Papple?

Syksy alkaa tosissaan viiletä täälläkin, vaikka takana on huippukaunis viikonloppu. Eilen kävimme Tobin ja siskon kanssa läheisessä puutarhassa (sama, josta poimimme kesällä mansikoita) keräämässä omenoita. Kori jälleen hetkessä täynnä, punnituspisteellä tulokseksi tuli 12 kiloa :) Lisäksi nappasimme mukaan kilon päärynöitä ja 2,5 kiloa ihananmakeita luumuja. Tänään syyhysi sormet päästä taas hilloamaan, ja eräästä toisesta blogista löytyikin peräti 5 omenahilloreseptiä. Töitten jälkeen ostoskoriin kertyi hillosokeria, sitruunoita, kanelitankoja sekä tuoretta inkivääriä, ja ensimmäinen omena-luumuhilloerä valmistui tovi sitten. Todella herkullista, mutta jäi aika veteläksi...ehkäpä tuo jäähtyessään kiinteytyy...? Mutta, kurjuuksien kurjuus - meiltä on nyt lasipurkit* loppu! Siskon kämpästä kuulemma löytyy lisää, täytyy pistäytyä visiitille lähipäivinä.


*myös ne vihoviimeiset pitkulaiset makkarapurkit - saksalaiset kun ostavat makkaransa usein säilykelasipurkeissa. Öh?

OPETTELEN kalttaamaan luumuja - JAG lär mig att skålla plommon

De kyliga höstdagarna är äntligen här också, fast förra veckoslutet var ännu underbart vackert. Igår var vid med Tobi och min syster i en närbelägen trädgård (samma där vi plockade jordgubbar på sommaren) och samla äppel. Korgen full i nolltid, vågen visade 12 kilo :) Dessutom köpte vi ett kilo päron och 2,5 kilo härligt söta plommon. Idag kunde jag knappt vänta till efter arbetet på att börja  koka sylt, i en annan blogg (tyvärr på finska) hittade jag nämligen hela fem intressanta recept på äppelsylt. Efter att ha storhandlat syltsocker, citroner, kanelstänger och färsk ingefära var det dags att göra en första sats äppel-plommonsylt. Verkligen läckert, men ganska löst...kanske den stelnar då den kallnar...? Men, ack och ve, nu har vi slut på glasburkar*! Systern lär ha några hos sig, måste gå på besök dit.

*t.o.m. de sista korvburkarna (tyskarna köper sina korvar ofta i glaskonservburkar!) är fulla med sylt nu.

AIVAN paras härpäke - omenan kuorija, siivuttaja ja siemenkodan poistaja. Yleensä minulta jää laiskana omenat syömättä ja omenapiirakat tekemättä, koska omenoiden käsittely on muka niin hankalaa (verrattuna ehkä banaaniin). Löytyi sopuhintaan tädin vinkin perusteella Turun Claes Ohlssonilta. HELT BÄST: manick som skalar, skivar och kärnar ur äppel. Ofta låter lata jag bli att äta äppel eller att baka äppeltårta, för det är så jobbigt (jämfört med kanske bananer). Hittade denna (tack, moster, för tipset!) till ett rimligt pris på Claes Ohlsson i Åbo.

Ja asiaan vihkiytymättömille: otsikon vitsi löytyy seuraavasta videosta:

Och för er som inte känner till skämtet i rubriken, kolla här:

Läderarbeten och gott humör - Nahkatöitä ja hyvää mieltä

Vilken underbar dag! En riktigt sådär perfekt höstdag - småkall, lite vind, ett par fluffiga moln på klarblå himmel och de första granna löven i träden. Det är så man blir glad. Nu borde man ut och plocka svamp eller annars bara njuta av naturen före den långa gråa vintern (ännu gråare här än i Finland p.g.a. alla lövträd).

Miten ihana päivä! Oikein sellainen täydellinen syyspäivä - vähän kirpeänkylmä ja tuulinen, muutama pörröpilvi kirkkaansinisellä taivaalla ja puissa ensimmäiset ruskalehdet. Tästähän tulee oikein iloiseksi! Nyt pitäisi lähteä metsään poimimaan sieniä tai muuten vain nauttimaan luonnosta ennen pitkää harmaata talvea (joka on täällä vieläkin harmaampi kuin Suomessa, kiitos kaikkien lehtipuiden).

Jag har redan länge tänkt visa ett par bilder på läderarbeten som jag gjorde på sensommaren. Egentligen är jag inte alltför begeistrad av läder som material - det ser supersnyggt ut, men det kräver ofta mer kraft och tålamod än jag har att bearbeta det ordentligt. Jag råkade ändå hade tre ofärdiga projekt liggande runt som jag äntligen ville bli av med:

Minun on jo kauan pitänyt näyttää kuvia nahkatöistä joita tein loppukesästä. Oikeastaan nahka ei ole suosikkimateriaalini - vaikka se näyttääkin todella hienolta, vaatii sen työstäminen yleensä enemmän voimia ja kärsivällisyyttä kuin mitä minulta löytyy. Minulla kuitenkin sattui olemaan kolme puolivalmista projektia nurkissa lojumassa, ja halusin kipeästi päästä niistä eroon:

Lampskärmar? - Lampunvarjostimia?

1) Armskena. För detta hade jag skurit ut en lämplig bit läder redan på IMWe-scoutlägret 2010 då jag höll en läderverkstad där, men efteråt hade jag inte gjort något med det. Resultatet är i verkligheten mera "3D" med trädmönstret präglat från baksidan. Inte så nöjd med resultatet - hade totalt idétorka då jag skulle hitta på mönster för den.

1) Rannesuoja. Tätä varten olin leikannut sopivan palan jo vuoden 2010 IMWe-partioleirillä, jolla vedin nahkatyöpajaa, mutta sen jälkeen en ollut koskenutkaan projektiin. Kappale on todellisuudessa kolmiulotteisempi, puukuvion pakotin nahkaan takapuolelta. En kuitenkaan ole lopputulokseen täysin tyytyväinen - kuviota suunnitellessa päälle iski täydellinen ideapula, enkä oikein tiennyt mitä tehdä.

2) Hjälm. På sommarens medeltidsmarknader hittade vi läderhjälmar endast i barnstorlek, så man var ju tvungen att göra en själv... Varje bit är ihopsydd utan en enda nit - inte ursprungligen för autenticetens skull utan för att jag helt enkelt saknade de rätta nitverktygen. Tog evigt länge att hitta på hur allt sätts ihop och sedan att verkställa planen, men ser rätt så bra ut, tycker jag ;)

2) Kypärä. Kesän keskiaikamarkkinoilta löysimme nahkakypäriä vain lastenkoossa (koissa?!?), joten tällainenkin piti itse väkertää... Joka pala on kiinnitetty käsin neulomalla ilman niitin niittiä - ei tosin autenttisuuden tavoittelemiseksi vaan ihan vain siksi, ettei minulla ollut sopivia niittaustyökaluja. Kesti ikuisuus miettiä, miten työ pitää koota, ja toinen ikuisuus toteuttaa suunnitelma, mutta lopputulos on aika komea, omasta mielestäni ;)

3) Väska. För den här hade jag också färdiga bitar (svart kohud) sedan 2010... fast jag inte alls kom ihåg min ursprungliga plan. Kan användas som axelväska (den löstagbara remmen är från någon gammal läderväska) eller på bältet.

3) Laukku. Tähänkin olin leikannut valmiit palat mustasta lehmännahasta jo 2010... enkä enää ollenkaan muistanut alkuperäistä suunnitelmaani. Toimii joko olkalaukkuna (irrotettava remmi jostain vanhasta nahkalaukusta) tai vyöllä.

Siskoilua - systring

Nyt olen taas ollut pitemmän aikaa ihan hiljaa... syynä viimeviikkoinen pikainen salavisiitti Suomeen, jonka syynä puolestaan oli (suvun, tuttavien ja professorien tapaamisen lisäksi) siskon kidnappaaminen tänne Dresdeniin. Hurrika siis muuttaa lähes naapuriimme vuodeksi vaihto-opiskelemaan :) Hauskaa! Mutta samalla hiiiiukan pelottavaa - siedämmeköhän toisiamme enää vuoden päästä ollenkaan?

SISKON Valtavan Matkatavarakasan (joka parhaillaan asustelee eteisessämme) sijaan postitan kuvan komeasta mustesienikaupungista joka oli ilmestynyt Turussa eräälle lähipihalle. Ihan vain diplomatian nimissä. I DIPLOMATINS namn lägger jag upp ett foto på en massiv bläcksvampsstad som dykt upp på en gård i Åbo istället för en bild på systerns Enorma Bagage (som för tillfället breder ut sig i vår tambur).

Nu har jag varit helt tyst i en tid igen... orsaken till detta var förra veckans hemliga snabbvisit till Finland. Vars orsak i sin tur (förutom att träffa släkt, bekanta och professorer) var att kidnappa min syster hit till Dresden. Hurrika flyttar alltså hit för ett år som utbyttesstudent :) Roligt! Men samtidigt liiiite skrämmande - månne vi längre alls tål varandra om ett år?

Kivikonna - Stenpadda

Askartelu on kivaa, paitsi silloin kun sitä on pakko tehdä. Kiireen ja välttämättömyyden edessä luovuus jotenkin ehtyy, eikä alkuun meinaa päästä millään. Tänään oli kuitenkin aivan pakko vääntää jäähyväislahja kansainvälisen IMWe-partiotiimimme vanhimmalle jäsenelle, Oliverille, joka ties kuinka monennen IMWe-leirinsä jälkeen lopulta päätti jättää tiimimme - kotona karttuva lapsikatras taitaa olla taustalla, pääsiäinen partiolinnassa kun ei ehkä tarjoa sitä kaikkein rentouttavinta perhelomaa... Hymyilevää itävaltalaistamme jää silti kova ikävä, nyyh! Päätimme muiden tiimiläisten kanssa, että jokainen tuo jonkin pienen symbolisen lahjan Oliverille, ja koska juuri Olin ansiosta innostuin vuolukiven työstämisestä, ajattelin omalta osaltani väsätä jotain tuosta materiaalista. En vaan millään saanut aloitettua ennen kuin nyt viimetipassa, huomenna suuntaan näet Rieneckiin IMWe-kokoukseen.


Pyssel är roligt, förutom då det blir till ett måste. Då man har brottom och är tvungen att göra något förlorar i alla fall jag min kreativitet, och kommer inte alls igång. Idag var det dock totalt nödvändigt att fixa en avskedspresent till Oliver, den äldsta medlemmen i vårt internationella IMWe-scoutteam. Efter måååånga IMWe-läger beslöt sig Oli till sist att lämna teamet - orsaken är nog den växande barnaskaran hemma, ett påsklov på scoutborgen är kanske inte den mest avslappnande familjesemestern... Jag kommer att sakna vår leende österrikare en massa, snyft! Resten av teamet beslöt att alla ger en liten symbolisk present till Oli, och eftersom jag just tack vare honom intresserat mig för späcksten tänkte jag göra något smått åt honom av detta material. Jag kom tyvärr inte alls igång med arbetet förrän nu i sista sekunden, redan imorgon styr jag nämligen kosan mot IMWe-möte på Rieneck...

KÄSITTELEMÄTÖN alkukappale - OBEHANDLAT stenstycke

Raspauksen jälkeen  - efter raspning

Reikä - Hål

Viilauksen jälkeen - efter filning

Hiekkapaperin jälkeen - efter sandpappring

Öljytty - Oljad

Postfack? För mig? - Postilaatikko? Minulla?

Igår fick jag höra av vår sekreterare att mitt postfack i kansliet är överfullt. Mitt vaddå?
Ingen berättade om för mig att jag har ett postfack då jag började jobba här för ett år sedan... så nu fick jag hela årets post på en gång! Inget livsviktigt, men det visade sig att jag bromsat informationsflödet på hela institutet - vi använder ännu ett stenåldrigt system med informationsblad som har en underskriftslista på framsidan. Då man läst igenom det allmänna infot som är menat för alla på institutet skriver man in sig och lägger bladet i nästa persons postfack (välkommen till Östtyskland!). Onödigt att säga att mitt fack samlat till sig ett tjugotal infopaket sedan juli ifjol, och att jag inte varit den sista på inskrivningslistan... oops.

TACK för chocladjulgubben ifjol, du okända kollega! - KIITOKSET tuntemattomalle kollegalle viimevuotisesta suklaajoulupukista!

Eilen sain kuulla sihteeriltämme, että postilaatikkoni kansliassa tulvii yli. Minun mikäniin? Kukaan ei koskaan ole kertonut minulle, että minulla on postilaatikko...joten nyt sain koko vuoden sisäisen postin kerralla! Ei mitään elintärkeää, mutta näköjään olen tehokkaasti jarruttanut koko laitoksen sisäistä tiedonkulkua - käytämme näet vielä kivikautista paperista tiedotusjärjestelmää, jossa kaikki ajankohtainen tiedotus kerätään yhteen nippuun jonka etusivulla on allekirjoituslista. Kun on lukenut tiedotteen, tulee se allekirjoittaa ja laittaa seuraavan henkilön postilaatikkoon (tervetuloa Itäsaksaan!). Turha sanoa, että postilaatikkooni oli ehtinyt kertyä parisenkymmentä infopakettia sitten viime heinäkuun, ja etten ollut viimeinen allekirjoittaja listalla...hups.

Mysteerikökkö # 4

Nyt on muoto jotakuinkin kohdallaan, toivottavasti ei tarvitse enää tarttua polyuretaanipulloon tahi styroksiin. Seuraavaksi pitäisi sitten tasoittaa kaikki pinnan kuhmut, kuplat ja kolot...

Nu är formen någolunda korrekt, hoppas jag inte längre behöver börja om med polyuretan eller styrox. Näst gäller det att jämna ut alla hål och knölar på ytan...

TERVETULOA siivoamattomaan olohuoneeseemme. VÄLKOMMEN till vårt ostädade vardagsrum.

Virtualkyrka - Virtuaalikirkko

På något sätt är det en enorm skillnad mellan 9.30 och 10.00 på söndag morgonen. Det skulle inte vara något problem alls att hinna till kyrkan här bredvid oss ifall gudstjänsten skulle börja kl. 10, men jag får mig aldrig klar tills 9.30. Under veckan visst, men tydligen inte på söndag.

Istället för att försöka få den lokala församlingen att ändra sin tidtabell nöjde jag mig även idag med www.virtuaalikirkko.fi . Och visst är det något helcharmigt i att sitta vid sitt eget skrivbord och ändå besöka den kära hemkyrkan i Åbo!

Dagens predikan handlade om att inte sörja om saker på förhand, om att lita på att Gud nog finns där imorgon för mig, precis som han är i nuet. Ingen alldeles lätt läxa!



Jotenkin ero klo 9.30 ja 10.00 välillä on sunnuntaiaamuisin muita päiviä suurempi. Ei olisi mikään ongelma ehtiä viereiseen kirkkoon, jos jumalanpalvelus alkaisi klo 10, mutten ikinä saa itseäni valmiiksi 9.30 mennessä. Viikolla toki, mutten näemmä sunnuntaisin.

Sen sijaan, että yrittäisin saada paikallista seurakuntaa muuttamaan aikataulujaan, tyydyin tänäänkin www.virtuaalikirkko.fi -sivustoon. Ja onhan siinä kotikirkossani Turun Tuomiokirkossa sitä jotakin, vaikka istuukin työpöytäni ääressä Saksassa!

Päivän saarnassa aiheena oli tulevaisuudesta murehtimisen turhuus, Jumala on kyllä kanssani silloin huomennakin, aivan kuten nykyhetkessä. Ei mikään helppo läksy!

Vaalihuumaa - Valiver

SUOMALAISEN huomioni kiinnitti heti tuo SPDn punainen lintu ja ruskea Angry-Birds-tyyppinen Hitler-sika. SOM finnländare märkte jag genast SPDs röda fågel och Hitler-svinet i Angry-Birds stil.

Saksassa on pian vaalit, joten joka paikassa roikkuu vaalimainoksia. Räikeitä mielipiteitä suuntaan jos toiseen mainostetaan usein jotenkin kotikutoisen näköisin plakaatein tolpissa ja kaiteissa, tienvarsikylteissä ja ties missä.

Snart är det dags för val i Tyskland, så det hänger valreklam i alla stolpar, räcken och precis överallt. Vilt olika åsikter skyltas med plakater som ofta ser ut på något sätt hemgjorda och lite oprofessionella.

Ja sitten jotakin aivan muuta... tähän viehättävään tulisalamanteriin olin liukastua aamulla yliopiston nurmikolla! Sööpöö (ja taas oli vain vanha Nokian (R.I.P.) kännykkäkamera mukana)!

Och sedan något helt annat... då jag på morgonen gick över gräsmattan framför universitetet halkade jag nästan på denna eleganta eldsalamander! Sööööööt (och igen hade jag bara min gamla Nokia (R.I.P.) mobilkamera med mig)!

Hungerspelen? - Nälkäpeli?

Nä, menade inte bestseller-boken/filmen utan vårt kylskåp. Redan en tid sedan märkte jag att vi helt  saknar kylskåpsmagneter (hur det nu sen är möjligt... de brukar ju höra till saker som man har i överflöd och som dyker upp av sig själv). En bra ursäkt att ta sig till hobbybutiken och köpa magnetknappar och magnetplatta som man kan klippa/skära. Dessutom behövdes lite modellera, en färgprinter och laminator.

HUR många spel hittar du? MONTAKO peliä löydät?

Otsikolla en viitannut suosittuun kirjaan/elokuvaan vaan jääkaappiimme. Jo jonkin aikaa sitten huomasin, ettei meillä ole ainoatakaan jääkaappimagneettia (miten tämä on mahdollista? Nehän kuuluvat esineisiin, joita vaan itsestään ilmestyy joka paikkaan yllin kyllin). Hyvä syy kipaista askartelukauppaan ja ostaa magneettinappeja ja leikattavaa magneettilevyä. Lisäksi tarvittiin vähän muovailuvahaa, väritulostin ja laminaattori.