Kerberos

INNEHÅLLER massor med garn, en hel del modelleringsmassa, ett par kilo stenar, två påsar med vadd, tre käppar och många timmars virkning. SISÄLTÄÄ valtavasti lankaa, melkoisesti muovailuvahaa, pari kiloa kiviä, kaksi pussillista vanua, kolme keppiä ja monta tuntia virkkausta.

 Då du läser detta är jag än en gång på tidsresa... denna gång i antikens Grekland, på scoutlägret IMWe 2016! Veckor och månader av förberedelser är förbi, allt är packat och mera eller mindre klart, jag har sytt än en ny klänning och som pricken på i:et vaktar en handgjord trehövdad hund, en Kerberos, källardörren på scoutborgen i Rieneck.

Mera om lägret följer då jag väl kommit hem...

Wienerdog of Hell

Kun luet tämän, olen jälleen kerran aikamatkalla... tällä kertaa antiikin Kreikassa, IMWe 2016 partioleirillä! Viikkojen ja kuukausien valmistelut ovat takanapäin, kaikki on pakattu ja enemmän tai vähemmän valmista, olen ommellut taas yhden puvun lisää ja pisteenä iin päällä käsintehty kolmipäinen koira, Kerberos, vartioi Rieneckin partiolinnan kellarinovea.

Lisää leiriuutisia kunhan olen palannut kotiin...

Hämähäkinmetsästäjä saviruukussa - Spindeljägare i en lervas

Löysin puutarhavajastamme hyllyltä vanhasta alppiruusunlannoitepahvilaatikosta kaksi pikkuruista kreikkalaistyylistä saviruukkua. Tai siltä ne ainakin näyttivät:

Tarkempi tarkastelu osoitti, että saviruukuissa on sisällä oranssinkeltainen kaunis hyönteiskotelo, ja kollega yliopistossa osasi kertoa kyseessä olevan Sceliphron curvatum, ampiainen/pistiäinen, joka pyydystää hämähäkkejä ja sulkee ne itsemuuraamaansa saviruukkuun toukkansa ravinnoksi. Toukka elelee suojaisessa ruukussa tainnutettuja hämähäkkejä pikkuhiljaa popsien ja koteloituu sitten samaiseen ruukkuun, kuoriutuakseen seuraavana kesänä komeaksi aikuiseksi ampiaiseksi muuttuneena. Laji on Euroopassa uusi tulokas, se levisi tänne Aasiasta ihmisen mukana 1970-luvulla ja on sen jälkeen ripeästi levittäytynyt uusille asuinseuduille. Suomessa tätä ahnasta petoa ei vielä tavata.

Kotelot ovat tällä hetkellä työhuoneessamme, ja odotamme jännityksellä, kuoriutuuko niistä kesällä mitään...

Kesäinen päivitys: Kuoriutuihan niistä!

VASEMMASSA "ruukussa" näkyy sisällä oranssinruskea hyönteiskotelo.  - I DEN vänstra "krukan" syns en orangebrun puppa.

I en gammal kartong med rhododendrongödsel som låg på en hylla i vår trädgårdsstuga hittade jag två pyttesmå grekiska lerkrukor. Eller så såg det åtminstone ut!

En närmare titt avslöjade att det fanns vackra gyllenorangefärgade insektpuppor i krukorna, och en kollega vid universitetet visste att det handlade om Sceliphron curvatum, en geting som fångar spindlar och stänger dem in i självmurade lerkrukor som föda för sina larver. Larven lever ett skyddat liv i krukan och mumsar i sig förlamade spindlar tills den förpuppar sig och kläcks följande sommar som en vacker stor geting. Arten är en nykomling i Europa, den spred sig från Asien med människornas troligtvis ofrivilliga hjälp på 1970-talet och har sedan dess raskt spridit sig till nya områden. I Finland har denna jägare ändå ännu inte påträffats.

För tillfället är pupporna i vårt arbetsrum, och vi väntar med iver på att något skall kläckas...

En sommaruppdatering: visst kläcktes det något!

Dinofeber - Dinokuume

TRISTAN, så heter Tyrannosaurus Rex skelettet på Berlins naturhistoriska museum. Det här inläggets foton är förresten tagna av min pappa... TRISTAN, sillä nimellä kulkee Berliinin luonnonhistoriallisen museon Tyrannosaurus Rex -luuranko. Tällä kertaa kuvat on muuten ottanut isäni...

 Jag medger stolt att jag tillhör generationen som lekt med plastdinosaurier på skolgården, som snyftat framför tv:n då Lillefots mamma dog i "Landet för längesedan" och som sett Jurassic Park (ettan, förstås) som underårig på video. Den underbart illustrerade Dinotopia-boken har jag i bokhyllan på hedersplats. Som så många andra småbarn hade jag inga problem med att uttala och komma ihåg ord som Pachycephalosaurus, eller Quetzalcoatlus. Dinosaurierna har hängt med på ett hörn genom livet, men på senaste åren mera på bakgrunden. Fram till ett halvt år sedan, eller så.

En ny dinosaurievåg började väl med att Jurassic World kom på bio förra sommaren. Fastän jag inte var värst imponerad av filmen satte den ändå igång alla gamla drömmar... I väntan på att Prehistoric Kingdom-datorspelet någon gång skall komma ut byggde jag mig en söt liten dinosauriepark med det gamla Zoo Tycoon -spelet medan jag lyssnade på filmens soundtrack och på julen prydde dinosaurieformade snöflingor vardagsrumsfönstret. Den största gnistan kom nog ändå från ett annat datorspel - det alldeles nya ARK Survival Evolved där jag, Tobi och ett par vänner äntligen fick chansen att förverkliga våra barndomsdrömmar (om än bara på datorskärmen) och rida runt en oforskad forntidsö på dinosaurier ;)

Utan ARK skulle jag säkert inte ha gått på en föreläsning om förhistoriska insekter som hölls här i Dresden för ett par veckor sedan. Tänk att Meganeura-"trollsländor" har haft över 60 cm vingspann och att Arthropleura-"tusenfotingar" varit 2,5 meter långa! Inte heller skulle jag ha märkt den fascinerande utställningen i Berlins naturhistoriska museum med ett Spinosaurusskelett i naturlig storlek och en mängd andra fantastiska jätteödlor (som t.ex. världens största Brachiosaurus-skelett). Kort och gott, jag lever för tillfället i en ny våg av dinosauriefeber!

SPINOSAURUS - större än Rex, anpassad till ett liv i och vid vattendrag. SPINOSAURUS - Rexiä isompi, hyvin sopeutunut elämään vedessä ja veden äärellä.

 Myönnän ylpeänä kuuluvani sukupolveen, joka leikki muovidinosauruksilla koulun pihalla, joka nyyhkytti kun Pikkutassun äiti kuoli "Maa aikojen alussa"-elokuvassa ja joka katsoi Jurassic Park elokuvan (sen ensimmäisen, tietysti) alaikäisenä videolta. Upeasti kuvitettu Dinotopia-kirja on kirjahyllyssä kunniapaikalla. Ja kuten monet muut pikkulapset, osasin vaivatta ääntää ja muistaa sanoja kuten Pachycephalosaurus tai Quetzalcoatlus. Dinosaurukset ovat seuranneet matkassa mukana halki elämän, mutta viimevuosina pikemminkin taka-alalla. Kunnes ne taas nousivat pinnalle puolisen vuotta sitten.

Uusi dinosaurusaalto alkoi varmaankiin Jurassic World elokuvan vallatessa valkokankaan viime kesänä. Vaikken ollutkaan elokuvasta kovin vaikuttunut, herätti se silti henkiin kaikki vanhat unelmat... Prehistoric Kingdom -tietokonepelin ilmestymistä odotellessa rakensin itselleni sievän pienen dinosauruspuiston vanhassa Zoo Tycoon -pelissä samalla kun kuuntelin elokuvan ääniraitaa, ja jouluna ikkunoitamme koristi dinosaurusaiheiset lumihiutaleet. Suurin kipinä tuli kylläkin eräästä toisesta tietokonepelistä - upouusi ARK Survival Evolved antoi minulle, Tobille ja parille ystävällemme tilaisuuden toteuttaa lapsuudenunelmiamme (vaikkakin vain tietokoneen ruudulla) ja ratsastaa ympäri tuntematonta muinaissaarta dinosaurusten selässä ;)

Ilman ARK:kia en varmaan olisi mennyt kuuntelemaan täällä Dresdenissä pidettyä yleisöluentoa esihistoriallisista ötököistä pari viikkoa sitten. Ajatelkaas, että Meganeura - "sudenkorennoilla" on ollut yli 60 cm siipien kärkiväli, ja että Arthropleura- "tuhatjalkaiset" ovat yltäneet 2,5 m pituisiksi! Enpä olisi tainnut myöskään huomata Berliinin luonnonhistoriallisen museon upeaa näyttelyä, jossa on luonnollisen kokoinen Spinosauruksen luuranko ja muita hienoja hirmuliskoja (kuten esim. maailman suurin Brachiosaurus-luuranko). Toden totta, olen taas saanut dinosauruskuumeen!

EN AV mina absoluta favoriter, Brachiosaurus. - EHDOTTOMASTI yksi suosikeistani, Brachiosaurus.

Takatalvi - Vinter igen

Jaahas. Sitten viimekertaisten keväisten valokuvien on täällä saksanmaalla otettu kunnolla takapakkia sään suhteen. Eilen reissasin junalla Berliinistä Dresdeniin, ja matkan aikana alkoi maisema radanvarrella muuttua valkoisemmaksi ja valkoisemmaksi... Tänään verhoja aamulla raottaessani olikin edessä varsinainen Talven Ihmemaa! Ihan kaunista ja mukavaa tämäkin, mutta mielessäni olin jo niin virittäytynyt kevättaajuudelle, etten jaksa oikein täysillä innostua lumesta. No, tuskinpa tätä kauaa kestää, lähipäivinä pitäisi elohopean jo kivuta plussan puolelle, vaikkakin vain vaivoin. Varsinaisen kevätsään palaamista saan näemmä odotella vielä ainakin viikon verran. Keikkuen tulevi, tosiaan!

Just så. Sedan förra inläggets våriga bilder har vädret här i Tyskland tagit några steg bakåt. Igår reste jag med tåg från Berlin till Dresden, och under resan blev landskapet längs rälsen vitare och vitare... idag då jag öppnade gardinerna hade jag ett riktigt Vinterparadis framför ögonen! Helt vackert och trevligt, jovisst, men jag var redan så inställd på våren att jag inte riktigt orkar glädja mig åt snön. Nå, knappast varar det här väldigt länge, redan under de närmaste dagarna lär temperaturen klättra över nollstrecket, fastän bara knappt. Det riktiga vårvädret låter vänta på sig i åtminstone någon vecka eller så. Våren kan verkligen vara oberäknerlig!