Joo tuota...blogini hiljeneminen ei tarkoita, että itse eläisin hiljaiseloa - päinvastoin! Joulukuu juoksi karkuun Petteri Punakuonoa joutuisammin, ja Dresdenin lukuisat joulumarkkinat, laboratorion sulkeminen ja siivoaminen talvitauon ajaksi, joululahjojen virkkaaminen sekä eri ystäväporukoiden joulujuhlat ovat pitäneet minut tehokkaasti työllistettynä ja toisaalta myös hymyssäsuin. Nyt istun tihkusateisessa Suomessa ja valmistelen perheen kanssa loppuvuoden suurta juhlaa... päivityksiä siis tuskin on luvassa enää tämän vuoden puolella.
Teille lukijoillekin haluan toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Jos maltatte, voitte hetkeksi rauhoittua tämän videotervehdykseni äärelle: http://vimeo.com/82106187 (Jouluaattona kylään tulevat sukulaiset älkööt vaivautuko, näette otoksen kuitenkin aattona!).
Alltså...det att mitt blog står stilla betyder inte att mitt liv skulle göra det - tvärtemot! December bara sprang förbi, snabbare än Rudolf med sin röda mul, och Dresdens talrika julmarknader, städtalko på labbet, virkning av julklappar samt allehanda julfester har hållit mig sysselsatt, och å andra sidan också glad. Nu sitter jag i regnet i Finand och förbereder den stora festen med hela familjen... det är alltså kanske inte realistiskt att utlova några fler uppdateringar i år.
Jag vill önska er alla läsare en God Jul och Gott Nytt År! Om ni behöver ett ögonblick av lugn och ro mitt i julstöket kan ni kolla in min videohälsning under http://vimeo.com/82106187 (på finska... på engelska hittas den i adressen http://vimeo.com/82106189 , tyvärr hade jag ingen tid för svensk översättning).
lauantai 21. joulukuuta 2013
lauantai 7. joulukuuta 2013
Sko i örat - Kenkä korvassa
En kväll pysslade jag ihop en hög med örhängen... ett par med avsågade skruvar, några par med mormorsmors gamla knappar, och så tre par med gamla barbieskor :)
![]() |
LÄNKTOSSORNA måste först målas - LENKKITOSSUT piti ensin maalata |
Eräänä iltana askartelin kasan korvakoruja... yksi pari ruuvinkantoja, muutama pari isoisoäidin vanhoja nappeja, ja sitten vielä kolme paria vanhoja barbinuken kenkiä :)
perjantai 6. joulukuuta 2013
Intarsiavaakunoita - Intarsivapen
Hyvää itsenäisyyspäivää Nikolausta!
Täällä Saksassa syödään tänään ihan valtavasti suklaata (jolla pyhä Nikolaus yön aikana täytti kaikkien kilttien lapsien esille jätetyt kengät viime yönä).
Viime viikonloppuna sain vihdoin tehtyä valmiiksi kesällä partiolaisten keskiaikaleirillä aloittamani intarsiatrion. Kuva muodostuu ohuenohuista puuviiluista, joita aina sahataan useampi päällekkäin, joten varsinaisen projektini lisäksi minulla oli palasia tarpeeksi kahta ylimääräistä kilpeä varten. Eiväthän noissa värit ollenkaan vastaa alkuperäistä kesämökkivaakunaamme (josta muuten joskus pitäisi blogata...kunhan vain muistaisi!), mutta ovatpahan ainakin lokit ja vene paikoillaan. Näin jälkikäteen oli pakko todeta, että hieeeeeman liian vaativa aihe ensimmäiseksi intarsiatyöksi (ärsyttäviä rakosia siellä täällä viilujen välissä), mutta hauskaa oli silti tehdessä.
Keskimmäinen (alkuperäiskappale) jää tänne itselleni, vasemmanpuoleinen lähti postitse matkaan isoisälle syntymäpäivälahjaksi. Oikeanpuolimmainen päätynee jonnekin koristamaan kesämökkiämme.
Glad självständighetsdag Nikolaus!
Här i Tyskland äter man helt massvis med choklad idag - under natten har nämligen St. Nikolaus fyllt alla de snälla barnens skor med godis.
Förra veckoslutet fick jag äntligen färdigt intarsitrion som jag började på under scouternas medeltidsvecka på sommaren. Bilden består av supertunna träflisor, som man alltid sågar ut med flera lager på varandra, så jag hade sammanlagt material för tre tavlor. Visst, färgerna motsvarar inte helt de ursprungliga färgerna från vårt sommarhusvapensköld (som jag också borde blogga om...bara man kom ihåg!), men i alla fall sitter måsarna och båten på sina rätta platser. Såhär på efterhand måste jag nog medge att motivet var liiiiite för krävande för ett första intarsiarbete, men roligt var det i varje fall.
Skölden i mitten är den ursprungliga, den till vänster skickades till morfar som födelsedagspresent. Den högra hamnar väl någonstans på vår sommarstuga.
maanantai 2. joulukuuta 2013
1.Advent(ti)
![]() |
Omnomnomnomnom... KIITOS äiti - TACK mamma |
Tänä vuonna en toistanut viimevuotista virhettäni mennä ensimmäisen adventtisunnuntain jumalanpalvelukseen lähikirkossamme. Perhejumalanpalvelukset kunniaan, mutta jossain minullakin kulkee raja sen suhteen, kuinka paljon nukketeatteria, härkiä, aaseja, joulukalentereita ja hermostuneita pikkuvauvoja kirkossani siedän ;) Sen sijaan piipahdin taas Turun Tuomiokirkon Virtuaalikirkkoon netissä - onhan siinä sekin hyvä puoli, että hoosiannaa voi kuulla aamutakissa istuen. Ja hei, kuvaruudussa vilahtivat jopa omat vanhemmat ehtoolliselle jonottamassa :D
Kirkonmenojen jälkeen keittelimme Hurrika-siskon kanssa riisipuuroa ja avasimme äidin pikkujoululahjoja joulumusiikin tahdittamina. Hurrika taitaa kyllä tänä vuonna voittaa jo perinteeksi muodostuneen lahjoita-siskolle-oudoin-löytämäsi-kuusenkoriste-kilpailumme - eihän allaolevaa "Godzillariinaa" voi mitenkään päihittää (toivottavasti).
Hyvää Adventtiaikaa teille lukijoillekin!
![]() |
Öh? |
I år lät jag bli att gå till vår grannkyrka för första advent. Familjgudstjänster i all ära, men det finns en gräns för hur mycket dockteater, tjurar, åsnor, julkalendrar och nervösa babyn jag tål i kyrkan ;) Istället satt jag mig återigen framför datorn och lyssnade på Hosianna i Åbo Domkyrka via virtuaalikirkko.fi. En klar fördel är att man kan sitta i kyrkbänken i morgonrock... och hej, jag såg mamma och pappa där de gick till nattvarden :D
Efter gudstjänsten kokade vi risgrynsgröt med Hurrika-syrran och öppnade lillajulspresenter från mamma. Hurrika vinner nog vår traditionella ge-din-syster-den-konstigaste-julgransdekorationen-som-du-hittar-tävling, inget kan väl slå "Godzillarinan" på bilden ovan.
Jag vill önska en skön Advent till alla er läsare!
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Bokstöd - Kirjatuki
De hät (opraktiska) bokstöden pysslade jag ihop redan för över ett år sedan... har bara glömt att sätta in en bild på dem hit i bloggen. Och nej, jag är inte sådär bra på att såga faner med lövsåg - figurerna är skurna ut i papp med en hobbykniv ;)
maanantai 25. marraskuuta 2013
Degunruokaa - Degumat
Våra degun har så superb mat att förpackningen får den att låta hälsosammare än alla närbutikens naturkosmetikprodukter tillsammans.
![]() |
Emotion Functional Beauty! |
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Nattskift - Yövuoro
Jag har hört att mina bloggningar om allehanda hobbyn har väckt en del frågor om huruvida jag överhuvudtaget jobbar längre med min forskning. Nå, när dagarna går åt till allt roligt får man väl jobba på natten istället! Nu börjar det äntligen bli lite kallare även här i Tyskland, vilket betyder att mina mätarfjärillar äntligen kläcks ur sina puppor. Eftersom jag tyvärr inte lyckades föda upp tillräckligt med nya fjärillar för att ha tillräckligt med ägg för nästa vår (då det hela sätter igång igen både i skogen och på lab) försöker jag fylla på med vilda fjärillar från naturen.
Fjärillsjakt låter ju som något man gör på en solig sommaräng med håven i högsta hugg, men i mitt fall handlar det om att tillsammans med en annan fjärilsforskare köra ut i höstnatten till någon skogsrand då det blivit mörkt. Fjällbjörksmätare kan man med lite lycka locka till ljus men frostfjärillar och lindmätare har helt vinglösa, små, bruna honor som bara klättrar uppåt på trädstammar - dem gäller det alltså att hitta i skogen med hjälp av ficklampa. Nedan lite bilder från en nattlig fjärilsjakt...
Kuulemma lukuisat harrastebloggaukseni ovat herättäneet kysymyksiä siitä, josko ollenkaan enää teen mitään tutkimustyötä. No, jos päivät kuluvat hauskutellessa pitää työt tehdä yöllä! Nyt alkavat ilmat vihdoin viiletä täällä Saksassakin, joten mittariperhoseni uskaltautuvat pikkuhiljaa ulos koteloistaan. Valitettavasti en onnistunut kasvattamaan tarpeeksi perhosia tuottamaan tarpeeksi munia ensi vuoden tutkimuksiin (keväällähän alkavat taas kasvatustyöt niin labrassa kuin metsässäkin), joten joudun täydentämään populaatioitani keräämällä villiperhosia luonnosta.
Perhosten keräily kuulosta puuhalta, jota harrastetaan kesäisellä niityllä haavi ojossa, mutta minun tapauksessani on parempi körötellä muiden perhostutkijoiden mukana syysyönä pimeän laskeuduttua jonnekin metsänreunaan. Tunturimittareita voi hyvällä onnella saada houkuteltua valolle, mutta pakkas- ja hallamittarinaaraat ovat pieniä, ruskeita ja siivettömiä joten niitä pitää etsiä taskulampun avulla puunrungoilta. Alla muutama kuva yötöistäni...
Fjärillsjakt låter ju som något man gör på en solig sommaräng med håven i högsta hugg, men i mitt fall handlar det om att tillsammans med en annan fjärilsforskare köra ut i höstnatten till någon skogsrand då det blivit mörkt. Fjällbjörksmätare kan man med lite lycka locka till ljus men frostfjärillar och lindmätare har helt vinglösa, små, bruna honor som bara klättrar uppåt på trädstammar - dem gäller det alltså att hitta i skogen med hjälp av ficklampa. Nedan lite bilder från en nattlig fjärilsjakt...
Kuulemma lukuisat harrastebloggaukseni ovat herättäneet kysymyksiä siitä, josko ollenkaan enää teen mitään tutkimustyötä. No, jos päivät kuluvat hauskutellessa pitää työt tehdä yöllä! Nyt alkavat ilmat vihdoin viiletä täällä Saksassakin, joten mittariperhoseni uskaltautuvat pikkuhiljaa ulos koteloistaan. Valitettavasti en onnistunut kasvattamaan tarpeeksi perhosia tuottamaan tarpeeksi munia ensi vuoden tutkimuksiin (keväällähän alkavat taas kasvatustyöt niin labrassa kuin metsässäkin), joten joudun täydentämään populaatioitani keräämällä villiperhosia luonnosta.
Perhosten keräily kuulosta puuhalta, jota harrastetaan kesäisellä niityllä haavi ojossa, mutta minun tapauksessani on parempi körötellä muiden perhostutkijoiden mukana syysyönä pimeän laskeuduttua jonnekin metsänreunaan. Tunturimittareita voi hyvällä onnella saada houkuteltua valolle, mutta pakkas- ja hallamittarinaaraat ovat pieniä, ruskeita ja siivettömiä joten niitä pitää etsiä taskulampun avulla puunrungoilta. Alla muutama kuva yötöistäni...
![]() |
Vesiperhonen - Nattslända |
![]() |
Yökkösiä - Nattflyn |
![]() |
Varjoteatteria - Skuggteater |
![]() |
SE ON hiiri! Pikkujyrsijä pysyi kiltisti paikoillaan kun ähelsin kameran asetusten kanssa :) EN mus! Den lilla gnagaren hölls snällt stilla medan jag kämpade med kamerainställningarna :) |
lauantai 23. marraskuuta 2013
Maalauksellinen vapaapäivä - en målerisk helgdag
Viime keskiviikkona vietettiin täällä Saksissa (ei siis koko Saksassa! Pyhäpäivät vaihtelevat liittovaltioittain!) Katumuksen ja Rukouksen päivää. Siskoni ei ole ensimmäinen, joka on ihmetellyt mistä ihmeen linja-auto ja sänkypäivää "Buß- und Bettag" oikein tarkoittaa, samaa kuulemma ovat pohtineet aika monet saksalaiset ystävämmekin lapsina.
Vapaapäivä keskellä viikkoa on kuitenkin aina tervetullut, itse kutsuimme Anjan ja Klemensin viettämään päivän miniatyyrimaaluksen parissa. Molemmilla heistä, samoin kuin Tobilla, on kokonainen armeija tai parikin pieniä yksityiskohtaisia muovi- ja tinasotilaita, joiden kanssa voi pelata itselleni aivan liian monimutkaista Warhammer-strategiapeliä vaikka keittiön pöydällä (olettaen, ettei kukaan tarvitse pöytää muutamaan tuntiin tai päivään). Pelaamista ennen pienet värittöminä ostettavat figurit tulee kuitenkin maalata... missä vierähtää helposti tunti jos toinenkin figuria kohti! Itse olen maalaillut Tobiaksen ritariarmeijaa muutaman sotilaan vuosivauhdilla jo viimeiset kuusi vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Yhdessä ystävien kanssa oli kuitenkin hauskempi äheltää hiuksenhienojen yksityiskohtien parissa kuin yksin (mikä sekin voi olla oikein antoisaa, uskokaa pois).
![]() |
KLEMENSIN varmoissa käsissä syntyi kokonainen rykmentti avaruusolioita. KLEMENS målade med säker hand ett helt rykment utomjordingar |
En ledig dag är ändå alltid välkommen mitt i veckan, själv bjöd vi in Anja och Klemens att måla miniatyrer med oss. Båda, liksom också Tobi, har en eller två armeer av små, detaljrika plast- och tennsoldater, med vilka man kan spela ett komplicerat strategispel, Warhammer, fast på köksbordeet (förutsatt att ingen behöver bordet i ett par timmar eller dagar). Före man kan börja spela måste man hur som helst måla alla minimala figurer som köps omålade, och det tar lätt många timmar per figur!
Själv har jag målat Tobias riddararmé i sex år, alltid med några riddare per år, och inget slut på projektet är i sikte. Det var för en gångs skull roligt att kämpa med hårfina detaljer tillsammans med andra kring samma bord istället för att sitta ensam bland en massa färgburkar (fast det kan också vara roligt ibland, tro eller ej).
torstai 21. marraskuuta 2013
Pfadfinderkongress Niedersachsen
Förra veckoslutet deltog jag för första gången på en tysk scoutkongress, ett litet utbildningsevenemang för 16 år fyllda scouter som hålls årligen i de olika förbundsländerna. Jag måste medge att jag var ganska skeptisk på förhand - temat skulle vara Europa och de olika workshopparna handlade om allt från "islam i Europa" och "europeisk identitet" till "högerextremism", "Europarådet" och "livsmedelsproduktion i europa". Javisst, viktiga och aktuella ämnen, men hur i världen får man dem inpackade i en form som inspirerar och intresserar unga? Det hela lät nog mera som skola än scouting för mig.
Jag valde att gå till workshopparna "europeisk identitet" och "interkulturell kommunikation", och fick märka, att det nog gick att göra båda ämnena scoutiga. En hel del praktiska övningar men också lite teoriundervisning och mycket diskussion, båda workshopledarna lyckade träffa en ganska bra blandning av olika arbetssätt som aktiverade såväl 16-åringarna i gruppen som oss gamyler. Jag kan ärligt säga att jag lärde mig något nytt och nyttigt, och ändå hade roligt ;) Och likadant lär det ha varit i de andra workshopparna.
Jag har också tidigare fått märka att tyska scouter ofta är väldigt sammhällsmedvetna och aktivt följer och deltar i lokalpolitik. Inte att undra på - scoutprogrammet här betonar starkt just medborgaraktivitet. Undrar bara lite, om scouterna faktiskt växer till de sammhällsmedvetna medborgare som de är på grund av scouthobbyt, eller ifall just ungdomar som redan är intresserade om sin sociala och politiska omgivning söker sig till och trivs i scouterna?
Något motsvarande kunde kanske också sättas in på de finska scouternas agenda. Vi brukar ha mycket starkare betoning på miljö och natur samt olika "scoutiga upplevelser" och "scoutfärdigheter", som ibland kanske verkar lite separerade från verkligheten och världen omkring. Vi gör speciell scoutprogramm för scouter, och det hela ses ofta som en avslappnande och motiverande motvikt till vardagen. Jo, jag älskar just det - att få vara scout och göra scoutgrejer med andra scouter - men kanske det ändå skulle vara allmännyttigare att öva modern interkulturell kommunikation än att skicka morsemeddelanden i skogen? Idag är det ändå sannolikare att vi behöver färdigheter som hjälper oss att överleva och påverka i en mångkulturell sociopolitisk stadsdjungel än i en urfinsk urskog eller ute på havet.
Nyttigt visst, men lika roligt? Vilken aspekt är viktigare? Bra fråga.
Itse osallistuin "eurooppalainen identiteetti" ja "kulttuurienvälinen kommunikaatio" -työpajoihin, ja sanin huomata, että molemmat aiheet kyllä taipuivat partiomaisiksi. Paljon käytännön harjoituksia, mutta myös jonkun verran teoriaopetusta ja keskustelua - kummankin työpajan vetäjät onnistuivat löytämään hyvän tasapainon eri työtapojen välillä ja aktivoimaan niin ryhmän 16-vuotiaat kuin meidät senioritkin. Voin rehellisesti sanoa oppineeni jotain uutta ja hyödyllistä, samalla kun pidin hauskaa ;) Ja samon oli kuulemma muidenkin työpajojen laita.
Olen aikaisemminkin saanut huomata, miten yhteiskuntatietoisia saksalaiset partiolaiset ovat, ja kuinka moni heistä aktiivisesti seuraa ja ottaa osaa paikallispolitiikkaan. Ei ihme, paikallinen partio-ohjelma painottaa vahvasti juuri kansalaisaktiivisuutta. Kasvaakohan partiolaisista tiedostavia kansalaisia juuri partioharrastuksen vuoksi, vai hakeutuvatko juuri yhteiskunnasta muutenkin kiinnostuneet nuoret partioon?
Jotain vastaavaa voisi ehkä lisätä myös Suomen Partiolaisten ohjelmaan. Meillä on tapana painottaa vahvasti ympäristöä ja luonnossa toimimista sekä erilaisia "partiokokemuksia" ja "partiotaitoja", jotka toisinaan tuntuvat olevan hieman todellisuudesta ja ympäröivästä maailmasta irrallaan. Pyöritämme partiotoimintaa partiolaisille, ja näemme sen usein rentouttavana ja motivoivana vastapainona arkielämälle. Kyllä, rakastan juuri sitä - saan olla partiolainen ja puuhata partiojuttuja muiden partiolaisten kanssa - mutta ehkä kuitenkin olisi yleishyödyllisempää opetella modernia kulttuurienvälistä kommunikaatiota sen sijaan, että lähettelemme morseviestejä metsässä? Tänä päivänä tarvitsemme todennäköisemmin taitoja, jotka auttavat selviämään ja vaikuttamaan monikulttuurisessa sosiopoliittisessa kaupunkiviidakossa kuin perisuomalaisessa aarniometsässä tai keskellä merta.
Hyödyllisempää, mutta entä hauskempaa? Kumpi onkaan tärkeämpää? Hyvä kysymys.
![]() |
I KVÄLLENS frågesport blev vårt lag tvåa och fick njuta av chokladeuron :) ILLAN tietokilpailussa joukkueemme päätyi kakkossijalle ja saimme nauttia suklaaeuroista :) |
maanantai 18. marraskuuta 2013
Zank you for zavelling mit Deutsche Bahn
Yksi vaihto Leipzigissa, eli jo melkein kotikulmilla, vain tunnin junamatkan päässä Dresdenistä. Vaihtoaikaa ruhtinaalliset 40 minuuttia. Eihän tuossa mikään voi mennä vikaan. Paitsi että näköjään voi. Jonkun aikaa ennen Leipzigiä meille ilmoitettiin, että juna kiertää jonkun työmaa-alueen ja saapuu siis muutetun aikataulun mukaisesti ajoissa Leipzigiin - kellonaikaan, joka oli n. 35 min myöhempi kuin mitä meidän lipussamme luki. Muutetun aikataulun?!? Olimme ostaneet lippumme ajoissa, joskus viikko sitten, ja näemmä aikataulua oli sittemmin muutettu. Kyseessä ei siis missään nimessä ollut perinteinen myöhästyminen, kuten kiukkuinen konduktööri meille selitti, vaan itsepä olimme tyhmiä kun emme tajunneet Internetistä aamulla tarkistaa mahdollisia muuttuneita aikatauluja ja pohtia liittymäjuniamme uusiksi, sehän nyt ei voi kuulua junayhtiön velvollisuuksiin. Sitä myöhästymistä oli junalla vain viisi minuuttia... mutta yhtä kaikki, missasimme Leipzigissa hiuksenhienosti junamme Dresdeniin (meni ihan nenän alta, ei vain voinut enää avata ovia kun juoksimme paikalle). No, ei kun odottelemaan seuraavaa junaa - eli puolen tunnin evästauko.
Juna tuli, hyppäsimme kyytiin... ja sitten juna pysähtyi keskelle ei mitään. Jonkin ajan kuluttua kuulutus - raiteilla on jotain häikkää. Odottelua. Uusi kuulutus - joku oli ohjannut meidät väärille raiteille, ja näillä raiteilla oli pätkä ihan kokonaan ilman sähköjä. Höh? Arvatkaa, miten tällaisista tilanteista selvitään? Juna peruuttaa, ottaa vauhtia ja yrittää liukua sähköttömän taipaleen yli!!! Ei onnistu, jäätiin jumiin keskelle sähkötöntä pätkää. Jollain varasähköllä (?) juna peruutti takaisin ja otti lisää vauhtia! Jeeeeesh, pääsimme pimennon yli, takaisin sähköistetyille raiteille. Eikä kestänyt kuin reilu puoli tuntia. Matkustamossa tunnelma oli yllättävän hilpeä...tosin ajatus junasta ottamassa vauhtia ja käytännössä loikkaamassa radanpätkän yli oli aika koominen. Eräs rouvasihminen kyseli konduktööriltä, josko myöhästymistapauksissa voi saada lipun hinnasta hyvitystä - kyllä, mutta vain jos saapuu perille yli tunnin myöhässä. Rouva vastasi hyväntuuliseseti luottavansa siihen, että niin kyllä käy.
No, loput matkasta sujui aika hyvin...paitsi että saavuimme Dresdeniin jotain kiertotietä, emmekä voineet pysähtyä Neustadtin asemalla. Meidän matkaamme tuo ei haitannut, mutta kuulutus sai edellämainitun rouvan hihkaisemaan tyytyväisenä - "no, tulihan se tunti täyteen!". Itsellämme matka lopulta myöhästyi melkein kahdella tunnilla, saanemme siis tunnin verran jotain hyvitystä lipuistamme - mikäli nyt niitä muutettuja aikatauluja hyväksytään myöhästymisiksi.
Ett tågbyte i Leipzig, bytestid hela 40 minuter. Ingenting kan ju slå fel! Fast tydligen var det ändå möjligt. Lite före Leipzig meddelades det i högtalarna, att tåget kör runt något byggarbete, och anländer alltså i tid enligt ändrad tidtabell i Leipzig - till ett klockslag ca. 35 minuter senare än vad som står på våra biljetter. Ändrad tidtabell?!? Vi hade köpt våra biljetter i tid, sådär en vecka sedan, och tydligen hade tidtabellen ändrats sedan dess. Det handlade alltså absolut inte om någon traditionell försening, förklarade den arga konduktören till oss, utan det var bara vårt eget fel att vi inte kollat på Internet före resan ifall tidtabellen kanske ändrats och planerat om våra vidare tågförbindelser, inte kan tågföretaget ta något ansvar för sådant! Försening hade vi bara 5 minuter... vilket räckte till att vi hårfint missade vårt tåg till Dresden - då vi sprang till perrongen kunde tåget inte längre öppna dörren för oss.. Nå, en halvtimmes matpaus i Leipzig.
Följande tåg kom, vi hoppade ombord... och sedan stannade tåget mitt i ingenstans. Efter en stund meddelades det att något var fel med rälsen. Vi väntade. Nytt meddelande - någon hade styrt oss in på fel räls, och på dessa räls fanns det ett stycke helt utan elektricitet. Höh? Gissa vad man gör i en sådan här situation? Tåget backar ett stycke, tar fart och försöker glida över den ellösa sträckan!!! Fungerar inte, vi fastnar mitt i biten utan el. Med något reservelsystem (?) backar tåget igen och tar mera fart! Weeeeeeee, vi lyckades komma över det mörka stället, tillbaka till de normalt elförsörjda rälsen. Manövern tog knappt längre än en halv timme. Bland tågresenärerna var atmosfären överraskande munter...fast visst, tanken på ett tåg som tar sats och hoppar över ett rälsstycke är ganska komisk. En äldre fru frågade konduktören ifall man kan få någon ersättning för biljettpriset - och visst, det kan man, om man anländer över en timme för sent till sitt resemål. Frun svarade godmodigt att hon nog litade på att det skulle lyckas.
Resten av resan gick ganska bra...fast vi anlände i Dresden längs någon konstig omväg, och kunde inte stanna på stationen i Neustadt. Oss störde det inte, men meddelandet fick den ovannämnda frun att glatt utropa "visst, det blev en timme till sist!". Vi nådde vårt mål till sist nästan två timmar för sent, så förhoppningsvis får vi ersättning för en timme - ifall de där ändrade tidtabellerna nu sedan räknas som försening.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Barnkalas - Lastenkutsut
![]() |
I en månad höll vi hemliga planeringsmöten (tack, Hurrika, för alibi) och smidde ränker per email, och till sist var allt färdigt. Ramhistorien var TV-serien Warehouse 13 (som visst ännu inte nått Finland... handlar om hemliga agenter som söker efter övernaturliga artifakter) och Tobi skulle leta reda på Wil Wheatons speltärning och skicka den till en elak professor som kidnappat vår hamster (det hela var inte såå seriöst ;)). Vi hade lagt ut en kedja med ledtrådar både på Internet (Twitter, Skype osv.) och runtom i staden (bl.a. ett skåp på tågstationen), vilket inte alls var så enkelt att koordinera - ännu på fredag morgon vägrade en av våra hemsidor att fungera som den skulle... Men slutet väl allt väl, Tobi lyckades besegra superskurken och rädda hamstern, och alla hade roligt :)
Igår, efter en spelkväll som fortsatte till 3 på morgonen, gjorde jag absolut ingenting vettigt, utan bara stirrade på min äntligen nästan toma "to-do" lista. Inga stora brådskande projekt på gång. Läckert! Hur länge varar det månne? Två dagar?
Essenin jälkeen... mutta ei, vielä oli jäljellä yksi projekti, joka oli pakko saattaa loppuun. Tobi vietti syntymäpäiviään perjantaina, ja sitä piti juhlia. Ei pelkästään täytekakuin (kiitos, Hurrika, avusta!) ja peli-illoin, vaan myös aivan erityisen synttärilahjan kera. Minä ja Tobiaksen viisi roolipelikaveria päätimme järjestää Tobille aarrejahdin - hänhän on aina järjestämässä kaikenlaisia pelejä partiolaisille ja muille ystävilleen, mutta pääsee harvemmin itse osallistumaan mihinkään vastaavaan.
Kuukauden verran olemme pitäneet salaisia kokouksia (kiitos, Hurrika, alibeista!) ja punoneet juonia sähköpostitse, ja lopulta kaikki oli valmista. Kehystarinana toimi Warehouse 13 tv-sarja (joka tosin vielä ei ole ehtinyt Suomeen. No, kyseessä on kuitenkin salainen agenttiryhmä, joka etsii yliluonnollisia artifakteja ympäri maailmaa), ja Tobin tuli löytää Wil Wheatonin noppa ja toimittaa se eräälle ilkeälle professorille joka oli kidnapannut hamsterimme (kyllä, kirjoitimme juonen kieli poskessa). Olimme valmistelleet johtolankaketjun joka johdatti Tobin niin Internetin syövereihin (esim. Twitterin ja Skypen avulla) kuin pyöräretkelle ympäri kaupunkia (turvalokerolle juna-asemalla jne.). Koko homman koordinointi oli aika haastavaa - vielä perjantaiaamuna valmistelemamme kotisivut kieltäytyivät toimimasta niin kuin piti... Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Tobi päihitti roiston ja pelasti hamsterin, ja kaikilla oli niin mukavaa :)
Eilen, aamukolmeen jatkuneen peli-illan jälkeen, olinkin sitten tekemättä mitään järkevää. Tuijotin vaan "to-do" listaani, joka vihdoin on lähes tyhjä. Ei ainuttakaan isoa kiireistä projektia meneillään. Herkullista! Kuinkahan kauan tätä kestää? Kaksi päivää?
![]() | |
![]() |
lauantai 2. marraskuuta 2013
Sächsische Schweitz
Överraskning! Inga fler bilder på utomjordingar, utan något helt annat! Som jag tidigare nämnt var vi nyligen på utfärd till en närbelägen nationalpark. Sächsische Schweitz (Sachsiska Schweitz, en bra övning i tysk uttal) är ett skogsområde genomsållat med enorma sandstensklippor. Där finns flera utfärds- och vandringsrutter för allehanda vandrare från rullstolsseniorer till bergsbestigare. Huvudatraktionen är den sk. "Bastei", en klippformation bredvid vilken Neurathens fästning på medeltiden restes för att skydda floden elbe med hjälp av kastmaskiner. Det är svårt att förstå hur man överhuvudtaget lyckats bygga någonting uppe på de mäktiga klipporna, och lika svårt att föreställa sig de säkerligen ojämna striderna mellan angripare som försöker klättra uppför lodräta stenväggar och försvarare som väntar uppe i borgen. Sedan tvåhundra år tillbaka härskar nu turismen i den forna fästningen, och då vi en tisdag morgon under höstlovsveckan besökte stället vimlade det av besökare i alla åldrar.
![]() |
HALUANKO edes tietää, mitä kävelykeppi tekee rotkossa? VILL jag ens veta vad kryckan gör i ravinen? |
torstai 31. lokakuuta 2013
Mysteerikökkö #5
Så, nu är det helgdag här i Tyskland och jag har äntligen tid att lägga upp flera foton och förklaringar på mitt mysterieprojekt som efter flera månaders arbete äntligen är färdigt. De utlovade nördpoängen för att gissa vad det hela kommer att bli vill jag dela ut till den skarpsynta läsaren Stefan A. som redan i ett tidigt skede gissade helt rätt i kommentarerna (varför är jag inte överraskad - du, Stefan, är nog en av de få läsare som överhuvudtaget hade en chans ;)
Det blev alltså en huvudbonad för en utomjording - närmare sagt en togrutan från Star Wars. I filmerna ser man bara korta snuttar med denna intressanta ras (oftast jediriddaren Shaak Ti), men i serietidningar och spel syns de lite oftare. På nätet finns det flera fans som försökt tillverka en togrutandräkt med varierande framgång (prova på googles bildsök med orden togrutan costume) och av ett otal olika material från filttyg till latex, men så vitt jag vet är jag ändå den enda på planeten med en huvudbonad av polyuretanskum och styrox XD
Häromdagen försökte jag tänka bakåt på varför jag valde just att göra en togrutan...och jag har ingen aning! Varifrån kom den ursprungliga inspirationen i juni? Varför?!? Minns bara att idén följdes av ett frenetiskt skede av planering och övervägning av olika material, och sedan fyra månader av hårt arbete om kvällarna (nåja, inte riktigt varje kväll). Om jag från början skulle ha vetat hur mycket arbete det skulle bli är jag inte säker om jag skulle ens ha börjat med det hela... kanske ändå. Men nu är jag nöjd att jag gjort det. Resultatet är långt ifrån perfekt, men jag har lärt mig en massa nytt om olika material och tekniker, och det var helt enkelt fantastiskt att vandra runt i en supercool dräkt på spelmässan i Essen förra veckoslutet.
Ja, jag vet att många av er säkert aldrig kommer att förstå varför jag gör sådant här :) Ni får bara ta mig på mitt ord att jag verkligen njöt av projektet (som helhet. Inte varje lilla problemdetalj som dök upp...%%#¤latex&/@$)
Så, rulla er ner, hoppa över den finska texten och ta en titt på bilderna (tack systern för en professionel photoshooting!)
mysteerikökköni, joka monen kuukauden työn jälkeen on vihdoin valmis. Luvatut nörttipisteet projektin arvaamisesta menevät tarkkasilmäiselle lukijalleni Stefan A.:lle, joka kommenteissaan jo varhain arvasi, mitä oikein ajoin takaa (Stefanin tuntien en ole yllättynyt - hän taitaa olla ainoita lukijoita, joilla oli edes mahdollisuus arvaamiseen ;)
Siitä siis tuli päähine avaruusoliolle - tarkemmin sanottuna Star Warsista tutulle togrutalle. Elokuvissa tätä oliolajia nähdään vain lyhyesti siellä täällä (jediritari Shaak Ti saa sentään hieman enemmän tilaa valkokankaalla), mutta sarjakuvissa ja peleissä togrutoja näkyy vähän useammin. Netistä löytyy monia faneja, jotka ovat vaihtelevalla menestyksellä valmistaneet togrutapukuja mitä erinäisimmistä materiaaleista huovasta lateksiin (koeta googlen kuvahakua sanoilla "togrutan costume"), mutta tietääkseni olen planeetan ainoa polyuretaanista ja styroksista päähineen väsännyt harrastelija XD
Joku aika sitten yritin muistella, miksi päädyin tekemään juuri togrutapuvun... ja jouduin toteamaan, etten todellakaan muista, mistä moinen pähkähullu päähänpinttymä alunalkujaan tuli! Mistä löysin inspiraationi kesäkuussa? Miksi?!? Muistan vain, että ideaa seurasi kuumeinen suunnitteluvaihe ja materiaalipohdinta, ja sen jälkeen neljä kuukautta rankkoja iltaöitä kypärän parissa (no, ei sentään ihan joka ilta). Jos olisin alunalkujaan tiennyt, kuinka paljon työtä moisessa puvussa on, en ole varma olisinko edes aloittanut...ehkä kuitenkin. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että homma tuli tehtyä. Tulos on kaukana täydellisestä, mutta opin valtavasti uutta eri materiaaleista ja työtavoista, ja oli vaan niin maan mahtavaa kulkea ympäriinsä komeassa puvussa Essenin pelimessuilla viime viikonloppuna.
Jep, tiedän, että moni teistä ei ollenkaan ymmärrä, miksi teen tällaista :) Saatte vaan uskoa sanaani siitä, että todella nautin projektista (kokonaisuutena. En jokaisesta pienestä ongelmasta joita ilmiintyi joka työvaiheessa...%%#¤lateks&/@$)
No niin, niitä kuvia (kiitos, sisko, ammattimaisesta valokuvaamissessiosta!):
Det blev alltså en huvudbonad för en utomjording - närmare sagt en togrutan från Star Wars. I filmerna ser man bara korta snuttar med denna intressanta ras (oftast jediriddaren Shaak Ti), men i serietidningar och spel syns de lite oftare. På nätet finns det flera fans som försökt tillverka en togrutandräkt med varierande framgång (prova på googles bildsök med orden togrutan costume) och av ett otal olika material från filttyg till latex, men så vitt jag vet är jag ändå den enda på planeten med en huvudbonad av polyuretanskum och styrox XD
Häromdagen försökte jag tänka bakåt på varför jag valde just att göra en togrutan...och jag har ingen aning! Varifrån kom den ursprungliga inspirationen i juni? Varför?!? Minns bara att idén följdes av ett frenetiskt skede av planering och övervägning av olika material, och sedan fyra månader av hårt arbete om kvällarna (nåja, inte riktigt varje kväll). Om jag från början skulle ha vetat hur mycket arbete det skulle bli är jag inte säker om jag skulle ens ha börjat med det hela... kanske ändå. Men nu är jag nöjd att jag gjort det. Resultatet är långt ifrån perfekt, men jag har lärt mig en massa nytt om olika material och tekniker, och det var helt enkelt fantastiskt att vandra runt i en supercool dräkt på spelmässan i Essen förra veckoslutet.
Ja, jag vet att många av er säkert aldrig kommer att förstå varför jag gör sådant här :) Ni får bara ta mig på mitt ord att jag verkligen njöt av projektet (som helhet. Inte varje lilla problemdetalj som dök upp...%%#¤latex&/@$)
Så, rulla er ner, hoppa över den finska texten och ta en titt på bilderna (tack systern för en professionel photoshooting!)
mysteerikökköni, joka monen kuukauden työn jälkeen on vihdoin valmis. Luvatut nörttipisteet projektin arvaamisesta menevät tarkkasilmäiselle lukijalleni Stefan A.:lle, joka kommenteissaan jo varhain arvasi, mitä oikein ajoin takaa (Stefanin tuntien en ole yllättynyt - hän taitaa olla ainoita lukijoita, joilla oli edes mahdollisuus arvaamiseen ;)
Siitä siis tuli päähine avaruusoliolle - tarkemmin sanottuna Star Warsista tutulle togrutalle. Elokuvissa tätä oliolajia nähdään vain lyhyesti siellä täällä (jediritari Shaak Ti saa sentään hieman enemmän tilaa valkokankaalla), mutta sarjakuvissa ja peleissä togrutoja näkyy vähän useammin. Netistä löytyy monia faneja, jotka ovat vaihtelevalla menestyksellä valmistaneet togrutapukuja mitä erinäisimmistä materiaaleista huovasta lateksiin (koeta googlen kuvahakua sanoilla "togrutan costume"), mutta tietääkseni olen planeetan ainoa polyuretaanista ja styroksista päähineen väsännyt harrastelija XD
Joku aika sitten yritin muistella, miksi päädyin tekemään juuri togrutapuvun... ja jouduin toteamaan, etten todellakaan muista, mistä moinen pähkähullu päähänpinttymä alunalkujaan tuli! Mistä löysin inspiraationi kesäkuussa? Miksi?!? Muistan vain, että ideaa seurasi kuumeinen suunnitteluvaihe ja materiaalipohdinta, ja sen jälkeen neljä kuukautta rankkoja iltaöitä kypärän parissa (no, ei sentään ihan joka ilta). Jos olisin alunalkujaan tiennyt, kuinka paljon työtä moisessa puvussa on, en ole varma olisinko edes aloittanut...ehkä kuitenkin. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että homma tuli tehtyä. Tulos on kaukana täydellisestä, mutta opin valtavasti uutta eri materiaaleista ja työtavoista, ja oli vaan niin maan mahtavaa kulkea ympäriinsä komeassa puvussa Essenin pelimessuilla viime viikonloppuna.
Jep, tiedän, että moni teistä ei ollenkaan ymmärrä, miksi teen tällaista :) Saatte vaan uskoa sanaani siitä, että todella nautin projektista (kokonaisuutena. En jokaisesta pienestä ongelmasta joita ilmiintyi joka työvaiheessa...%%#¤lateks&/@$)
No niin, niitä kuvia (kiitos, sisko, ammattimaisesta valokuvaamissessiosta!):
![]() |
![]() |
GIZKA...ett gulligt skadedjur från ett Star Wars datorspel. OTETAANKO gizkastakin kuva? Suloinen tuholainen eräästä Star Wars tietokonepelistä |
![]() |
HAHAHAAA, vilken hoppflopp! Kanske borde jag bli ballettdansös istället? HAHAHAAA, mikä hyppy tuokin on olevinaan? Ehkä minusta sittenkin pitäisi tulla balettitanssija! |
tiistai 29. lokakuuta 2013
Spiel '13
No niin, nyt ovat ne Essenin pelimessut takanapäin. Hauskaa oli, vaikkei kokemus ollut ehkä ihan yhtä mielettömän vaikuttava kuin viime vuonna ensikertalaisena. Kyseessä ovat siis maailman suurimmat pelimessut. Pääpaino on lauta- ja korttipeleillä, mutta myös erilaisille roolipeleille, sarjakuville ja muille sivutuotteille on paikkansa. Kiersimme Klemensin ja Anjan kanssa messuhalleja torstaista sunnuntaihin, uusia pelejä kokeillen, larppivarustusta täydennellen ja pohtien kuumeisesti, miten kaikki ostamamme pelit saadaan lopuksi tungettua vuokra-autoomme. Aikamoinen Tetris-soppa siitä sunnuntaina syntyikin! Onneksi kotona pelihyllyssä on vielä himpun verran tilaa, ensi vuoden messujen jälkeen tuleekin tosin sitten täyttä. Alla annan (epäterävien) kuvien puhua puolestaan.
![]() |
MAGE KNIGHT. Kuulemma ihan loistopeli, mutta omaan makuuni aivan liian monimutkainen. MAGE KNIGHT. Lär vara helt jättebra, men för min smak är det nog för komplicerat. |
Så, nu är spelmässan i Essen äntligen bakom. Det var roligt, fast kanske inte riktigt lika överväldigande som ifjol då vi besökte evenemanget för första gången. Det handlar alltså om världens största spelmässa. Tre enorma mässhallar fylls med bräd- och kortspel, men också olika rollspel, serier och andra biprodukter ryms med. Vi vandrade omkring med Anja och Klemens från torsdag till söndag, testspelade nya spel, provade på ny larputrustning och försökte till sist att klämma in alla inköp i vår hyrbil - en sann Tetrisutmaning! Tack och lov har vi ännu lite plats i spelhyllan därhemma, fast efter mässan nästa år blir det nog fullt. Jag låter (de oskarpa) bilderna nedan tala för sig.
![]() | |
IRTOKARKKEJA? Ei vaan noppia! LÖSGODIS? Nej utan tärningar! |
![]() |
Sarjakuvia - serietidningar |
![]() | |
KAUKO-OHJATTU R2D2-robotti pyöri ja piipitti ympäri messuhalleja milloin missäkin. EN FJÄRRSTYRD R2D2-robot rullade och pep runtomkring mässhallarna hela veckoslutet. |
![]() | |
EMME olleet ainoita pukeutujia. Tässä keiju Helinä... VI VAR inte de enda som klätt ut sig. Här är Tingeling... |
![]() | ||
...JA tässä pari örkkiä. ...OCH här ett par orcher |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)