen!) gräver en trattformad grop i sanden och väntar sedan med vidöppna käkar nere på bottnen att någon insekt skall falla i. Det är nästan omöjligt för en insekt att klättra ut ur tratten, framförallt eftersom lejonet ännu kastar upp lös sand för att fälla ner sitt byte. Då insekten väl är inom räckhåll fångar lejonet snabbt in det mellan sina käkar och förlamar det med gift. Sedan använder myrlejonet samma käkar som sugrör för att suga ut bytet, och till sist kastas det torra skalet långt ut ur gropen med en enda elegant ryck med huvudet.

Jag har beundrat myrlejon redan som barn i sydvästra Finlands skärgård, så Amélie och Leo kändes genast bekanta. Aldrig förr har jag dock tillbringat riktigt såhär mycket tid med myrlejon, eller läst så mycket om dem! Jag lärde mig bland annat, att myrlejon - larvformen alltså - helt saknar analöppning och att de bajsar för första gången i sitt liv först då de efter en period som puppa kläcks som fullvuxna sländor. En ganska lång förstoppning, med tanke på att larvstadiet kan ta flera år...


Nu väntar vi med spänning på hur länge Amélie och Leonhardt tänker förbli små sandlejon. Vi har ingen aning vilken art det handlar om, och inte om mycket annat heller - hur bra motsvarar bananflugornas näringsvärde sydafrikanska myror? Vad bestämmer, när myrlejonen förpuppar sig - tid, temperatur, regnperiod eller något helt annat? Kan man mata myrlejon för ofta? Eller för lite? Behöver de vatten eller fuktighet i något skede av sin livscykel? Vi kan bara hoppas på det bästa!

AMÉLIEN ja Leonhardtin pyyntisuppilot. Sekä jotain muuta, minkä vain todelliset Star Warsnörtit voivat tunnistaa ;) AMÉLIES och Leonhardts fångstgropar. Och något annat som bara en sann Star Wars nörd kan känna till ;)

Resefeber - Matkakuumetta

En timme ännu, en sista bloggning... sedan börjar ett äventyr!
3h buss till Berlin. 3h vänta på flygfältet. 6h flyg till Abu Dhabi. 5h vänta på flygfältet. 13h flyg till Sydney. 3h vänta på flygfältet. 5h flyg till Christhurch.

Sedan 3 veckor Nya Zeeland. Äntligen, över ett år "försenat", dags för vår bröllopsresa :)
Ser framemot våren på andra sidan jordklotet... jag har aldrig hört om någon, som skulle ha varit missnöjd med en resa till NZ.

Vill du följa med? Kolla in:
https://www.instagram.com/jutobia/
- alltid då vi råkar hitta ett Internet försöker vi ladda upp några bildhälsningar från Kiwilandet.

Nervöööööööööööööööööööööööööööööööös!

P.S. helt orelaterad detalj om det tyska språket: jag lärde mig just av min kära make, att man i tyskan kallar alla dubbelnummer - 11, 22, 33 osv. - "Schnapszahl", snapstal. För man ser dem liksom dubbelt...

SOLUPPGÅNG över Frankrike, en bildhälsning från min senaste resa som förde mig på konferens till Kanada. AURINGONNOUSU Ranskan yllä, kuvatervehdys edelliseltä matkaltani, konferenssivierailulta kanadasta.

Tunti vielä, viimeinen bloggaus...sitten alkaa seikkailu!
3h bussi Berliniin. 3h odotus lentokentällä. 6h lento Abu Dhabiin. 5h odotus lentokentällä. 13h lento Sydneyyn. 3h odotus lentokentällä. 5h lento Christchurchiin.

Sittne 3 viikkoa Uudessa Seelannissa. Vihdoin, yli vuoden "myöhässä", pääsemme häämatkalle :) Odotan jo innolla kevättä maapallon toisella puolela... en ole vielä koskaan kuullut kenestäkään, joka olisi ollut tyytymätön Uudenseelanninmatkaan.

Haluatko mukaan? Kurkkaa osoitteeseen:
https://www.instagram.com/jutobia/
- aina kun löydämme Internetin, yritämme lisätä muutaman kuvaterveisen Kiivimaasta.

Hermoooostuuunuuuuuuuttt!

P.S. Täysin aiheeseen liittymätön yksityiskohta ihanasta saksankielestä: opin  juuri rakkaalta puolisoltani, että saksassa tuplanumeroita - 11, 22, 33 jne. - kutsutaan nimellä "Schnapszahl" - snapsinumero. Koska nehän nähdään niinku tuplana...

Värikästä huomaavaisuutta bussipysäkillä - Färgrann omtänksamhet på busshållplatsen

Vaikka tällä hetkellä pääasiassa kirjoittelenkin Suomen Luonnon #muutosblogia, en malta olla jakamatta hauskaa ideaa eräältä paikalliselta bussipysäkiltä. Viereisen vanhantavarankaupan omistaja on keksinyt oivan keinon, miten pitää sateessa värjöttelevät bussinodottajat lähietäisyydellä näyteikkunoista :)

Sateenvarjot on kiinnitetty seinään juuri tarpeeksi pitkällä ohuella vaijerilla - Paraplyerna är fast i väggen med en tunn vajer som är just passligt lång

Fastän jag för tillfället mest bloggar för naturtidningen "Suomen Luonto", kan jag inte låta bli att dela med er en rolig idé från en lokal busshållplats. Butiken bredvid hållplatsen har kommit på ett bra sätt att hålla kunderna nära skyltfönstret då det regnar :)

Hämähäkinmetsästäjä saviruukussa, osa 2 - Spindeljägare i en lervas, del 2

Maaliskuussa kirjoittelin puutarhavajastamme löytyneestä kahdesta pikkuruisesta saviruukusta, jotka tarkemmin tarkasteltuina osoittautuivat hämähäkkejä metsästävän Sceliphron curvatum -pistiäisen kotelokopiksi. Toukokuussa, ollessani itse matkoilla, koteloista oli vihdoin kuoriutunut kaksi täyskasvuista pistiäistä. Hurjannäköiset tulokaspedot kuitenkin uhrattiin tieteen alttarilla, ja päätyvät hyönteiskokoelmaan kollegani kauniisti preparoimina.

I Mars skrev jag om två minimala "lervaser" som jag hittade i vår trädgårdsstuga. Vaserna visade sig vara Sceliphron curvatum-getingens barnkammare där larverna får utvecklas i lugn och ro. I maj, medan jag själv var ute på resa, hade två fullvuxna getingar äntligen kläckts ur vasernas puppor. De blodtörstiga spindeljägarna offrades denna gång på vetenskapens altar, och kommer med i en insektsamling, vackert preparerade av min kollega.

Hämähäkinmetsästäjä saviruukussa - Spindeljägare i en lervas

Löysin puutarhavajastamme hyllyltä vanhasta alppiruusunlannoitepahvilaatikosta kaksi pikkuruista kreikkalaistyylistä saviruukkua. Tai siltä ne ainakin näyttivät:

Tarkempi tarkastelu osoitti, että saviruukuissa on sisällä oranssinkeltainen kaunis hyönteiskotelo, ja kollega yliopistossa osasi kertoa kyseessä olevan Sceliphron curvatum, ampiainen/pistiäinen, joka pyydystää hämähäkkejä ja sulkee ne itsemuuraamaansa saviruukkuun toukkansa ravinnoksi. Toukka elelee suojaisessa ruukussa tainnutettuja hämähäkkejä pikkuhiljaa popsien ja koteloituu sitten samaiseen ruukkuun, kuoriutuakseen seuraavana kesänä komeaksi aikuiseksi ampiaiseksi muuttuneena. Laji on Euroopassa uusi tulokas, se levisi tänne Aasiasta ihmisen mukana 1970-luvulla ja on sen jälkeen ripeästi levittäytynyt uusille asuinseuduille. Suomessa tätä ahnasta petoa ei vielä tavata.

Kotelot ovat tällä hetkellä työhuoneessamme, ja odotamme jännityksellä, kuoriutuuko niistä kesällä mitään...

Kesäinen päivitys: Kuoriutuihan niistä!

VASEMMASSA "ruukussa" näkyy sisällä oranssinruskea hyönteiskotelo.  - I DEN vänstra "krukan" syns en orangebrun puppa.

I en gammal kartong med rhododendrongödsel som låg på en hylla i vår trädgårdsstuga hittade jag två pyttesmå grekiska lerkrukor. Eller så såg det åtminstone ut!

En närmare titt avslöjade att det fanns vackra gyllenorangefärgade insektpuppor i krukorna, och en kollega vid universitetet visste att det handlade om Sceliphron curvatum, en geting som fångar spindlar och stänger dem in i självmurade lerkrukor som föda för sina larver. Larven lever ett skyddat liv i krukan och mumsar i sig förlamade spindlar tills den förpuppar sig och kläcks följande sommar som en vacker stor geting. Arten är en nykomling i Europa, den spred sig från Asien med människornas troligtvis ofrivilliga hjälp på 1970-talet och har sedan dess raskt spridit sig till nya områden. I Finland har denna jägare ändå ännu inte påträffats.

För tillfället är pupporna i vårt arbetsrum, och vi väntar med iver på att något skall kläckas...

En sommaruppdatering: visst kläcktes det något!

Ruåtsalaista - Svenskå

OLI pakko näpätä kuva bussin ikkunasta... ruotsalainen å hyppäsi sen verran ärhäkästi tajuntaan keskellä katua. Jånnittåvåå! JAG måste bara ta en bild genom bussfönstret, det svenska å:et överraskade mig så totalt mitt på gatan. Spånnånde!

  Ruotsalaiset dekkarit ovat Saksassakin suosittua luettavaa. Ja mistä saksalainen tietää heti, että mainostettava tuote on ruotsalainen? Å-pisteestä tietenkin! Ruotsinkieli on täällä tuttua etenkin Ikean tuotenimistä, ja moni Saksalainen usein kertookin pystyvänsä "melkein lukemaan" ruotsia, onhan se oikeastaan vain "söpömpi versio saksankielestä". Ja tuo å-piste (jota ei kyllä ymmärretä ääntää ooksi, vaan joka aina menee aana) on takuuvarma merkki ruåtsålåisesta tåkuutuåtteestå.

RUÅTSALAISIA vampyyreja suositussa "Nicht Lustig" sarjakuvassa. Kielikukkasen ymmärtämiseksi pitänee tietää, että arkku on saksaksi Sarg. SVENSKA vampyrer i den jättepopulära serien "Nicht Lustig".

Svenska kriminalromaner är populära även här i Tyskland. Och hur vet en Tyske direkt att produkten på en reklam är svensk? Från å-bollen förståss! Det svenska språket känner man här främst genom Ikea-produktnamn, och många Tyskar berättar gärna hur de "nästan kan läsa" svenska, det är ju egentligen bara en gulligare version av det tyska språket. Och den där å-bollen (som här nog alltid uttalas som "a") är ett säkert tecken på en svensk kvålitetsprodukt.

Scoutslott på spelbrädan - Partiolinna pelilaudalla

Vårt älskade IMWe-slott, Burg Rieneck, förevigades nyligen som en spelbricka i det otroligt populära brädspelet Carcassonne. I den nyaste miniexpansionsdelen "Burgen in Deutschland" - Slott i Tyskland (som kanske bara publiceras i Tyskland?) finns Rieneck med bland sex olika slott. Slotten valdes via omröstning på Carcassonne-internetforumet, och vi spelglada scouter var ivrigt med och rösta vår favoritborg med på "världskartan" :)

DÄR i mitten, precis som den står i Rieneck :) TUOSSA keskellä, ihan niin kuin oikeasti Rieneckissä

Rakas IMWe-linnamme, Burg Rieneck, ikuistettiin hiljattain pelilaattaan älyttömän suosittuun Carcassonne-lautapeliin. Uusimmassa lisäosassa "Burgen in Deutschland" - Saksan linnoja (joka ehkä ilmestyy vain Saksassa?) Rieneck on mukana viiden muun linnan kanssa. Linnat valittiin äänestyksellä Carcassonne-internetfoorumilla, ja me pelaavat partiolaiset äänestimme suosikkilinnamme innokkaasti "maailmankartalle" :)

Lintuomiokirkko - Domkyrka för Domherrar?

Olettekos turkulaiseet huomanneet tätä yksityiskohtaa kansallispyhätön kyljessä?

Har ni åbobor märkt denna detalj vid nationalhelgedomen?

Tiskausta saksalaisittain - att diska på tyska

Tulinpa juuri tiskaamasta. Astioita jynssätessäni tulee aina kovin suomalainen olo... käytän näet yhä edelleen sitkeästi tiskiharjaa saksalaisen pesusienen sijaan, ja piilotan kuivuvat tiskit ritilälliseen tiskikaappiin sen sijaan, että esittelisin niitä kuivatustelineessä pöydällä. Tiskiharjoja onneksi löytyy kaupasta, ritilät jouduin aikoinaan tuomaan mukanani Suomesta ja asentamaan itse Ikean keittiökaappiin, niitä kun ei täältä mistään löydä (suomalainen patentti muistaakseni 50-luvulta!).

KAHTA en vaihda... FINSKT praktiskt tänkande.

Jag fick just diskat en hög med kastruller. Då jag diskar känner jag mig speciellt finsk... jag använder nämligen fortfarande envist diskborste istället för tvättsvamp, och gömmer de torkande kärlen i ett diskskåp med galler istället för att ställa ut dem i ett diskställ på bordet. Diskborstar hittar man som tur i butiken, med skåpgallren var det svårare: jag måste hämta dem med mig från Finland och montera dem själv i ett Ikea-köksskåp då vi byggde vårt kök (diskskåp lär vara ett finskt patent, från 50-talet eller så om jag minns rätt!).

Hälsningar från Vilda Västern - Terveiset Villistä Lännestä

NÄSTAN alla lägerdeltagare - MELKEIN kaikki leiriläiset

Årets IMWe-läger är nu officiellt förbi. 9 dagar av explosiv kreativitet från morgon till...morgon. Att sova är ju som bekannt inte så viktigt. Själv har jag nu varit hemma i hela 24 timmar, men mentalt är jag nog ännu på vårt slott i Rieneck och Rattlesnake Creek, den lilla staden som stod som centrum för årets lägerberättelse. Vi byggde en järnväg, jagade bison och hade en fantastisk pokerturnering i en saloon. Vi pysslade med pärlor, byggde hålkameror, reste enorma tältkonstruktioner och provade på svartljusteater. Vi åt ryska plättar och chakalaka från Sydafrika. Vi sprängde ett vattentorn med dynamit. Vi sjöng hela natten. Men nu vill jag bara sova ;)

JAG är nog lika matt som julstjärnan här (äntligen har den börjat tappa blad! På påsken...) - OLEN kyllä ihan yhtä loppu kuin tämä joulutähti (joka vihdoin alkoi pudottaa lehtiä! Pääsiäisenä...)

Vuoden IMWe-leiri on nyt virallisesti ohi. 9 päivää räjähtävää luovuutta aamusta...aamuun. Nukkuminenhan on tunnetusti turhaa. Itse olen nyt ollut kotona kokonaiset 24 tuntia, mutta ajatukset pyörivät kyllä vielä Rieneckin linnassa ja Rattlesnake Creekissä, pienessä kaupungissa, joka oli leiritarinamme keskipisteenä. Rakensimme rautatien, metsästimme biisoneita ja vietimme jännittävän pokeri-illan saluunassa. Askartelimme helmitöitä, rakensimme reikäkameroita, pystytimme valtavia telttaviritelmiä ja kokeilimme mustavaloteatteria. Söimme venäläisiä lettuja ja eteläafrikkalaista chakalakaa. Räjäytimme vesitornin dynamiitilla. Lauloimme koko yön. Mutta nyt haluan vain nukkua ;)

NÄSTAN hela vårt team - MELKEIN kaikki tiimiläisemme

Painavaa tekstiä - (lost in translation)

Lähetin hiljattain ensimmäisen varsinaisen tutkimukseeni kuuluvan tieteellisen artikkelin kielentarkastukseen (joo, olen TODELLA hidas mitä tähän julkaisemiseen tulee). Teksti piti ladata netin kautta tarkistajien luettavaksi, eikä noin painavat asiat näemmä siirry ikkunasta toiseen pelkästään hiirellä vetämällä:
 

Kaipa tuo on mukavan onomatopoeettinen käännös englannin sanasta drag. Ja toisaalta, hiiret ovat aika pieniä eläimiä, joten kaipa tiedostojen siirtely niille tosiaan on varsinaista raahaamista...



Det är för en gångs skull ganska onödigt att ens försöka översätta detta inlägg till svenska. Tjah, hur som helst. Jag skulle ladda upp min första vetenskapliga artikel för språkgranskning (ja, första. jag är JÄTTELÅNGSAM med min doktorsavhandling), och programmet ber mig att släpa in filen i rutan. Inte bara dra som vanligt, utan verkligen släpa den, "raahata" använder man i finskan normalt om att flytta väldigt tunga saker med nöd och näppe. Hah. Vad roligt.

Solförmörkelse - Auringonpimennys

SOLFÖRMÖRKELSEN sedd från mitt arbetsrum i Tharandt. Kolla den röda linsöverstrålningen vänster om själva solen, där ser man hur solen (liten vit klick) redan är lite täckt! AURINGONPIMENNYS työhuoneessani Tharandtissa. Punaisessa linssiheijastuksessa auringon vasemmalla puolella näkyy, miten aurinko (pieni valkea läikkä) on jo vähän peitossa.

 Förra veckan var det partiell solförmörkelse i stora delar av Europa (ni lyckades knappast missa det, eller?). Här i Dresden täcktes solen bara till 73%, men i alla fall sken den från en klar himmel för en gångs skull. Och förstås hade jag inga lämpliga specialglas att titta igenom. Hmf. Efter lite tricksande lyckades jag ändå spegla fenomenet på min mobiltelefonsskärm så, att själva solen var bakom en fönsterbalk men någon konstig "linsöverstrålning" (måste kolla upp det där ordet) från fönsterglaset och det mångdubbla skärmglaset i min telefon klart och tydligt visade hur långt förmörkelsen var. Men bara om jag höll telefonen i Just rätt vinkel. Och sedan påminde min syster mig om det superenkla tricket med lådkamera - man gör ett minimalt hål i ett papper med en nål riktar pappret mot solen och håller ett annat papper bakom det första som "skärm". Och voilà, där ser man en perfekt liten bild av solförmörkelsen!

Utanför var ljuset helt konstigt... lite som skymmning, fast mit på dagen. Och inte mycket - bara så att man fick en känsla av att något var konstigt. Men knappast hade man märkt nå't över huvudtaget om man inte hade vetat att det är solförmörkelse på gång.

EN OTROLIG bild...på ett klottpapper med ett minimalt hål (typ 10 cm ovanför min tumme). USKOMATON kuva...suttupaperista jossa on minimaalinen reikä (n. 10 cm peukaloni yläpuolella)

HÄR ser man hur det lite täckta solljuset sipprar genom det lilla hålet ovan och reflekteras på ett annat klottpapper. Fenomenalt ;) TÄSSÄ näkyy, miten vähän peitossa oleva auringonvalo tunkee sen minimaalisen reiän läpi ja heijastuu toiselle suttupaperille. Aivan mahtavaa ;)

Viimeviikolla näkyi osittainen auringonpimennys suuressa osassa Eurooppaa (tuskin onnistuitte välttämään tämän suur-uutisen?). Täällä Dresdenissä aurinko oli vain 73% peitossa, mutta ainakin se kerrankin paistoi kirkkaalta taivaalta. Eikä minulla tietenkään ollut mitään erikoislaseja, joiden läpi ilmiötä olisi voinut tihrustella. Höh. Pienen kikkailun tuloksena onnistuin kuitenkin peilaamaan pimennyksen kännykkäni näytölle niin, että itse aurinko oli ikkunapalkin takana ja näkyvissä oli vain jonkinlainen linssiheijastus ikkunalasista ja kännykkäni monikerroksisesta näyttölasista - ja tuossa heijastuksessa näkyi oikein hyvin, kuinka pitkälle pimennys oli edennyt. Ja sitten siskoni muistutti minua superhelposta reikäkamerametodista - tehdään neulalla reikä paperiin, suunnataan paperi kohti aurinkoa ja laitetaan sen taakse toinen paperi "valkokankaaksi". Ja kappas, paperille heijastuu täydellinen pieni kuva auringonpimennyksestä!

Ulkona valaistus oli ihan omituinen. Hiukan kuin aamu- tai iltahämärässä, vaikkakin keskipäivällä. Ja kuitenkin sen verran vähän, etten välttämättä olisi huomannut mitään outoa, ellen olisi tiennyt, että meneillään on auringonpimennys.

En liten bit historia igen - Taas pieni pala historiaa

Jag kan inte låta bli att hänga upp här denna innehållsförteckning från en insekttidskrift från 1934. Den är helt enkelt så elegant! Man skulle aldrig hitta en sådan där font i dagens vetenskapliga publikationer. Och de olika insektsällskapens logon brukar också vara mera strömlinjeformade idag än den lustika gräshoppsteckningen uppe till vänster. Ahh!

En malta olla ripustamatta tätä vuodelta 1934 peräisin olevan hyönteislehden sisällysluettelosivua tänne. Tuossa on vain jotain niin eleganttia. Tuollaista fonttia ei ikinä löytyisi tänä päivänä tieteellisestä julkaisusta. Ja hyönteisseurojenkin logot tuppaavat olla nykyään virtaviivaisempia kuin tuo vasemman yläkulman heinäsirkkatunnus. Ahh!

Julminnen på bordet - Joulumuistoja pöydällä

13.12 hade vi ett finskt julkonsert här i Dresden, och jag tog hem en av de stora rödblommande julstjärnorna som vi köpt som dekoration. Jag hade helt förberett mig på att blomman skulle vara stendöd vid det laget då jag kom hem i januari, men nej! Den blomstrade lika vackert som nästan en månad tidigare. I slutet av februari såg växten dock redan lite snopen ut, nästan bara de röda "blommorna" fanns kvar. Jag klippte av de granna topparna och satt dem i en vas för att förlänga glädjen lite till... och där blommar de fortfarande! Efter över 3 veckor! Jag är stort imponerad, och kan varmt rekommendera tricket vidare - släng inte bort era julstjärnor nästa år bara för att de gröna bladen håller på att falla av!

DÄR är den nu.  I mars. SIINÄPÄHÄN porskuttaa. Helmikuussa.

13.12 järjestimme Dresdenin suomalaisen seurakunnan kanssa joulukonsertin, ja jälkeenpäin sain mukaan kotiini yhden suurista monikukkaisista punaisista joulutähdistä, joita olimme hankkineet koristeiksi. Olin aivan varma, että kukka olisi kuollut kun palasin tammikuussa, mutta eipäs! Se kukki yhtä kauniisti kuin lähes kuukautta aikaisemmin! Helmikuun lopussa kasvi alkoi sentään jo hiukan nuutua, melkein vain punaiset "kukat" olivat jäljellä. Leikkasin huiput ja laitin ne maljakkoon, jotta värikästä iloa kestäisi keittiössämme vielä vähän kauemmin...ja siinäpäs kukkivat vieläkin! Yli kolmen viikon jälkeen! Olen todella yllättynyt, ja voin lämpimästi suositella temppua eteenpäin - älkää heittäkö pois joulutähtiänne ensi vuonna vain siksi, että vihreät lehdet tippuvat pois!

Bajsblommor - Kakkakukkasia

Just när ni trodde att jag berättat er allt om fjärillarnas liv och leverne överraskar jag er med... fjärillsbajs. Eller snarare fjärillslarvsbajs - de fullvuxna fjärillarna (mina forskningsarter alltså) äter ingenting. Då jag för första gången tittade lite noggrannare på de torra priplorna som de stora nunnelarverna lämnade efter sig blev jag överraskad - de var formade som små blommor eller snöflingor!

Att breda ut ett lakan under ett träd och sedan räkna ut hur mycket larvbajs som fallit på den under en bestämd tid är förresten ett allmänt sätt att uppskatta hur många larver som lever uppe i trädkronan då man vill hålla ett öga på skadeinsektpopulationerna. Och att räkna fjärillsbajs är inte ens äckligt - tro eller inte men de små torra pelletterna doftar gott!!! Det är ju i och för sig inte så konstigt - barrskogsnunnans bajs består av rester från tall- och granbarr och doftar nästan som en julgran som man tar in på vintern. Och bajs från lövskogsnunnor som levt på björk doftar som en bastukvast på midsommaren.

Där har ni något att tänka på ;) Trevligt veckoslut!

Juuri kun luulitte, että olin jo kertonut kaiken perhosten kiehtovasta elämästä yllätän teidät... perhosenkakalla. Tai oikeastaan perhosentoukankakalla - aikuiset perhoset (siis minun tutkimuslajini) kun eivät syö mitään. Kun ensimmäisen kerran vilkaisin vähän tarkemmin kuivia palluroita joita suuret nunnantoukat jättävät jälkeensä yllätyin todella - nehän ovat kukkasen tai lumihiutaleen muotoisia!

Yleinen tapa arvioida puunlatva tuhoyönteisten tiheyttä on levittää puun alle lakana ja laskea, kuinka paljon toukan ulosteita puusta ehtii tietyn ajanjakson aikana tippua. Eikä perhosenkakan laskeminen ole edes inhottavaa - uskokaa tai älkää, mutta nuo pienet kikkarat tuoksuvat hyvältä!!! Eihän se sinäänsä ole yllättävää - havununnan ulosteet koostuvat kuusen- ja männynneulasista ja tuoksuvat samalta kuin talvella sisälle kannettu joulukuusi. Ja koivulla kasvaneiden lehtinunnantoukkien kakka tuoksuu puolestaan saunavihdalta juhannuksena.

Siinä teille hieman mietittävää ;) Hyvää viikonloppua!