Lidl

Muistaako kukaan vielä kun saksalainen kauppaketju Lidl tuli Suomeen?
Minä muistan! Se oli standardirakennuksineen ja omine tuotemerkkeineen aika eksoottinen ilmestys, josta ei edes löytynyt kaikkia suomalaisen ruokavalion valttikortteja. Ja se oli edullinen. Pikku hiljaa ketju levisi ainakin Turun seudulla joka paikkaan, ja sen hyllyiltä alkoi löytyä yhä kotoisempi tuotevalikoima.

Hupaisaa on, että omalla kohdallani koko mielikuvani Lidlistä on kääntynyt päälaelleen täällä Saksassa. Kauppa, joka ennen oli Suomessa erikoinen ja "ulkomainen" tuntuukin nyt täällä, Lidlin kotimaassa, kotoisalta ja yllättävän suomalaiselta - koska aivan lähikulmillamme ei ole Lidliä, tulee minun itse asiassa käytyä siellä varmaan useammin Suomessa kuin Saksassa. Aina silloin tällöin on kuitenkin pakko pistäytyä juna-aseman Lidliin: saahan sieltä ostettua jo kotisuomessa lempparikseni valikoitunutta tuttua pähkinämysliä ;) Maistuupa kotoisalta!

Omnomnom

Minns någon ännu hur det var då den tyska butikskedjan Lidl kom till Finland?
Jag minns! Butikerna med sina standardbyggnader och egna produktmärken var en ganska exotisk nykomling där man inte ens hittade allt som vanligtvis finns på den finska menün. Och den var förmånlig. Så småningom spred sig kedjan överallt, åtminstone i Åbotrakten, och man började hitta allt fler bekanta produkter på hyllorna.

Det lustiga är, att hela min bild om Lidl har ändrats till det motsatta nu när jag bor i Tyskland. Butikskedjan som i Finland kändes annorlunda och "utländsk" känns här, i Lidls hemland, bekannt och överraskande finskt - eftersom vi inte har någon Lidl helt nära vårt hus är det faktiskt troligtvis så att jag går oftare dit i Finland än i Tyskland. Alltid nu som då måste jag ändå göra en avstickare till Lidl på tågstationen: endast där kan man köpa den nöt & fruktmüsli som redan i Finland var min absoluta favorit ;) Smakar som hemma!

Internationell scouting över nyåret - Uudenvuoden kansainvälistä partiotoimintaa

VÅRT glada gäng i Venlo, Nederländerna - ILOINEN porukkamme Alankomaiden Venlossa

I år firade jag nyår med 18 andra scouter, hela tre gånger under en och samma natt - först med palestinier, ukrainer, sydafrikaner och finländare, sen med tyskar, svenskar, tjecker och fransmän och sist ännu med gruppens två irländare. Vi var alla på internationell Woodbadge-kurs, en fortsättningskurs for scoutledare som nog erbjuds i nästan alla scoutorganisationer i hela världen, men bara i Tyskland som ett internationellt alternativ där andra också än det egna landets scouter kan delta. Lite lustigt. Annars är vi scouter väldigt internationella... men av någon orsak ordnas ledarkurser nästan endast på nationell nivå.

Tällä kertaa vietin uutta vuotta 18 muun partiolaisen kanssa, peräti kolme kertaa yhden yön aikana - ensin ukrainalaisten, eteläafrikkalaisten ja suomalaisten kanssa, sitten saksalaisten, ruotsalaisten, tsekkien ja ranskalaisten kanssa ja lopuksi vielä ryhmämme kahden irlantilaisen kanssa. Olimme kaikki kansainvälisellä Woodbadge-kurssilla, partiojohtajien jatkokoulutuksella, joka kyllä järjestetään lähes jokaisessa maailman partiojärjestössä, mutta josta vain Saksassa on tarjolola kansainvälinen versio, jonne muutkin kuin maan omat partiolaiset ovat tervetulleita. Aika hassua. Muutoin me partiolaiset olemme kovinkin kansainvälisiä...mutta jostain syystä johtajakoulutus jää lähes aina kansalliselle tasolle.
  

PÅ NYÅRSNATTEN provade vi på traditioner från olika länder. Vårt härliga ledarteam spelade t.o.m. upp "Dinner for one" helt ordagrannt, tigerfället inte att förglömma! UUDENVUODEN yönä kokeilimme eri maiden perinteitä. Ihana johtajatiimimme jopa esitte "Päivällisen Yhdelle" sanatarkasti ja tiikerintaljaa unohtamatta.

Hur skulle jag kunna berätta ens hälften, eller en bråkdel, av allt jag lärde mig och fick uppleva under de nio dagarna? Kursen var helt enkelt genial.

Första tre dagarna var endast till för att sammanfoga gruppen till en välfungerande enhet där vi alla kände varandra - vi lekte, byggde snögubbar (jättekul tillsammans med entusiastiska sydafrikaner!) och firade internationell kväll där alla bjöd på något gott från sitt hemland (rågbrödschips, salmiak och vispgröt från Finland). Det djupaste var nog ändå "my life in a box"-uppgiften där alla fick två timmar tid att fylla en ikea-papplåda med bilder och saker från sitt liv, allt som varit viktigt för oss, allt som format oss till vad vi är nu. Och så tillbringade vi hela resten av dagen, med lämpliga pauser tack och lov, till att lyssna på var och en berätta om sin låda. Man fick nog märka att man själv levt inpackat i bommull... vår deltagare från det kristna samhället i Palestina hade fått kämpa i månader för att få skiljsmässa från sin man och för att få tillbaka sin dotter från barnhemmet dit han skickat det nyfödda barnet - efteråt har hon inte träffat sina två äldre barn en enda gång och hennes egna familj vägrar att bekänna henne längre. Ukrainerna hade redan förlorat scoutvänner i kriget som pågår just nu. Ingendera av våra sydafrikaner kände sin pappa - den ena hade vuxit upp med sin mamma, den andra med sin mormor. Vår tjeckiska deltagare är en polis som fungerar som livvakt för presidenten. Dessutom har han en kula i ryggen efter kriget i Afghanistan, den är för nära ryggraden för att man tryggt skulle kunna operera bort den. Och så hade vi amerikanern som skulle bli porrstjärna i Los Angeles men som istället blev scout på Irland... 

Miten voisin kertoa edes puolet, tai murto-osan, kaikesta siitä, mitä opin ja sain kokea yhdeksän päivän aikana? Kurssi oli yksinkertaisesti nerokas.

Kolmen ensimmäisen päivän aikana keskityimme ryhmähengen luomiseen - rakensimme lumiukkoja (uskomattoman lystikästä innokkaiden eteläafrikkalaisten kanssa, jotka eivät koskaan ollee kokeilleet vanttuita käsiinsä), vitetimme kansainvälistä iltaa jossa jokainen tarjosi jotain kotimaastaan (Suomea edustin ruissipsien, salmiakin ja vispipuuron voimin). Syvin tutustumistehtävä oli kuitenkin "elämäni laatikossa", jossa jokainen sai kaksi tuntia aikaa täyttää Ikean pahvilaatikko omasta elämästään kertovilla esineillä ja kuvilla, kaikella mikä oli itse kullekin tärkeää, ja mikä oli muokannut meistä oman itsemme. Ja sitten vietimme koko loppupäivän, sopivien paussien tauottamana, toistemme tarinoita kuunnellen. Kyllä sitä sai taas kerran huomata kasvanensa pumpulissa... osallistujamme kristitystä Palestiinasta oli saanut taistella kuukausia saadakseen avioeron miehestään ja saadakseen tyttärensä takaisin lastenkodista, jonne tämän isä oli vastasyntyneen lapsen lähettänyt - prosessin jälkeen hän ei ole tavannut kertaakaan kahta vanhempaa lastaan, ja omille vanhemmilleen hän on eronneena yksinhuoltajaäitinä yhtä kuin kuollut. Ukrainalaiset osallistujamme olivat jo menettäneet partioystäviään parhaillaankin raivoavassa sodassa. Kumpikaan eteläafrikkalaisistamme ei tuntenut isäänsä - toinen oli kasvanut äitinsä ja toinen isoäitinsä kanssa isojen lapsiparvien keskellä mitä rakastavimmissa ja kotoisimmissa olosuhteissa köyhyydestä huolimatta. Tsekkimme on poliisi joka toimii Tsekin presidentin henkivartijana. Lisäksi hänellä on selässään yhä Afghanistanin sodassa osunut luoti, jota ei uskallettu operoida pois selkärangan vierestä. Ja sitten meillä oli vielä amerikkalainen, josta piti tulla pornotähti Los Angelesiin mutta josta tulikin irlantilainen partiolainen...  

OLIKA barn leka bäst, fast egentligen hade vi nog alla en sak gemensamt, scoutingen... LEIKKIÄ ikä kaikki - kaikilla meillä oli sentään yhteinen partiotausta.

Kursens andra del var det gemensamma projektet. Vi skulle helt på egen hand, utan handledning från lägerteamet, komma på ett projekt, planera och genomföra projektet och dessutom fira det lyckade/misslyckade projektet före kl. 20 på lördag kväll. Nedräkningen började på onsdag morgon. Projektet måste vara sådant att alla deltagare står till 100% bakom det, det skulle vara valt i full konsensus, inte någon omröstning. Wow. Två dagar samlade vi idéer, diskuterade vad var och en vill, förfinade våra idéer, började om från början och till sist kom till mål på torsdag kväll. Vårt projekt skulle bli att åka till Venlo i Nederländerna (ca. 2h per tåg), sprida glädje bland människor på gatorna genom olika små jippon och få dem medryckta till att göra ännu fler människor glada och dessutom göra en film av det hela, så att vi kunde sprida aktiviteten vidare till andra scoutgrupper i våra hemländer.

Kurssin toinen osa oli yhteinen projektimme. Meidän piti aivan omin neuvoinemme, ilman johtajien apua, keksiä projekti, suunnitella ja toteuttaa se ja lisäksi vielä juhlistaa sen onnistumista/epäonnistumista ennen klo. 20 lauantai illalla. Lähtölaskenta alkoi keskiviikkoaamulla. Projektin tuli olla sellainen, että kaikki osallistujat olisivat 100% sen takana, se tuli valita täysin yksimielisesti, ei äänestämällä. Wow...Kaksi päivää keräsimme ideoita, keskustelimme mitä itse kukin toivoi projektilta, hioimme ideoita, aloitimme alusta ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen torstai illalla. Projektimme olisi matkustaa Venloon Alankomaihin (n. 2h junalla), levittää onnellisuutta ja iloa kaduilla ihmisten keskellä erillaisin pikkutempauksin ja saada ihmiset itse puolestaan tekemään jotain ilahduttavaa kanssaihmisilleen. Lisäksi tekisimme koko reissusta videon, jonka avulla voisimme levittää aktiviteetti-ideaamme muille partioryhmille kotimaissamme.

MYCKET effektivt planeringsarbete i små grupper ;) TODELLA tehokasta suunnittelutyötä pienryhmissä

Sagt och gjort. På fredag morgon åkte vi iväg och delade oss i fyra grupper. En grupp gick omkring med en stor skylt "can I help you in any way? It's for free!", de fick bl.a. bära väskor på tågstationen. En annan grupp intervjuade folk om lycka och glädje "när var du senast glad? När har du senast fått någon annan att le?" och min grupp gick omkring och överräckte små smiley-kort, gav ut gratis kramar och kom på en massa andra små lustigheter för att få folk att le. Den fjärde gruppen ställde sig för att sjunga och spela gitarr för att samla in pengar för våra tågbiljetter. Alla grupper hade dessutom en liten låda med små lappar, nycklar till lycka, där folk fick välja ut en liten uppgift för sig: "att säga tack till busschaffören", "att prata med en äldre granne", "att hjälpa till i någon välgörenhetsorganisation".

Sanottu ja tehty. Perjantai aamulla ryntäsimme junaan ja jakauduimme neljään ryhmään. Yksi ryhmä talsi ympäri keskustaa ison kyltin kanssa, jossa luki "Can I help you in any way? It's for free", ja saivat mm. kantaa laukkuja juna-asemalla. Toinen ryhmä haastatteli ihmisiä onnellisuudesta ja ilosta - "koska olit viimeksi onnellinen?", "Milloin sait viimeksi jonkun hymyilemään?". Oma ryhmäni partioi pitkin katuja jakaen iloisia hymiökortteja, tarjoten ilmaisia halauksia ja keksien kaikenlaista muutakin hymyilyttävää. Ja neljäs ryhmä asettautui laulamaan kitaroiden säestyksellä kerätäkseen rahaa matkalippujamme varten. Kaikilla ryhmillä oli lisäksi pieni purkillinen "onnenavaimia" mukanaan, joista kohtaamamme ihmiset saivat valita itselleen pieniä tehtäviä kuten "kiitä bussikuskia" tai "juttele naapurin vanhuksien kanssa" tai "auta hetki jossain hyväntekeväisyystempauksessa".

I TÅGET gick vi ännu igenom uppgifterna för dagen - JUNASSA kertasimme vielä päivän suunnitelmat

Vi lyckades helt totalt över mina egna skeptiska förväntningar. I en glad grupp var det lätt att nå ut till människor, och vi hade många trevliga möten och pratstunder med vilt främmande olika människor. Och nycklarna till lycka fungerade verkligen - många tog sig direkt an uppgiften att göra en främmande medmänniska glad!

Följande dag gällde det att dokumentera det hela, och på kvällen kunde vi stolt fira premiär på våra filmer:

Onnistuimme täysin yli omien skeptisten odotusteni. Iloisessa ryhmässä oli helppoa tavoittaa ihmisiä, ja saimme kokea monia mukavia kohtaamisia ja juttutuokioita täysin tuntemattomien ja erilaisten ihmisten kanssa. Myös onnenavaimemme toimivat todella - moni tarttui heti tuumasta toimeen ja koetti saman tien ilahduttaa jotakuta tuntematonta kanssaihmistä!

Seuraavana päivänä oli aika laittaa dokumentointimme kasaan, ja illalla voimme ylpeinä viettää elokuviemme ensi-iltaa:
 

För hela utmaningen och hur den redan spridits till några scoutgrupper kan ni kolla upp https://www.facebook.com/scoutifychallenge för våra facebook sidor.

Koko haasteemme sekä siihen jo tarttuneet partioryhmät löytyvät helpoiten facebookista:  https://www.facebook.com/scoutifychallenge.

LITE tajt blev det nog med lördagens tidtabell då vi märkte att vi istället för tre fungerande datorer endast hade en Apple-laptop som vi kunde editera filmen på. HIEMAN kiire tuli lauantain aikataulujen kanssa kun huomasimme, että käytössämme olikin kolmen tietokoneen sijaan tasan yksi Apple-läppäri jolla pystyimme editoimaan elokuvamme.

Kursens sista dagar tillbringades med utvärdering och reflektering, vilket vi nog också gjort hela tiden under kursens gång. Kursen fortsätter dessutom med ett personligt projekt som var och en väljer för sig själv och som genomförs under våren/sommaren. Och på hösten träffas vi igen med förhoppningsvis så många deltagare som möjligt för att berätta om våra egna projekt...

Jag lärde mig en massa under kursen. Helt konkret lärde jag mig många diskussions-, utvärderings-, planerings-, och reflektionsmetoder samt nya scoutlekar, men jag lärde mig också något nytt om mig själv, om hurudan jag är som människa. Och förstås om världen vi lever i - det var väldigt lärorikt att få tala med folk från olika länder i väldigt olika situationer.

Nu tar det säkert ett par veckor att helt återhämta sig från kursen...får se hur länge jag ännu drömmer om vår grupp!

Kurssin viimeiset päivät käytimme reflektointiin ja arviointiin, mitä kyllä teimme ahkeraan koko kurssin ajan muutenkin. Kurssi jatkuu henkilökohtaisella projektilla, jonka jokainen valitsee itse ja joka suoritetaan kevään/kesän aikana. Ja syksyllä tapaamme jälleen toivottavasti mahdollisimman monen vanhan tutun kanssa kertomaan omista projekteistamme...

Opin kurssilla aivan valtavasti. Ihan käytännössä tuli opittua useita keskustelu-, arviointi-, suunnittelu- ja reflektiometodia sekä uusia partioleikkejä, mutta sain myös oppia jotain uutta itsestäni, siitä, minkälainen olen ihmisenä. Sekä tietysti maailmasta, jossa elämme - oli todella opettavaista jutella maailman eri kolkista tulevien ihmisten kanssa.

Nyt kestää varmaan pari viikkoa palautua kokonaan kurssilta... saa nähdä, kuinka kauan vielä näen sekalaisia unia ryhmästämme!

Syyslepoa ja talvikiireitä - Höstvila och vinterbrådska

Aikaisempia valokuvakirjojani. Saan muuten täyttää tämän bloggauksen kuvilla kunhan ehdin Suomeen, juna lähtee nytten juuri! - MINA tidigare fotoböcker. Jag for fortsätta illustrera detta inlägg i Finland, tåget avgår NU!

Huh, vihdoin sain saatettua päätökseen yhden vuoden suurimmista projekteista! Lähetin vihdoin 132-sivuisen valokuvakirjan painettavaksi, pian saanen hypistellä viimevuotisia (kyllä, vuodelta 2013) muistoja muutenkin kuin tietokoneen ruudulla. Fanitan suuresti Ifolorin valokuvakirjapalvelua, ja olen tehnyt useita kuvakokoelmia matkoilta. Viime vuonna päätin koota koko saksaanmuuttovuoden 2012 muistot yksiin kansiin, ja tänä vuonna siis jatkoin perinnettä. Saa nähdä, minä vuonna opin tekemään edellisen vuoden kirjan jotakuinkin ajoissa, viime viikkojen aikana sommittelin ja kirjoitin parhaillaan monta aukeamaa päivässä, jonka jälkeen ei kyllä huvittanut enää tippaakaan jatkaa samaa puuhaa blogin parissa. Suuresta työmäärästä huolimatta olen tyytyväinen, että kuvat tulee laitettua järjestykseen ja höystettyä teksteillä - nykypäivänä digitaalikuvat jäävät vielä vanhoja paperikuviakin helpommin "pölyttymään työpöydälle" (ja niiden katoamisriski tuntuu vielä suuremmalta - plop vain ja kaikki kuvamuistot häviävät kovalevyltä jonkun konevian vuoksi. *brrrr*)

Mitäs muuta tänne kuuluu? Hmm...

- Laukut pakattu (sis. kylmälaukullisen verran perhosenmunia tutkimusta varten), joululeivokset ostettu, matka kohti Berlinin lentokenttää alkaa tunnin päästä ja siirryn viettämään joulunaikaa taas Turkuun...

- Dresdenin joulumarkkinatarjonta (viidet isot ja kymmenet pienemmät markkinat ympäri kaupunkia koko kuukauden ajan) tarkastettu, tosin tänä vuonna vähän pinnallisemmen, illasta toiseen jatkuvassa sateessa kun ei malttanut jäädä notkuilemaan ruokakojuille.

- Puutarha on uinahtanut talvilepoon. Viimeisetkin omenat on poimittu, kultakalat torkku-uivat lammen pohjalla syömättä mitään kevääseen saakka, ruusunjuuret on peitelty lehtikasoihin...

ENSIMMÄISENÄ adventtiviikonloppuna löysin köynnösruusustamme vielä yhden herkän kukan. PÅ FÖRSTA adventsveckoslutet hittade jag ännu en ros i vår klängbuske.

- Kaikki materiaali ensimmäistä tieteellistä tutkimusartikkeliani varten on kasassa, puolet artikkelista jo kirjoitettukin (tosin vasta ensimmäinen raakaversio), hommassa kestää kauemmin kuin toivoisin, mutta siinä ei kai ole mitään uutta...

- Loppuvuoden askarteluihin on kuulunut keskiaikaisen "saksalaisen lasketun kirjonnan" opettelua, puusäilytyslaatikon/apupöydän rakentaminen puutarhalle, jouluseimen kokoamista ja ötökkäteemaisten jääkaappimagneettien piirrustamista erään kollegan rasavilleille pikkupojille.

- Kävin myymässä glögiä, pullia ja joulutorttuja Dresdenin suomalaisen seurakunnan joulukonsertissa. Konsertti oli hieno ja vieraitakin päälle sata, en tosin tainnut ehkä holittomana ihmisenä olla se oikea valinta sekoittamaan Finlandia-Vodkaa glögikuppeihin korvakuulolta ;) Onneksi joku löysi jostain pienen mittalasin.

Kiirettä on siis pitänyt, mutta välissä on onneksi ehtinyt nauttiakin joulunajan mauista, tuoksuista ja valoista. Seuraavaksi tosiaan suuntaan Suomeen, ja sieltä heti joulun jälkeen Kölniin yhdeksänpäiväiselle kansainväliselle partiokurssille, jota jännitän nyt jo ihan täysillä... Arviolta palaan siis blogin pariin joskus tammikuun puolen välin tienoilla.

Siispä pitemmittä puheitta,

Riemukasta Joulunaikaa ja Jännittävää Uutta Vuotta!

Toivottaa Kiireenvilkka
 

JOULUTERVEISET eteisestämme! JULHÄLSNINGAR från vår tambur!

Whew, äntligen fick ja färdigt ett av årets största projekt! Jag skickade äntligen in en 132-sidor lång fotobok till tryckeriet, snar får jag förhoppningsvis bläddra förra årets (ja, från 2013) minnen helt för hand och inte bara på datorskärmen! Jag är en stor anhängare av Ifolors fotoboksservice, och har sammanställt flera böcker från olika resor. Förra året bestämde jag mig för att sätta ihop alla minnen från 2012 då jag flyttade till Tyskland till en bok och i år fortsatte jag alltså denna tradition. Återstår att se hur många år det tar för mig att lära mig att sammanställa föregående års bok någolunda i god tid, under de senaste veckorna har jag layoutat och skrivit som bäst flera sidor per dag, och efter det hade jag absolut ingen lust att fortsätta med samma sak på bloggen. Trots det stora arbetet är jag nöjda att bilderna äntligen kommer i ordning och blir försedda med passande texter - moderna digitalbilder blir ännu lättare kvar och samla damm på skrivbordet än gamla pappersfoto. (För att inte tala om att risken att de försvinner känns ännu större - plop bara och alla bildminnen försvinner från hårdskivan tack vare något datorfel. *brrrr*)

Vad annat hörs det hit? Hmm...

- Väskorna är packade (innehåller bl.a. en kylväska med fjärillsägg för forskning), julbakelserna inhandlade, resan mot Berlins flygfält börjar om en halv timme och jag är redo att fortsätta med julstök hemma i Åbo...

- Jag har kollat igenom Dresdens utbud på julmarknader (fem stora och tiotals små marknader runt staden under hela december), i år tillbringade jag tyvärr lite mindre tid bland alla härliga torgständer p.g.a. det ihålliga regnet som fortsatt från kväll till kväll i veckor (känns det som i alla fall).

- Trädgården har somnat för vintern. De sista äpplena har plockats, guldfiskarna sov-simmar djupt nere i dammen utan att äta någonting före våren, rosenrötterna är täckta med löv...

- Jag har samlat ihop allt material som jag behöver för min första vetenskapliga artikel, och halva artikeln är redan färdigskriven (ok, bara en första version, men ändå!), det hela tar mycket längre än jag hade hoppats, men det är väl inget nytt...

- På pysselfronten har jag övat mig på en medeltida tysk broderistil, byggt en trälåda/hjälpbord till trädgården, pynjat ihop en julkrubba och tecknat kylskåpsmagneter med småkryp åt en kollegas två små söner.

GEEKFLAKES - nörttilunta ikkunassamme, nördsnö i vårt fönster.

- Jag var och sälja glögg, bullar och jultårtor på Dresdens finska församlings julkonsert. Konserten var fin och vi hade över hundra gäster, men jag som icke-akoholdrickare var kanske inte det rätta valet att blanda i Finlandia-Vodka i glöggmuggarna ;) Som tur hittade någon ett litet mätglas åt mig.

Jag har alltså haft det fullt upp, men emellanåt har jag tack och lov också hunnit njuta av julens smaker, dofter och ljus. Nu bär det alltså av mot Finland, och därefter direkt till Köln där jag har en internationell niodagars scoutkurs över nyåret... Troligtvis syns jag alltså här på bloggen först någon gång i mitten av januari.

Då så.. nu är det väl dags att önska er alla en

Fröjdefull Jul och ett Spännande Nytt År!

Önskar Illakvick
 

TÄSSÄ ehkä rakkaimmat jouluvärit, piparimausteet lillumassa siirapissa. MINA käraste julfärger, pepparkakskryddor i sirap.

Brödkorgssvampar - Leipäkorisieniä

Några gånger har jag stött på dessa gulliga små svampar i böcker eller t.o.m. på TV, men äntligen råkade jag se några helt själv i naturen! Så svårt borde det inte vara - brödkorgssvampar är vanliga även i Finland - man måste bara titta lite noggrannare omkring sig. Finska Wikipedia vet att berätta att den gula brödkorgssvampen Crucibulum laeve som växer på förmultnande trä har först ett lock som söndras bort då svampen mognar och lämnar sedan de linsformade "periodiolerna" (= sporpaket) som svampen använder för fortplanting öppna för väder och vind. Då en regndroppe träffar den korgformade svampen flyger dessa små "bröd" åt olika håll och svampen kan sprida sig vidare...

Man hittar ALLTID något nytt i naturen!

Muutaman kerran olen nähnyt näitä söpöjä pikkusieniä kirjoissa ja jopa TVssä, mutta vihdoin sain nähdä niitä ihan itse luonnossa! Niin vaikeaa sen ei pitäisi olla - leipäkorisienet ovat ihan yleisiä Suomessakin, pitää vain katsoa vähän tarkemmin ympärilleen. Wikipedia tietää kertoa leipäkorisienestä eli Crucubulum laevesta seuraavaa: Sienessä on "kansi", joka hajoaa sienen vanhetessa, ja paljastaa itiöemän sisässä olevat linssit eli perdiolit [itiöpaketteja]. Ne ovat väriltään valkeita. -- Sadepisaran osuessa sieneen peridiolit sinkoutuvat pois. Sieni kasvaa lahopuulla, oljilla ja kasvinjätteillä. 

Luonnosta löytyy AINA jotain uutta!

Kahvimukeja- Kaffemuggar

Tobi on aikamoinen kahvinjuoja, ja olen jo jonkun aikaa säälivästi katsonut hänen kahta valtavaa halkeilevaa ja moneen kertaan paikattua kahvikuppiaan, toista täällä kotona ja toista työhuoneella kampuksella. Jonkun aikaa olen myös yrittänyt keksiä, mitä voisin maalata Dresdenin kolmessa ihanassa keramiikkatyöpajassa, jossa valittavana on valtava määrä raakapoltettuja kippoja, kuppeja, vateja, lautasia, pannuja, vaaseja ja figuriineja itse kymmenin värein ja tekniikoin maalattaviksi. Tobin ollessa konferenssimatkalla Amerikassa nämä kaksi aatosta yhtyivät kolmeksi mukavaksi askarteluillaksi kyseisissä keramiikkapajoissa, ja sain väännettyä kasaan kolme itsemaalattua (sisko auttoi löytämään hupaisia kahvilausahduksia netistä), lasitettua kahvimukia syntymäpäivälahjaksi Tobille: yhden kotiin, toisen töihin ja kolmannen puutarhalle.  Hauskaa oli, ja tuloksiinkin olen tyytyväinen. Mitäs seuraavaksi maalaisin... Kaipaako joku jotakin?

Kahvipensas - Kaffebuske

TOISENLAINEN kahvipensas (ja sisällä pieni yllätys) - EN annorlunda kaffebuske (med en liten överraskning inuti)

Maanantaimuki - måndagsmugg

Tobi är en sann kaffedrickare, och jag har redan en tid fått bevittna hur hans två enorma kaffemuggar hemma och på jobbet blir skråmigare och söndrigare för varje vecka som går. Ganska länge har jag också försökt hitta på något att måla och glasera på en av de tre härliga keramikverkstäder som vi har i Dresden och var man får välja ut råbrända koppar, muggar, tallrikar, fat, vaser och figuriner för målning med tiotals olika färger och tekniker. Då Tobi var på konferensresa i Amerika satt jag äntligen ihop ett och ett, och fick till stånd tre självmålade glaserade kaffemuggar (syrran hjälpte till med att hitta roliga kaffecitat från nätet) som födelsedagspresent åt Tobi: en hem, en till arbetet och en till trädgården. Målandet var jätteroligt, och jag är också nöjd med resultatet. Vad månne jag kunde måla näst... behöver nå'n något?

Gott och blandat - Sekoituksia

Tyskarna kan tydligen inte blanda saker. Eller så är vi finnar ovanligt bra på det...
Jag och syrran sökte alltid förgäves efter blandade godispåsar då hon bodde här - det finns helt enkelt inga påsar där det skulle finnas mer än ett slags godis (för att inte tala om lösgodis). Tacka vet jag den finska mångfalden av tv-mix och lördagspåsar! Idag märkte jag att samma gäller tesorter. Jag trodde först att bara vår lilla närbutik saknade paket med flera olika sorters tepåsar (sådär som man i Finland kan köpa typ 5x5 olika tepåsar på en gång), men efter att ha rännt runt i 4 olika butiker måste jag ge upp.

Jag vill inte köpa 5 godispåsar eller 150 tepåsar för att göra en egen blandning och kunna njuta av flera olika smaker!

Och ännu om te: aromatiserat svartte, som finnar är så duktiga på (kejsarens brud, tigerns dagdröm, regndagens glädje osv. osv.) finns inte heller någonstans (förutom Earl Grey). Fruktte, som jag inte alls gillar, finns i hundra variationer och även den minsta matbutik har ett stort urval av olika örttesorter, men svart finns det bara "okryddat" (fast ofta i flera versioner!).

Bittert, bittert.


Saksalaiset eivät näemmä osaa sekoittaa asioita. Tai sitten me suomalaiset olemme harvinaisen hyviä siinä...
Minä ja siskoni yritimme aina turhaan etsiä sekakarkkipusseja hänen täällä vielä asuessaan - mutta pusseja, joissa olisi enemmän kuin yhtä makeislaatua ei kerta kaikkiaan ole (irtokarkeista nyt puhumattakaan). Suomalainen lauantaipussien, tv-sekoituksien ja aarrearkkujen laaja valikoima kunniaan! Tänään huomasin, että sama koskee teepusseja. Luulin ensin, että useita eri teelaatuja sisältävät paketit (Suomessahan saa usein ostaa 5x5 teepussipakkauksia) puuttuvat vain pienen lähikauppamme valikoimasta, mutta kierrettyäni neljä eri kauppaa oli minun taas annettava periksi.

En halua ostaa viittä erilaista makeispussia tai sataaviittäkymmentä teepussia, jotta saisin tehtyä itselleni mukavan makusekoituksen!

Ja vielä teestä: aromatisoitua mustaa teetä, jossa me suomalaiset olemme myös kovin hyviä (keisarin morsian, tiikerin päiväuni, viisasten tee, sadepäivän ilo jne. jne.) ei Earl Greytä lukuunottamatta myöskään saa mistään. Hedelmäteetä, jota en voi sietää, kyllä löytyisi sadoissa eri variaatioissa ja pienimmästäkin putiikista löytyy laaja valikoima erilaisia yrttiteelajikkeita, mutta mustaa teetä saa vain "maustamattomana" (tosin useina eri versioina!).

Katkeraa, katkeraa.

Mysteerikökkö 2

Tällä kertaa minäkään en tiedä, mikä allaoleva mysteerikökkö oikein on! Se löytyi puutarhamökkimme vintiltä (no joo, oikeastaan vain katon alla oleva ryömittävä säilytystila).  Kovin olisi matala jakkaraksi (ellei sitten juuri puutarhatöihin ja kitkemiseen?), lisäksi pinta oli aika kulunut, varmaan muustakin kuin pelkistä takamuksista. Niin mielikuvitukselliset kuin realistisetkin arvaukset ovat tervetulleita ;D

Denna gång vet jag inte ens själv vad "mysterieobjektet" ovan riktigt skall föreställa! Jag hittade den på vinden i vår trädgårdsstuga (ok, egentligen bara ett  lågt förvarsutrymme just under taket). Det är väldigt lågt för att vara en pall av något slag (fast kanske den skulle funka just för trägårdsarbeten?), dessutom är den ganska skråmig och nött, knappast av bara sittande rumpor. Såväl fantasifulla som realistiska gissningar är välkomna ;D