Augusti lider mot sitt slut, och då jag tänker på vad som hänt under månaden är det inte svårt att sålla ut det Största minnet: BuLa. Det vill säga, det tyska scoutförbundet VCPs förbundsläger - Bundeslager - i Lutherstaden Wittenberg. Ca. 5000 deltagare och en massa svarta tält. De tyska scouterna är nämligen välkända för sina"jurtor" - tält som man bygger upp av triangel- och rektangelformade svarta tygstycken. Av samma bitar kan man sätta upp ett vindskydd för en person (en "Kröte", dvs. padda) eller ett stortält för 20 - eller så bygger man ett enormt tältslott, en idrottsarena, en filmteater eller storkök. Visst finns det specialbitar, som olika stora tak, men principen är den samma: av små delar bygger man upp en större och väldigt flexibel helhet.
Jag deltog bara några dagar på lägret, men det räckte för att förstå hur enormt de är... och hur annorlunda från typiska finska scoutläger. Ingen skog, ingen simstrand, utan istället ett stort öppet fält utan någon skugga i över 30 graderes hetta. Inga latringropar utan "bajamajan"- plasttoaletter. Varma duschar. Men å andra sidan fanns det många likheter - snärtigt programm för deltagarna, massor med goda vänner att fnittra med i tältet och en hjälpfull och välkomnande atmosfär. Unga ledare och säkert tiotusentals persontimmar frivilligarbete.
 |
| Ett litet lägerkapell - Pieni leirikappeli |
Jag var med i "storspelsgruppen", ett gäng på 5 scoutledare som redan i vintras lovat att utveckla ett spel för över 3000 12-16 åringar. Någon gång på våren förstod vi att det här på många sätt var det största vi någonsin gjort för scouterna. Hur skall vi hålla alla deltagare sysselsatta i ett par timmar, tävla mot varandra och samtidigt bygga upp en gruppanda? Budget 80 cent per deltagare, förresten. Hur undviker vi ändlösa köer? Och hur informerar vi såväl deltagarna som våra 250 medhjälpare om spelets gång och regler? Vi planerade och testade, sammanställde beskrivningar av alla arbetsuppgifter under spelet och designade spelmaterial. Vi skrev en enorm inköpslista med bl.a. 64 kg visitkort, omkring 30 kg ärter och hundratals färgkritor. Och till sist var vi färdiga att köra igång - på stora lägerscenen, inför tusentals svettande ungdomar.
 |
| DEN sista av säkert omkring tio medhjälparbriefings som vi höll, vi måste anpassa vår tidtabell till allt annat som var på gång i underlägren - VIIMEINEN varmaan noin kymmenestä apulaisbriiffistä joita järjestimme, meidän piti tarkkaan sovittaa aikataulumme alaleirien muuhun ohjelmaan sopivaksi. |
Lite bakgrund: lägrets tema var reformationen (det är ju "Luther 500" jubileumsår), om hur individer och enskilda människor kan påverka sin omgivning. Lägrets ramhistoria förde deltagarna till år 2517, femhundra år i framtiden. Jorden är så gott som förstörd men mänskligheten lever i åtta futuristiska biotopsbubblor, sektorer, spridda omkring på planeten. Varje sektor - delläger - hade sina egna specialiteter: I Saneco var det fitness, hygien och hälsa som gällde, i Gamer's Throne var allt från morgonmål till kvällslägerbål en tävling. Men en dag träffas åtta ungdomar - en från varje sektor - utanför sina bubblor och går på upptäcktsfärd. Det hittar ett övergivet observatorium, där en bitter galen vetenskapsman håller hus. Vetenskapsmannen har beslutit sig för att förstöra mänskligheten, som enligt honom blivit lat och degenererad, genom att styra en enorm meteorit mot jorden (med hjälp av en supermagnet, förståss). Och vid den här punkten - mitt i lägerveckan - hölls vårt spel.
 |
| JUST före spelstart: en raketfabrik väntar ivrigt på de första deltagarna.- JUURI ennen pelin alkua: yksi rakettitehtaista odottaa innokkaana osallistujia. |
Deltagarna skulle bygga raketer för att förstöra meteoriten, och för att bygga raketer behövs det förstås olika material: durastål, naniter, antimateria och isolineära mikrochips (det var de här materialerna som vi tryckte upp på visitkort, förresten). Material kunde deltagarna producera genom att arbeta på energi-materiakonverterstationer, dvs. utföra olika uppgifter som att spela memory eller freesbeegolf, rita och lösa labyrinter eller vika pappersflygplan. Materialkorten kunde sedan på raketfabriken bytas ut mot raketdelar - ihopvikta papplådor - som ännu måste byggas och dekoreras enligt olika anvisningar.
 |
| HÄR byggs en raketmotor - TÄSSÄ rakennetaan rakettimoottoria |
Spelet utgjorden ett vägskäl i lägerhistorien - antingen skulle deltagarna lyckas bygga ihop tillräckligt med raketer och rädda jorden (och då skulle vetenskapsmannen försöka hämnas på hjältarna under resten av lägret) eller de skulle misslyckas - vilket faktiskt också hände. Det var knappt, men ett par raketer saknades och den stora asteroiden fortsatte att flyga mot jorden (vilket visades på en stor skärm under kvällsprogrammet. Naturligtvis måste vi på förhand göra korta animationsfilmer för båda eventuella spelslut...). Under resten av lägret måste berättelsens hjältar med hjälp av alla scouter visa att mänskligheten ännu har mycket gott i sig och övertala vetenskapsmannen att styra bort sin asteroid. Och givetvis lyckades de!
 |
| EN GRUPP försöker övertyga raketingenieuren om att deras raketdel är fullt rymdduglig - ERÄS ryhmä yrittää vakuuttaa rakettiinsinööriä raketinkappaleensa avaruuskelpoisuudesta |
Vi i storspelsgruppen var överlyckliga över att spelet fungerade så bra - barnen hade roligt, medhjälparna visste vad de skulle göra och tidtabellen höll, i alla fall nästan. Efter tre dagars "sistaminutenstress" på lägerplatsen kunde vi plötsligt bara stå och titta hur alla våra planer och skriverier väcktes till liv framför oss - materialkorten byttes ut mot papplådor, papplådorna veks upp till motorer och raketspetsar och byggdes ihop till nästan femtio raketer på lägerfältet.
Definitive en erfarenhet som man stolt kan skriva in i sin CV!
 |
| URSPRUNGLIGEN skulle raketerna byggas mycke högre men på grund av en stark vind på speldagen måste vi i sista minuten ändra på strukturen. Det var lite stressigt. På bakgrunden syns hur många raketdelar varje delläger byggt, för visst måste det finnas lite tävling mellan grupperna också. - ALUN PERIN raketeista piti tulla paljon korkeampia, mutta pelipäivän kova tuuli pakotti meidät muuttamaan rakennelmaa viimetingassa. Hiukan vain oli stressaavaa... Taustalla näkyy, kuika monta raketinosaa mikäkin alaleiri on rakentanut, sillä pitihän mukaan saada vähän kilpailuhenkeäkin! |
Elokuu lähenee loppuaan, ja kun pohdin mitä kaikkea kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua, ei ole vaikeaa seuloa Suurinta muistoa: BuLa. Saksalaisen partioyhdistyksen VCPn suurleiri, Bundeslager, Lutherkaupunki Wittenberissä. Noin 5000 osallistujaa ja valtavan monta mustaa telttaa. Saksalaiset partiolaiset ovat nimittäin tunnettuja "jurtistaan" - teltoista, jotka kootaan kolmion- ja neliönmuotoisisita mustista kangaskappaleista. Samoista paloista voi koota joko yhdenhengen laavun (ns. "Kröten" eli rupikonnan) tai suurteltan 20 hengelle. Tai sitten valtavan telttalinnan, urheilukentän, elokuvateatterin tai suurkeittiön. Toki on myös olemassa erityisiä kattopalasia ym., mutta perusideana on, että pienistä kappaleista kootaan suurempi joustava kokonaisuus.
 |
| ARENAN i Gamer's Throne rymde 500 scouter - GAMER'S thronen areenan katsomoon mahtui 500 partiolaista. |
Osallistuin leirille vain muutaman päivän ajan, mutta se riitti näkemään, kuinka isosta tapahtumasta oli kyse... ja kuinka paljon BuLa poikkesi suomalaisesta perinteisestä partioleiristä. Ei metsää, ei uimarantaa, vaan niiden sijaan suuri avoin kenttä ilman varjoa 30 asteen helteessä. Ei vessakuoppia vaan Bajamajoja. Lämpimät suihkut. Mutta toisaalta yhtäläisyyksiäkin oli paljon - jännittävää ohjelmaa osallistujille, paljon hyviä ystäviä joiden kanssa voi kikattaa teltassa ja auttavainen ja avoin ilmapiiri. Nuoria johtajia ja varmasti kymmeniätuhansia henkilötyötunteja vapaaehtoistyötä.
 |
| PROBLEMET med svarta tält är att de blir olidligt varma i solskenet - MUSTIEN telttojen haittapuolena on, että niissä tulee auringonpaisteella sietämättömän kuumia |
Itse olin mukana "suurpeliryhmässä", viisihenkisessä tiimissä joka jo talvella lupautui kehittämään pelin yl 3000 12-16 vuotiaalle partiolaiselle. Kevään aikana tajusimme, että kyseessä oli monella tapaa suurin projekti, jossa olimme olleet mukana. Miten viihdytetään osallistujia pari tuntia ja tasapainoillaan kilpailun ja yhteistyön välillä? Ja miten saamme tiedon pelin säännöistä ja työtehtävistä kulkemaan niin osallistujille kuin 250 avustajalle? Suunnittelimme ja kokeilimme, kirjoitimme työtehtäväkuvauksia ja piirsimme pelimateriaaleja. Kokosimme valtavan ostoslistan jolla oli mm. 64 kg käyntikortteja, n. 30 kg herneitä ja satoja väriliituja. Ja lopulta olimme valmiita, seisoimme leirin suurella näyttämöllä tuhansien hikoilevien nuorten edessä.
 |
| DE HÄR behövdes i spelet. Vem gissar till vilket ändamål? - NÄITÄKIN tarvittiin pelissä. Kuka arvaa, mihin tarkoitukseen? |
Hiukkasen taustatietoa: leirin teemana oli reformaatio (onhan nyt Luther 500 juhlavuosi), ja se, miten yksittäiset ihmiset voivat vaikuttaa ympäristöönsä. Leirin kehystarina kiidätti osallistujat vuoteen 2517, jolloin maapallo on lähes tuhoutunut ja ihmiset elävät kahdeksassa futuristisessa biotooppikuplassa, sektorissa, eri puolilla planeettaa. Jokaisella sektorilla - alaleirillä - oli omat erikoisuutensa. Sanecossa elämä pyöri fitnessin, hygienian ja terveyden ympärille, Gamer's Thronesissa kaikki aamupalasta iltanuotioon oli kilpailua. Mutta eräänä päivänä kahdeksan nuorta - yksi kustakin sektorista - lähtivät seikkailemaan kuplien ulkopuoliseen autiomaahan. Hylätystä observatoriosta nuoret löysivät hullun tiedemiehen, joka oli päättänyt tuhota laiskistuneen ihmiskunnan ohjaamalla valtavan meteoriitin kohti maata (supermagneetin avulla, mitenpä muutenkaan). Ja tässä kohtaa - keskellä leiriviikkoa - oli pelimme aika.
Osallistujien tuli rakentaa raketteja, joiden avulla meteoriitti saataisiin tuhottua. Ja rakettien rakentamiseen tarvitaan tietysti erilaisia materiaaleja: kestoterästä, naniitteja, antimateriaa ja isolineaarisia mikropiirejä (nämä materiaalit painoimme muuten niille käyntikorteille!). Osallistujat tuottivat materiaaleja työskentelemällä energia-materia-konverttereissa, toisin sanoen suorittamalla erilaisia tehtäviä kuten pelaamalla muistipeliä tai freesbeegolfia, piirtämällä ja ratkomalla labyrintteja tai taittelemalla paperilennokkeja. Materiaalikortit vaihdettiin sitten rakettitehtaissa rakettiosiin - koottaviin pahvilaatikoihin - jotka vielä piti rakentaa ja koristella ohjeitten mukaan.
 |
| SÅHÄR byggs en raketstabilisator - NÄIN rakennetaan raketinvakain |
Peli toimi tienhaarana leiritarinassa - joko osallistujat onnistuisivat rakentamaan tarpeeksi raketteja pelastaakseen maailman (ja silloin tiedemies yrittäisi kostaa nuorille sankareille loppuleirin ajan) tai raketteja ei onnistuttaisi rakentamaan tarpeeksi - ja niin tosiaan kävi. Tiukkaa teki, mutta pari rakettia puuttui ja valtaisa asteroidi jatkoi lentoaan kohti maata (mikä näytettiin suurella valkokankaalla iltaohjelman aikana. Tietysti meidän oli pitänyt tehdä loppua varten kaksi vaihtoehtoista animaatiopätkää...). Viimeisten leiripäivien aikana osallistujien piti vakuuttaa tiedemies siitä, että ihmiskunnassa on vielä paljon hyvää jäljellä, eikä sen tuhoamisessa olisi mitään järkeä. Ja tietysti siinä onnistuttiin!
 |
| SEKTOREN Titanés var en partysektor vars glittertema även syntes i raketerna - TITANÉS oli varsinainen bilesektori, jonka kimalleteema näkyi myös raketeissa. |
Meidän suurpeliryhmämme oli silminnähden huojentunut ja innoissaan siitä, kuinka hyvin peli loppujenlopuksi toimi - lapsilla oli hauskaa, apurimme tiesivät mitä piti tehdä ja aikataulukin piti, ainakin melkein. Kolmen päivän "viimetipanstressin" jälkeen saatoimme yhtäkkiä vain seistä keskellä leiriä ja katsoa, miten suunnitelmamme ja kirjoittelumme heräsivät henkiin silmiemme edessä. Materiaalikortit vaihtuivat pahvilaatikkoihin, pahvilaatikot taiteltiin moottoreiksi ja rakettikärjiksi ja lopulta leirikentällä seisoi lähes 50 rakettia.
Ehdottomasti kokemus, jonka aioin laittaa CV:hen!
 |
| LEDARNAS vardagstumstält om kvällen - JOHTAJIEN olohuoneteltta illalla |
