Suomisynttärit Dresdenissä - Finlandfödis i Dresden

Olen tänä vuonna seurannut lukuisia Suomi 100 -tapahtumia ja tempauksia lähinnä matkan päästä (pari linnunpönttöä sentään ripustin ja rekisteröin mökille Paraisille isän kanssa). Aikamoinen kulttuurivuosi alkaa olla takanapäin, vaikka itsenäisyyspäivän pääjuhla onkin vasta edessä. Täällä Dresdenissä me paikalliset ulkosuomalaiset kuitenkin juhlimme turkulaisittain föörskottiin jo lauantaina 25.11. Vieraita reilut viisikymmentä, ohjelmassa oli Suomitietokilpailu (ei, en tiennyt, kuinka monta nastaa on sen ja sen merkkisessä Nokian talvirenkaassa, enkä edes kuinka pitkä on poronkusema. Paatsamasinisiiven sentään tunnistin Suomen upouudeksi kansallisperhoseksi.), herkkuruokia, suomipopjukeboksi sekä pop-up näyttely, jonne jokainen juhlavieras sai tuoda oman suomi-esineensä lyhyen esittelytekstin kera.

 Näyttelyesineitten kirjo oli kerrassaan oivallinen! Tietysti Fazerin suklaalevy, salmiakkia, Fiskarsin keittiösakset, Virkkalan lasi ja marimekkopaita, nehän mieltää suomalaisiksi ihan mannersuomalainenkin, mutta meille ulkosuomalaisille kotimaata edustavat myös arkiset esineet, joiden olen oppinut olevan suomalaisia vasta kun huomasin, ettei niitä täältä Saksasta saa: puinen voiveitsi, juustohöylä ja heijastin. Itse toin juurikin heijastimen, ja se olikin ainoa esine, joka löytyi näyttelystä tuplana. Kyllä saksalaisistakin ulkoiluvaatteista löytyy heijastavia kangaspaikkoja ym., mutta vapaasti takista roikkuvaa heijastinta ei kukaan tunnista: tänäkin syksynä jo kolme kohteliasta kaduntallaajaa on pysäyttänyt minut ja huomauttanut, että minulla on jäänyt jotain roikkumaan takista... siinä sitten saa selitellä, että sen kuuluukin roikkua juuri siinä, polven korkeudella, oikealla puolella vapaasti heiluen. Jos vielä selitän, että heijastin on Suomessa todella yleinen, saan varmuudella vastaukseksi "niin, mutta siellähän on paljon pimeämpää kuin täällä!".

Katsotaanpas. Tänään aurinko laskee Turussa klo. 15:34, Dresdenissä puolestaan 16:34. Huima tunnin ero joopa joo. Turussa on sitäpaitsi rutkasti enemmän katulamppuja, ja ne loistavat läpi yön - Dresdenissä ainakin iso osa lampuista sammutetaan klo. 23. Vastaankulkijat saavat siis talvikaudella edelleenkin ihmetellä, mitä ihmettä takkiini oikein on takertunut!

I år har jag följt med det fullspäckade Finland 100 -jubileumsårets jippon och evenemang mest på avstånd (ett par fågelholkar hängde jag ändå upp och registrerade med pappa på sommarstugan i Pargas). Det minst sagt imponerande kulturåret lider mot sitt slut, fast självständighetsdagens stora fest naturligtvis ännu är på kommande. Här i dresden firade vi lokala finnar i förskott redan på lördagen 25.11. Drygt femtio gäster, på programmet fanns ett Finlandfrågesport (nej, jag visste inte hur många dubbar Nokias däck modell si eller så har men nog att tosteblåvingen är Finlands nya nationalfjärill), läcker middagsbuffet, finnjukebox och en pop-up utställning, dit varje gäst fick hämta sitt eget Finland-föremål försedd med en kort förklaring.

Utställningsföremålen visade ett roligt urval av "typiskt finskt"! Fazers choklad, salmiak, Fiskars kökssax, Virkkalas glas och en Marimekkoskjorta fanns naturligtvis på bordet - de är ju föremål som även finlandsfinskarna ser som finska. Men bland dessa klassiker fanns också en smörkniv av trä, en osthyvel och en reflex - saker som jag först i Tyskland lärde mig att uppskatta som finska fiffigheter. Jag själv hämtade just en reflex, och det var också det enda föremålet som fanns dubbelt på utställningen. Visst finns det reflekterande tygremsor i tyska vinterkläder också, men fritt hängande reflexer känner ingen igen: i höst har redan tre vänliga tyskar stannat mig på gatan för att säga att jag har något hängande från min jacka... och så får jag förklara att ja, den skall hänga just där, på knähöjd, högra sidan, fritt dinglande. Och ifall jag ännu förklarar att reflexer är väldigt vanliga i Finland är svaret garanterat att "jo, men det är ju mycket mörkare där än här!"

Är det verkligen? Idag går solen ner klockan 15:34 i Åbo och klockan 16:34 i Dresden - inte så stor skillnad, alltså! Dessutom finns det mycket fler gatulampor i Åbo än i Tyskland, och de lyser hela natten medan många av dem  i Dresden släcks klockan 23. Alltså får mina kära förbipasserande tyskar även i fortsättningen förundra sig över vad som fastnat på min jacka!

Så många spel, så lite tid! - Niin paljon pelejä, niin vähän aikaa!

MEEPLE Circus var ett av våra favoriter i år. Här gäller det att hålla tungan rätt i mun och samla ihop det bästa möjliga cirkusnumret. - MEEPLE Circus oli yksi tämän vuoden suosikeistamme. Päämääränä on kasata (kirjaimellisesti!) mahdollisimman näyttävä sirkusnumero, ja siihen tarvitaan sorminäppäryyttä!

Senhösten är traditionellt brädspelsäsong för oss - ett av årets mestväntade evenmang, som de som läst denna blog i några år kanske mins, är världens största spelmässa i Essen. Ifjol hade våra bekanta  medspelare fått ett barn just före mässan så resan uteblev, men i år var det igen dags för ett långt veckoslut med många nya spel, med ettåriga Lukas i pappas ryggsäcskssits.

TRADITIONELLT har vi ju alltid också klätt ut oss för en dag på mässan. I år hade vi piffat upp våra steampunkkostymer, men tyvärr glömde vi att ta bra bilder på dem! - PERINTEISESTI olemme aina pukeutuneet jonkun teeman mukaisesti yhtenä messupäivänä. Tänä vuonna rukkasimme vanhat steampunkasumme uuteen uskoon, mutta valitettavasti unohdimme kokonaan ottaa niistä hyviä kuvia!

För första gången ordnade spelförlaget Pegasus en VIP spelkväll dit vi (förutom Lukas med pappa) och ett par goda scoutvänner anmälde oss. Det kändes nog lite VIPpigt att stanna kvar med ett fullt spelbibliotek och smörgåsbord i den enorma mässehallen då de flesta gästerna åkte hem!

UNICORNS!

En ny erfarenhet för i år var också den mindre spelmässan, Spielraum, i Dresden som alltid äger rum ett veckoslut efter Spiel i Essen. Mässan är mera riktad åt barn, och därför har vi inte besökt den tidigare, men i år tänkte vi ta en titt i varje fall... och det lönade sig absolut! Alla de komplicerade spelen som man i Essen får stå i kö för var lediga på borden och utbudet var mycket bättre än vi förväntat! Kanske blir det här med dubbelspelmässa en ny tradition.

BEKANT från den finska sommaren... TUTTU Suomen kesästä...

 Myöhäissyksy on meillä perinteinen lautapelisesonki - yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista, kuten pitkäaikaislukijat ehkä muistavatkin, ovat maailman suurimmat pelimessut Essenissä. Viimevuonna matkakumppanimme saivat vauvan juuri ennen messuja joten reissu jäi väliin, mutta tänä vuonna vietimme taas pitkän viikonlopun pelien parissa, pikku Lukas mukana isän selkäreppuistuimessa.

I JACK och bönstängeln fick vi också stapla saker. Ett roligt litet spel som vi varmt kan rekommendera. - JAAKKO ja pavunvarsipelissä saimme myöskin pinota milloin mitäkin. Pieni hauska peli, jota voimme lämpimästi suositella.

Pelikustantamo Pegasus järjesti tänä vuonna ensimmäistä kertaa VIP peli-illan, jonne me (Lukasta ja isäänsä lukuunottamatta) ja pari hyvää partiokaveria ilmoittauduimme. Tuntui kyllä melko VIPiltä jäädä valtavaan messuhalliin täyden pelikirjaston ja voileipäbuffetin kera kun suurin osa messuvieraista tallusti kotiin!

Moar unicorns!

Uusi kokemus oli myöskin Dresdenissä aina viikkoa Essenin messujen jälkeen järjestettävät pienemmät Spielraum pelimessut. Spielraum on suunnattu enemmän lapsille, ja siksi kai emme ole siellä aikaisemmin käyneet, mutta tänä vuonna päätimme kurkistaa, mistä oikein on kyse...ja kyllä kannatti! Kaikki monimutkaiset pelit, joita Essenissä saa jonottaa kauan olivat vapaina pöydillä ja tarjonta oli paljon parempaa kuin olimme odottaneet! Ehkäpä näistä tuplamessuista tuleekin uusi perinne.

Kill the Unicorns!