keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

80 kärpästä - 80 flugor


YHTÄÄN elävää kärpästä ei vahingoitettu tätä projektia varten - INGA levande flugor skadades för att pyssla ihop detta

Ilahtuisitko, jos sekä proffasi että toisivat kesälomiltaan tuliaisiksi purkillisen ikkunalaudoilta kerättyjä kuolleita kärpäsiä? Minä ainakin ilahduin!

Työpöydälläni Tharandtissa on jo parin vuoden ajan muhinut pieni sivuprojekti, joka on edennyt aivan yhtä hitaasti kuin väitöskirjanikin. Lopulta sain kuitenkin kasaan kaikki 80 tarvitsemaani kärpästä.

Seuraava idea muhii jo takaraivossa... jos siis löydätte kuolleita ampiaisia, lähettäkää tännepäin!

Time Flies. Pun intended.
Skulle det inte vara härligt om både din professor och din mamma skulle hämta med sig en burk med döda flugor åt dig från sina sommarresor? Åtminstone blev jag väldigt glad av de något ovanliga presenterna!

Som ni ser fick jag äntligen ihop alla flugor som jag behövde för ett litet sidoprojekt som legat på mitt arbetsbord i Tharandt redan i ett par år...

tiistai 20. kesäkuuta 2017

da Vincis "hermelin" - da Vincin "kärppä"

Jag är inte den enda biologen som har andra hobbyn än fågelskådning, insektsamling eller bioodling - min handledare, emeritusprofessorn Pekka Niemelä, med sin smittande intresse för konsthistoria är ett gott exempel på detta. Nyligen publicerade han tillsammans med Simo Örmä en artikel i tidningen "Notes in the History of Art" om en tavla som säkert de flesta av er också stött på i något skede: Leonardo da Vincis "Damen med hermelinen". Verket har prisats som den vackraste porträtt som da Vinci någonsin målat, och den ilskna hermelinen har tolkats på otaliga sätt, såsom Hannele Klemettilä i sin tur berättar i sin utmärkta bok "Frederigon Haukka ja muita keskiajan eläimiä" (ett verk om djur och deras ställning på medeltiden). Kanske symboliserade den att kvinnan på bilden - Cecilia Gallerani - var gravid för hermeliner var en symbol för graviditet och födsel, eller rakt tvärtom: kanske skulle hermelinen understryka hennes oskuld, eftersom hermelinen också symboliserade jungfrun! Alternativt kunde djuret vara en anspelning eller ordlek på Cecilias älskare eller hans ställning i "Hermelinordern". Kanske valde da Vinci till och med att måla en levande hermelin istället för en dyr hermelinpäls för att han själv var en vegetarian och tidig försvarare av djurens rättigheter...

Eller så inte. Det är sant, att hermeliner var mycket välkända och uppskattade djur på Leonardos tid och kunde väl ha hittat en plats i hans mästerliga målningar, men djuret på bilden är ingen hermelin!

Niemelä och Örmä granskar djuret på bilden från en biologs synvinkel - storlek, päls, ögonfärg... och ingen av dessa stämmer överens med hermeliner (Mustella erminea), som förresten inte lever ens någonstans nära Italien, ännu mindre i vit vinterpäls! Istället verkar det handla om en mycket naturtrogen tamiller (Mustella putorius ssp. furo), ett vanligt husdjur på i renässansens Europa. Intressant nog har en ny forskningsmetod (där reflektion av ljus på något sätt används för att hitta olika lager av gamla målningar...) avslöjat att djuret i Cecilias famn först målats i grått och först senare ändrats till vitt - ytterligare ett tecken på att det omöjligen kan handla om en hermelin, eftersom deras sommarpäls är brun.

Tyvärr verkar alltså åtminstone denna "da Vinci kod" vara en övertolkning. En tamiller hade inte alls samma symbolvärde som en hermelin, så tavlan gömmer knappast antydningar varken på graviditet, oskuld eller djurens rättigheter.

Damen med tamillern (bild från 2013...) - Nainen ja fretti (kuva vuodelta 2013...)
En ole ainoa biologi, jolla on muitakin harrastuksia kuin lintujen kiikarointi, hyönteisten keräily tai luomuviljely - ohjaajani emeritusprofessori Pekka Niemelän tarttuva innostus taidehistoriaan on tästä erinomainen esimerkki. Hiljattain Niemelä julkaisi yhdessä Simo Örmän kanssa "Notes in the History of Art" artikkelin joka käsitteli Leonardo da Vincin kuuluisaa taulua "Nainen ja kärppä". Teosta on ylistetty Leonardon kauneimmaksi muotokuvaksi, ja tuimannäköinen kärppä on tulkittu milloin mitenkin, kuten Hannele Klemettilä kokoaa erinomaisessa kirjassaan "Frederigon Haukka ja muita keskiajan eläimiä". Ehkäpä kärppä symbolisoi kuvassa olevan naisen - Cecilia Galleraning - raskautta, sillä kärpät olivat raskauden ja synnytyksen symboleja, tai päinvastoin: ehkäpä valkoinen kärppä korostaa Cecilian neitseyttä, sillä kärppä nurinkurisesti symbolisoi sitäkin! Vaihtoehtoisesti kärppä saattoi viitata Cecilian rakastajan nimeen tai tämän asemaan "kärpän ritarikunnassa". Ehkä da Vinci myös valitsi kuvaansa elävän eläimen yleellisen kärpännahkaviitan sijaan siksi, että hän oli kasvissyöjä ja aikaansa edellä oleva eläinten oikeuksien puolustaja...

Tai sitten ei. On totta, että kärpät olivat arvostettuja ja tunnettuja eläimiä Leonardon aikoina, ja olisivat sopineet hyvinkin hänen mestariteoksiinsa, mutta kuvan eläin ei kerta kaikkiaan ole kärppä!

Niemelä ja Örmä tarkastelevat eläintä biologin näkökulmasta - koko, turkki, silmien väri... eikä mikään näistä sovi kärpän (Mustella erminea) tuntomerkkeihin. Lisäksi kärppiä - talviturkkisen valkoisia tai muutenkaan - ei edes esiinny Italiassa! Sen sijaan kyseessä on hyvin luonnonmukainen kuva kesystä hilleristä, fretistä (Mustella putorius ssp. furo), joka oli hyvin tavallinen koti- ja lemmikkieläin renessanssiajan Euroopassa. Uusi tutkimusmetodi (jossa valon heijastumista jotenkin käytetään näyttämään vanhojen taulujen eri maalikerroksia...) on lisäksi vastikään paljastanut, että Cecilian sylissä poseeraava eläin on aluksi maalattu harmaaksi ja vasta myöhemmin muutettu valkoiseksi - lisätodiste siitä, ettei kyseessä voi olla kärppä, jonka kesäturkki on ruskea.

Valitettavasti tämä "da Vinci Koodi" vaikuttaisi siis lähinnä ylitulkinnalta. Fretillä ei ollut alkuunkaan samanlaista symboliasemaa kuin kärpällä, joten taulu tuskin sisältää piiloviitteitä raskaudesta, neitsyydestä tai eläinten oikeuksista.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Lentäviä leijonia - Flygande leijon


ÖTÖKKÄTUTKIJAN arkea: öttiäisiä alkoholissa. - INSEKTFORSKARENS vardag: kryp i alkohol.

Tässä muurahaisleijonatarinani päätösjakso...
Alkukeväästä seurasimme Tharandtissa jännityksellä kahden eteläafrikkalaisen muurahaisleijonan kehittymistä toukista koteloiksi. Tarina sai reilun kuukauden pituisen kotelokauden jälkeen hiukan surkean lopun. Positiivistä lienee se, että onnistuimme huolehtimaan hyönteislajista, jonka elintavoista emme tienneet lähes mitään, toukasta aikuiseksi. Aikuisten muurahaiskorentojen elämä kuitenkin päättyi valitettavan lyhyeen. Ne löytyivät viikonlopun jälkeen kauniisti kuoriutuneina mutta valitettavan kuolleina terraariostaan. Tarjolla oli ollut hunajaliuosta erilaisista kirkkaanvärisistä kipoista ja pesusienistä, mutta ehkä kyseessä oli sittenkin laji, joka aikuisenakin olisi kaivannut ravinnokseen pikkuötököitä. Tai sitten kuolinsyynä ei ollut ravinnonpuute, vaan joku muu seikka, jota emme olleet ottaneet huomioon.

Joka tapauksessa Amélien ja Leonhardtin kehitystä oli mielenkiintoista katsella, ja kuolleinakin niistä on vielä hyötyä tieteelle - ne matkaavat seuraavaksi kotelokoppiensa kera muurahaisleijona-asiantuntijoiden tutkiskeltavaksi, ja myöhemmin etiketöityinä ja kauniisti preparoituina johonkin saksalaiseen hyönteiskokoelmaan kartuttamaan tietoa näistä jokseenkin huonosti tunnetuista otuksista.

AIKA erinäköinen kuin vauvana - SER ganska annorlunda ut än babyversionen


Här kommer det sista avsnittet i myrlejonhistorien...
I början av våren följde vi i Tharandt med spänning hur två sydafrikanska myrlejon utvecklades från larv till puppa. Efter en dryg månad fick historien ett något otillfredsställande slut. Positivt är att vi lyckades ta hand om en insektart vars levnadsanspråk vi visste väldigt lite om från larv till fullvuxen. De fullvuxna myrlejonsländornas liv fick tyvärr ett tidigt slut. De hittades efter ett veckoslut fullt utvecklade men döda i sitt terrarium. Vi hade försett dem med honungsvatten i olika färggranna koppar och tvättsvampar, men kanske det ändå var en art som skulle ha behövt insektnäring också som fullvuxen. Eller så dog de av någon annan orsak som vi inte räknat med.

I varje fall var det mycket givande att följa med Amélie och Leonhardt, och även efter sin död fortsätter de att tjäna vetenskapen: näst transporteras de till en myrlejonspecialist som förhoppningsvis identifierar dem till artnivå och sedan förs de vackert preparerade och med lämplig etikett in i någon tysk insektsamling.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Arrrrrrrrrr!


Kapten Molly Morgan vid rodret - Kapteeni Molly Morgan ruorissa
Glada Vappen!
April lider oundvikligt mot sitt slut efter att ha flugit förbi snabbare än vinden. Var har jag hållit hus? De som känner mig en längre tid gissar redan, det var ju påsk nyligen... och det betyder att jag haft fullt upp med det internationella scoutlägret IMWe - Creative Workshop for Scouts. I år var temat sjörövare, och vi förvandlade den medeltida scoutborgen i Rieneck till hamnstaden i Tortuga i Karibien. Låt mig ta er på ett bildäventyr...

Hauskaa vappua!
Huhtikuu on loppusuoralla hujahdettuaan ohi tuulta nopeammin. Missäs oikein olen piilotellut? Ne teistä, jotka ovat jo kauemmin tunteneet minut saattavatkin arvat, olihan hiljattain pääsiäinen... ja se tarkoittaa, että olen ollut kiireinen kansainvälisen IMWe - Creative Workshop for Scouts -partioleirin merkeissä. Tänä vuonna teemanamme olivat merirosvot, ja muutimme Rieneckin keskiaikaisen partiolinnan Karibialaiseksi Tortugan satamakaupungiksi. Tulkaapa mukaani kuvaseikkailulle...

Aphrodite's Revenge vid kajen i Tortuga - TORTUGAN satamaan ankkuroitu Aphrodite's Revenge
DEN som tittar riktigt noga på stolparna vid kajen märker att vi till och med målade måsbajs på dem! - JOKA oikein tarkkaan katsoo huomaa, että maalasimme jopa lokinkakkaa laiturin tolppien päihin!
STREET ART verkstaden förskönade vårt slott med många konstverk under veckan. Kriterium: de måste vara enkla att städa bort efter evenemanget! - KATUTAIDETYÖPAJA kaunisti linnaamme monin taideteoksin viikon aikana. Vaatimus: ne piti kaikki saada helppsti siivottua pois tapahtuman jälkeen.
På ALLA hyllor i badrummen såddes poskgräs... - KAIKKIEN kylpyhuoneen hyllyille kylvettiin rairuohoa...
...I SLUTET av veckan hade vi små parklandskap överallt! - ...VIIKON loppupuolella joka paikassa oli pieniä puistomaisemia!
UNDER den internationella kvällen bjöd scouterna från Berlin på kebab - KANSAINVÄLISEN illan aikana berliniläiset partiolaiset tarjosivat kebabia
Rövarkyssar - Rosvopusuja
I MIN verkstad ritade vi bilder till en IMWe-målarbok. - MINUN työpajassani piirrettiin kuvia IMWe-värityskirjaa varten
 


VI FICK ihop 40 vackra bilder! Den färdiga boken kan laddas ner här. SAIMME piirrettyä 40 kaunista kuvaa! Valmiin kirjan voi ladata täältä.
DET stora sjöslaget - SUURI meritaistelu
SISTA dagen erövrades borggården av en enorm bläckfisk - VIIMEISENÄ päivänä linnanpihan valtasi jättimäinen mustekala
INTE ENS på ett internationellt scoutläger kommer man inte undan politiken. KANSAINVÄLISELLÄ partioleirilläkään ei nyt pääse pakoon politiikkaa.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Partiollakin on juhlavuosi Suomessa! - Också finska scouter firar jubileum i år!

Suomi Sata juhlavuoden tapahtumia ja tempauksia kantautuu niin YLE:n uutisten kuin paikallisen suomalaisen seurakunnan sekä perheen terveisten välityksellä myös tänne Saksaan harva se päivä*, täällä puolestaan juhlitaan lähes yhtä suurella hartaudella reformaation juhlavuotta. Paljon pienemmän mittakaavan juhla on kuitenkin parhaillaan itselläni sydäntä lähinnä: partiolippukuntani Åbo Vildar täyttää 100 vuotta tällä viikolla!

Jokunen muukin lippukunta on ehtinyt samaan kypsään ikään, joten koloilla ja tuvilla juhlitaan pitkin vuotta eri puolilla Suomea. Pari lippukuntaa juontaa juurensa vieläkin kauemmas, vuoteen 1910, jolloin partioliike rantautui Suomeen, kolmen vuoden viiveellä sen perustamisesta Englannissa. Tsaari kuitenkin kielsi partiotoiminnan Suomessa, ja vain harvat uskalsivat jatkaa kokouksia ja retkiä salassa. Keväällä 1917 partio sallittiin jälleen, ja saman vuoden toukokuussa Suomessa oli jo 18 000 partiolaista - ja heidän muassaan ensimmäiset "Turun villit tytöt".

Juhlistamme satavuotista taivalta niin juhlaillallisen ja kahvitarjoiluin kuin kesäisen juhlaleirinkin merkeissä. Näinä päivinä ilmestyy myös kokoamamme satavuotishistoriikki, johon on kerätty kuvia ja muisteloita vuosien varrelta. Toivon kovasti, että ehdin itse mukaan edes johonkin tapahtumaan!

PALJON ONNEA RAKAS ÅV!!! Huivi kaulassa hengessä mukana :)

* harvasen päivä? harvase päivä? Enpä ole ennen tätäkään sanontaa tullut kirjoittaneeksi. Googlausvastaukset kuitenkin puoltavat erilleen kirjoitettua muotoa.

SYNTTÄRIKORTIN sentään sain askarreltua ja lähetettyä - ÅTMINSTONE pysslade och skickade jag ett kort
Finlands 100-årsjubileum firas med allehanda evenemang och jippon, och jag får regelmäsiga uppdateringar om festligheterna via YLE:s nyheter, den lokala finska församlingen och förstås familjen. Här i Tyskland firar man däremot reformationsjubileum med nästan lika stor entusiasm. Men just nu ligger ett jubileum i mycket mindre skala närmast mitt hjärta: min scoutkår Åbo Vildar fyller 100 år denna vecka!

Några andra scoutkårer har också nått samma mogna ålder, så det firas på kårlokaler och tältplatser runt om i landet i år. Ett par kårer har dessutom överlevt ända från 1910, året då scoutrörelsen nådde Finland, tre år efter att den grundades i England. Tsaren förbjöd dock scoutingen, och få vågade fortsätta med möten och utfärder i all hemlighet. På våren 1917 tilläts scoutrörelsen igen, och redan i maj samma år fanns det 18 000 scouter i Finland - och bland dem de första Vilda flickorna i Åbo.

Vi firar vår 100-åriga scoutstig med soväl middag och kaffebjudning som ett somrigt jubileumsläger. Och denna vecka utkommer också vår hundraårshistorik dit vi samlat bilder och minnen från gångna årtionden. Jag hoppas verkligen att jag själv hinner med åtminstone på något evenemang under året!

STORT GRATTIS KÄRA ÅV!!! Jag firar här i Tyskland, med halsduken på svaj!

torstai 23. helmikuuta 2017

Lejonpuppor - koteloituneita leijonia



I mitt förra inlägg presenterade jag Amélie och Leonhardt, två sydafrikanska myrlejon som jag delar arbetsrum med. Till min stora förvåning har de båda nu nyligen förpuppat sig! Tydligen var flugdieten mättande, för efter bara några veckor hos oss började båda först krypa runt i sitt lilla terrarium och sedan försvann de helt och hållet. Senare siktade jag igenom sanden och hittade två små sandbollar, som tydligen hölls ihop med silkestrådar.

Inne i bollen sker just nu något alldeles märkvärdigt. En larv som ser ut lite som en överfet myra eller skalbagge håller på att förvandla sig till en sirlig slända med långa genomskinliga vingar. Av alla insekter med full metamorfos (ägg, larv, puppa och fullvuxen form) har just myrlejon den största storleksskillnaden mellan larver och fullvuxna.

Mera frågor. Lyckas förvandlingen? Borde vi göra något åt luftfuktigheten? Vad äter den här arten som vuxen - enligt internet varierar dieten från art till art, från pollen till bladlöss. Jag väntar med spänning!

...Och medan jag väntar, läser jag till den sista tenten som jag kommer att ha under min studietid! Sist men absolut inte minst - 800 sidor om djurens beteendebiologi och beteendets evolution. Oerhört intressant (varför jagar inte småfåglar gökungar ut ur boet? Kan talgoxar ljuga? Är putsarfiskar däremot ärliga? Varför lever sjöfåglar så ofta i kolonier? Hur bestämmer späckhuggare hur stora jagtlag det lönar sig att forma?), men också en enorm massa komplicerad information som jag på något sätt borde både förstå och memorera. Önska mig lycka till!


Edellisessä kirjoituksessani kerroin Améliesta ja Leonhardtista, kahdesta eteläafrikkalaisesta muurahaisleijonasta joiden kanssa parhaillaan jaan työhuoneeni Tharandtissa. Suureksi yllätyksekseni molemmat ovat nyt koteloituneet! Näemmä banaanikärpäsdietti oli ravitsevaa, sillä vain muutaman viikon jälkeen molemmat jellonat alkoivat mönkiä ympäriinsä pienessä terraariossaan ja hävisivät sitten kokonaan. Myöhemmin sihtasin hiekan ja löysin kaksi pientä hiekkapalluraa, jotka näköjään pysyivät kasassa silkkirihmojen avulla.

Pallojen sisällä tapahtuu juuri nyt jotain aivan merkillistä. Toukka, joka muistuttaa hiukan ylipaksua muurahaista tai kovakuoriaista on muuntamassa muotoaan siroksi korennoksi, jolla on pitkät läpikuultavat siivet. Kaikista hyönteisistä, joilla on täydellinen muodonvaihdos (muna, toukka, kotelo ja aikuinen muoto) on toukkien ja aikuisten välinen kokoero kaikkein suurin juuri muurahaisleijonilla.

Lisää kysymyksiä. Onnistuuko muodonmuutos? Pitäisiköhän meidän tehdä jotain ilmankosteuden suhteen? Mitä ihmettä tämä laji syö aikuisena - internetin mukaan ruokavalio vaihtelee lajeittain siitepölystä kirvoihin. Odotan innolla, mitä tuleman pitää!

...Ja odottaessani luen opintojeni vihoviimeiseen tenttiin! Kyseessä ei valitettavasti ole mikään läpihuutojuttu, vaan 800 täyttä sivua eläinten käyttäytymisekologiaa ja käyttäytymisen evoluutiota. Äärettömän mielenkiintoista (mikseivät lintuvanhemmat heitä käenpoikia pesästä? Osaavatko talitintit valehdella? Ovatko puhdistajakalat sitävastoin rehellisiä? Miksi merilinnut elävät usein suurissa yhdyskunnissa? Miten miekkavalaat päättävät, kuinka isossa parvessa kannattaa lähteä metsästämään?), mutta myös todella haastavaa. Valtavan paljon monimutkaista tietoa, joka jotenkin pitäisi sekä ymmärtää että säilöä muistiin. Pitäkää peukkuja!

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Työhuoneessani asuu leijonia! - Jag delar arbetsrum med två lejon!


Amélie die Afrikanische Ameisenlöwin
Metsäeläintieteen laitoksemme Tharandtissa sai joulukuussa yllättäen kaksi uutta lemmikkiä Etelä-Afrikasta. Joku minulle tuntemattomaksi jäänyt tutkija oli tuonut mukanaan Saksaan maaperänäytteitä, ja ihmetellyt sitten kotona, miksi ihmeessä hiekka liikkui... Tarkempi tutkiskelu paljasti, että hiekan mukana oli maahan tullut laittomasti salamatkustajina kaksi muurahaisleijonaa.

Sihteerimme laitoksella lupasi ottaa pedot vastaan, mutta vasta luovutusvaiheessa kävi selväksi, että kyseessä oli kaksi elävää yksilöä. Seuraavana päivänä kun tulin töihin löysin pöydältäni pikkuruisen rasian jossa oli hiukkasen hiekkaa, ja kaksi nälkäistä jellonaa.

Löysimme jostain ison lasipurkin ja hiekkaa, ja muurahaisten puutteessa suuntasin eläinkauppaan ostamaan banaanikärpäsiä - pulleaa, lentokyvytöntä lajiketta. Ja jo seuraavana aamuna hiekassa näkyi kaksi kaunista suppiloa odottamassa saalista. Amélie ja Leonhardt (Muurahaisleijona on Saksaksi Ameisenlöwe...) osoittautuivat ahnaiksi saalistajiksi, joille  näemmä maustuisi loputtomasti kärpäsiä.

Muurahaisleijonat ovat oikeastaan muurahaiskorentojen - sirojen verkkosiipisten hyönteisten - toukkia. Ainakin suurimmalla osalla lajeista (ja muurahaiskorentoja löytyy n. 2000 lajia eri puolilta maailmaa!) toukka kaivaa hiekkaan suppilon, joista epäonnisten pikkuötököiden on lähes mahdoton kiivetä pois - varsinkaan suppilon pohjalla leuat auki odottelevan leijonan vielä viskoessa lisää hiekkaa suppilon reunoille kiipeämistä vaikeuttamaan. Hyönteisen pudotessa leijonan ulottuville, peto kaappaa sen nopeasti tiukkaan otteeseen leukojensa väliin ja lamaannutta saaliinsa myrkyn avulla. Sitten se käyttää samaisia leukoja mehupillin tavoin imeäkseen saaliin kuiviin, ja lopuksi heittää rääppeet elegantilla päänheilautuksella ulos suppilosta.

Olen ihastellut muurahaisleijonia jo lapsena Suomen lounaissaaristossa, joten Amélie ja Leo tunutuivat heti tutuilta. Koskaan en kuitenkaan ole päässyt seuraamaan niitä näin kauaa ja näin läheltä. Tai tullut lukeneeksi niistä näin paljoa! Opin muun muassa, ettei muurahaisleijonilla - siis toukilla - ole laisinkaan peräaukkoa, ja että ne ulostavat ensimmäisen kerran elämässään vasta muututtuaan kotelovaiheen jälkeen aikuisiksi lentäviksi korennoiksi. Aikamoinen ummetus, kun ottaa huomioon, että toukkavaihe voi kestää useita vuosia...

Jännitämmekin laitoksen väen kanssa, kuinka kauan Amélie ja Leonhardt aikovat pysyä toukkaleijonina. Tarkasta lajista meillä ei ole tietoa, eikä oikein mistään muustakaan - kuinka hyvin banaanikärpäset vastaavat ravintoarvoiltaan eteläafrikkalaisia muurahaisia? Mikä määrää, koska toukat koteloituvat - aika, lämpötila, sadekausi vai joku ihan muu? Voiko muurahaisleijonia ylisyöttää? Entä kuinka paljon niitä vähintään tulisi syöttää? Tarvitsevatko ne kosteutta jossakin elämänvaiheessa? Voimme vain toivoa parasta!

BONGAA kuvasta - hiekan pinnalta - kaksi muurahaisleijonaa. HITTA två myrlejon i bilden!

Vårt forstzoologiska institut i Tharandt fick i december två nya överraskningshusdjur från Sydafrika. En forskare hade hämtat med sig jordmånsprov till Tyskland, och undrat sedan hemma, varför sanden rörde på sig... Det visade sig, att två illegala invandrare smugit in i sandprovet, myrlejonen Amélie och Leonhardt (myrlejon heter Ameisenlöwe på tyska...).


Vår sekreterare lovade ta emot de båda rovdjuren, men först senare förstod hon att det handlade om två levande exemplar. Följande dag då jag kom på jobbet hittade jag på mitt arbetsbord en liten ask med lite sand och två hungriga lejon.


Vi hittade en stor glasburk och sand, och eftersom det inte var någon högsäsång för myror begav jag mig till djuraffären för att köpa bananflugor. Och redan följande morgon syntes två vackra fångstgropar i sanden. Amélie och Leonhardt har visat sig vara hungriga jägare, som tydligen kunde äta hur mycket flugor som helst.

Myrlejon är egentligen myrlejonsländornas larver. De fullvuxna sländorna är sirliga och har vackra nätvingar, men myrlejonen själva liknar dem väldigt lite. De flesta myrlejon (och det finns ca. 2000 arter runtom i världen!) gräver en trattformad grop i sanden och väntar sedan med vidöppna käkar nere på bottnen att någon insekt skall falla i. Det är nästan omöjligt för en insekt att klättra ut ur tratten, framförallt eftersom lejonet ännu kastar upp lös sand för att fälla ner sitt byte. Då insekten väl är inom räckhåll fångar lejonet snabbt in det mellan sina käkar och förlamar det med gift. Sedan använder myrlejonet samma käkar som sugrör för att suga ut bytet, och till sist kastas det torra skalet långt ut ur gropen med en enda elegant ryck med huvudet.

Jag har beundrat myrlejon redan som barn i sydvästra Finlands skärgård, så Amélie och Leo kändes genast bekanta. Aldrig förr har jag dock tillbringat riktigt såhär mycket tid med myrlejon, eller läst så mycket om dem! Jag lärde mig bland annat, att myrlejon - larvformen alltså - helt saknar analöppning och att de bajsar för första gången i sitt liv först då de efter en period som puppa kläcks som fullvuxna sländor. En ganska lång förstoppning, med tanke på att larvstadiet kan ta flera år...


Nu väntar vi med spänning på hur länge Amélie och Leonhardt tänker förbli små sandlejon. Vi har ingen aning vilken art det handlar om, och inte om mycket annat heller - hur bra motsvarar bananflugornas näringsvärde sydafrikanska myror? Vad bestämmer, när myrlejonen förpuppar sig - tid, temperatur, regnperiod eller något helt annat? Kan man mata myrlejon för ofta? Eller för lite? Behöver de vatten eller fuktighet i något skede av sin livscykel? Vi kan bara hoppas på det bästa!

AMÉLIEN ja Leonhardtin pyyntisuppilot. Sekä jotain muuta, minkä vain todelliset Star Warsnörtit voivat tunnistaa ;) AMÉLIES och Leonhardts fångstgropar. Och något annat som bara en sann Star Wars nörd kan känna till ;)