I det förra inlägget avslöjade jag, att jag är med som skribent i en nätpublikation av naturtidningen Suomen Luonto. Nu har det praktiska journalistarbetet börjat. Förutom en hellång artikel som utkommer på hösten, förväntas var och en av oss tio skribenter skriva en egen blogg om vår forskning, om skrivprocessen och om olika fenomen i naturen.
För de flesta av oss var bloggandet redan bekant, men liksom jag hade de flesta bara gjort det för en begräsad skara av vänner, bekanta och likasinnade. Jag var lite överraskad, hur svårt det till sist var för mig att krysta fram den första texten. Självkritiken nådde helt nya nivåer, då jag förstod att texten troligtvis läses av många, många fler läsare med olika bakgrunder än här på Illakvick. Till sist stod texten färdig, skriven och publicerad. Och idag följde en till.
Ingen orsak till avundsjuka ;) Det bara är så, att medan Illakvick skrivs på min fritid (och måste konkurrera med hundra andra hobbyn och hemmasysslor) kan jag med gott samvete bearbeta min #muutos-blog under arbetstid! Fantastiskt!
 |
| EN porträtt som min syster tog av mig enkom för den nya bloggen...såhär ser jag alltså ut nuförtiden. KUVA, jonka siskoni nappasi minusta vartavasten uutta blogia varten... tältä siis näytän nykyään. |
Tyvärr är #muutos ett finksspråkigt projekt, och jag har inte möjlighet att översätta allt till svenska. De intresserade hittar ändå min nya blog "Terveisiä pyökkimetsästä" (=hälsningar från bokskogen) och flera andra intressanta #muutos-bloggar i adressen
www.muutoslehti.fi.
Edellisessä tekstissä paljastin, että toimin kirjoittajana Suomen Luonnon #muutos-verkkojulkaisussa. Nyt olemme päässeet aloittamaan käytännön toimittajantyön. Syksyllä julkaistavien täyspitkien artikkelien lisäksi meidän kaikkien kymmenen kirjoittajan odotetaan kirjoittavan blogia omasta tutkimuksestamme, kirjoitusprosessista ja erilaisista luonnonilmiöistä.
Suurimmalle osalle meistä bloggaus oli jo entuudestaan tuttua, mutta itseni tavoin useimmat olivat kirjoitelleet vain pienelle lähipiirille ja samanhenkisille lukijoille. Olin hiukan yllättynyt siitä, miten haastavaa loppujenlopuksi oli pinnistää ilmoille ensimmäinen kirjoitus. Itsekritiikki oli terävämpää kuin koskaan aikaisemmin, kun tajusin, että kirjoituksen todennäköisesti lukee paljon useampi kuin koskaan täällä Kiireenvilkassa. Lopuksi ensimmäinen teksti kuitenkin oli valmis ja julkaistu, ja jo tänään se sai jatkoakin...
Ei aihetta kateellisuuteen ;) Asia vain on niin, että Kiireenvilkan kirjoittelu tapahtuu vapaa-ajalla (jossa se joutuu kilpailemaan sadan muun harrastuksen ja kotiaskareiden kanssa), mutta #muutosblogia pääsee kirjoittamaan hyvällä omallatunnolla työaikana! Mahtavaa!
Kiinnostuneet löytävät uuden blogini, "Terveisiä pyökkimetsästä", sekä useita muita oivallisia #muutos-blogeja osoitteesta
www.muutoslehti.fi.
