da Vincis "hermelin" - da Vincin "kärppä"

Jag är inte den enda biologen som har andra hobbyn än fågelskådning, insektsamling eller bioodling - min handledare, emeritusprofessorn Pekka Niemelä, med sin smittande intresse för konsthistoria är ett gott exempel på detta. Nyligen publicerade han tillsammans med Simo Örmä en artikel i tidningen "Notes in the History of Art" om en tavla som säkert de flesta av er också stött på i något skede: Leonardo da Vincis "Damen med hermelinen". Verket har prisats som den vackraste porträtt som da Vinci någonsin målat, och den ilskna hermelinen har tolkats på otaliga sätt, såsom Hannele Klemettilä i sin tur berättar i sin utmärkta bok "Frederigon Haukka ja muita keskiajan eläimiä" (ett verk om djur och deras ställning på medeltiden). Kanske symboliserade den att kvinnan på bilden - Cecilia Gallerani - var gravid för hermeliner var en symbol för graviditet och födsel, eller rakt tvärtom: kanske skulle hermelinen understryka hennes oskuld, eftersom hermelinen också symboliserade jungfrun! Alternativt kunde djuret vara en anspelning eller ordlek på Cecilias älskare eller hans ställning i "Hermelinordern". Kanske valde da Vinci till och med att måla en levande hermelin istället för en dyr hermelinpäls för att han själv var en vegetarian och tidig försvarare av djurens rättigheter...

Eller så inte. Det är sant, att hermeliner var mycket välkända och uppskattade djur på Leonardos tid och kunde väl ha hittat en plats i hans mästerliga målningar, men djuret på bilden är ingen hermelin!

Niemelä och Örmä granskar djuret på bilden från en biologs synvinkel - storlek, päls, ögonfärg... och ingen av dessa stämmer överens med hermeliner (Mustella erminea), som förresten inte lever ens någonstans nära Italien, ännu mindre i vit vinterpäls! Istället verkar det handla om en mycket naturtrogen tamiller (Mustella putorius ssp. furo), ett vanligt husdjur på i renässansens Europa. Intressant nog har en ny forskningsmetod (där reflektion av ljus på något sätt används för att hitta olika lager av gamla målningar...) avslöjat att djuret i Cecilias famn först målats i grått och först senare ändrats till vitt - ytterligare ett tecken på att det omöjligen kan handla om en hermelin, eftersom deras sommarpäls är brun.

Tyvärr verkar alltså åtminstone denna "da Vinci kod" vara en övertolkning. En tamiller hade inte alls samma symbolvärde som en hermelin, så tavlan gömmer knappast antydningar varken på graviditet, oskuld eller djurens rättigheter.

Damen med tamillern (bild från 2013...) - Nainen ja fretti (kuva vuodelta 2013...)

En ole ainoa biologi, jolla on muitakin harrastuksia kuin lintujen kiikarointi, hyönteisten keräily tai luomuviljely - ohjaajani emeritusprofessori Pekka Niemelän tarttuva innostus taidehistoriaan on tästä erinomainen esimerkki. Hiljattain Niemelä julkaisi yhdessä Simo Örmän kanssa "Notes in the History of Art" artikkelin joka käsitteli Leonardo da Vincin kuuluisaa taulua "Nainen ja kärppä". Teosta on ylistetty Leonardon kauneimmaksi muotokuvaksi, ja tuimannäköinen kärppä on tulkittu milloin mitenkin, kuten Hannele Klemettilä kokoaa erinomaisessa kirjassaan "Frederigon Haukka ja muita keskiajan eläimiä". Ehkäpä kärppä symbolisoi kuvassa olevan naisen - Cecilia Galleraning - raskautta, sillä kärpät olivat raskauden ja synnytyksen symboleja, tai päinvastoin: ehkäpä valkoinen kärppä korostaa Cecilian neitseyttä, sillä kärppä nurinkurisesti symbolisoi sitäkin! Vaihtoehtoisesti kärppä saattoi viitata Cecilian rakastajan nimeen tai tämän asemaan "kärpän ritarikunnassa". Ehkä da Vinci myös valitsi kuvaansa elävän eläimen yleellisen kärpännahkaviitan sijaan siksi, että hän oli kasvissyöjä ja aikaansa edellä oleva eläinten oikeuksien puolustaja...

Tai sitten ei. On totta, että kärpät olivat arvostettuja ja tunnettuja eläimiä Leonardon aikoina, ja olisivat sopineet hyvinkin hänen mestariteoksiinsa, mutta kuvan eläin ei kerta kaikkiaan ole kärppä!

Niemelä ja Örmä tarkastelevat eläintä biologin näkökulmasta - koko, turkki, silmien väri... eikä mikään näistä sovi kärpän (Mustella erminea) tuntomerkkeihin. Lisäksi kärppiä - talviturkkisen valkoisia tai muutenkaan - ei edes esiinny Italiassa! Sen sijaan kyseessä on hyvin luonnonmukainen kuva kesystä hilleristä, fretistä (Mustella putorius ssp. furo), joka oli hyvin tavallinen koti- ja lemmikkieläin renessanssiajan Euroopassa. Uusi tutkimusmetodi (jossa valon heijastumista jotenkin käytetään näyttämään vanhojen taulujen eri maalikerroksia...) on lisäksi vastikään paljastanut, että Cecilian sylissä poseeraava eläin on aluksi maalattu harmaaksi ja vasta myöhemmin muutettu valkoiseksi - lisätodiste siitä, ettei kyseessä voi olla kärppä, jonka kesäturkki on ruskea.

Valitettavasti tämä "da Vinci Koodi" vaikuttaisi siis lähinnä ylitulkinnalta. Fretillä ei ollut alkuunkaan samanlaista symboliasemaa kuin kärpällä, joten taulu tuskin sisältää piiloviitteitä raskaudesta, neitsyydestä tai eläinten oikeuksista.