perjantai 30. maaliskuuta 2018

Superpartiolaisia - Superscouter


NÄKYMÄ työpisteestäni juuri nyt - SåHÄR ser det ut var jag sitter just nu vid vårt teambord
Raportoin tällä kertaa suoraan tapahtumien ytimestä, Rieneckin partiolinnasta Saksasta, jossa olen kymmenennettä (!?!) vuotta mukana kansainvälisen IMWe-partioleirin johtajatiimissä. Aikataulustani löytyi hiljainen puolituntinen ohjelman ja palaverien välistä ja sain raivattua läppärinmentävän alueen tiimihuoneemme työpöydälle. Missä siis mennään?

Tänään sain ommeltua valmiiksi ison nallekarhun - vetämäni nalletyöpaja on päässyt mukavasti käyntiin, ja työn alla on niin pieniä nalletyynyjä kuin monimutkaisia "antiikkinalleja" perinteisine metallinivelineen. Osallistujilla riittää intoa ja ideoita, ja tunnelma aamuisin on kotoisa ompelukoneiden huristessa taustalla.

NALLETYÖPAJAN arkea - EN VANLIG dag i teddyverkstaden
Pitkäperjantain leirihartaus on vielä valmisteluvaiheessa, mutta onhan tässä vielä pari tuntia aikaa... myrskylyhdyt tarkistin jo, kaikki toimivat ja ovat valmiita pienelle iltavaelluksellemme. Suuri maanantai-illan leiripeli sen sijaan on jo menneen talven lumia - hauskaa oli, mutta sadan henkilön peleissä riittää aina hurjasti järjestelyä ja yöunet sitä ennen jäivät melko olemattomiksi. Viime viikonloppu kului linnaa koristellessa - tänä vuonna teemana on supersankarit, ja suureen saliimme piti saada suurkaupungin tuntumaa pilvenpiirtäjineen, keskuspuistoineen ja puhelinkioskeineen.

JUGGER!!!
Hiukan urheiluakin on tullut harrastettua - pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni Juggeria, peliä, jossa pitää "vain" saada pallo vastakkaisen joukkueen maalikoriin. Samalla kun väistelet erilaisin pehmoasein varustettuja vastustajia. Älyttömän hauskaa ja kuraista!

Onnistuin muuten hukkaamaan housuni jonnekin tiimihuoneemme syövereihin kun vedin päälle Kätyrihaalareitani ensimmäisen kerran. Toivottavasti ne ilmestyvät jostakin viimeistään loppusiivouksessa...
LISÄÄ tiimihuonetta -MERA teamrum
Valokuvia varmaankin tulossa myöhemmin, pitää ensin löytää täältä kaaoksen keskeltä sopiva kaapeli :) Mutta sitä ennen löytyy paljon hauskempaakin ja kiireellisempää tekemistä, en ole vielä kertaakaan onnistunut tylsistymään pitkällä IMWe urallani.

Jaaaa vieressäni istuva Slovenialainen tiimiläisemme naurahti juuri, että hänen pitäisi tulostaa 160 metriä DNA-ketjua sunnuntain peliä varten...

P.S. jos haluatte sukeltaa hetkeksi mukaan leirille, suosittelen kurkkaamaan lauantaina 31.3.2018 klo 21 Suomen aikaa livekonserttiamme youtubessa. Osallistujien joukossa on tänä vuonna mahtavia muusikoita (sekä esim. harppu ja ainakin kaksi kontrabassoa)!

TIIMIHUONEEN olonurkka - TEAMRUMMETS myshörna
Denna gång raporterar jag direkt från Rieneck scoutslott i Tyskland där jag är med för det tionde året i rad (!?!) som teamer för det internationella scoutlägret IMWe. Jag råkade hitta en passlig halvtimmespaus i min tidtabell mellan de olika programpunkterna och mötena, och erövra en plats vid vårt teambord för min dator. Vad är alltså på gång?

Idag sydde jag färdigt en stor teddybjörn - min teddyworkshop har full fart och deltagarna håller på att sy såväl små nalledynor som komplicerade "antikteddyn" med traditionella metalleder. Gruppen har en massa idéer och energi, och jag älskar morgonstunderna med mysigt pyssel och symaskinssurr.

Långfredagens kvällsandakt är inte helt förberedd ännu, men jag har ju ännu ett par timmar tid... stormlyktorna har jag redan testat, de är alla redo för en liten kvällsvandring. Måndagens stora lägerspel däremot är redan förbi - det var väldigt roligt att planera och genomföra ett stort spel igen, men det tar alltid en massa tid - nätterna före spelet hade jag knappt alls tid för sömn. Förra veckoslutet dekorerade vi i teamet hela slottet - årets tema är superhjältar, och vår stora sal skulle se ut som en metropol med skyskrapor, en centralpark och telefonkiosker.
TÄSSÄ maalaamme yhtä suurista taustakuvistamme - HÄR målar vi en av våra stora bakgrundsbilder
Jag hade också tid att prova på lite idrott - jag spelade Jugger för första gången i mit liv! Spelet är simpelt - man måste "bara" få en boll i det motsatta lagest målkorg. Men samtidigt måste du väja för det andra lagets krigare som är beväpnade med allehanda mjukisvapen. Sjukt roligt och lerigt!

Jag lyckades förresten tappa bort mina byxor någonstans i vårt teamrum när jag för första gången drog på mig min minionoverall. Hoppas de dyker upp någonstansifrån senast under slutstädningen...

Foton följer säkert senare - jag måste först hitta en passande kabel här i kaoset :) Men före det finns det så många mera brådskande och roligare ärenden, under min långa IMWekarriär har jag ännu aldrig haft det långtråkigt!

Och Just Nu skrattade vår Slovenska teamer att han måste printa ut 160 meter DNA för söndagens stora slutspel...

Banananananananananananana!
P.S. Ifall ni vill ta en titt på lägret bekvämt hemifrån kan jag varmt rekommendera vår livestreamkonsert lördagen 31.3.2018 kl. 20 tysk tid. Vi har en massa bra musiker i år bland deltagarna och bl.a. en harpa och två kontrabaser...

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Läckra arbetsförmåner - Työsuhdeherkkuja


EN dag hade vi "matrester" till lunch efter doktorandernas fest kvällen innan - ERÄÄNÄ päivänä meillä oli "tähteitä" lounaaksi jatko-opiskelijoiden edellisen illan juhlien jäljiltä
Februari har varit en spännande månad. Förra veckan räckte jag in min sista artikel till en vetenskaplig tidsskrift för granskning (sammanlagt kommer min doktorsavhandling att bestå av fyra artiklar), och samtidigt har jag börjat på ett nytt jobb. För nästan ett år kommer jag att vara deltidstutor för magisterstuderanden på vårt internationella studieprogramm "Tropical Forestry" - tropisk skogsbruk.

Redan under den första månaden har det blivit klart att jobbet inte kommer att bli långtråkigt - just då jag lärt mig hur man sammanställer och skickar iväg frågeformulär till studenterna angående vinterterminens utvärdering var det dags att börja ta hand om alla inkommande ansökan för nästa höst - jag får både email och telefonsamtal från hela världen från Uganda till Myanmar! Framförallt telefonsamtalen har varit lite spännande med dålig ljudkvalitet och svåra dialekter, men jag tror att jag hittills alltid lyckats svara på rätta frågor.
OM kvällarna på exkursionen hade vi tid för olika spel, och det hela kändes som ett internationellt scoutläger - KENTTÄKURSSI-ILTOINA oli aikaa erilaisille peleille, ja tunnelma oli kuin kansainvälisellä partioleirillä
Jag ansvarade också för maten under en fyradagars exkursion till Zittau, en liten stad "mitt i skogen" vid den tysk-tjeckiska gränsen. Tacka vet jag scouterna - utan scoutlägererfarenhet skulle jag nog inte ha klarat av att räkna ut hur många potatisar, tepåsar eller bananer man behöver för 15 hungriga studenter, eller hur tidigt man måste börja förbereda en pastasås om middagen skall serveras klockan 14. Det lustigaste var nog att jag efter exkursionen var totalt utmattad och trodde hela dagen att det var söndag - så trött är jag nämligen normalt endast efter ett långt men roligt veckoslut med scoutvänner.

Det jobbigaste på jobbet är nog kommunikationen med diverse mera eller mindre officiella byrån och byråkrater på tyska. Förutom själva språket, som jag fortfarande inte behärskar perfekt, känns kulturskillnaderna ibland irriterande. Jag har en rätt så rättfram finsk stil, och universitetshierarkin med professorn på toppen samt en massa Niande känns konstlat. Får se vem av oss - jag eller professorn - tappar nerverna först ;)
HÄR kokas det kinesisk jordnötssås med hemlig recept - TÄSSÄ keitellään kiinalaista maapähkinäkastiketta salaisella reseptillä

Helmikuu on ollut jännittävä kuukausi. Viimeviikolla lähetin viimeisen artikkelini tietelliseen julkaisusarjaan arvioitavaksi (yhteensä väitöskirjani tulee koostumaan neljästä artikkelista), ja samalla olen aloittanut udessa työpaikassa. Lähes vuoden ajan tulen toimimaan kansainvälisen trooppisen metsätalouden "Tropical Forestry"-maisteriohjelman osa-aikaisena tuutorina.

Jo ensimmäisen kuukauden aikana on selvinnyt, ettei työstä ainakaan tule pitkäveteistä - juuri kun olin oppinut, miten kootaan ja lähetetään talvilukukauden arviointilomakkeet opiskelijoille, oli aika alkaa selvitellä ensi syksyn hakulomakkeita. Saan päivittäin sähköpostia ja puheluita eri puolilta maailmaa Ugandasta Myanmariin - etenkin puhelut ovat olleet jokseenkin jännittäviä vaihtelevan äänenlaadun ja hankalien aksenttien vuoksi, mutta luulen, että olen toistaiseksi onnistunut vastaamaan oikeisiin kysymyksiin.

Olin myös vastuussa nelipäiväisen kenttäkurssin ruokapuolesta. Kävimme opiskelijoiden kanssa Zittaussa - pienessä kaupungissa "keskellä metsää" Saksan ja Tsekin rajalla. Partiokokemuksen ansiosta osasin laskea, kuinka monta perunaa, teepussia ja banaania tarvitaan 15 nälkäiselle opiskelijalle, sekä kuinka aikaisin pitää alkaa valmistella pastakastiketta jos lounasta syödään klo 14. Hupaisinta oli se, että kun kurssin jälkeen palasin rättiväsyneenä mutta tyytyväisenä kotiin, olin aivan varma, että oli sunnuntai - samanlainen olo minulla on nimittäin tavallisesti vain hauskojen partioviikonloppujen jälkeen.

Työläintä työssä on kommunikointi erilaisten saksalaisten virastojen ja virkailijoiden kanssa. Kielen hallitsen jo jotakuinkin hyvin, mutta kulttuurierot välillä ärsyttävät. Olen jokseenkin suorapuheinen suomalainen, ja yliopistohierarkia jonka korkeimmalla koskemattomalla huipulla heiluu professori, ja johon kuuluu ylenpalttisesti teitittelyä tuntuu keinotekoiselta. Saas nähdä, kummalta palaa päreet ensiksi - minulta vai proffalta ;)
MERA läckerheter från vår ex-tempore lunch - LISÄÄ herkkuja yllätyslounaaltamme

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Pieni on kaunista...mutta voi myös harmittaa suuresti ;) - Smått är vackert...men kan också orsaka stor bedrövelse ;)

Parin viimepäivän aikana olen törmännyt muutamaan tosi pieneen asiaan, jotka ovat venyttäneet suupieliä suuntaan jos toiseenkin:
Under de senaste dagarna har jag stött på några pyttesmå saker, som fått mig både att le och at grina illa:
Miniatyyriruusuja parvekkeellamme kevätauringossa (tammikuussa?!? Ei ole normaalia edes täällä Saksassa).
Miniatyrrosor på vår balkong i vårsolen (i januari?!? Högst ovanligt även här i Tyskland). 
Ahomansikoita samaisella parvekkeella (valitettavasti vain eivät kyllä maistu miltään keskitalvella).
Smultron på sagda balkong (tyvärr har de ingen alls smak på vintern).
 
Tämän mitättömän metallinpalan yhtäkkinen katkeaminen ärsytti todenteolla kun olin juuri tulossa töiden jälkeen hikisenä kotiin kuntosalilta, ja kauppakassi oli täynnä pakkaseen menevää tavaraa (ja siis ulkona on niin lämmin, että ruusut ja mansikat kukkii...eli ei niitä kalapuikkoja voinut sinnekään hankeen haudata). Onneksi onneksi aviopuolisko pääsi pyöräilemään töistä kotiin avaamaan oven! Mutta mikäs sininen se siinä murheenkryynin vieressä komeilee...? Todella pienen nallekarhun koipi :)
Denna lilla metallbit bröts itu mitt i allt just då jag kom svettig hem från gymmet med en massa inköp som skulle i frysen (och eftersom det är så varmt att rosor och smultron frodas kunde jag inte heller gömma mina fiskpinnar i en snödriva). Tack och lov kunde min man cykla hem och öppna dörren för mig! Men vad är det där lilla blåa på bilden? Ett minimalt nallebjörnsben :)

Ja viimeiseksi...saimme puutarhapalstaltamme valtavasti bataatteja viimekesänä, mutta ne olivat lähes kaikki aivan pikkuruisia. Voilá - bataattisipsejä pikkunälkään!
Sist och kanske minst... ifjol fick vi skörda en väldig mängd sötpotatis från vår trädgårdsplätt, men de var alla väldigt små. Voilá - sötpotatischips för finsmakare!
 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mjukt nytt år! - Pehmeää uutta vuotta!


Repetta
12 månader, 12 inlägg... i år provade jag på att blogga lite mindre men däremot regelmässigt, och det fungerade! Man kunde ju nästan ha kallat det för ett nyårslöfte...

Hantverk och pyssel är den klart största "taggen" på bloggen, och så kommer det nog att vara i fortsättningen också. Nu i årsskiftet har jag än en gång prövat på något helt nytt, nämligen att sy teddybjörnar. Det är så småningom dags att börja planera vilken workshop jag vill hålla på nästa års IMWe-scoutläger, och av någon orsak kom jag på tanken att tillverka traditionella gammaldags nallebjörnar, med rörliga ben och armar och broderad nos. På Internet och bibliotek både i Dresden och Åbo hittade jag all information som jag bara kunde önska mig, och pluggade mig klok på  säkerhetsleder och äkta dyra teddymohairtyger. Och före det var dags att flyga till Åbo inför julen sydde jag "Repetta" (så döpt av mamma p.g.a. den rödbetsröda färgen). Visst har hon ännu sina fel, men jag lärde mig åtminstone grundteknikerna, och jag har ännu gott om tid att öva mig före påskens läger...

Troligtvis får ni, kära läsare, ännu läsa om en växande björnfamilj i något av nästa års inlägg!
Gott Nytt År,
Illakvick

VAD jag gör på nyårsafton... - MITÄ teen uudenvuodenaattona...
12 kuukautta, 12 kirjoitusta... tänä vuonna tavoitteenani oli blogata hiukan harvemmin, mutta säännöllisesti, ja se toimi! Tuotahan olisi taannoin voinut vaikka kutsua uudenvuodenlupaukseksi...

Käsityö ja askartelu on blogini selkeästi suurin "tagi", ja näin tulee varmaan olemaan jatkossakin. Nyt vudoenvaihteessa olen jälleen kerran kokeillut jotakin aivan uutta, nimittäin teddykarhujen ompelua. Pikkuhiljaa on aika alkaa suunnitella ensivuoden IMWe-partioleirin workshoppiani, ja jostain tuli mieleen ajatus valmistaa perinteisiä vanhanaikaisia nalleja liikkuvine käsineen ja jalkoineen ja kirjottuine kuonoineen. Internetistä sekä niin Dresdenin kuin Turunkin kirjastoista löysin runsaasti tietoa aiheesta, ja opin mitä ovat turvanivelet ja kuinka kallista aito nallemohairkangas voikaan olla. Ja juuri ennen kuin oli aika lentää Turkuun joulunviettoon ompelin "Repetan" (jonka äitini nimesi nallen punajuurenvärisen turkin mukaan, ruotsinkielinen rödbeta kun on perinteisesti ainakin Turussa taipunut repetaksi). Onhan siinä vielä vikansa, mutta ainakin opin nallenvalmistuksen perustekniikoita, ja pääsiäisen leiriin on vielä runsaasti aikaa...

Todennäköisesti siis saatte, rakkaat lukijat, jossain vaiheessa ensi vuonna kuvan kasvavasta nalleperheestä!
Hyvää Uutta Vuotta,
Kiireenvilkka

tiistai 28. marraskuuta 2017

Suomisynttärit Dresdenissä - Finlandfödis i Dresden


Olen tänä vuonna seurannut lukuisia Suomi 100 -tapahtumia ja tempauksia lähinnä matkan päästä (pari linnunpönttöä sentään ripustin ja rekisteröin mökille Paraisille isän kanssa). Aikamoinen kulttuurivuosi alkaa olla takanapäin, vaikka itsenäisyyspäivän pääjuhla onkin vasta edessä. Täällä Dresdenissä me paikalliset ulkosuomalaiset kuitenkin juhlimme turkulaisittain föörskottiin jo lauantaina 25.11. Vieraita reilut viisikymmentä, ohjelmassa oli Suomitietokilpailu (ei, en tiennyt, kuinka monta nastaa on sen ja sen merkkisessä Nokian talvirenkaassa, enkä edes kuinka pitkä on poronkusema. Paatsamasinisiiven sentään tunnistin Suomen upouudeksi kansallisperhoseksi.), herkkuruokia, suomipopjukeboksi sekä pop-up näyttely, jonne jokainen juhlavieras sai tuoda oman suomi-esineensä lyhyen esittelytekstin kera.
 Näyttelyesineitten kirjo oli kerrassaan oivallinen! Tietysti Fazerin suklaalevy, salmiakkia, Fiskarsin keittiösakset, Virkkalan lasi ja marimekkopaita, nehän mieltää suomalaisiksi ihan mannersuomalainenkin, mutta meille ulkosuomalaisille kotimaata edustavat myös arkiset esineet, joiden olen oppinut olevan suomalaisia vasta kun huomasin, ettei niitä täältä Saksasta saa: puinen voiveitsi, juustohöylä ja heijastin. Itse toin juurikin heijastimen, ja se olikin ainoa esine, joka löytyi näyttelystä tuplana. Kyllä saksalaisistakin ulkoiluvaatteista löytyy heijastavia kangaspaikkoja ym., mutta vapaasti takista roikkuvaa heijastinta ei kukaan tunnista: tänäkin syksynä jo kolme kohteliasta kaduntallaajaa on pysäyttänyt minut ja huomauttanut, että minulla on jäänyt jotain roikkumaan takista... siinä sitten saa selitellä, että sen kuuluukin roikkua juuri siinä, polven korkeudella, oikealla puolella vapaasti heiluen. Jos vielä selitän, että heijastin on Suomessa todella yleinen, saan varmuudella vastaukseksi "niin, mutta siellähän on paljon pimeämpää kuin täällä!".

Katsotaanpas. Tänään aurinko laskee Turussa klo. 15:34, Dresdenissä puolestaan 16:34. Huima tunnin ero joopa joo. Turussa on sitäpaitsi rutkasti enemmän katulamppuja, ja ne loistavat läpi yön - Dresdenissä ainakin iso osa lampuista sammutetaan klo. 23. Vastaankulkijat saavat siis talvikaudella edelleenkin ihmetellä, mitä ihmettä takkiini oikein on takertunut!


I år har jag följt med det fullspäckade Finland 100 -jubileumsårets jippon och evenemang mest på avstånd (ett par fågelholkar hängde jag ändå upp och registrerade med pappa på sommarstugan i Pargas). Det minst sagt imponerande kulturåret lider mot sitt slut, fast självständighetsdagens stora fest naturligtvis ännu är på kommande. Här i dresden firade vi lokala finnar i förskott redan på lördagen 25.11. Drygt femtio gäster, på programmet fanns ett Finlandfrågesport (nej, jag visste inte hur många dubbar Nokias däck modell si eller så har men nog att tosteblåvingen är Finlands nya nationalfjärill), läcker middagsbuffet, finnjukebox och en pop-up utställning, dit varje gäst fick hämta sitt eget Finland-föremål försedd med en kort förklaring.

Utställningsföremålen visade ett roligt urval av "typiskt finskt"! Fazers choklad, salmiak, Fiskars kökssax, Virkkalas glas och en Marimekkoskjorta fanns naturligtvis på bordet - de är ju föremål som även finlandsfinskarna ser som finska. Men bland dessa klassiker fanns också en smörkniv av trä, en osthyvel och en reflex - saker som jag först i Tyskland lärde mig att uppskatta som finska fiffigheter. Jag själv hämtade just en reflex, och det var också det enda föremålet som fanns dubbelt på utställningen. Visst finns det reflekterande tygremsor i tyska vinterkläder också, men fritt hängande reflexer känner ingen igen: i höst har redan tre vänliga tyskar stannat mig på gatan för att säga att jag har något hängande från min jacka... och så får jag förklara att ja, den skall hänga just där, på knähöjd, högra sidan, fritt dinglande. Och ifall jag ännu förklarar att reflexer är väldigt vanliga i Finland är svaret garanterat att "jo, men det är ju mycket mörkare där än här!"

Är det verkligen? Idag går solen ner klockan 15:34 i Åbo och klockan 16:34 i Dresden - inte så stor skillnad, alltså! Dessutom finns det mycket fler gatulampor i Åbo än i Tyskland, och de lyser hela natten medan många av dem  i Dresden släcks klockan 23. Alltså får mina kära förbipasserande tyskar även i fortsättningen förundra sig över vad som fastnat på min jacka!

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Så många spel, så lite tid! - Niin paljon pelejä, niin vähän aikaa!


MEEPLE Circus var ett av våra favoriter i år. Här gäller det att hålla tungan rätt i mun och samla ihop det bästa möjliga cirkusnumret. - MEEPLE Circus oli yksi tämän vuoden suosikeistamme. Päämääränä on kasata (kirjaimellisesti!) mahdollisimman näyttävä sirkusnumero, ja siihen tarvitaan sorminäppäryyttä!
Senhösten är traditionellt brädspelsäsong för oss - ett av årets mestväntade evenmang, som de som läst denna blog i några år kanske mins, är världens största spelmässa i Essen. Ifjol hade våra bekanta  medspelare fått ett barn just före mässan så resan uteblev, men i år var det igen dags för ett långt veckoslut med många nya spel, med ettåriga Lukas i pappas ryggsäcskssits.
TRADITIONELLT har vi ju alltid också klätt ut oss för en dag på mässan. I år hade vi piffat upp våra steampunkkostymer, men tyvärr glömde vi att ta bra bilder på dem! - PERINTEISESTI olemme aina pukeutuneet jonkun teeman mukaisesti yhtenä messupäivänä. Tänä vuonna rukkasimme vanhat steampunkasumme uuteen uskoon, mutta valitettavasti unohdimme kokonaan ottaa niistä hyviä kuvia!
För första gången ordnade spelförlaget Pegasus en VIP spelkväll dit vi (förutom Lukas med pappa) och ett par goda scoutvänner anmälde oss. Det kändes nog lite VIPpigt att stanna kvar med ett fullt spelbibliotek och smörgåsbord i den enorma mässehallen då de flesta gästerna åkte hem!
UNICORNS!
En ny erfarenhet för i år var också den mindre spelmässan, Spielraum, i Dresden som alltid äger rum ett veckoslut efter Spiel i Essen. Mässan är mera riktad åt barn, och därför har vi inte besökt den tidigare, men i år tänkte vi ta en titt i varje fall... och det lönade sig absolut! Alla de komplicerade spelen som man i Essen får stå i kö för var lediga på borden och utbudet var mycket bättre än vi förväntat! Kanske blir det här med dubbelspelmässa en ny tradition.
BEKANT från den finska sommaren... TUTTU Suomen kesästä...
 Myöhäissyksy on meillä perinteinen lautapelisesonki - yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista, kuten pitkäaikaislukijat ehkä muistavatkin, ovat maailman suurimmat pelimessut Essenissä. Viimevuonna matkakumppanimme saivat vauvan juuri ennen messuja joten reissu jäi väliin, mutta tänä vuonna vietimme taas pitkän viikonlopun pelien parissa, pikku Lukas mukana isän selkäreppuistuimessa.
I JACK och bönstängeln fick vi också stapla saker. Ett roligt litet spel som vi varmt kan rekommendera. - JAAKKO ja pavunvarsipelissä saimme myöskin pinota milloin mitäkin. Pieni hauska peli, jota voimme lämpimästi suositella.


Pelikustantamo Pegasus järjesti tänä vuonna ensimmäistä kertaa VIP peli-illan, jonne me (Lukasta ja isäänsä lukuunottamatta) ja pari hyvää partiokaveria ilmoittauduimme. Tuntui kyllä melko VIPiltä jäädä valtavaan messuhalliin täyden pelikirjaston ja voileipäbuffetin kera kun suurin osa messuvieraista tallusti kotiin!

Moar unicorns!
Uusi kokemus oli myöskin Dresdenissä aina viikkoa Essenin messujen jälkeen järjestettävät pienemmät Spielraum pelimessut. Spielraum on suunnattu enemmän lapsille, ja siksi kai emme ole siellä aikaisemmin käyneet, mutta tänä vuonna päätimme kurkistaa, mistä oikein on kyse...ja kyllä kannatti! Kaikki monimutkaiset pelit, joita Essenissä saa jonottaa kauan olivat vapaina pöydillä ja tarjonta oli paljon parempaa kuin olimme odottaneet! Ehkäpä näistä tuplamessuista tuleekin uusi perinne.
Kill the Unicorns!

torstai 28. syyskuuta 2017

Pitkä pinkki kesä - Ljusröd sommar


Ei auta, kesä on täälläkin ohi. Illat pimenevät (hah! Pitkästä aikaa päivä on pidempi täällä kuin kotisuomessa!), säät kylmenevät ja viimeinen tomaatti on poimittu puutarhasta. Mitä Dresdenin kesästä jäi päällimmäisenä mieleen tänä vuonna? Eivät tällä kertaa huippuhelteet vaan aivan uskomaton pinkki-invaasio joka kaupassa. Eikä mitä tahansan pinkkiä, vaan...pitäkää hatuistanne kiinni... YKSISARVISIA! Yhtäkkiä ihan joka paikassa oli vaaleanpunaisia sarvellisia hevosia. On vaikea keksiä tuotetta, jota ei olisi tänä kesänä koristeltu yksisarvisin. Jäätelöstä ilmanraikastajiin (jep, näin ihan oikeasti kaupassa myytävän yksisarvisenpieruja sumutepullossa), deodorantista talouspaperiin. Allaoleva kuvakavalkaadi esittelee osan lähikaupastamme (vrt. pieni K-lähikauppa Suomessa) ostosreissulla bongaamistani yksisarvisista - lisääkin noita löytyi.

Kun yksisarviset sitten pikkuhiljaa alkoivat huveta hyllyiltä (vaikka niitä kyllä vieläkin on ihan riittävästi) en ollut uskoa silmiäni kun näin mitä niiden tilalle ladottiin: FLAMINGOJA! Siis mitä ihmettä? Seuraava vaaleanpunainen aalto valtasi kaupungin. Lemppareitani lieni flamingovärityskirja... siinä ei kovinmontaa värikynää välttämättä tarvita!

Nyt flamingot ovat pikkuhiljaa väistymässä, pitäähän nyt joulumakeiset saada esille syyskuun puolessavälissä. Mitähän seuraavaksi?
 


Det hjälps inte, sommaren är förbi även här. Kvällarna blir mörkare (hah! För första gången på länge är dagarna igen längre här än hemma i Finland!) och dagarna kyligare och jag har plockat den sista tomaten i trädgården. Vad minns jag bäst av sommaren 2017 i Dresden? Denhär gången är det inte olidliga sommarhettor utan en otrolig ljusröd invasion i varje butik. Inte vilka som helst rosa föremål, utan...håll i hattarna...ENHÖRNINGAR! Plötsligt var det fullt med rosa behornade hästar överallt. Det är svårt att tänka ut en produkt som inte dekorerats med enhörningar i sommar. Från glass till luftfräschare (ja, jag såg faktiskt sprayflaskor med enhörningsfis i en butik så det så!), deodorant till hushållspapper. Bilden ovan presenterar en del av enhörningarna i vår närbutik (jämför med en liten K-närbutik i Finland), men det fanns också många fler.

När enhörningarna till sist började glesna i gatubilden (fast det nog fortfarande finns helt tillräckligt många kvar) kunde jag knappt tro mina ögon då jag såg vad de ersatts med: FLAMINGON! Alltså va'?!? En ny rosa våg översvämmade staden. Min favorit var nog flamingofärgläggningsboken... där behöver man säkert inte så många olika färgpennor!

Så småningom har flamingona fått ge vika för julgodis, det är ju redan september. Vad månne kommer efter julen?