Viime keskiviikkona vietettiin täällä Saksissa (ei siis koko Saksassa! Pyhäpäivät vaihtelevat liittovaltioittain!) Katumuksen ja Rukouksen päivää. Siskoni ei ole ensimmäinen, joka on ihmetellyt mistä ihmeen linja-auto ja sänkypäivää "Buß- und Bettag" oikein tarkoittaa, samaa kuulemma ovat pohtineet aika monet saksalaiset ystävämmekin lapsina.
Vapaapäivä keskellä viikkoa on kuitenkin aina tervetullut, itse kutsuimme Anjan ja Klemensin viettämään päivän miniatyyrimaaluksen parissa. Molemmilla heistä, samoin kuin Tobilla, on kokonainen armeija tai parikin pieniä yksityiskohtaisia muovi- ja tinasotilaita, joiden kanssa voi pelata itselleni aivan liian monimutkaista Warhammer-strategiapeliä vaikka keittiön pöydällä (olettaen, ettei kukaan tarvitse pöytää muutamaan tuntiin tai päivään). Pelaamista ennen pienet värittöminä ostettavat figurit tulee kuitenkin maalata... missä vierähtää helposti tunti jos toinenkin figuria kohti! Itse olen maalaillut Tobiaksen ritariarmeijaa muutaman sotilaan vuosivauhdilla jo viimeiset kuusi vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Yhdessä ystävien kanssa oli kuitenkin hauskempi äheltää hiuksenhienojen yksityiskohtien parissa kuin yksin (mikä sekin voi olla oikein antoisaa, uskokaa pois).
KLEMENSIN varmoissa käsissä syntyi kokonainen rykmentti avaruusolioita. KLEMENS målade med säker hand ett helt rykment utomjordingar
Förra onsdagen firade man Soningens och Bönens dag här i Sachsen (inte i hela Tyskland, helgdagarna varierar från förbundsland till förbundsland!). Min syster är inte den enda som har frågat sig vilken konstig buss- och sängdag man egentligen menar med "Buß- und Bettag", många av våra tyska vänner har undrat över samma sak som barn.
En ledig dag är ändå alltid välkommen mitt i veckan, själv bjöd vi in Anja och Klemens att måla miniatyrer med oss. Båda, liksom också Tobi, har en eller två armeer av små, detaljrika plast- och tennsoldater, med vilka man kan spela ett komplicerat strategispel, Warhammer, fast på köksbordeet (förutsatt att ingen behöver bordet i ett par timmar eller dagar). Före man kan börja spela måste man hur som helst måla alla minimala figurer som köps omålade, och det tar lätt många timmar per figur!
Själv har jag målat Tobias riddararmé i sex år, alltid med några riddare per år, och inget slut på projektet är i sikte. Det var för en gångs skull roligt att kämpa med hårfina detaljer tillsammans med andra kring samma bord istället för att sitta ensam bland en massa färgburkar (fast det kan också vara roligt ibland, tro eller ej).
ITSE sain aikaan tällaisen pegasosritarin. Värit eivät olleet oma valintani, joten sain vain tyytyä nielemään valitukseni täysin perinteisen vaakunaopin vastaisesta lopputuloksesta. SJÄLV fick jag till stånd en sådan här pegasusryttare- Färgerna var inte valda av mig själv, så jag fick bara nöja mig med att muttra om hur de gick stick i stäv med alla traditionella heraldikregler.
Förra veckoslutet deltog jag för första gången på en tysk scoutkongress, ett litet utbildningsevenemang för 16 år fyllda scouter som hålls årligen i de olika förbundsländerna. Jag måste medge att jag var ganska skeptisk på förhand - temat skulle vara Europa och de olika workshopparna handlade om allt från "islam i Europa" och "europeisk identitet" till "högerextremism", "Europarådet" och "livsmedelsproduktion i europa". Javisst, viktiga och aktuella ämnen, men hur i världen får man dem inpackade i en form som inspirerar och intresserar unga? Det hela lät nog mera som skola än scouting för mig.
Jag valde att gå till workshopparna "europeisk identitet" och "interkulturell kommunikation", och fick märka, att det nog gick att göra båda ämnena scoutiga. En hel del praktiska övningar men också lite teoriundervisning och mycket diskussion, båda workshopledarna lyckade träffa en ganska bra blandning av olika arbetssätt som aktiverade såväl 16-åringarna i gruppen som oss gamyler. Jag kan ärligt säga att jag lärde mig något nytt och nyttigt, och ändå hade roligt ;) Och likadant lär det ha varit i de andra workshopparna.
Jag har också tidigare fått märka att tyska scouter ofta är väldigt sammhällsmedvetna och aktivt följer och deltar i lokalpolitik. Inte att undra på - scoutprogrammet här betonar starkt just medborgaraktivitet. Undrar bara lite, om scouterna faktiskt växer till de sammhällsmedvetna medborgare som de är på grund av scouthobbyt, eller ifall just ungdomar som redan är intresserade om sin sociala och politiska omgivning söker sig till och trivs i scouterna?
Något motsvarande kunde kanske också sättas in på de finska scouternas agenda. Vi brukar ha mycket starkare betoning på miljö och natur samt olika "scoutiga upplevelser" och "scoutfärdigheter", som ibland kanske verkar lite separerade från verkligheten och världen omkring. Vi gör speciell scoutprogramm för scouter, och det hela ses ofta som en avslappnande och motiverande motvikt till vardagen. Jo, jag älskar just det - att få vara scout och göra scoutgrejer med andra scouter - men kanske det ändå skulle vara allmännyttigare att öva modern interkulturell kommunikation än att skicka morsemeddelanden i skogen? Idag är det ändå sannolikare att vi behöver färdigheter som hjälper oss att överleva och påverka i en mångkulturell sociopolitisk stadsdjungel än i en urfinsk urskog eller ute på havet.
Nyttigt visst, men lika roligt? Vilken aspekt är viktigare? Bra fråga.
UNDER söndagens andaktsspårning fick vi fundera på hur det är att resa i en flyktingsbåt på medelhavet. SUNNUNTAIN hartaussuunnistuksella saimme miettiä, minkälaista on matkustaa pakolaislaivalla Välimerellä.
Viime viikonloppuna osallistuin ensimmäistä kertaa saksalaiseen partiokongressiin, osavaltiotasolla järjestettävään, 16 vuotta täyttäneille partiolaisille suunnattuun pieneen koulutustapahtumaan. Pakko myöntää, että olin etukäteen aika skeptinen ohjelman suhteen - tapahtuman teemana oli Eurooppa, ja työpajat käsittelivät aiheita kuten "islam Euroopassa", "äärioikeistolaiset", "Euroopan neuvosto" ja "elintarviketuotanto Euroopassa". Tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita totta kai, mutta miten ihmeessä ne saa pakattua nuoria kiinnostavaan ja inspiroivaan muotoon? Koko homma kuulosti minun korviini enemmän koululta kuin partiolta.
Itse osallistuin "eurooppalainen identiteetti" ja "kulttuurienvälinen kommunikaatio" -työpajoihin, ja sanin huomata, että molemmat aiheet kyllä taipuivat partiomaisiksi. Paljon käytännön harjoituksia, mutta myös jonkun verran teoriaopetusta ja keskustelua - kummankin työpajan vetäjät onnistuivat löytämään hyvän tasapainon eri työtapojen välillä ja aktivoimaan niin ryhmän 16-vuotiaat kuin meidät senioritkin. Voin rehellisesti sanoa oppineeni jotain uutta ja hyödyllistä, samalla kun pidin hauskaa ;) Ja samon oli kuulemma muidenkin työpajojen laita.
Olen aikaisemminkin saanut huomata, miten yhteiskuntatietoisia saksalaiset partiolaiset ovat, ja kuinka moni heistä aktiivisesti seuraa ja ottaa osaa paikallispolitiikkaan. Ei ihme, paikallinen partio-ohjelma painottaa vahvasti juuri kansalaisaktiivisuutta. Kasvaakohan partiolaisista tiedostavia kansalaisia juuri partioharrastuksen vuoksi, vai hakeutuvatko juuri yhteiskunnasta muutenkin kiinnostuneet nuoret partioon?
Jotain vastaavaa voisi ehkä lisätä myös Suomen Partiolaisten ohjelmaan. Meillä on tapana painottaa vahvasti ympäristöä ja luonnossa toimimista sekä erilaisia "partiokokemuksia" ja "partiotaitoja", jotka toisinaan tuntuvat olevan hieman todellisuudesta ja ympäröivästä maailmasta irrallaan. Pyöritämme partiotoimintaa partiolaisille, ja näemme sen usein rentouttavana ja motivoivana vastapainona arkielämälle. Kyllä, rakastan juuri sitä - saan olla partiolainen ja puuhata partiojuttuja muiden partiolaisten kanssa - mutta ehkä kuitenkin olisi yleishyödyllisempää opetella modernia kulttuurienvälistä kommunikaatiota sen sijaan, että lähettelemme morseviestejä metsässä? Tänä päivänä tarvitsemme todennäköisemmin taitoja, jotka auttavat selviämään ja vaikuttamaan monikulttuurisessa sosiopoliittisessa kaupunkiviidakossa kuin perisuomalaisessa aarniometsässä tai keskellä merta.
Hyödyllisempää, mutta entä hauskempaa? Kumpi onkaan tärkeämpää? Hyvä kysymys.
I KVÄLLENS frågesport blev vårt lag tvåa och fick njuta av chokladeuron :) ILLAN tietokilpailussa joukkueemme päätyi kakkossijalle ja saimme nauttia suklaaeuroista :)
OLENKO
taas ainoa, joka näkee kasvoja joka paikassa, vai onko tässä kaksi
lintua siemailemassa virvoitusjuomiaan? ÄR JAG igen den enda som ser
ansikten överallt, eller är det två fåglar som dricker lemonad på
bilden?
Varmaan joka maassa harrastetaan paikallisen rautatieyhtiön päivittelemistä - ainakin VR ja Deutsche Bahn antavat kummatkin matkustajilleen tasaisin väliajoin jotain mistä keskustella. Eilinen junamatkani Braunschweigista Dresdeniin oli kyllä taas paras pitkiin aikoihin.
Yksi vaihto Leipzigissa, eli jo melkein kotikulmilla, vain tunnin junamatkan päässä Dresdenistä. Vaihtoaikaa ruhtinaalliset 40 minuuttia. Eihän tuossa mikään voi mennä vikaan. Paitsi että näköjään voi. Jonkun aikaa ennen Leipzigiä meille ilmoitettiin, että juna kiertää jonkun työmaa-alueen ja saapuu siis muutetun aikataulun mukaisesti ajoissa Leipzigiin - kellonaikaan, joka oli n. 35 min myöhempi kuin mitä meidän lipussamme luki. Muutetun aikataulun?!? Olimme ostaneet lippumme ajoissa, joskus viikko sitten, ja näemmä aikataulua oli sittemmin muutettu. Kyseessä ei siis missään nimessä ollut perinteinen myöhästyminen, kuten kiukkuinen konduktööri meille selitti, vaan itsepä olimme tyhmiä kun emme tajunneet Internetistä aamulla tarkistaa mahdollisia muuttuneita aikatauluja ja pohtia liittymäjuniamme uusiksi, sehän nyt ei voi kuulua junayhtiön velvollisuuksiin. Sitä myöhästymistä oli junalla vain viisi minuuttia... mutta yhtä kaikki, missasimme Leipzigissa hiuksenhienosti junamme Dresdeniin (meni ihan nenän alta, ei vain voinut enää avata ovia kun juoksimme paikalle). No, ei kun odottelemaan seuraavaa junaa - eli puolen tunnin evästauko.
Juna tuli, hyppäsimme kyytiin... ja sitten juna pysähtyi keskelle ei mitään. Jonkin ajan kuluttua kuulutus - raiteilla on jotain häikkää. Odottelua. Uusi kuulutus - joku oli ohjannut meidät väärille raiteille, ja näillä raiteilla oli pätkä ihan kokonaan ilman sähköjä. Höh? Arvatkaa, miten tällaisista tilanteista selvitään? Juna peruuttaa, ottaa vauhtia ja yrittää liukua sähköttömän taipaleen yli!!! Ei onnistu, jäätiin jumiin keskelle sähkötöntä pätkää. Jollain varasähköllä (?) juna peruutti takaisin ja otti lisää vauhtia! Jeeeeesh, pääsimme pimennon yli, takaisin sähköistetyille raiteille. Eikä kestänyt kuin reilu puoli tuntia. Matkustamossa tunnelma oli yllättävän hilpeä...tosin ajatus junasta ottamassa vauhtia ja käytännössä loikkaamassa radanpätkän yli oli aika koominen. Eräs rouvasihminen kyseli konduktööriltä, josko myöhästymistapauksissa voi saada lipun hinnasta hyvitystä - kyllä, mutta vain jos saapuu perille yli tunnin myöhässä. Rouva vastasi hyväntuuliseseti luottavansa siihen, että niin kyllä käy.
No, loput matkasta sujui aika hyvin...paitsi että saavuimme Dresdeniin jotain kiertotietä, emmekä voineet pysähtyä Neustadtin asemalla. Meidän matkaamme tuo ei haitannut, mutta kuulutus sai edellämainitun rouvan hihkaisemaan tyytyväisenä - "no, tulihan se tunti täyteen!". Itsellämme matka lopulta myöhästyi melkein kahdella tunnilla, saanemme siis tunnin verran jotain hyvitystä lipuistamme - mikäli nyt niitä muutettuja aikatauluja hyväksytään myöhästymisiksi.
MAHTAVA koomikkolahjakkuus Bodo Wartke on kirjoittanut saksalaisilla
junista matkustamisesta suorastaan herkullisen viiden minuutin
matkapäiväkirjan jonka kanssa voitte tässä harjoitella saksankielen kuullunymmärrystä! DEN underbara komikersbegåvningen Bodo Wartke har skrivit en läcker
femminuters resedagbok om att resa med tåg i Tyskland. Med den kan man här
öva sin tyska hörförståelse!
I varje land himlar man visst med ögonen för den lokala tågtrafiken - i alla fall ser VR och Deutsche Bahn till att tågresenärerna alltid har något gemensamt att tala om. Min resa igår från Braunschweig till Dresden var ändå den bästa på länge.
Ett tågbyte i Leipzig, bytestid hela 40 minuter. Ingenting kan ju slå fel! Fast tydligen var det ändå möjligt. Lite före Leipzig meddelades det i högtalarna, att tåget kör runt något byggarbete, och anländer alltså i tid enligt ändrad tidtabell i Leipzig - till ett klockslag ca. 35 minuter senare än vad som står på våra biljetter. Ändrad tidtabell?!? Vi hade köpt våra biljetter i tid, sådär en vecka sedan, och tydligen hade tidtabellen ändrats sedan dess. Det handlade alltså absolut inte om någon traditionell försening, förklarade den arga konduktören till oss, utan det var bara vårt eget fel att vi inte kollat på Internet före resan ifall tidtabellen kanske ändrats och planerat om våra vidare tågförbindelser, inte kan tågföretaget ta något ansvar för sådant! Försening hade vi bara 5 minuter... vilket räckte till att vi hårfint missade vårt tåg till Dresden - då vi sprang till perrongen kunde tåget inte längre öppna dörren för oss.. Nå, en halvtimmes matpaus i Leipzig.
Följande tåg kom, vi hoppade ombord... och sedan stannade tåget mitt i ingenstans. Efter en stund meddelades det att något var fel med rälsen. Vi väntade. Nytt meddelande - någon hade styrt oss in på fel räls, och på dessa räls fanns det ett stycke helt utan elektricitet. Höh? Gissa vad man gör i en sådan här situation? Tåget backar ett stycke, tar fart och försöker glida över den ellösa sträckan!!! Fungerar inte, vi fastnar mitt i biten utan el. Med något reservelsystem (?) backar tåget igen och tar mera fart! Weeeeeeee, vi lyckades komma över det mörka stället, tillbaka till de normalt elförsörjda rälsen. Manövern tog knappt längre än en halv timme. Bland tågresenärerna var atmosfären överraskande munter...fast visst, tanken på ett tåg som tar sats och hoppar över ett rälsstycke är ganska komisk. En äldre fru frågade konduktören ifall man kan få någon ersättning för biljettpriset - och visst, det kan man, om man anländer över en timme för sent till sitt resemål. Frun svarade godmodigt att hon nog litade på att det skulle lyckas.
Resten av resan gick ganska bra...fast vi anlände i Dresden längs någon konstig omväg, och kunde inte stanna på stationen i Neustadt. Oss störde det inte, men meddelandet fick den ovannämnda frun att glatt utropa "visst, det blev en timme till sist!". Vi nådde vårt mål till sist nästan två timmar för sent, så förhoppningsvis får vi ersättning för en timme - ifall de där ändrade tidtabellerna nu sedan räknas som försening.
Jag hyste redan förhoppningar om att allehanda kreativ stress skulle ta slut efter Essen... men nä, det fanns ännu ett projekt att slutföra. Tobi fyllde år på fredagen, och det skulle firas. Inte bara med fylltårta (tack, Hurrika, för hjälpen!)och spelkväll, utan med en alldeles speciell present från mig och Tobis fem rollspelarvänner. Tobi gillar ju stort att ordna allehanda kluriga spel för såväl scouter som andra vänner, men har själv sällan tillfälle att delta i något liknande, så vi tänkte ordna en skattjakt enkom för honom.
I en månad höll vi hemliga planeringsmöten (tack, Hurrika, för alibi) och smidde ränker per email, och till sist var allt färdigt. Ramhistorien var TV-serien Warehouse 13 (som visst ännu inte nått Finland... handlar om hemliga agenter som söker efter övernaturliga artifakter) och Tobi skulle leta reda på Wil Wheatons speltärning och skicka den till en elak professor som kidnappat vår hamster (det hela var inte såå seriöst ;)). Vi hade lagt ut en kedja med ledtrådar både på Internet (Twitter, Skype osv.) och runtom i staden (bl.a. ett skåp på tågstationen), vilket inte alls var så enkelt att koordinera - ännu på fredag morgon vägrade en av våra hemsidor att fungera som den skulle... Men slutet väl allt väl, Tobi lyckades besegra superskurken och rädda hamstern, och alla hade roligt :)
Igår, efter en spelkväll som fortsatte till 3 på morgonen, gjorde jag absolut ingenting vettigt, utan bara stirrade på min äntligen nästan toma "to-do" lista. Inga stora brådskande projekt på gång. Läckert! Hur länge varar det månne? Två dagar?
HAMSTERN som kidnappats hittades som tur efteråt mystiskt under vår säng där den lyckligt sov i en Ikea-låda. KIDNAPATTU hamsteri löytyi onneksi lopulta sänkymme alta, jossa se nukkui tyytyväisenä Ikealaatikossa.
Ehdin jo toivoa että luova stressaaminen loppuisi Essenin jälkeen... mutta ei, vielä oli jäljellä yksi projekti, joka oli pakko saattaa loppuun. Tobi vietti syntymäpäiviään perjantaina, ja sitä piti juhlia. Ei pelkästään täytekakuin (kiitos, Hurrika, avusta!) ja peli-illoin, vaan myös aivan erityisen synttärilahjan kera. Minä ja Tobiaksen viisi roolipelikaveria päätimme järjestää Tobille aarrejahdin - hänhän on aina järjestämässä kaikenlaisia pelejä partiolaisille ja muille ystävilleen, mutta pääsee harvemmin itse osallistumaan mihinkään vastaavaan.
Kuukauden verran olemme pitäneet salaisia kokouksia (kiitos, Hurrika, alibeista!) ja punoneet juonia sähköpostitse, ja lopulta kaikki oli valmista. Kehystarinana toimi Warehouse 13 tv-sarja (joka tosin vielä ei ole ehtinyt Suomeen. No, kyseessä on kuitenkin salainen agenttiryhmä, joka etsii yliluonnollisia artifakteja ympäri maailmaa), ja Tobin tuli löytää Wil Wheatonin noppa ja toimittaa se eräälle ilkeälle professorille joka oli kidnapannut hamsterimme (kyllä, kirjoitimme juonen kieli poskessa). Olimme valmistelleet johtolankaketjun joka johdatti Tobin niin Internetin syövereihin (esim. Twitterin ja Skypen avulla) kuin pyöräretkelle ympäri kaupunkia (turvalokerolle juna-asemalla jne.). Koko homman koordinointi oli aika haastavaa - vielä perjantaiaamuna valmistelemamme kotisivut kieltäytyivät toimimasta niin kuin piti... Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Tobi päihitti roiston ja pelasti hamsterin, ja kaikilla oli niin mukavaa :)
Eilen, aamukolmeen jatkuneen peli-illan jälkeen, olinkin sitten tekemättä mitään järkevää. Tuijotin vaan "to-do" listaani, joka vihdoin on lähes tyhjä. Ei ainuttakaan isoa kiireistä projektia meneillään. Herkullista! Kuinkahan kauan tätä kestää? Kaksi päivää?
DET var intressant att få 15 spelare att rymmas i vår lägenhet runt 5 improviserade spelbord. I köket spelades Ricochet Robot. OLI mielenkiintoista yrittää tunkea 15 pelaajaa asuntoomme viiden improvisoidun pelipöydän ääreen. Keittiössä pelattiin Ricochet Robottia.
ENLIGT ljusen på kakan fyllde Tobi 30. Enligt presenterna och kvällens program snarare 13. KAKUNKYNTTILÖIDEN mukaan Tobias täytti 30 v, lahjojen ja vauhdikkaan illan puolesta olisin kyllä pikemminkin arvannut 13.
MAN borde aldrig gå och shoppa födelsedagssnacks då man är hungrig. Jag överskattade grovt gästernas kapacitet (och räknade inte med att de hämtar med sig tre kakor till!). Kom och hjälp oss med resterna, Hurrika! EI KOSKAAN pidä mennä nälkäisenä ostamaan synttäriherkkuja. Yliarvioin roimasti vieraittemme nälkäkapasiteetin (enkä osannut ottaa huomioon, että ne vielä tuovat kolme kakkua tullessaan!). Tule auttamaan meitä rääppeiden kanssa, Hurrika!
LÖYDÄTKÖ kuvasta kiipeilijän? Metsästä kohtisuoraan nousevat hiekkakivimuodostelmat tuovat väkisinkin mieleen muinaisen lohikäärmeen tai jättiläisen kivettyneen luurangon. HITTAR du en bergsbestigare i bilden? De majestätiska sandstensblocken som höjer sig upp från skogen påminner en om ett uråldrigt förstenat drakskelett.
Yllätys yllätys, avaruusoliopukujen sijaan saatte vihdoin kuvia jostakin ihan muusta! Kuten aikaisemmin mainitsin, kävimme hiljattain isän kanssa läheisessä luonnonpuistossa retkellä. Sächsische Schweitz (eli saksilainen Sveitsi - hyvä saksankielen ääntämisharjoitus) on suureksi osaksi kansallispuistoksi rauhoitettua hiekkakivipaasien halkomaa metsäaluetta, josta löytyy nykyään kattava verkosto retki- ja vaellusreittejä kaikenkuntoisille retkeilijöille pyörätuolillisista vuorikiipeilijöihin. Ehkä kuuluisin paikka koko alueella on "Bastei", kalliomuodostelma, jonka yhteydessä keskiajalla oli Elbe-joen liikennettä katapultein valvova Neurathenin linnake. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten ihmeessä kukaan koskaan on saanut mitään rakennettua torninkorkeille kivitasanteille, saati sitten minkälaisia taisteluita siellä aikoinaan on käyty pystysuoraa seinämää kohti hyökänneiden valtaajien ja korkealla linnoituksessa odottelevien puolustajien välillä. Jo kahdensadan vuoden ajan paikkaa on kuitenkin hallinnut turismi, ja käydessämme siellä tiistai aamulla syyslomien aikaan väkeä vauvasta vaariin oli kuhisemalla.
TUOLTA ylhäältä, jossa nyt seisoo kymmeniä turisteja, on ollut hyvä heitellä katapulteilla kiviä Elbeen. Näimme joitakin keskiaikaisen mallin mukaan valtavia hakattuja tasaptyöreitä kivikuulia, joiden valmistamisessa on varmaan kulunut tovi jos toinenkin. Vähänkö mahtoi harmittaa, jos sellaisen heitti ohi aiotun kohteen! DÄR DET nu står tiotals turister brukade man på medeltiden ha en katapult för att slunga stenar mot Elbe. Vi såg några helrunda stenkulor som gjorts efter medeltida modeller, och det har säkert tagit länge att tillverka bara en enda sådan projektil. Lite synd om man sedan missar sitt mål och kulan sjunker i flodbottnen!
Överraskning! Inga fler bilder på utomjordingar, utan något helt annat! Som jag tidigare nämnt var vi nyligen på utfärd till en närbelägen nationalpark. Sächsische Schweitz (Sachsiska Schweitz, en bra övning i tysk uttal) är ett skogsområde genomsållat med enorma sandstensklippor. Där finns flera utfärds- och vandringsrutter för allehanda vandrare från rullstolsseniorer till bergsbestigare. Huvudatraktionen är den sk. "Bastei", en klippformation bredvid vilken Neurathens fästning på medeltiden restes för att skydda floden elbe med hjälp av kastmaskiner. Det är svårt att förstå hur man överhuvudtaget lyckats bygga någonting uppe på de mäktiga klipporna, och lika svårt att föreställa sig de säkerligen ojämna striderna mellan angripare som försöker klättra uppför lodräta stenväggar och försvarare som väntar uppe i borgen. Sedan tvåhundra år tillbaka härskar nu turismen i den forna fästningen, och då vi en tisdag morgon under höstlovsveckan besökte stället vimlade det av besökare i alla åldrar.
HALUANKO edes tietää, mitä kävelykeppi tekee rotkossa? VILL jag ens veta vad kryckan gör i ravinen?
MEISTÄ suomalaisista tuntui kyllä aika oudolta, kun tällaisessa mahtavassa erämaisessa luontokohteessa oli väkeä kuin pipoa. Vähän niin kuin jossain Disneylandissa. Olisi se aika masentavaa, jos samoin kävisi Kevon Kanjonissa Lapissa. FÖR OSS finnar kändes det nog ganska konstigt att ha massor med folk vid en sådan här natursevärdhet. Lite som på Disneyland, eller så. Nog skulle det vara lite deprimerande, om det skulle se likadant ut i Kevo kanjon i Lappland.
ALHAALLA kallioiden juurella oli kylmää ja kosteaa vaikka ylhäällä oli lähes helle. Ihastelimme moneen kertaan sitä, miten kivet ja metsä puunjuurineen liittyvät yhteen täällä "kellarikerroksessa". NERE vid klippornas rot var det kallt och fuktigt fast det på toppen var över 20 grader varmt. Flera gånger beundrade vi hur fint klipporna och skogen med sina trädrötter fogas ihop här i "källarvåningen".
Så, nu är det helgdag här i Tyskland och jag har äntligen tid att lägga upp flera foton och förklaringar på mitt mysterieprojekt som efter flera månaders arbete äntligen är färdigt. De utlovade nördpoängen för att gissa vad det hela kommer att bli vill jag dela ut till den skarpsynta läsaren Stefan A. som redan i ett tidigt skede gissade helt rätt i kommentarerna (varför är jag inte överraskad - du, Stefan, är nog en av de få läsare som överhuvudtaget hade en chans ;)
Det blev alltså en huvudbonad för en utomjording - närmare sagt en togrutan från Star Wars. I filmerna ser man bara korta snuttar med denna intressanta ras (oftast jediriddaren Shaak Ti), men i serietidningar och spel syns de lite oftare. På nätet finns det flera fans som försökt tillverka en togrutandräkt med varierande framgång (prova på googles bildsök med orden togrutan costume) och av ett otal olika material från filttyg till latex, men så vitt jag vet är jag ändå den enda på planeten med en huvudbonad av polyuretanskum och styrox XD
Häromdagen försökte jag tänka bakåt på varför jag valde just att göra en togrutan...och jag har ingen aning! Varifrån kom den ursprungliga inspirationen i juni? Varför?!? Minns bara att idén följdes av ett frenetiskt skede av planering och övervägning av olika material, och sedan fyra månader av hårt arbete om kvällarna (nåja, inte riktigt varje kväll). Om jag från början skulle ha vetat hur mycket arbete det skulle bli är jag inte säker om jag skulle ens ha börjat med det hela... kanske ändå. Men nu är jag nöjd att jag gjort det. Resultatet är långt ifrån perfekt, men jag har lärt mig en massa nytt om olika material och tekniker, och det var helt enkelt fantastiskt att vandra runt i en supercool dräkt på spelmässan i Essen förra veckoslutet.
Ja, jag vet att många av er säkert aldrig kommer att förstå varför jag gör sådant här :) Ni får bara ta mig på mitt ord att jag verkligen njöt av projektet (som helhet. Inte varje lilla problemdetalj som dök upp...%%#¤latex&/@$)
Så, rulla er ner, hoppa över den finska texten och ta en titt på bilderna (tack systern för en professionel photoshooting!)
SEDAN senaste inlägget har jag slipat hela huvudbonaden, lagt till flera lager av gips, slipat igen mellan lagren, lagt till flera lager av latexmjölk och målat det hela. Många timmars arbete. SITTEN edellisen päivityksen olen hionut koko päähineen, lisännyt monta kerrosta kipsiä, hionut jälleen, lisännyt monta kerrosta lateksmaitoa ja lopulta maalannut koko komeuden. Tunteja ja taas tunteja työtä.
No niin, nyt on täällä Saksassa pyhäpäivä ja minulla on vihdoin aikaa esitellä paremmin mysteerikökköni, joka monen kuukauden työn jälkeen on vihdoin valmis. Luvatut nörttipisteet projektin arvaamisesta menevät tarkkasilmäiselle lukijalleni Stefan A.:lle, joka kommenteissaan jo varhain arvasi, mitä oikein ajoin takaa (Stefanin tuntien en ole yllättynyt - hän taitaa olla ainoita lukijoita, joilla oli edes mahdollisuus arvaamiseen ;)
Siitä siis tuli päähine avaruusoliolle - tarkemmin sanottuna Star Warsista tutulle togrutalle. Elokuvissa tätä oliolajia nähdään vain lyhyesti siellä täällä (jediritari Shaak Ti saa sentään hieman enemmän tilaa valkokankaalla), mutta sarjakuvissa ja peleissä togrutoja näkyy vähän useammin. Netistä löytyy monia faneja, jotka ovat vaihtelevalla menestyksellä valmistaneet togrutapukuja mitä erinäisimmistä materiaaleista huovasta lateksiin (koeta googlen kuvahakua sanoilla "togrutan costume"), mutta tietääkseni olen planeetan ainoa polyuretaanista ja styroksista päähineen väsännyt harrastelija XD
Joku aika sitten yritin muistella, miksi päädyin tekemään juuri togrutapuvun... ja jouduin toteamaan, etten todellakaan muista, mistä moinen pähkähullu päähänpinttymä alunalkujaan tuli! Mistä löysin inspiraationi kesäkuussa? Miksi?!? Muistan vain, että ideaa seurasi kuumeinen suunnitteluvaihe ja materiaalipohdinta, ja sen jälkeen neljä kuukautta rankkoja iltaöitä kypärän parissa (no, ei sentään ihan joka ilta). Jos olisin alunalkujaan tiennyt, kuinka paljon työtä moisessa puvussa on, en ole varma olisinko edes aloittanut...ehkä kuitenkin. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että homma tuli tehtyä. Tulos on kaukana täydellisestä, mutta opin valtavasti uutta eri materiaaleista ja työtavoista, ja oli vaan niin maan mahtavaa kulkea ympäriinsä komeassa puvussa Essenin pelimessuilla viime viikonloppuna.
Jep, tiedän, että moni teistä ei ollenkaan ymmärrä, miksi teen tällaista :) Saatte vaan uskoa sanaani siitä, että todella nautin projektista (kokonaisuutena. En jokaisesta pienestä ongelmasta joita ilmiintyi joka työvaiheessa...%%#¤lateks&/@$)
No niin, niitä kuvia (kiitos, sisko, ammattimaisesta valokuvaamissessiosta!):
EN JEDIDRÄKT hade jag från förut, men den stora tunga kåpan i linne gjorde jag för två veckor sedan. JEDIPUKU minulta löytyi jo ennestään, mutta tuon ison kaavun painavasta pellavakankaasta tein kaksi viikkoa sitten.
WORD är helt bäst för snabb bildhantering. Någon som kan använda Photoshop får sedan hjälpa mig med lite bättre ljussvärd... WORD on ihan paras ohjelma pikaiseen kuvankäsittelyyn. Joku Photoshoptaitoinen saa joskus sitten auttaa minua parempien valosapelien muokkaamisessa.
PÅ TAL om ljussvärd - det var jätteroligt att gå till en lokal järnhandel och bara söka passande delar för att bygga ihop ett ljussvärd! VALOSAPELEISTA puheenollen - oli todella hauskaa kierrellä paikallisessa rautakaupassa sopivia sapelinosia etsien.
GIZKA...ett gulligt skadedjur från ett Star Wars datorspel. OTETAANKO gizkastakin kuva? Suloinen tuholainen eräästä Star Wars tietokonepelistä
VISST är hornen (ursäkta, montralen) lite för stora och massiva, och inte helt symmetriska, men det bara gick inte att få dem helt rätt! Jag kan nog aldrig bli en skupltör. Och målningen är jag inte heller riktigt nöjd med, borde lära mig använda en airbrush. OVATHAN nuo sarvet (anteeksi, montraalit) hieman liian isot ja massiiviset, eivätkä edes aivan symmetriset, mutta en vaan millään saanut niitä veisteltyä oikean mallisiksi. Maalaamiseenkaan en ole aivan tyytyväinen, pitäisi varmaan opetella käyttämään airbrush-ruiskua.
STOLTAST är jag nog över de väldigt rörliga tentaklerna (ursäkta, lekkuna). Visst ser de lite segmenterade ut, men i alla andra dräkter som jag sett hänger de mest helt eller ganska styvt (gjorda av uppstoppade strumpbyxor eller latex). De är också löstagbara, vilket gör huvudbonaden mycket enklare att förvara och transportera. YLPEIN olen kyllä todella liikkuvaisista lonkeroistani (anteeksi, lekkuistani). Toki ne näyttävät vähän nivelletyiltä, mutta kaikissa muissa puvuissa joita olen nähnyt ne roikkuvat ja sojottavat aika jäykkinä ja suorina (useimmat valmistavat ne täytetyistä sukkahousuista tai täysin lateksista). Ne saa myös irrotettua, mikä tekee puvusta paljon helpomman säilyttää ja kuljettaa.
HAHAHAAA, vilken hoppflopp! Kanske borde jag bli ballettdansös istället? HAHAHAAA, mikä hyppy tuokin on olevinaan? Ehkä minusta sittenkin pitäisi tulla balettitanssija!
JAG HAR inte målat mina armar utan istället sytt långa handskar av röda strumpbyxor! Och mosters gamla modetunika från Seppälä hänger med igen. EN OLE maalannut käsiäni vaan ommellut pitkät hansikkaat punaisista sukkahousuista! Ja tädin vanha muotitunika Seppälästä on jälleen menossa mukana.
No niin, nyt ovat ne Essenin pelimessut takanapäin. Hauskaa oli, vaikkei kokemus ollut ehkä ihan yhtä mielettömän vaikuttava kuin viime vuonna ensikertalaisena. Kyseessä ovat siis maailman suurimmat pelimessut. Pääpaino on lauta- ja korttipeleillä, mutta myös erilaisille roolipeleille, sarjakuville ja muille sivutuotteille on paikkansa. Kiersimme Klemensin ja Anjan kanssa messuhalleja torstaista sunnuntaihin, uusia pelejä kokeillen, larppivarustusta täydennellen ja pohtien kuumeisesti, miten kaikki ostamamme pelit saadaan lopuksi tungettua vuokra-autoomme. Aikamoinen Tetris-soppa siitä sunnuntaina syntyikin! Onneksi kotona pelihyllyssä on vielä himpun verran tilaa, ensi vuoden messujen jälkeen tuleekin tosin sitten täyttä. Alla annan (epäterävien) kuvien puhua puolestaan.
MAGE KNIGHT. Kuulemma ihan loistopeli, mutta omaan makuuni aivan liian monimutkainen. MAGE KNIGHT. Lär vara helt jättebra, men för min smak är det nog för komplicerat.
Så, nu är spelmässan i Essen äntligen bakom. Det var roligt, fast kanske inte riktigt lika överväldigande som ifjol då vi besökte evenemanget för första gången. Det handlar alltså om världens största spelmässa. Tre enorma mässhallar fylls med bräd- och kortspel, men också olika rollspel, serier och andra biprodukter ryms med. Vi vandrade omkring med Anja och Klemens från torsdag till söndag, testspelade nya spel, provade på ny larputrustning och försökte till sist att klämma in alla inköp i vår hyrbil - en sann Tetrisutmaning! Tack och lov har vi ännu lite plats i spelhyllan därhemma, fast efter mässan nästa år blir det nog fullt. Jag låter (de oskarpa) bilderna nedan tala för sig.
IRTOKARKKEJA? Ei vaan noppia! LÖSGODIS? Nej utan tärningar!
Sarjakuvia - serietidningar
GALAKSIENVÄLISTÄ ilottelua, vasemmalla Klemens ja Anja Star Trekistä, oikealla minä ja Tobi Star Warsista. INTERGALAKTISKT skoj, t.v. Klemens och Anja från Star Trek, t.h. jag och Tobi från Star Wars.
KAUKO-OHJATTU R2D2-robotti pyöri ja piipitti ympäri messuhalleja milloin missäkin. EN FJÄRRSTYRD R2D2-robot rullade och pep runtomkring mässhallarna hela veckoslutet.
EMME olleet ainoita pukeutujia. Tässä keiju Helinä... VI VAR inte de enda som klätt ut sig. Här är Tingeling...
...JA tässä pari örkkiä. ...OCH här ett par orcher
ULKONA tuli käytyä lähinnä aamulla ja illalla. Essenin keskusta komeili jo täysissä jouluvaloissa, meille tosin jäi epäselväksi, miksi kauppakatua koristivat ruotsalaiset Dalahästit ja Lucianeidot. UTOMHUS var vi främst på morgonen och om kvällarna. Essen var redan fullt dekorerad för julen, fast det förblev oklart för oss varför köpgatan var upplyst med svenska dalahästar och luciatåg.
