Pfadfinderkongress Niedersachsen

Förra veckoslutet deltog jag för första gången på en tysk scoutkongress, ett litet utbildningsevenemang för 16 år fyllda scouter som hålls årligen i de olika förbundsländerna. Jag måste medge att jag var ganska skeptisk på förhand - temat skulle vara Europa och de olika workshopparna handlade om allt från "islam i Europa" och "europeisk identitet" till "högerextremism", "Europarådet" och "livsmedelsproduktion i europa". Javisst, viktiga och aktuella ämnen, men hur i världen får man dem inpackade i en form som inspirerar och intresserar unga? Det hela lät nog mera som skola än scouting för mig.

Jag valde att gå till workshopparna "europeisk identitet" och "interkulturell kommunikation", och fick märka, att det nog gick att göra båda ämnena scoutiga. En hel del praktiska övningar men också lite teoriundervisning och mycket diskussion, båda workshopledarna lyckade träffa en ganska bra blandning av olika arbetssätt som aktiverade såväl 16-åringarna i gruppen som oss gamyler. Jag kan ärligt säga att jag lärde mig något nytt och nyttigt, och ändå hade roligt ;) Och likadant lär det ha varit i de andra workshopparna.

Jag har också tidigare fått märka att tyska scouter ofta är väldigt sammhällsmedvetna och aktivt följer och deltar i lokalpolitik. Inte att undra på - scoutprogrammet här betonar starkt just medborgaraktivitet. Undrar bara lite, om scouterna faktiskt växer till de sammhällsmedvetna medborgare som de är på grund av scouthobbyt, eller ifall just ungdomar som redan är intresserade om sin sociala och politiska omgivning söker sig till och trivs i scouterna?

Något motsvarande kunde kanske också sättas in på de finska scouternas agenda. Vi brukar ha mycket starkare betoning på miljö och natur samt olika "scoutiga upplevelser" och "scoutfärdigheter", som ibland kanske verkar lite separerade från verkligheten och världen omkring. Vi gör speciell scoutprogramm för scouter, och det hela ses ofta som en avslappnande och motiverande motvikt till vardagen. Jo, jag älskar just det - att få vara scout och göra scoutgrejer med andra scouter - men kanske det ändå skulle vara allmännyttigare att öva modern interkulturell kommunikation än att skicka morsemeddelanden i skogen? Idag är det ändå sannolikare att vi behöver färdigheter som hjälper oss att överleva och påverka i en mångkulturell sociopolitisk stadsdjungel än i en urfinsk urskog eller ute på havet.

Nyttigt visst, men lika roligt? Vilken aspekt är viktigare? Bra fråga.

UNDER söndagens andaktsspårning fick vi fundera på hur det är att resa i en flyktingsbåt på medelhavet. SUNNUNTAIN hartaussuunnistuksella saimme miettiä, minkälaista on matkustaa pakolaislaivalla Välimerellä.

Viime viikonloppuna osallistuin ensimmäistä kertaa saksalaiseen partiokongressiin, osavaltiotasolla järjestettävään, 16 vuotta täyttäneille partiolaisille suunnattuun pieneen koulutustapahtumaan. Pakko myöntää, että olin etukäteen aika skeptinen ohjelman suhteen - tapahtuman teemana oli Eurooppa, ja työpajat käsittelivät aiheita kuten "islam Euroopassa", "äärioikeistolaiset", "Euroopan neuvosto" ja "elintarviketuotanto Euroopassa". Tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita totta kai, mutta miten ihmeessä ne saa pakattua nuoria kiinnostavaan ja inspiroivaan muotoon? Koko homma kuulosti minun korviini enemmän koululta kuin partiolta.

Itse osallistuin "eurooppalainen identiteetti" ja "kulttuurienvälinen kommunikaatio" -työpajoihin, ja sanin huomata, että molemmat aiheet kyllä taipuivat partiomaisiksi. Paljon käytännön harjoituksia, mutta myös jonkun verran teoriaopetusta ja keskustelua - kummankin työpajan vetäjät onnistuivat löytämään hyvän tasapainon eri työtapojen välillä ja aktivoimaan niin ryhmän 16-vuotiaat kuin meidät senioritkin. Voin rehellisesti sanoa oppineeni jotain uutta ja hyödyllistä, samalla kun pidin hauskaa ;) Ja samon oli kuulemma muidenkin työpajojen laita.


Olen aikaisemminkin saanut huomata, miten yhteiskuntatietoisia saksalaiset partiolaiset ovat, ja kuinka moni heistä aktiivisesti seuraa ja ottaa osaa paikallispolitiikkaan. Ei ihme, paikallinen partio-ohjelma painottaa vahvasti juuri kansalaisaktiivisuutta. Kasvaakohan partiolaisista tiedostavia kansalaisia juuri partioharrastuksen vuoksi, vai hakeutuvatko juuri yhteiskunnasta muutenkin kiinnostuneet nuoret partioon?


Jotain vastaavaa voisi ehkä lisätä myös Suomen Partiolaisten ohjelmaan. Meillä on tapana painottaa vahvasti ympäristöä ja luonnossa toimimista sekä erilaisia "partiokokemuksia" ja "partiotaitoja", jotka toisinaan tuntuvat olevan hieman todellisuudesta ja ympäröivästä maailmasta irrallaan. Pyöritämme partiotoimintaa partiolaisille, ja näemme sen usein rentouttavana ja motivoivana vastapainona arkielämälle. Kyllä, rakastan juuri sitä - saan olla partiolainen ja puuhata partiojuttuja muiden partiolaisten kanssa - mutta ehkä kuitenkin olisi yleishyödyllisempää opetella modernia kulttuurienvälistä kommunikaatiota sen sijaan, että lähettelemme morseviestejä metsässä? Tänä päivänä tarvitsemme todennäköisemmin taitoja, jotka auttavat selviämään ja vaikuttamaan monikulttuurisessa sosiopoliittisessa kaupunkiviidakossa kuin perisuomalaisessa aarniometsässä tai keskellä merta.

Hyödyllisempää, mutta entä hauskempaa? Kumpi onkaan tärkeämpää? Hyvä kysymys.

I KVÄLLENS frågesport blev vårt lag tvåa och fick njuta av chokladeuron :) ILLAN tietokilpailussa joukkueemme päätyi kakkossijalle ja saimme nauttia suklaaeuroista :)