Labrassa - På labbet

Taitaa olla vihdoin aika jälleen selitellä, mitä oikein teen päivät pitkät (uskokaa tai älkää, en tee käsitöitä koko päivää, vaikka tämän blogin perusteella siltä näyttääkin!). Metsän lisäksi teen toukkatutkimusta päivittäin myös laboratoriossa...

Det är visst dags igen att förklara lite vad jag håller på med (tro eller inte, jag gör inte endast hantverk dagarna i ända fast det ser så ut om man läser min blogg!). Förutom i skogen jobbar jag dagligen i ett laboratorium...

TÄSSÄ on ilmastosimulaattoriksi muuntamani tutkimuskaappi... lämpötila, ilmankosteus ja valaistus vastaavat Etelä-Suomessa vallitsevia keskimääräisiä olosuhteita, säädän joka maanantai kaapin vastaamaan viikon keskiarvoja. Tarkempi "säävaihtelu" (viileät yöt, helteiset kesäpäivät) olisi tietysti tutkimuksen kannalta mukavaa, mutta tällä mötikällä on rajansa. On muuten hurjan haikeaa alkaa kääntää valosäädintä lyhyempää päivää kohti näin juhannuksen jälkeen! HÄR ÄR mitt "klimatsimulatorskåp"... temperatur, luftfuktighet och ljusrytm motsvarar situationen i södra Finland, varje måndag ställer jag in värdena enligt aktuella medelvärden. Visst skulle det vara roligt med lite nogrannare variation (svala nätter, heta sommardagar), men detta skåp har sina begränsningar. Det känns förresten lite ledsamt att vrida ljusregleringen mot en kortare dag nu efter midsommaren!

TOUKKIA purkeissa. Parhaimmillaan purkkeja oli 42, nyt jäljellä on enää rippeet osan epäonnistuttua ja osan jo koteloiduttua. LARVBURKAR. Som bäst hade jag 42 burkar, nu är bara en bråkdel kvar efter att en del totalt misslyckats och andra redan förpuppat sig.

MAHTAVAT kasvatusastiani ovat siis todellisuudessa litran pakasterasioita, joita isä lähetti ison kasan Saksaan (täältä ei moisia löydy). Kanteen teippasin harson ilmanvaihtoa parantamaan, lopulta piti laittaa vielä toinen harso kannen alle, sillä aivan pienimmät toukat onnistuivat karkaamaan purkin ja suljetun kannen välistä (mikä kertoo aika hyvin, kuinka pieniä ne todella ovat!). MINA högteknologiska larvburkar är i själva verket vanliga fryslådor som pappa skickade till Tyskland (eftersom sådana inte existerar i Tyskland). Jag tejpade en bit flortyg på locket för att förbättra ventilationen, och till sist var jag också tvungen att sätta en till tygbit mellan lock och burk eftersom de minsta nykläckta larverna kunde krypa ut från den stängda burken (vilket berättar ganska väl hur små de egentligen är!)

Aluksi odottelin, että toukat kuoriutuisivat munista - jossain vaiheessa niitä ilmestyikin ihan tulvimalla, joka laji vähän eri aikaan. Nyt odottelen, että suuriksi kasvaneet toukat koteloituisivat - jäljellä ovat lähinnä havununnat. Kuoriutumis- ja koteloitumispäivämäärät kirjaan tietysti tarkkaan muistiin.

Först väntade jag på att larverna skulle kläckas ur äggen, vilket de också gjorde, varje art i tur och ordning. Nu väntar jag på att de stora larverna skall förpuppa sig - barrskogsnunnorna är de långsammaste i gänget. Kläcknings- och förpuppningsdatumen skriver jag sedan upp för analyser.

PIKKUTOUKKIA käsittelin ainoastaan pehmeän pensselin kanssa, isoiksi kasvaneita havununnia voi tarvittaessa siirrellä sorminkin. NYKLÄCKTA små larver flyttar jag omkring med en mjuk pensel, stora barskogsnunnor kan man också lyfta med fingrarna.

METSÄSTÄ tuodut oksat menevät hyvin kaupaksi labrakasvateille. Oikealla näkyy havununnien paljaaksi kaluama männynoksa. KVISTAR från skogen smakar utmärkt åt mina labbskyddslingar. Till höger har barrskogsnunnorna ätit hela tallkvisten kal.

Kuten metsätyöt, nämä labrahommatkaan eivät valitettavasti ole sujuneet mutkatta. Purkin ja kannen välistä karkaamisen lisäksi toukat voivat kuolla kupsahtaa varmaan kymmenestä eri syystä (ja ihan syyttä, näemmä).

Inte heller på labbet har allt gått som smort, tyvärr. Förutom att en del larver rymde mellan lock och burk kan de dö av ett otal orsaker (samt helt utan orsak, verkar det som).

TOUKAT voivat hukkua helposti vaikka tippaan kondenssivettä purkin pohjalla... tai sitten ravintokasvien vesipurkkiin, jonka kyllä olen yrittänyt sulkea milloin paperisella, milloin muovisella kannella. Ja joskus ne vain kuolla kuivuvat mustiksi viivoiksi tuoreille lehdille. LARVERNA kan enkelt drunkna i bara en droppe kondensvatten på burkens botten... eller i matväxternas vattenburk, vilken jag nog försökt täta till med lock av både papper och plast. Och ibland torkar de bara ihop till svarta streck på de färska bladen.

Kaikesta huolimatta onnistuu osan toukista loppujen lopuksi koteloitua. Selittelen taas myöhemmin, mitä oikein teen kaikilla metsästä ja labrasta kerätyille koteloille!

Trots allt lyckas en del av larverna till sist förpuppa sig. Jag förklarar igen senare, vad jag sist och slutligen gör med alla puppor från skogen och labbet!