tiistai 28. maaliskuuta 2017

Partiollakin on juhlavuosi Suomessa! - Också finska scouter firar jubileum i år!

Suomi Sata juhlavuoden tapahtumia ja tempauksia kantautuu niin YLE:n uutisten kuin paikallisen suomalaisen seurakunnan sekä perheen terveisten välityksellä myös tänne Saksaan harva se päivä*, täällä puolestaan juhlitaan lähes yhtä suurella hartaudella reformaation juhlavuotta. Paljon pienemmän mittakaavan juhla on kuitenkin parhaillaan itselläni sydäntä lähinnä: partiolippukuntani Åbo Vildar täyttää 100 vuotta tällä viikolla!

Jokunen muukin lippukunta on ehtinyt samaan kypsään ikään, joten koloilla ja tuvilla juhlitaan pitkin vuotta eri puolilla Suomea. Pari lippukuntaa juontaa juurensa vieläkin kauemmas, vuoteen 1910, jolloin partioliike rantautui Suomeen, kolmen vuoden viiveellä sen perustamisesta Englannissa. Tsaari kuitenkin kielsi partiotoiminnan Suomessa, ja vain harvat uskalsivat jatkaa kokouksia ja retkiä salassa. Keväällä 1917 partio sallittiin jälleen, ja saman vuoden toukokuussa Suomessa oli jo 18 000 partiolaista - ja heidän muassaan ensimmäiset "Turun villit tytöt".

Juhlistamme satavuotista taivalta niin juhlaillallisen ja kahvitarjoiluin kuin kesäisen juhlaleirinkin merkeissä. Näinä päivinä ilmestyy myös kokoamamme satavuotishistoriikki, johon on kerätty kuvia ja muisteloita vuosien varrelta. Toivon kovasti, että ehdin itse mukaan edes johonkin tapahtumaan!

PALJON ONNEA RAKAS ÅV!!! Huivi kaulassa hengessä mukana :)

* harvasen päivä? harvase päivä? Enpä ole ennen tätäkään sanontaa tullut kirjoittaneeksi. Googlausvastaukset kuitenkin puoltavat erilleen kirjoitettua muotoa.

SYNTTÄRIKORTIN sentään sain askarreltua ja lähetettyä - ÅTMINSTONE pysslade och skickade jag ett kort
Finlands 100-årsjubileum firas med allehanda evenemang och jippon, och jag får regelmäsiga uppdateringar om festligheterna via YLE:s nyheter, den lokala finska församlingen och förstås familjen. Här i Tyskland firar man däremot reformationsjubileum med nästan lika stor entusiasm. Men just nu ligger ett jubileum i mycket mindre skala närmast mitt hjärta: min scoutkår Åbo Vildar fyller 100 år denna vecka!

Några andra scoutkårer har också nått samma mogna ålder, så det firas på kårlokaler och tältplatser runt om i landet i år. Ett par kårer har dessutom överlevt ända från 1910, året då scoutrörelsen nådde Finland, tre år efter att den grundades i England. Tsaren förbjöd dock scoutingen, och få vågade fortsätta med möten och utfärder i all hemlighet. På våren 1917 tilläts scoutrörelsen igen, och redan i maj samma år fanns det 18 000 scouter i Finland - och bland dem de första Vilda flickorna i Åbo.

Vi firar vår 100-åriga scoutstig med soväl middag och kaffebjudning som ett somrigt jubileumsläger. Och denna vecka utkommer också vår hundraårshistorik dit vi samlat bilder och minnen från gångna årtionden. Jag hoppas verkligen att jag själv hinner med åtminstone på något evenemang under året!

STORT GRATTIS KÄRA ÅV!!! Jag firar här i Tyskland, med halsduken på svaj!

torstai 23. helmikuuta 2017

Lejonpuppor - koteloituneita leijonia



I mitt förra inlägg presenterade jag Amélie och Leonhardt, två sydafrikanska myrlejon som jag delar arbetsrum med. Till min stora förvåning har de båda nu nyligen förpuppat sig! Tydligen var flugdieten mättande, för efter bara några veckor hos oss började båda först krypa runt i sitt lilla terrarium och sedan försvann de helt och hållet. Senare siktade jag igenom sanden och hittade två små sandbollar, som tydligen hölls ihop med silkestrådar.

Inne i bollen sker just nu något alldeles märkvärdigt. En larv som ser ut lite som en överfet myra eller skalbagge håller på att förvandla sig till en sirlig slända med långa genomskinliga vingar. Av alla insekter med full metamorfos (ägg, larv, puppa och fullvuxen form) har just myrlejon den största storleksskillnaden mellan larver och fullvuxna.

Mera frågor. Lyckas förvandlingen? Borde vi göra något åt luftfuktigheten? Vad äter den här arten som vuxen - enligt internet varierar dieten från art till art, från pollen till bladlöss. Jag väntar med spänning!

...Och medan jag väntar, läser jag till den sista tenten som jag kommer att ha under min studietid! Sist men absolut inte minst - 800 sidor om djurens beteendebiologi och beteendets evolution. Oerhört intressant (varför jagar inte småfåglar gökungar ut ur boet? Kan talgoxar ljuga? Är putsarfiskar däremot ärliga? Varför lever sjöfåglar så ofta i kolonier? Hur bestämmer späckhuggare hur stora jagtlag det lönar sig att forma?), men också en enorm massa komplicerad information som jag på något sätt borde både förstå och memorera. Önska mig lycka till!


Edellisessä kirjoituksessani kerroin Améliesta ja Leonhardtista, kahdesta eteläafrikkalaisesta muurahaisleijonasta joiden kanssa parhaillaan jaan työhuoneeni Tharandtissa. Suureksi yllätyksekseni molemmat ovat nyt koteloituneet! Näemmä banaanikärpäsdietti oli ravitsevaa, sillä vain muutaman viikon jälkeen molemmat jellonat alkoivat mönkiä ympäriinsä pienessä terraariossaan ja hävisivät sitten kokonaan. Myöhemmin sihtasin hiekan ja löysin kaksi pientä hiekkapalluraa, jotka näköjään pysyivät kasassa silkkirihmojen avulla.

Pallojen sisällä tapahtuu juuri nyt jotain aivan merkillistä. Toukka, joka muistuttaa hiukan ylipaksua muurahaista tai kovakuoriaista on muuntamassa muotoaan siroksi korennoksi, jolla on pitkät läpikuultavat siivet. Kaikista hyönteisistä, joilla on täydellinen muodonvaihdos (muna, toukka, kotelo ja aikuinen muoto) on toukkien ja aikuisten välinen kokoero kaikkein suurin juuri muurahaisleijonilla.

Lisää kysymyksiä. Onnistuuko muodonmuutos? Pitäisiköhän meidän tehdä jotain ilmankosteuden suhteen? Mitä ihmettä tämä laji syö aikuisena - internetin mukaan ruokavalio vaihtelee lajeittain siitepölystä kirvoihin. Odotan innolla, mitä tuleman pitää!

...Ja odottaessani luen opintojeni vihoviimeiseen tenttiin! Kyseessä ei valitettavasti ole mikään läpihuutojuttu, vaan 800 täyttä sivua eläinten käyttäytymisekologiaa ja käyttäytymisen evoluutiota. Äärettömän mielenkiintoista (mikseivät lintuvanhemmat heitä käenpoikia pesästä? Osaavatko talitintit valehdella? Ovatko puhdistajakalat sitävastoin rehellisiä? Miksi merilinnut elävät usein suurissa yhdyskunnissa? Miten miekkavalaat päättävät, kuinka isossa parvessa kannattaa lähteä metsästämään?), mutta myös todella haastavaa. Valtavan paljon monimutkaista tietoa, joka jotenkin pitäisi sekä ymmärtää että säilöä muistiin. Pitäkää peukkuja!

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Työhuoneessani asuu leijonia! - Jag delar arbetsrum med två lejon!


Amélie die Afrikanische Ameisenlöwin
Metsäeläintieteen laitoksemme Tharandtissa sai joulukuussa yllättäen kaksi uutta lemmikkiä Etelä-Afrikasta. Joku minulle tuntemattomaksi jäänyt tutkija oli tuonut mukanaan Saksaan maaperänäytteitä, ja ihmetellyt sitten kotona, miksi ihmeessä hiekka liikkui... Tarkempi tutkiskelu paljasti, että hiekan mukana oli maahan tullut laittomasti salamatkustajina kaksi muurahaisleijonaa.

Sihteerimme laitoksella lupasi ottaa pedot vastaan, mutta vasta luovutusvaiheessa kävi selväksi, että kyseessä oli kaksi elävää yksilöä. Seuraavana päivänä kun tulin töihin löysin pöydältäni pikkuruisen rasian jossa oli hiukkasen hiekkaa, ja kaksi nälkäistä jellonaa.

Löysimme jostain ison lasipurkin ja hiekkaa, ja muurahaisten puutteessa suuntasin eläinkauppaan ostamaan banaanikärpäsiä - pulleaa, lentokyvytöntä lajiketta. Ja jo seuraavana aamuna hiekassa näkyi kaksi kaunista suppiloa odottamassa saalista. Amélie ja Leonhardt (Muurahaisleijona on Saksaksi Ameisenlöwe...) osoittautuivat ahnaiksi saalistajiksi, joille  näemmä maustuisi loputtomasti kärpäsiä.

Muurahaisleijonat ovat oikeastaan muurahaiskorentojen - sirojen verkkosiipisten hyönteisten - toukkia. Ainakin suurimmalla osalla lajeista (ja muurahaiskorentoja löytyy n. 2000 lajia eri puolilta maailmaa!) toukka kaivaa hiekkaan suppilon, joista epäonnisten pikkuötököiden on lähes mahdoton kiivetä pois - varsinkaan suppilon pohjalla leuat auki odottelevan leijonan vielä viskoessa lisää hiekkaa suppilon reunoille kiipeämistä vaikeuttamaan. Hyönteisen pudotessa leijonan ulottuville, peto kaappaa sen nopeasti tiukkaan otteeseen leukojensa väliin ja lamaannutta saaliinsa myrkyn avulla. Sitten se käyttää samaisia leukoja mehupillin tavoin imeäkseen saaliin kuiviin, ja lopuksi heittää rääppeet elegantilla päänheilautuksella ulos suppilosta.

Olen ihastellut muurahaisleijonia jo lapsena Suomen lounaissaaristossa, joten Amélie ja Leo tunutuivat heti tutuilta. Koskaan en kuitenkaan ole päässyt seuraamaan niitä näin kauaa ja näin läheltä. Tai tullut lukeneeksi niistä näin paljoa! Opin muun muassa, ettei muurahaisleijonilla - siis toukilla - ole laisinkaan peräaukkoa, ja että ne ulostavat ensimmäisen kerran elämässään vasta muututtuaan kotelovaiheen jälkeen aikuisiksi lentäviksi korennoiksi. Aikamoinen ummetus, kun ottaa huomioon, että toukkavaihe voi kestää useita vuosia...

Jännitämmekin laitoksen väen kanssa, kuinka kauan Amélie ja Leonhardt aikovat pysyä toukkaleijonina. Tarkasta lajista meillä ei ole tietoa, eikä oikein mistään muustakaan - kuinka hyvin banaanikärpäset vastaavat ravintoarvoiltaan eteläafrikkalaisia muurahaisia? Mikä määrää, koska toukat koteloituvat - aika, lämpötila, sadekausi vai joku ihan muu? Voiko muurahaisleijonia ylisyöttää? Entä kuinka paljon niitä vähintään tulisi syöttää? Tarvitsevatko ne kosteutta jossakin elämänvaiheessa? Voimme vain toivoa parasta!

BONGAA kuvasta - hiekan pinnalta - kaksi muurahaisleijonaa. HITTA två myrlejon i bilden!

Vårt forstzoologiska institut i Tharandt fick i december två nya överraskningshusdjur från Sydafrika. En forskare hade hämtat med sig jordmånsprov till Tyskland, och undrat sedan hemma, varför sanden rörde på sig... Det visade sig, att två illegala invandrare smugit in i sandprovet, myrlejonen Amélie och Leonhardt (myrlejon heter Ameisenlöwe på tyska...).


Vår sekreterare lovade ta emot de båda rovdjuren, men först senare förstod hon att det handlade om två levande exemplar. Följande dag då jag kom på jobbet hittade jag på mitt arbetsbord en liten ask med lite sand och två hungriga lejon.


Vi hittade en stor glasburk och sand, och eftersom det inte var någon högsäsång för myror begav jag mig till djuraffären för att köpa bananflugor. Och redan följande morgon syntes två vackra fångstgropar i sanden. Amélie och Leonhardt har visat sig vara hungriga jägare, som tydligen kunde äta hur mycket flugor som helst.

Myrlejon är egentligen myrlejonsländornas larver. De fullvuxna sländorna är sirliga och har vackra nätvingar, men myrlejonen själva liknar dem väldigt lite. De flesta myrlejon (och det finns ca. 2000 arter runtom i världen!) gräver en trattformad grop i sanden och väntar sedan med vidöppna käkar nere på bottnen att någon insekt skall falla i. Det är nästan omöjligt för en insekt att klättra ut ur tratten, framförallt eftersom lejonet ännu kastar upp lös sand för att fälla ner sitt byte. Då insekten väl är inom räckhåll fångar lejonet snabbt in det mellan sina käkar och förlamar det med gift. Sedan använder myrlejonet samma käkar som sugrör för att suga ut bytet, och till sist kastas det torra skalet långt ut ur gropen med en enda elegant ryck med huvudet.

Jag har beundrat myrlejon redan som barn i sydvästra Finlands skärgård, så Amélie och Leo kändes genast bekanta. Aldrig förr har jag dock tillbringat riktigt såhär mycket tid med myrlejon, eller läst så mycket om dem! Jag lärde mig bland annat, att myrlejon - larvformen alltså - helt saknar analöppning och att de bajsar för första gången i sitt liv först då de efter en period som puppa kläcks som fullvuxna sländor. En ganska lång förstoppning, med tanke på att larvstadiet kan ta flera år...


Nu väntar vi med spänning på hur länge Amélie och Leonhardt tänker förbli små sandlejon. Vi har ingen aning vilken art det handlar om, och inte om mycket annat heller - hur bra motsvarar bananflugornas näringsvärde sydafrikanska myror? Vad bestämmer, när myrlejonen förpuppar sig - tid, temperatur, regnperiod eller något helt annat? Kan man mata myrlejon för ofta? Eller för lite? Behöver de vatten eller fuktighet i något skede av sin livscykel? Vi kan bara hoppas på det bästa!

AMÉLIEN ja Leonhardtin pyyntisuppilot. Sekä jotain muuta, minkä vain todelliset Star Warsnörtit voivat tunnistaa ;) AMÉLIES och Leonhardts fångstgropar. Och något annat som bara en sann Star Wars nörd kan känna till ;)


maanantai 9. tammikuuta 2017

Den inre svinhunden - Sisäinen sikarakki

Låt mig presentera ett alldeles förfärligt djur: den inre svinhunden. Det är just den här parasitens fel, att du inte kommer upp från soffan för att städa eller laga mat (istället får den dig att beställa en pizza direkt till sagda soffa), och alldeles speciellt hatar den inre svinhunden motion, sport och idrott. Den intre svinhunden har skrotat många nyårslöften innan januari ens ordentligt kommit igång. Ja, kort och gott förvandlar den inre svinhunden dig till ett annat djur - en latmask.

Ja, jag är väldigt förtjust i det förträffliga tyska uttrycket "den inneren Schweinehund besiegen" - att besegra den inre svinhunden - som helt enkelt betyder att ta itu med saker, att lyfta sin rumpa från soffan och sätta igång med något som man helst skulle slippa just då ;)

Lycka till med att tämja detta monster!

DET HÄR lyckliga svinet stötte vi på i Nya Seeland - TÄHÄN onnelliseen sikaan törmäsimme Uudessaseelannissa

Saanko esitellä erään aivan kamalan eläimen:  sisäisen sikarakin. On juurikin tämän loisen vika, ettet pääse sohvalta ylös siivoamaan tai kokkaamaan (sen sijaan se saa sinut tilaamaan pizzan suoraan mainitulle sohvalle), ja aivan erityisesti sisäinen sikarakki vihaa liikuntaa ja urheilua. Sisäinen sikarakki on romuttanut lukuisia uudenvuodenlupauksia joka vuosi jo ennen kuin tammikuu on kunnolla edes alkanut. Lyhyesti sanottuna, sisäinen sikarakki muuttaa sinutkin eläimeksi, nimittäin laiskamadoksi.

Jep, olen kovin ihastunut oivalliseen saksalaiseen sanontatapaan "den inneren Schweinehund besiegen" - sisäisen sikarakin voittamiseen - joka yksinkertaisesti tarkoittaa toimeen ryhtymistä, takamuksensa sohvalta nostamista, tarttumista asioihin, jotka sillä hetkellä mieluummin jättäisi tekemättä ;)

Onnea tämän hirviön taltuttamiseen!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Avustettua luovuutta - Stöd för kreativiteten


KESÄISTÄ korttiaskartelua (ja kyllä, olohuoneessamme asustaa myös drontti) - SOMRIGT kortpyssel (och jovisst, det bor en dodo i vårt vardagsrum)
Olenko luova? Tuota pysähdyin hiljattain miettimään, ja totesin, että riippuu (yllätys yllätys) siitä, miten luovuuden määrittelee. Teen paljon asioita, jotka perinteisesti mielletään luoviksi, kaikenlaisista askarteluista ja käsitöistä tieteelliseen tutkimukseen. Toisaalta, tyydyn useimmiten käyttämään valmiita malleja, ohjeita ja ideoita. Jos haluan tehdä vaikkapa joulukortin, suuntaan ensimmäiseksi internettiin hakemaan ideoita. Muuntelen löytyneitä ehdotuksia kyllä jonkun verran omaan materiaalivarastoon ja käytettävissä olevaan aikaan sopiviksi - harvemmin teen käsityötä yksi yhteen kirjan ohjeista. Mutta yhtä harvoin todella Luon jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä. Nuorempana sitä tuli tehtyä useammin. Miksi? Onko itsekritiikki noussut yläasteajoilta? Vai onko internet vain muuttunut nopeammaksi? Sekoitus molempia, luulisin.

TÄSTÄ se askarteluni yleensä alkaa, mallien, kuvien ja ohjeitten etsimisestä. HÄR börjar mitt pysslande alltsomoftast, internetsök för bilder, modeller och instruktioner
Ylläoleva joulukorttiesimerkki on ollut viimepäivinä ajankohtainen. Ostin hiukan sattumalta viimevuonna lehtikioskista brittiläisen korttiaskartelulehden ("cardmaking" samoin kuin "scrapbooking" on Todella Iso Bisness maailmalla ja pikkuhiljaa myös Suomessa!), joka vei mennessään. Ihania kortteja, niin nopeita kuin sellaisiakin, joita voi työstää tuntitolkulla. Yhteistä malleille oli, että hyvin vähän jätetään oman "luovuuden" varaan  - sen sijaan hyödynnetään jos minkälaista leimasinta ja leikkuria, valmiiksi kuvioituja papereita, sapluunoja, rei'ittimiä, teippejä... Lopputulos ei ole piirustustaidosta kiinni, korteista tuppaa väkisinkin tulla ammattimaisen näköisiä. Toki tarvitaan huolellisuutta (köh, köh, tässä olisi opettelemisen varaa meikäläisellä) ja sorminäppäryyttä, ja värisilmäkin varmaan auttaa, mutta kaiken kaikkiaan kyse on melko teknisestä prosessista.

Vuoden varrella olen nyt muutamaan otteeseen vääntänyt tuon koulukunnan kortteja. Ihan kaikkia vempeleitä en ole sortunut ostamaan (vaikka vaikeaa on pidättäytyä niistä!), mutta kyllä harrastukseen on rahaakin kulunut, myönnetään. Hauskaa on kuitenkin ollut, ja yleensä olen ollut tyytyväinen tulokseen. En koskaan ole ollut mikään mestaripiirtäjä (jos haluan piirtää vaikkapa...öh...dinosauruksen, niin riennän ensimmäiseksi etsimään netistä mallikuvia, kuinkas muuten), joten joulupukkien, enkeleiden ja kuusien piirtäminen vapaalla kädellä ei ole ollut kovin houkuttelevaa. Mutta nyt, kunhan saan kaikki paperit ja materiaalit esille, tuntuu kynnys matalalta ja luottamus tuloksiin on korkealla!

LOPPUTULOS  vaati sorminäppäryyttä, mutta entä luovuutta? SLUTRESULTATET krävde fingerfärdighet, men hur är det med kreativiteten?
Luovuutta lienee kuitenkin ainakin se, että pyrin yleensä korvaamaan sikakalliita materiaaleja muilla: sopivasti nuukahtanut tiskirätti sopii ihan yhtä hyvin leimasinmusteen töpöttelemiseen kuin 10+ euroa maksava "töpötin", ja saksenkärki on ehkä jopa parempi apuväline paperin reunojen rikkomiseen (nk. "distressing", kuluttaminen ja vanhentaminen, on kova sana kortinteossa) kuin sitä varten kehitetty erityistyökalukin. Askartelukaupan myyjältä opin, että 3D-leimaamiseen käytettävää kohopulveria voi sulattaa leivänpaahtimen sämpyläritilällä sen sijaan, että ostaisi kymmenien eurojen hintaisen kuumailmapuhaltimen. Enkä ole vielä sortunut ostamaan erikseen paperisia/pahvisia/puisia etikettejä, kuvioita yms. koristeita, osaan sentään ihan omin käsin leikata sydämiä aaltopahvilaatikosta tai vaikkapa prässätä kirjan välissä kauniita pieniä lehtiä korttien koristeiksi.

Paperia ja kartonkia on kuitenkin vaikea korvata korttiaskartelussa. Ja jossain vaiheessa korttiaskartelija väkisinkin törmää ihaniin kuviopainettuihin kartonkeihin - irrallisiin tai lehtiöissä myytäviin - jotka maksavat maltaita, mutta jotka ovat ah niin houkuttelevia (ja jotka kädenkäänteessä lisäävät korttiin ilmettä). Tähänkin löysin onneksi edes hiukan edullisemman vaihtoehdon. Monet askartelulehdet näet lataavat kuukausittain ilmaisia kuviopaperimalleja nettiin, lukijoiden vapaasti tulostettaviksi! Ja jos oman tulostimen jälki ei riitä, maksaa kopiointiliikkeessä tuotetut kartongit silti vähemmän kuin kaupasta ostetut. Papereita  (sekä ideoita siihen, miten niitä voi käyttää) löytyy vaikka millä mitalla esim. täältä: http://www.papercraftinspirationsmagazine.co.uk/category/downloads

TÄMÄKIN enkelitaustapaperi löytyy netistä tulostuspohjana, puut olen leimannut. ÄNGLAPAPPRET finns på nätet och kan själv tryckas ut, träden är stämplade.
Luovuutta voi siis feikata :) Ihailen suunnattomasti taitajia - esimerkiksi siskoani - jotka omasta päästä keksivät vuosi toisensa jälkeen vaikka nyt niitä joulukorttimalleja, mutta on ollut vapauttavaa huomata, että vaihtoehtojakin on, ja puuttuvia taitoja voi ihan luvan kanssa paikkailla uusilla tekniikoilla, materiaaleilla ja työvälineilläkin. Jos siis tuntuu siltä, ettei luovuus riitä, mene huoletta siitä, missä aita on matalin ja suuntaa internettiin (google: cardmaking, christmas cards, diy cards...), lehtikioskille tai askartelukauppaan.

Lopuksi vielä pari opettavaista linkkiä, jotka suorastaan houkuttelevat kokeilemaan uutta:
http://www.thehybridchick.com/distressing/
- Kortista tulee heti (*ping!*) hienon näköinen, kun suoraan leikattuja paperireunoja vähän kuluttaa...

http://blog.thepapermillstore.com/7-super-simple-stamping-techniques/
- Leimasimilla voi tehdä vaikka mitä!

EI AINUTTAKAAN käsinpiirrettyä viivaa. Laiskaa huijausta?  - INTE ETT enda handtecknat streck. Lat fusk?

Är jag kreativ? Nyligen stannade jag upp för att fundera på den här frågan, och kom fram till att det beror på (inte precis en överraskning...) hur man definierar kreativitet. Å ena sidan gör jag många saker som traditionellt anses vara kreativa från pyssel och hantverk till vetenskaplig forskning. Men å andra sidan nöjer jag mig vanligtvis med att använda färdiga modeller, instruktioner och idéer. Ifall jag t.ex. skall göra ett julkort kollar jag först upp idéer på nätet. Visst anpassar jag idéerna lite beroende på hur mycket tid jag har eller vilka material jag redan har, sällan kopierar jag något arbete helt och hållet från början till slut. Men lika sällan Skapar jag något helt nytt. Då jag var yngre gjorde jag det oftare. Varför? Har jag blivit mera självkritisk sedan högstadieåren? Eller har internet blivit snabbare? Både och, tror jag.

Julkortsexemplet har varit aktuellt under de senaste dagarna. Förra året köpte jag lite på måfå en brittisk kortpysseltidning ("cardmaking" liksom "scrapbooking" är Riktigt Stora pysseltrender ute i världen och så småningom också i Finland!), och jag var såld på direkten. Härliga kort, såväl snabba som sådana som man kan arbeta med i timmar. Gemensamt för modellerna var att de inte var beroende av ens egen "kreativitet" - istället görs de med allehanda olika stämpel, tillskärare, färdigt mönstrade pappersarker, schabloner, hålstanser, tejprullar... Slutresultatet beror inte på hur väl man kan rita, korten ser nästan automatiskt professionella ut. Visst behöver man vara noggrann (här behövs det ännu lite övning...) och fingerfärdig, och det hjälper om man har ett öga för färgkombinationer, men allt som allt är det frågan om en rätt så teknisk process.

IDEA, kalsarinkuvat ja leikkuumallit jakulle tulivat lehdestä, pyykkipojat kaupasta. Omasta mielestäni onnistunut hauska kortti, mutta näkyykö siinä omaa kädenjälkeä? IDÉEN, kalsongerna och snittmönstret för jackan hittade jag i en tidning, bykpojkarna i butiken. Jag gillar resultatet, men har det längre överhuvudtaget något personligt i sig?
Under året har jag nu några gånger pysslat ihop kort inspirerade av denna nya våg av kortpyssel. Riktigt alla manicker har jag inte köpt hem (fast det är svårt att låta bli!), men jag medger att jag nog har satt en del pengar i den här hobbyn. Det har hur som helst varit väldigt roligt, och för det mesta är jag riktigt nöjd med resultatet. Jag har aldrig varit en mästartecknare (ifall jag vill rita till exempel en...öh... dinosaurie, så är det första jag gör att leta upp bilder på nätet), så att rita jultomta, änglar och granar med fri hand har aldrig varit lockande. Men nu, då jag väl har alla material och papper framme, är trösken att börja låg och självfrörtroendet högt!

På en front är jag ändå väldigt kreativ: jag försöker ersätta dyra material och verktyg med billigare varianter. En lite sliten disktrasa fungerar lika bra till att gnida in bläck på pappret som en 10+ € dyr "dutt", och man kan skapa struktur på papperskanter lika bra med vanliga saxar som med ett specialverktyg (sk. "distressing", tekniker som får papper att se slitna och gamla ut, är mycket populära). Expediten i min favoritpysselbutik tipsade mig om att man kan smälta 3D-stämpelpulver lika bra på en brödrost som med ett hetluftverktyg som kostar tiotals euro. Och jag har inte en enda gång behövt köpa färdigt klippta etiketter, former och figurer i papper/papp/trä eftersom det ändå inte är omöjligt svårt att klippa ut hjärtan av gamla papplådor eller t.ex. att pressa och torka vackra små löv mellan tjocka böcker.


KOTTARAISKIILTOKUVA minulla on ollut tallessa alakoulusta asti, kukat prässäsin puutarhasta kesällä. GLANSBILDEN med starar har jag haft sedan lågstadiet, blommorna torkade jag i somras mellan en bok.

Papper och kartong är ändå svåra att ersätta då man pysslar kort. Och i något skede stöter man på härliga mönsterpapper som säljs för ett hutlöst pris antingen enskilda eller i block. Men även för de här finns det ett lite billigare alternativ. Många pysseltidningar laddar upp gratis pappermönster på nätet och läsarna kan sedan trycka ut dem hemma! Ifall den egna printern inte räcker till kostar det ändå oftast mindre att traska till ett tryckeri/kopieringsservice än att köpa färdiga arker. Papper (och idéer till vad man kan göra med dem) hittar man bl.a. här: http://www.papercraftinspirationsmagazine.co.uk/category/downloads

Kreativitet kan alltså fejkas :) Jag beundrar enormt folk - t.ex. min syster - som helt på egen hand kommer på t.ex. just julkortsmodeller helt själv, men det har varit skönt att märka, att det också finns alternativ. Det är helt lovligt att använda sig av nya tekniker, material och även verktyg. Ifall det alltså känns som om kreativiteten inte räcker till, bege dig på upptäcksfärd på Internet  (google: cardmaking, christmas cards, diy cards...), till tidningshyllan i bokhandeln eller till närmaste pysselaffär.

Till sist ännu ett par länkar som inspiration:
http://www.thehybridchick.com/distressing/
- ett kort ser genast (*ping!*) fint ut då man sliter ut de raka rena papperskanterna en smula...

http://blog.thepapermillstore.com/7-super-simple-stamping-techniques/
- Man kan göra vad som helst med stämpel!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Pixlar kors och tvärs - Pistä pikselit ristiin


INSPIRERADE inte mig till färgläggning, men nog något helt annat... - NÄMÄ eivät inspiroineet värittämiseen, mutta kylläkin johonkin ihan muuhun...

Under min senaste finlandsresa hittade jag egendomliga färgläggningshäften på Akademiska bokhandeln i Åbo. Då jag såg pixelbilderna kom jag med det samma på vad man kunde göra med dem: korsstygn! Tiotals modeller för djur och dinosaurier, t.o.m. med plats för att prova ut egna färgscheman! Väl tillbaka i Tyskland hittade jag sedan handdukar och badhandskar med korsstygnsbord på rea - nu skall det broderas julklappar :)


Edellisellä suomenreissullani löysin erikoisia väritysvihkosia Turun Akateemisesta Kirjakaupasta. Nähdessäni pikselikuvat juolahti mieleeni heti käyttää niitä ristipistomalleina. Kymmeniä eläin- ja dinosauruskuvioita, ja jopa tilaa kokeilla omia värimalleja! Saksaan palattuani löysin sopivasti alennusmyynnistä pyyhkeitä ja pesulapun joissa oli valmis kirjontakangasreuna. Nyt kirjotaan pukinkonttiin :)

maanantai 14. marraskuuta 2016

Talvista vehreyttä - Grönska i vintern


TÄLLAISTA tänään Tharandtissa - SÅHÄR såg det ut i Tharandt idag
Jäinpä tänään, kuulaankauniina syyspäivänä, pitkästä aikaa ihailemaan muraatteja. Huomasin, että olen jo tottunut noihin ikivihreisiin köynnöksiin, jotka ensimmäisien saksanreissujen aikaan tuntuivat niin eksoottisilta. Joskus sitä kuitenkin havahtuu ihailemaan taas itsestäänselvyyksiä...

Idag var det en vacker men kall höstdag, och jag fastnade för första gången på länge och beundra murgrönan som växer lite överallt. Jag märkte att jag långsamt blivit van vid denna vintergröna klängväxt, som var så väldigt exotisk då jag första gången besökte Tyskland. Ibland är det nog bra att titta lite närmare på saker man tar för givet...



Tällaiselta muraatti näyttää aina mielikuvissani - kiipeilevältä, tummanvihreältä ja selvästi liuskalehtisenä...

Såhär ser murgröna ut för mitt inre öga - klättrande, mörkgrönt och med tydligt fingrade blad...

...mutta tämä - vaaleamman vihreät tasaisen kolmiomaiset muhkeasti pensaassa kasvavat lehdet - kuitenkin vastaa todellisuutta vähintään yhtä hyvin! Muraatilla on suorastaan erikoinen kasvutapa. Kun se on saavuttanut tavoitteensa - kiivennyt sopivasti valoisaan paikkaan - se alkaakin kasvattaa aivan erinäköisiä lehtiä, sekä lisäksi pieniä vihreitä kukkia jotka talvella kypsyvät tumman sinisiksi (myrkyllisiksi) marjoiksi. Näitä eri ikäisiä kasveja luulisi helposti eri lajeiksi!

...men det här - ljusare gröna och jämnkantade, lite triangelformade blad som växer som en yvig buske - är minst lika typiskt för murgrönan! Murgrönan har ett speciellt sätt att växa. Då den har nått sitt mål - ett lämpligt ljust ställe - börjar den gro helt annorlunda blad och dessutom små gröna blommor som under vintern mognar till (giftiga) mörkblå bär. Man skulle lätt kunna tro att det rör sig om två olika växtarter!

Toisin kuin suomalaiset havumetsät, ovat keskieurooppalaiset lehtimetsät melko harmaata katseltavaa talvikaudella. Ellei niissä sitten kasva muraattia! Tämä vaahtera on karistanut jo lehtensä, mutta sen vallannut muraatti viheriöi vuoden ympäri.

Till skillnad från de finska barrskogarna är mellaneuropeiska lövskogar ganska gråa under vinterhalvåret. Förutom om det råkar finnas murgröna i skogen! Denna lönn har tappat sina löv för vintern, men murgrönan som klättrar upp längs dess stam grönskar året om.