Liikunnan Riemuja - Motionsmotivation

Ehkäpä jotkut teistä ovatkin nähneet ja nauraneet Internetissä levinneelle valokuvalle, jossa amerikkalaisen fitnesskeskuksen etuovelle johtavat rullaportaat (kuva löytyy mm. osoitteesta http://www.lolwtfcomics.com/upload/uploads/1322314088.jpg ). No, voin tässä viikon kuntosalikorttikokemuksen perusteella kertoa, ettei tarvitse mennä rapakon taakse moista ironiaa ihastelemaan, rullaportaat nimittäin löytyvät myös omasta kuntosalistamme täällä Dresdenissä. Vähänkö tuota nauroimme siskon kanssa...

Toinen hupaisa yksityiskohta ovat jumppasalien valot. Kuntopyöräilyopettajamme osasi todella ottaa niistä kaiken ilon irti - aina ylämäkiä puuskuttaessamme valot himmenivät, kun vuorossa oli alamäki ope puolestaan väänsi valaistusta kirkkaammaksi, kuin olisi aamu tullut. Ja salissa on muuten pyörivä discopallo luomassa hilpeitä valoläiskiä seinille. Ja mustavalolamppu huolehtii puolestaan siitä että valkoiset lenkkarinnauhat hohtelevat komeasti. Siis whaaaaat? No, eipä moista Sfäärien Sinfoniaa seuratessa ehtinyt ajattelemaan, kuinka monta minuuttia enää oli jäljellä hikistä polkemista.

Valitettavasti en kehdannut valokuvata pyöräilytunnilla ;)

Kanske några av er har sett och skrattat åt en populär internetbild med rulltrappor som leder till ett fitnesscenter i USA (bilden hittas bl.a. i adressen http://www.lolwtfcomics.com/upload/uploads/1322314088.jpg ). Nå, jag kan avslöja att man inte behöver åka så långt för att beundra denna ironi - vi har också rulltrappor i vårt fittnescentrum här i Dresden! Ojj vad vi har skrattat åt saken med systern...

En annan rolig detalj är ljusen i gymnastiksalarna. Vår spinninglärare visste verkligen hur man kan använda dem för största möjliga effekt - alltid då vi cyklar i uppförsbacke tonar han ned ljusnivån och då det är dags för nedförsbacke sätter han sakta på mera ljus så att det känns som om det var soluppgång. Dessutom finns det en snurrande discoboll i salen som skapar rörliga ljusfläckar på väggarna. Och en svartljuslampa som får allt vitt att lysa sådär tufft. Alltså whaaaat? I alla fall har man något att titta på då man cyklar sig svettig och hinner inte tänka på hur många minuter som ännu är kvar.

Tyvärr vågade jag inte ta foton under träningen ;)

Förfalskning - Väärennös?

ÄKTA etikett till vänster - AITO etiketti vasemmalla

Garnet tog slut då jag höll på att virka en myboshi-mössa åt en vän i Finland, och eftersom just den rätta färgen var slut även i butiken beställde jag garn på ebay (sådär som alla tyskar gör). Som alltid fick jag en myboshi tygetikett eftersom jag beställde hela 3 nystan. Men något kändes fel. Etiketten var liksom styvare än de brukar. Jag jämförde den nya etiketten med alla de gamla som jag ännu har, och den var definitivt annorlunda. Inte mycket, men ändå. Brodyren lite grövre, storleken en smula större, bakgrundstyget lite annorlunda vävt... Öööh... förfalskad etikett? Egentligen överraskar detta mig inte alls. Som jag tidigare skrev får man betala 2-4 € för äkta Myboshi etiketter om man köper dem skilt på ebay (alltså fatta! För tyglappar som man normalt ofta klipper bort från sina kläder!!!) , så det är ju inte så konstigt att någon kommit på idén att beställa en sats egna märken och skickar dem till kunderna istället för de äkta som levererats med garnen. Ärligt sagt funderade jag själv också på före julen att låta någon tygmärkesfirma bara trycka upp en serie med "Illakvicks Boshis" -etiketter att sätta på mina mössor.

Personligen är jag nog bara road över episoden. Det är bara något tragikomiskt med förfalskade tyglappar. Skall absolut spara den falska etiketten ;)

P.S. Du, kära vän, som väntar på din svart-pink-färgade mössa: snart är den färdig! Med äkta etikett!

STÖRST var skillnaden på baksidan - SUURIN ero löytyi merkkien takapuolelta

Lanka loppui kesken virkatessani myboshi-pipoa eräälle suomalaiselle ystävälleni, ja koska juuri se oikea väri oli loppu myös kaupoista tilasin villalankaa ebayn kautta (niin kuin nyt kaikki saksalaiset tekevät). Kuten tavallisesti, sain mukana myboshi-kangasetiketin, koska ostin samalle kertaa kolme kerää. Mutta jokin vaikutti olevan pielessä. Etiketti oli jotenkin jäykempi kuin tavallisesti. Vertasin uutta etikettiä vanhojen kanssa, ja niissä toden totta oli eroa. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Kirjailu oli hieman karkeampaa, koko hitusen isompi, taustakangas eri tavalla kudottu... Öööh... väärennetty etiketti? Oikeastaan en ole yllättynyt. Kuten aikaisemmin kirjoitin, saa aidoista Myboshi-etiketeistä pulittaa 2-4 € jos ne ostaa erikseen ebayn kautta (siis tajuatteko?! Kangaslipukkeesta, jonka moni tavallisesti leikkaisi pois vaatteestaan!!!), joten ei liene outoa, että joku keksi teettää kasan omia merkkejä ja lähettää ne asiakkaille aitojen, lankojen mukana toimitettujen sijaan. Rehellisesti sanoen leikin joulun alla itsekin ajatuksella, että tilaisin sarjan omia "Kiireenvilkan Boshi"-etikettejä pipojani varten.

Henkilökohtaisesti olen vain suuresti huvittunut tapauksesta. Kangaslappujen väärentämisessä on jotain surkuhupaisaa. Ehdottomasti aion säästää väärennöksen ;)

P.S., Rakas ystävä, joka odotat mustapinkkiä pipoasi: pian se on valmis! Aidon etiketin kera!

Ajanlaskua tomaateilla - Tideräkning med tomater

Joululoman aikana eräs opiskelukaverini kertoi työskennelleensä eräänä päivänä kolme tomaattia. Öööh...ei siis kolme tuntia? Ei, tomaattia. Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että jonkun omituisen gastronomisbotanistisen kokeen sijasta kyse on ns. Pomodoro-metodista, jossa kaikessa yksinkertaisuudessaan on kyse työpäivän rytmittämisestä 25 minuuttia kestäviin intensiivisiin työrupeamiin ja niitä tauottaviin 5 min pausseihin.

Iloisenpunainen nimi tulee tomaatinmuotoisesta munakellosta, josta onkin tullut koko metodin symboli. Sen sijaan, että ryntäisi keittiökauppaan hankkimaan tikittävää munakelloa voi kuitenkin vain kirjautua sivulle www.mytomatoes.com, jossa virtuaalinen tomaatti iloisesti pirisemällä kertoo, koska olet ahkeroinut ne vaadittavat 25 minuttia, pyytää  kirjoittamaan parilla lauseella, mitä oikein sait tehdyksi, ja päästää sitten hyvin ansaitulle tauolle ennen seuraavan tomaatin aloittamista. Tauko on sitten tarkoitus käyttää tosiaan muuhun kuin työn eteenpäin pohtimiseen - keitä kuppi teetä, pidä minuutin kestävä taukojumppa, käy vessassa, kuuntele pari hyvää biisiä, treenaa tanssiaskeleita, lue nettisarjakuvia...

Itse olen tomatoinut nyt viikon verran, ja täytyy sanoa, että homma toimii. 25 minuttia on juuri niin kauan kuin keskivertoihminen pystyy hyvin keskittymään, ja aika tuntuu itse asiassa lyhyemmältä kuin mitä se onkaan. Ja viidessä minuutissa ehtii tehdä yllättävän paljon hauskaa tai rentoutua oikein hyvin, kun tauonkin viettää "tiedostaen". Parhaiten metodi varmaan sopii kuivakkojen ja pitkäveteisten työtehtävien suorittamiseen (omassa tapauksessani parhaillaan tieteellisten artikkelien läpikahlaamisen ja tilastotieteen opiskelun) - mielekkääseen luovaan työhön, jossa muutenkin helpommin pääsee sopivaan flow-tilaan se ei ehkä sovellu.

Työpäivän päätteeksi näkee aina kätevästi omista lyhyistä tomaatinvälisistä muistiinpanoistaan, kuinka paljon sitä saikaan tehtyä. Tämä onkin metodissa jonkunlainen ydin - tarkoitus ei ole jäädä munakellon orjaksi loppuelämäkseen, vaan oppia tiedostamaan oma työrytminsä ja tehostamaan sitä järkevästi, sekä arvioimaan oikein eri työtehtäviin kuluvan ajan.

Ja ai niin - terveiset tuolle rakkaalle opiskelukaverille: olen levittänyt tomaattien ilosanomaa Saksassa, ja tartuttanut buumin ainakin kolmelle ihmiselle :)

KUVAN tomaateilla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa. Kasvatin niitä parvekkeellani viime kesän, ja popsin ne sitten yhdessä hamsterin kanssa syksyllä. Maukkaita olivat! Kai minussa on jotain tomaattitarhurin perintöä isoisäni puolelta... - TOMATERNA på bilden har inget att göra med texten. Jag odlade dem på min balkong förra sommaren, och åt sedan på hösten upp dem tillsammans med hamstern. Superläckra! Kanske jag har tomatodling i blodet efter min farfar...

Under jullovet berättade en studiekompis att hon jobbat tre tomater under en dag. Ööh...inte tre timmar? Nej, tomater. Efter en kort förklaring visade det sig att det inte handlade om något gastronomiskbotaniskt experiment utan den sk. Pomodoro-metoden, som helt enkelt handlar om att dela upp sin arbetsdag i 25 minuter långa intensiva arbetspass med 5 minuter långa pauser emellan.

Det muntra namnet kommer från en tomatformade äggklocka som har blivit symbol för hela metoden. Men istället för att rusa till butiken för att skaffa sig en tickande äggklocka kan man bara logga in sig på www.mytomatoes.com, där en virtuell tomat ringer muntert då du jobbat i 25 minuter, ber dig att skriva upp kort vad du gjort och ger dig sedan en välförtjänt paus före det är dags att börja med nästa tomat. Pausen skall man sedan använda till något helt annat än att tänka vidare på arbetet - koka en kopp te, håll pausgymnastik, gå på toaletten, lyssna på ett par bra sånger, träna på en danskoreografi, läsa serier på Internet...

Själv har jag tomaterat nu i en vecka, och måste medge att det fungerar. 25 minuter är just så lång tid som en människa i genomsnitt kan koncentrera sig fullt, och tiden känns i själva verket kortare än den är. Och på fem minuter hinner man med överraskande mycket roligt eller avslappnande då man verkligen håller en medveten paus. Bäst passar metoden säkert för torra och långtråkiga arbetsuppgifter (i mitt fall läsning av vetenskapliga artiklar och statistikstudier) - för trevligt kreativt arbete där man annars också lättare når ett flow-tillstånd passar det knappast lika bra.

I slutet av arbetsdagen  kan man alltid läsa sina små anteckningar och ser enkelt vad man gjort under arbetsdagen. Det här är på sätt och vis kärnan med metoden - det är inte meningen att för evigt förbli en tomatslav, utan att bli medveten om sin egen arbetsrytm och bli effektivare på ett vettigt sätt och att uppskatta rätt hur mycket tid man kommer att behöva för olika arbetsuppgifter.

Och ännu: hälsningar till den ovannämnda studiekompisen - jag har redan spridit tomaternas muntra budskap till Tyskland och fått åtminstone tre nya anhängare!

Jag är ännu vid liv - Olen yhä hengissä

NU har hela släkten det varmt om öronen ;) NYT on koko suku pipotettu.

Hujjj så fort tiden går!
Julen och nyåret flög förbi hemma i varma mörka Finland - jag träffade massor av vänner och familj och åt alltför mycket sötsaker. Jätteroligt men också lite ansträngande att flänga dit och hit varje dag - det visade sig att ett liv med bara höjdpunkter och "kvalitetstid" kanske ändå inte är så önskvärt som det låter.

Nu har jag tillbringat en vecka här i Dresden och börjar så småningom lugna ner mig. Ser fram emot en intressann vår med många planer och projekt, men förhoppningsvis också lite slötid emellanåt.

Några små tankar och erfarenheter från årsskiftet:

* Ojj vad roligt det var att träffa gamla scoutvänner igen i Åbo! Nu är jag till och med med och planera nästa sommarens stora läger, fast bara på ett hörn, eftersom jag själv inte kan delta på sagda läger.

* Några höjdare bland julklapparna var ett gymkort (haha, jag är nog jätteöverraskad om jag lyckas gå på gym regelbundet under ett helt år. Men jag litar på att systern sparkar mig igång åtminstone), hemstickade benvärmare (underbara för irländsk dans), en borrställning till mitt kära Dremel multiverktyg, en äkta Fatboy säckstol som nu fyller halva vårt sovrum, en självskriven miniroman om en vombats äventyr och en hederlig vanlig orange blyertspenna. Och så fick jag en massa annat större och mindre läsbart, ätbart eller annars bara njutbart - stort tack tack!

* Vår hamster Vesa fortsätter att skifta färg. Nu ser han ut som en inbrottstjuv med svart band över ögonen.

* Mäktiga bokar i all ära men jag har saknat finsk skog och träsk. Det var underbart att gå på vandring på Kuhankuono med pappa...

*...och på spa med mamma :)

* Jag har så många nya handarbeten som jag vill prova på i år! Börjar med att lära mig lite mera om brickbandsvävning som jag nog gjort tidigare men aldrig riktigt förstått djupare...

* Mina 12 myboshi-julklappsmössor var en höjdare på julafton :)

* Jag lärde mig återigen en liten bit om mig själv då jag såg på gamla hemvideon från 1995-1996 och förde över dem från videokassetter till DVD:n så att de inte skall bli förstörda så lätt med tiden. Kiireenvilkka 10 år hade ännu sådär 10 gånger mera energi än Kiireenvilkka idag... stackars föräldrar!

Nåja, det var väl det viktigaste... försöker återkomma med mera regelbundna uppdateringar när jag väl återinstallerat mig i Dresden.

HÄLSNINGAR från Vaskijärvi - vi hittade en "ny" vandringsled som anlagts runt sjön, verkligen en trevlig rutt för en kortare dagsvandring. TERVEISET Vaskijärveltä - löysimme "uuden" vaellusreitin joka kulki järven ympäri ja joka on aivan ihanteellinen lyhyehköksi päiväretkeksi.

Huiiii miten nopeasti aika kuluu!
Joulu ja uusivuosi lensivät ohi kotona lämpimässä pimeässä Suomessa - tapasin paljon ystäviä ja sukulaisia ja söin aivan liikaa herkkuja. Ympäriinsä kohokohdasta toiseen sinkoilu oli kyllä hauskaa, mutta myös hieman rasittavaa - ehkäpä pelkästä "laatuajasta" koostuva elämä sittenkään ei ole yhtä tavoiteltavan arvoista kuin mitä voisi luulla.

Nyt olen viettänyt viikon täällä Dresdenissä ja alan pikkuhiljaa rauhoittua. Edessä on mielenkiintoinen kevät jota varten minulla on jo kasa suunnitelmia ja projekteja, mutta toivottavasti väliin mahtuu myös hiukan löhöaikaa.

Muutama pikku ajatus ja kokemus vuodenvaihteelta:

* Oi miten hauskaa oli tavata vanhoja partiotuttuja Turussa! Nyt olen jopa mukana suunnittelemassa ensi kesän suurta leiriä, tosin vain hiukan, sillä en valitettavasti itse voi osallistua mainitulle leirille.

* Joululahjapinon joitakin kohokohtia olivat kuntosalikortti (haha, olen kyllä todella yllättynyt jos onnistun kuntosaleilemaan säännöllisesti vuoden aikana. Mutta eiköhän saman lahjan saanut sisko ainakin potkaise minut käyntiin), kotikutoiset säärystimet (ihanat irkkutanssissa), pylväsporateline rakkaalle Dremel-monitoimityökalulleni, aito Fatboy-säkkituoli joka nyt täyttää puolet makuuhuoneestamme, itse kirjoitettu miniromaani erään vompatin seikkailuista ja rehellinen tavallinen oranssi lyijykynä. Ja lisäksi sain paljon muutakin suurta ja pientä luettavaa, syötävää tai muuten vain nautittavaa - isot kiitokset!

* Hamsterimme Vesa jatkaa värin vaihtamista. Tällä hetkellä se näyttää murtovarkaalta, jolla on musta silmikkonaamio.

* Valtavat pyökit ovat toki komeita, mutta olen kaivannut suomalaista metsää ja suota. Oli ihanaa vaeltaa Kuhankuonolla isän kanssa...

*...ja käydä kylpylässä äidin kanssa :)

* Minulla on mielessä valtavasti uusia käsitöitä, joita haluan koettaa tänä vuonna! Aloitan perehtymällä hieman syvällisemmin lautanauhan kutomiseen - olen kyllä koettanut sitä aikaisemmin, mutten vielä oikein tajua tekniikan hienouksia ja kaikkia mahdollisuuksia.


* 12 myboshi-joululahjapipoani olivat supersuosittuja jouluaattona :)

* Open jälleen jotain uutta itsestäni kun katselin vanhoja kotivideoita vuosilta 1995-1996 siirtäessäni niitä videokaseteilta paremmin ajan hammasta kestäville DVD-levyille. Kymmenvuotias Kiireenvilkka oli vielä noin kymmenen kertaa vilkkaampi kuin nykyinen Kiireenvilkka... käy ihan sääliksi omia vanhempiaan.

Noh, tuossa kai olivat tärkeimmät päivitykset... yritänpä palata säännöllisempään bloggausrytmiin kun nyt vihdoin olen jälleen kotiutunut Dresdeniin.