Lövskogsnunna - Lehtinunna

LÖVSKOGSNUNNANS hona. Trots sina stora vingar kan de inte flyga - de är alltför tunga och fulla med hundratals ägg. LEHTINUNNANAARAS- Suurista siivistään huolimatta naaraat ovat lentokyvyttömiä, ne ovat aivan liian painavia ja täynnä satoja munia.

Jag lovade tidigare att skriva lite om min nyaste forskningsart, lövskogsnunnan Lymantria dispar. Den är barrskogsnunnans större kusin, som äter mest blad (vem kunde ha gissat?). Och jo, nästan vilka blad som helst! Arten är en sann generalist som veteligen äter över 500 olika växter (vilket är förresten rätt så sällsynt i djurvärlden), och jag har fått lära mig att de växande larverna inte nöjer sig med några dietmåltider - de frossar i sig massor, mera än ett stort ekblad per natt per larv.

 I mellaneuropa är de ställ- och tidvis en sann plåga, till Finland har de ännu inte spridit sig, troligtvis för att det (tillsvidare) är för kallt i vårt land. Till skogarna i Amerika spred de sig 1868 eller -69 då de rymde från ett lab där man försökte korsa fram en fjärilsart som skulle pigga upp silkesproduktionen i USA. Onödigt att säga att lövskogsnunnan stormtrivdes på den nya kontinenten och glatt mumsar i sig de lokala skogarna.

Har vi lärt oss något av historien? Nej. (Men jag är ganska säker på att mina larver i Runsala inte rymde ut ur sina nätpåsar, eller så påstod i alla fall mina lokala medhjälpare. Kanske det är ändå bäst att ni alla håller tummarna uppe för en riktigt kall vinter som dödar alla eventuella ägg...)

DEN mörkare hanen med sina stiliga fjäderantenner vågade jag inte fotografera på handen, de flyger nämligen väldigt gärna. TUMMEMPAA koirasta komeine sulkatuntosarvineen en uskaltanut kuvata kädellä, ne nimittäin kyllä lentävät oikein mielellään.

Lupasin aiemmin kirjoittaa hieman uusimmasta tutkimuslajistani, lehtinunnasta (Lymantria dispar). Se on havununnan suurempi serkku, joka (yllätys yllätys!) syö lähinnä lehtiä. Lähes mitä lehtiä tahansa! Laji on todellinen generalisti, joka tiettävästi voi käyttää yli viittäsataa kasvilajia ravinnokseen (mikä on muuten aika harvinaista eläinmaailmassa), ja olen henkilökohtaisesti saanut oppia, etteivät kasvavat toukat tyydyy mihinkään minidiettiin - ne hotkivat valtavia määriä lehtiä, yli yhden ison tammenlehden toukkaa kohti yhdessä yössä.

Keskieuroopassa lehtinunnat ovat paikoittain ja ajoittain suuri ongelma, Suomeen ne eivät vielä ole levinneet, todennäköisesti ilmastomme on niille (vielä) liian viileä. Amerikan metsiin lehtinunnat levisivät 1868 tai -69 muutaman yksilön karattua laboratoriosta jossa yritettiin risteyttää perhoslajia joka piristäisi USA:n silkintuotantoa. Turha kai mainita, että toukat nyt tyytyväisinä pistelevät paikallisia metsiä poskeensa.

Opimmeko tästä jotakin? Emme. (Mutta olen aika varma siitä, ettei yksikään Ruissalossa verkkopusseissa kasvattamistani toukista karannut luontoon, tai niin ainakin paikalliset apulaiseni väittävät. Ehkä on kuitenkin paras, että kaikki pidätte peukkuja oikein kylmän talven puolesta, joka tappaa kaikki mahdolliset munat...)

TVÅ OLIKAFÄRGADE larver. Ingen aning vad färgen beror på, kanske är det en skillnad mellan honor och hanar. KAKSI eriväristä toukkaa. En tiedä, miksi väri vaihtelee, ehkä naaraiden ja koiraiden välillä on eroa.

LARVERNA spinner ihop några blad till en skyddad "krubba" där de sedan efter några dagar förpuppar sig. TOUKAT kehräävät yhteen lehtiä joiden suojassa ne sitten muutaman päivän päästä koteloituvat

EN ALLDELES färsk puppa som är ännu mjuk och genomskinlig. Till höger ser man det sista larvskinnet som larven lämnar efter sig då den förpuppar sig. AIVAN uunituore kotelo, joka on vielä pehmeä ja läpinäkyvä. Oikealla näkyy viimeinen toukkanahka, jonka toukka jättää jälkeensä koteloituessaan.

OCH jag måste ju bara ladda ner ännu en video på dansande puppor. Dessa två hade lyckats trassla ihop sig och det blev en fartfylld pardans... JA ONHAN minun pakko vielä esitellä yksi kotelotanssivideo. Nämä kaksi olivat onnistuneet sotkeutumaan yhteen, ja seurauksena oli vauhdikas paritanssi...