Kierrätystä - Återvinning

Saksalaiset ovat kuuluisia kierrätysjärjestelmästään (ja ekologisuudestaan muutenkin). Kaipa se ihan mukavasti toimiikin, itselleni vaan ei vieläkään pian kolmen vuoden jälkeen ole täysin avautunut, minne mikäkin roska kuuluu. Pihassa pönttöjä on neljä: ruskea biojätteelle (helppo!), sininen paperille ja pahville (mutta joidenkin mukaan ei kuitenkaan esim. munakennoille), keltainen pakkauksille (siis whaaat! Tänne sekaisin kaikki jonkun tietyn pakkausveron maksaneet muovi-, pahvi- ja metallipakkaukset...ne lajitellaan sitten jälkeenpäin jätelaitoksella) ja musta sekajätteelle (siis ymmärtääkseni polttokelpoinen ja kaatopaikkajäte tännekin sekaisin). Joka korttelissa (meillä aika kaukana kadun päässä) on lisäksi keräysastiat pahville (ja se on aina täynnä amazon.de-pahvilaatikoita), lasille (valkoinen, vihreä ja ruskea lasi erikseen... mutta entä sellaiset just välimuotoa olevat ruskeanvihreät viinipullot?) ja vaatteille/kengille/tekstiileille.

Sitten pitää vielä muistaa, ettei roskiksia saa käyttää milloin vain. Korttelipöntöissämme ja joidenkin taloyhtiöiden pihapöntöissäkin on tarkat säännöt sille, milloin niitä saa käyttää - ilmeisesti roskiskansien kolistelu on pahimmanlaatuista melusaastetta... mutta hetkinen, eihän tuossa pöntössä edes ole kantta, vaan tuollainen äänetön kumiläpyskä...

Tunnustus: itse viis veisaan noista aikatauluista. Meidän korttelipönttömme on sijoitettu aika kauas lähimmästä asuintalosta, joten en usko, että satunnaiset sunnuntaisiivoukseni ketään häiritsevät.

Ja ai niin... kaupan pullonpalautukseen kelpaavat vain sellaiset pullot, joita kyseisessä kaupassa myydään. Joten arvaa onko kivaa, kun kaverit tuovat kukin omasta lähikauppaketjustaan mukaan juomat peli-iltoihin ja jättävät huomaavaisesti pullot meidän palautettaviksi ;)

MIKSI lauantaina on roskistauko kello 13-15??? VARFÖR har man en skräpfri paus på lördagen kl. 13-15???

Tyskarna är kända för sitt återvinningssystem (och ekologiskt tänkande i allmänhet). Jag antar att det nog fungerar helt bra, själv är jag bara för dum för att fatta systemet ens efter nästan tre år i landet. På gården har vi fyra sopbehållare: en brun för bioavfall (enkelt!), en blå för papper och kartong (men enligt vissa inte för t.ex. äggkartonger), en gul för förpackningar (alltså whaaat! Hit slänger man alla kartong-, plast- och metallförpackningar som har betalat någon "skräpskatt", och de sorteras efteråt) och en svart för blandat avfall (alltså antagligen både brännbart och obrännbart avfall). I varje kvarter (i vårt fall ganska långt borta i ändan av gatan) finns dessutom en behållare för kartong (och denna är alltid överfull med amazon.de-lådor), glas (vitt, grönt och brunt glas separat...men hur är det med sådana där totalt brungröna vinflaskor?) och kläder/skor/textiler.

Sedan måste man ännu komma ihåg att soptunnorna inte får användas när som helst. Kvarterstunnorna (och också tunnorna på vissa gårdar) har noga "öppethållningstider" - troligtvis anses ljudet från de tunga locken som värsta gradens oväsen... men vänta, de där behållarna har ju inte ens ett lock utan en sådan där ljudlös gummiplatta...

Bekännelse: jag bryr mig inte alls om "soptidtabellerna". Våra kvarterstunnor står ganska långt bort från närmaste boningshus, så jag tvivlar på att mina sporadiska söndagsstädningar stör någon.

Och ännu en sak... butikerna tar bara emot sådana flaskor som de själva också säljer. Så gissa hur roligt det är då kompisarna hämtar med sina egna flaskor från sina egna närbutikskedjor till spelkvällar etc. och lämnar flaskorna hos oss så att vi kan returnera dem ;)

Parkplats för kvinnor - Parkkipaikka naisille

Första gången då jag såg en "Frauenparkplats" trodde jag helt klart att det var ett skämt. Men nej, dessa speciellt för kvinnor reserverade parkrutor ser man ganska ofta på stora parkplatser och framförallt i parkeringshus, alltid lätt åtkomliga på synliga och välbelysta ställen nära ingången till varuhuset. Varför? Tydligen för att minska risken för våldsdåd mot kvinnor. Ifall de traditionella tyska kriminalserierna - som också vi finnar älskar att titta (Ett fall för två, Derric, Räven...) - är att lita på, händer de värsta morden alltid i parkeringshus. Sanningen är säkert helt annan, och troligtvis bidrar just sådana TV-scener till att man upplever parkeringshusen som skrämmande utrymmen, men resultatet är densamma, och kvinnoparkplatser lockar även de lättskrämda (kvinnorna) att parkera sina bilar under jorden. Tjah. På något sätt känns denna omtanke kanske ändå lite kränkande. Kanske det borde heta fobikerparkplatser istället ;)

Kun ensimmäisen kerran näin "Frauenparkplatsin" olin varma, että kyseessä oli pila. Mutta eipä ollut, näitä nimenomaan naisille varattuja parkkiruutuja näkee usein isoilla parkkipaikoilla ja etenkin parkkitaloissa, ja ne ovat aina helposti saavutettavia, hyvin valaistuja ja lähellä uloskäyntiä (tai tavaratalon sisäänkäyntiä). Miksi? Kuulemma siksi, että ne vähentävät naisiin kohdistuvan väkivallan riskiä. Jos tuttuja saksalaisia poliisisarjoja (Kahden keikka, Derric, Kettu...) on uskominen, tapahtuvat pahimmat murhat aina parkkitaloissa. Totuus on kuitenkin ilmeisesti toinen, ja todennäköisesti juuri kyseisenlaiset tv-kohtaukset tekevät parkkitaloista paikkoja, jotka mielletään pelottaviksi. Tulos on kuitenkin sama, ja naispaikat kutsuvat myös pelokkaat (naiset) pysäköimään autonsa maan alle. Jaa-a, jotenkin ehkä kuitenkin vähän loukkaavaa. Ehkäpä foobikkoparkkipaikat olisivat parempi ajatus ;)

Sääskivaellus - Myggvandring

KAIKKI hyttysentoukat eivät siis elä sadevesitynnyreissä. Joillain lajeilla ne sen sijaan marssivat pitkin tietä ja popsivat...sieniä. ALLA mygglarver lever alltså inte i regnvattentunnor. Hos några arter marscherar de istället längs vägen och äter...svamp.

 Ei, en aio kertoa mistään partioretkestä Lapissa hyttysaikaan, vaan otsikko viittaa johonkin aivan muuhun: harsosääski Sciara militariksen toukkien loputtomansuuriin vaellusjoukkoihin, joita olen onnekseni päässyt kahteen kertaan ihailemaan Tharandtin metsässä (siis, tuota... alkukesästä viime- ja tänävuonna. En vaan ole saanut aikaiseksi kirjoitella aiheesta aiemmin...).

Nej, jag tänker inte berätta om någon scoututfärd till Lappland under myggsäsongen, rubriken syftar på något helt annat: sorgmyggan Sciara militaris enormt långa larvtåg, som jag två gånger haft turen att se i skogen i Tharandt (alltså jo...i början av sommaren förra och detta år... Jag har bara inte fått till stånd att skriva om dem tidigare).

Alla TODELLA huonolaatuinen (vanhalla kännyllä kuvattu ja Bloggerin vielä surkeammaksi pienentämä) videopätkä, josta nyt ehkä sentään juuri ja juuri näkee, mihin suuntaan ja millä vauhdilla toukat liikkuvat:

Här nedan får ni en liten videosnutt i VÄLDIGT dålig kvalitet, där man förhoppningsvis åtminståne ser åt vilket håll och med vilken fart larverna kryper: 

Lajinimi militaris viittaa armeijaan, ja niin saksan- kuin ruotsinkielelläkin toukkia kutsutaan "joukkomadoiksi" (Heerwurm/härmask). Eikä suotta - toukat marssivat (lipuvat/löllyvät/kipittävät...) omaan kokoonsa nähden todella pitkässä, tuhansien toukkien jonossa. Eivät tosin kauniisti yksi toisensa jälkeen, vaan ainakin muodostelman keskipaikkeilla toukkia on toistensa päällä ja vierekkäin kymmenittäin, kärki- ja jälkijoukkojen ollessa harvempia. Toukat ovat läpikuultavan harmaita, eikä niitä edes valtavana joukkona meinaa huomata - molempina kertoina olen ensin luullut, että soratien poikki on kulkenut tosi iso ja limainen etana joka on jättänyt jälkeensä kiiltelevän, monia metrejä jatkuvan vanan... kunnes katsoin tarkemmin, ja tajusin "limavanan" koostuvan liikkuvista pikkutoukista.

Artnamnet militaris liksom det svenska och tyska smeknamnet Härmask (Heerwurm) syftar på militären, och inte utan orsak. Larverna marscherar (glider, trippar, kryper...) i en enormt lång kö med tusentals larver. Visserligen inte en och en snyggt efter varandra, utan speciellt i mitten av formationen finns det tiotals larver på och bredvid varandra medan för- och eftertrupperna är något glesare. Larverna är grågenomskinliga, och fast det finns massor av dem är de svåra att märka - båda gångerna har jag först trott att det bara löper ett flera meter långt, glänsande slemspår efter en stor snigel på grusvägen... tills jag tittade noggrannare, och förstod att "slemmet" bestod av små larver på vandring.

KÄRKIJOUKOT etsivät sopivaa reittiä - FÖRTRUPPERNA söker efter en passlig rutt

Molemmilla kerroilla pysähdyin hetkeksi kuvaamaan tuota määrätietoisesti etenevää "superorganismia", jossa etumaiset toukat etsivät sopivaa reittiä muille seurata, ja josta toisinaan haarautui pieniä sivujoukkoja kohdissa, joissa joku toukka syystä tai toisesta oli päättänyt poiketa polulta, ja saanut peräänsä pienen määrän seuraajia. Monasti nämä sivuhaarat kääntyvät sitten jossain vaiheessa takaisin kohti alkuperäistä kulkusuuntaa, ja syntyy pieni turha sivulenkki, jolle osa toukista eksyy, toiset eivät. Kun palasin samaa tietä pitkin paria tuntia myöhemmin, oli toukkapataljoona molemmilla kerroilla jo ehtinyt hävitä teille tietämättömille jälkeäkään soratielle jättämättä.

Båda gångerna stannade jag för en stund för att fotografera och filma den målmedvetet glidande "superorganismen", där de första larverna söker efter en lämplig väg för de övriga att följa, och som där och här grenar sig på ställen där en larv av en eller annan orsak bestämt sig för att vika av vägen och fått några andra larver efter sig. Oftast återvänder de här sidospåren förr eller senare i den ursprungliga riktingen, och det bildas en liten onödig länk, dit en del larver irrar sig medan de flesta fortsätter på den "breda vägen". Då jag återvände samma väg efter ett par timmar, hade larvbataljonen båda gånger redan hunnit försvinna spårlöst från grusvägen.

JOUKON hännillä ryömii vain muutamia yksittäisiä toukkia - I SLUTÄNDAN av kolonnen kryper det bara några enstaka larver.

Mistä moinen ilmiö johtuu? Miksi toukat liikkuvat valtavissa kolonnissa? Yksi selitys on, että toisten yli kulkeminen kannattaa - toukka etenee yksinkertaisesti nopeammin, jos se oman liikkeensä lisäksi etenee vielä alempienkin toukkien vauhdilla. Allaoleva video esittää asian mukavasti legopalikoilla (kärsimättömät kelatkoon jonnekin 3:10 paikkeille). Oli miten oli, harsosääskitoukkien vaellus oli komeaa katseltavaa!

Vad beror detta fenomen på? Varför rör sig larverna i enorma massor? En förklaring är, att det lönar sig att traska över andra larver - det går helt enkelt snabbare att komma fram om man rör sig framåt såväl själv som framburen av en annan larv som också rör sig framåt. Videon nedan förklarar saken briljant med legon (spola fram till 3:10 om du är otålig). Hur som helst var det jättehäftigt att få se sorgmyggornas vandring i naturen!

Chokobananer - Suklaabanaaneja

Chokladbananer är bland det bästa (och enklaste) man kan tillreda över öppen eld. Man tar en banan, skär en skåra i den (utan att skala bananen först), trycker skåran  full med chokladbitar och lägger bananen på glöd (eventuellt virad i aluminiumfolie, det finns två skolor om saken...). Så väntar man en liten stund och voilà - man har en mjuk saftig banan med chokladfyllning och sås! Och så kladdar man ner sig totalt i den söta gulbruna sörjan, för lägerelden har hunnit falna och man ser ingenting och så har man hur som helst glömt skeden hemma. Men gott är det!

Och internationellt... scouter överallt i världen verkar göra chokobananer över sina eldar :)

Men varför i världen bloggar jag om chokobananer?!? Jo, för att jag råkade hitta en variant på receptet, inpackad i folie i närbutiken här i Tyskland. Det kändes på något sätt lustigt ;)

INTE så... EI näin...

Suklaabanaanit ovat parhaita (ja helpoimpia) nuotioherkkuja. Otetaan banaani, viilletään siihen vako (kuorimatta banaania ensin), tungetaan vako täyteen suklaapaloja ja laitetaan banaani hiillokselle (vaihtoehtoisesti alumiinifolioon käärittynä, tästä on kaksi koulukuntaa...). Sitten odotetaan hetki, ja kas - herkullinen pehmeänlämmin banaani suklaatäytteellä ja -kuorruttella on valmis! Ja sitten sotketaan koko vaatekerta makeaan keltaruskeaan tahmaan, sillä leirinuotio on jo hiipunut eikä kukaan näe mitään, ja lusikkakin unohtui kotiin. Mutta hyvältä se kuitenkin maistuu!

Ja on vielä kaiken lisäksi kansainvälistä... partiolaiset joka puolella maailmaa taitavat tehdä suklaabanaaneja avotulillaan :)

Mutta miksi ihmeessä bloggaan suklaabanaaneista?!? Koska satuin näkemään erään variaation tästä herkkureseptistä muoviin käärittynä lähikaupassamme täällä Saksassa. Se nyt vain tuntui jotenkin hupaisalta ;)

...UTAN så! ...VAAN näin!

Wertherdenkmal

170 vuotta sitten, pääsiäispäivänä 7.4.1844, eräs tharandtilainen metsätieteenopiskelija surmasi opiskelutoverinsa laittomassa pistoolikaksintaistelussa nykyisen metsätieni varrella. Tapahtuman muistoksi on paikalle pystytetty muistokivi.

Pieni sisäinen historioisijani jää väkisinkin pohtimaan tapahtumaa usein kun kuljen kiven ohi. Mistä nuori (?) baijerilainen vapaaherra von Seckendorf-Gutend kiisteli paikallissyntyisen Otto Wertherin kanssa niin tulisesti, että oli turvauduttava kaksintaisteluun? Mitä paikalla oikein tapahtui - sujuiko kaikki niin kuin elokuvissa konsanaan, aamu-usvaisella metsätiellä sekundanttien valvovien silmien alla? Vai paljon vähemmän romanttisissa merkeissä...? Tekisi melkein mieleni kuvata tuosta lyhytelokuva, on kai kulunut liikaa aikaa siitä, kun seisoin kameran takana ;)

Aikaisemmin olen kirjoittanut tänne suomalaisen metsätieteen opiskelija Anton Blomqvistin vaiheista Tharandtissa. Antonin saapuessa Tharandtiin Wertherin tapauksesta oli kulunut jo 14 vuotta. Olikohan se silti vielä metsäakatemian väen tuoreessa muistissa?

För 170 år sedan, på påskdagen 7.4.1844, skjöt en forststudent sin studiekamrat i en olaglig pistolduell i skogen i Tharandt. Numera står det en minnessten på stället, alldeles vid min skogsväg.

Min inre historiker fastnar ofta på vägen vid stenen. Vad hade hänt mellan den unga (?) bayerska friherren von Seckendorf-Gutend och Otto Werther från Dresden som var så allvarligt att det behövdess en duell? Hur gick det hela till - var det som på film, en disig skogsväg i arla morgonstund, två unga män med sekonder vid sin sida? Eller var det hela mycket mindre romantiskt...? Man får ju nästan lust att göra en kortfilm om händelserna, det är visst alltför länge sedan som jag stod bakom kameran ;)

Tidigare har jag skrivit här om den unga finska forststudenten Anton Blomqvist i Tharandt. Då Anton anlände till sin studieort hade det redan gått 14 år sedan Werthers död. Månne folket på skogsakademin ännu hade händelsen i färskt minne?

OUTO

Heh, min blogsida om Myboshi-mössor har plötsligt blivit megapopulär och har över tio gånger fler läsare än alla andra sidor. Jag antar att orsaken till detta är Myboshigarnen och instruktionerna som nu finns att köpa även i Finland. Många gånger då jag berättat om de tyska virkpojkarnas framgång till finska vänner och släktingar har de kommit ihåg att det faktiskt fanns något liknande i Finland, några år tillbaka, i början av 2000-talet eller så... Då var ju visst ett par finska pojkar framme i lokalmedian för att de virkade mössor...

Jag började gräva lite runt på Internet, och helt sant - vi har ju en egen virknålspojke, Ville, i Finland! Hans OUTO-brand är kanske inte lika synlig som det tyska Myboshi, men har ändå nått viss popularitet i designkretsar både i hemlandet och ute i världen.

Det lönar sig att ta en titt på Villes Outowear-sidor! Hans berättelse är nästan densamma som Myboshipojkarnas, men han var snäppet före :) Heja Finland!


Heh, blogisivuni Myboshipipoista on yhtäkkiä tullut supersuosituksi, ja se on kerännyt yli kymmenen kertaa enemmän lukijoita kuin muut päivitykseni. Oletan, että syy suosioon ovat Myboshilangat ja -ohjeet, joita nyt saa ostaa myös Suomesta. Usein kun olen kertonut suomalaisille sukulaisille ja tuttaville saksalaisten virkkuupoikien menestyksestä, ovat monet alkaneet muistella vastaavaa tapausta Suomessa, muutama vuosi sitten, joskus 2000-luvun alussa tai jotain... Eikös täälläkin ollut tiedotusvälineissä esillä pari virkkaavaa pipopoikaa?

Kaivelin hieman Internetin syövereitä, ja totta - meillähän on oma suomalainen virkkuukoukkupoika Ville! Hänen OUTO-merkkinsä ei ehkä ole ihan yhtä näkyvä kuin saksalainen Myboshi, mutta OUTO-tuotteet ovat silti keränneet huomiota designpiireissä sekä kotimaassa että maailmalla.

Kannattaa vilkaista Villen Outowear-sivuja! Hänen tarinansa on lähes sama kuin Myboshipoikien, mutta villepä ehti ensin :) Hyvä Suomi!

Puita - Träd

Tämä monisilmäinen puu tuijotti minua joka kerta, kun palasin tutkimusalueeltani opistolle:
Detta mångögda träd stirrade på mig varje gång jag gick tillbaka från mitt forskningsområde till institutet:

Saksalaisten maine järjestelmällisenä kansana ei ole aivan tuulesta temmattu. Otetaan esimerkiksi vaikka puut. Lähes jokaiseen kaupunkialueella olevaan puuhun on jonnekin naulattu pieni numerolevy. Kaipa puiden numerointi jotenkin avittaa viheryksikön työtä... tai sitten hätäpuhelun soittamista ("apua, olen sillä ja sillä kadulla puun numero 007 kohdalla!"). Yllätyksekseni löysin näitä numeroläpysköjä viimeksi myös Tharandtin "umpimetsästä", kuka ihme numeroi metsäpuita?!?

Tyskarna har nog gjort sig välförtjänta av sitt rykte som ett välorganiserat folk... Ta t.ex. en titt på träden. Nästan varje träd på stadsområdet har någonstans en liten fastspikad nummersköld. Det hjälper väl stadens trädgårdsarbetare... eller kanske folko som ringer nödsamtal ("hjälp, jag är vid den och den gatan bredvid träd nummer 007!"). Jag hade ändå inte förväntat mig att hitta dessa nummersköldar i skogen - vem sjutton numrerar skogsträd i den stora Tharandter Wald?!?