Äggfrysning - Munanpakastamista

 

BARRSKOGSNUNNANS ägg är väl gömda under bark (i den övre bilden har jag skrapat bort lite av barken) men på labb duger också en ihoprullad WC-pappersark som ägg-gömma. HAVUNUNNAN munat ovat hyvin piilossa kaarnan raoissa (ylimmässä kuvassa olen rapsuttanut hiukan kaarnaa pois munien päältä) mutta labrassa muninta-alustaksi kelpaa myös rullattu vessapaperiarkki.

"Väskorna är packade (innehåller bl.a. en kylväska med fjärillsägg för forskning)" skrev jag före julen i denna blog. Vad betyder det här nu då? Varför släpar jag med mig fjärilsägg till Finland? Och hur ser fjärilsägg över huvudtaget ut?

Fjärilsägg är, som man kanske kan gissa, små. Ändå är de förvånansvärt tåliga - de har ett hårt skal och man kan riktigt bra peta på dem med såväl fingrar som pinsetter, de är ingalunda lätta att spräcka. Alla mina forskningsarter övervintrar just som ägg (många andra fjärillar övervintrar som puppor, larver eller t.o.m. fullvuxna fjärillar). Både barr- och lövskogsnunnan utveckar sig nog till en färdig minilarv inne i ägget redan på hösten men larverna väntar sedan tålamodigt i vintervila på varma vårdagar, ihoprullade inne i ägget (man kan faktiskt se de pyttesmå larvernas segmentering genom det mjölkvita äggskalet).

Övervintrande fjärillsägg tål bra köld, fjällbjörkmätarens ägg fryser ihjäl först vid 35-40 minusgrader och de sydligare arterna lär inte vara mycket sämre. Men kanske de ändå inte tål de allra hårdaste nordiska vintrarna? Just detta är en av mina forskninsfrågor, att reda ut ifall sydligare arter samt sydligare populationer av arter som finns såväl i norden som i Centraleuropa tål köld lika bra som våra inhemska fjärillar.

Och hur undersöker man något sådant? Jo, man fryser fjärilsägg! Man kan antingen gå till väga så att man fryser ner ägg till en viss temperatur för en viss tid och sedan ser om de ännu kläcks på våren, eller så kan man direkt observera när äggen fryser till is. Då frigörs nämligen en liten gnutta värmeenergi som kan mätas med en precisionstermometer, och genom att iaktta temperaturkurvan i en burk med ägg som långsamt kyls ned, grad för drad, kan man se varje frysande ägg som en liten varm "topp" i kurvan. Och just det här är vad mina kolleger i Joensuu har lovat göra för mig under vintern.

Så, där har ni orsaken till varför jag åker fram och tillbaka med en väska full med fjärilsägg!

LÖVSKOGSNUNNANS ägg är inte gömda utan honan lägger dem direkt på trädstammen. De är ändå väl skyddade med ett mjukt täcke av silkeslena hår som honan drar från sin egen bakkropp. Till vänster ser man en ägg-gömma från ett tidigare år (ljus till färgen, man ser hål där larverna har krupit ut) och en som lagts nyligen på samma ställe. Till höger syns den håriga översidan och den bara undersidan av en ägg-gömma. LEHTINUNNAN munat eivät ole piilossa, vaan naaras laskee ne suoraan puunrungolle. Ne ovat kuitenkin hyvin suojassa, sillä naaras peittelee ne takaruumiistaan irrottamilla silkinpehmeillä karvoilla. Vasemmalla näkyy edellisvuotinen munakätkö (vaalea, täynnä reikiä joista toukat ovat keväällä kömpineet ulos) sekä melkein sen päällä vastamunittu kätkö. Oikealla munakätkön karvainen päällipuoli ja kaljumpa alapuoli.

"Laukut pakattu (sis. kylmälaukullisen verran perhosenmunia tutkimusta varten)" kirjoitin ennen joulua tässä blogissani. Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa? Miksi raahaan perhosenmunia mukanani Suomeen? Ja miltä perhosenmunat ylipäätään näyttävät?

Perhosenmunat ovat, kuten arvata saattaa, pieniä. Siitä huolimatta ne ovat kuitenkin kovin kestäviä - niillä on kova kuori, ja niitä uskaltaa hyvin käsitellä niin sormin kuin pinseteinkin, kuoren särkymistä ei tarvitse pelätä. Kaikki tutkimuslajini talvehtivat nimenomaan munina (monet muut perhoslajit talvehtivat koteloina, toukkina tai jopa täyskasvuisina perhosina). Sekä lehti- että havununna kehittyy munan sisällä jo syksyllä pieneksi minitoukaksi, mutta toukat odottavat kärsivällisesti talvilevossa lämpimiä kesäpäiviä, tiukasti rullalle kääriytyneinä munissansa (pikkuruiset jaokkeiset toukat itse asiassa näkyvät aika hyvin maidonvalkean munankuoren läpi).

Talvehtivat perhosenmunat sietävät hyvin pakkasta, tunturimittarin munat jäätyvät kuoliaiksi vasta -35-40 asteen tietämillä eivätkä eteläiset lajit kuulemma ole paljon huonompia selviytyjiä. Mutta ehkeivät ne sentään kestä kylmimpiä pohjolan talvia? Juuri tämä onkin yksi tutkimuskysymyksistäni - yritän selvittää, josko eteläiset perhoslajit, ja eteläisemmät populaatiot niistä lajeista, joita esiintyy niin pohjoismaissa kuin keskieuroopassakin, sietävät pakkasta yhtä hyvin kuin kotimaiset perhosemme.

Miten tällaista sitten tutkitaan? Perhosenmunia pakastamalla tietysti! Joko munat voi pakastaa tietyssä lämpötilassa tietyn aikaa ja katsoa sitten, josko ne vielä kuoriutuvat keväällä, tai sitten munien jäätymistä voi tarkastella ihan suoraan. Munan jäätyessä vapautuu nimittäin pikkuriikkisen lämpöenergiaa jonka voi mitata tarkalla lämpömittarilla. Ja kun purkki, jossa on paljon perhosenmunia jäähdytetään pikkuhiljaa kylmemmäksi ja kylmemmäksi, ja sen lämpötilasta piirretään samalla kuvaaja, voidaan jokaisen yksittäisen munan jäätymisajankohta nähdä käyrästä pienenä huippuna. Ja juuri tällaisen kokeen ovat kollegani Joensuussa luvanneet perhosenmunillani suorittaa talven aikana.

Niin, siinä siis syy siihen, että ravaan edestakaisin perhosenmunilla täytetyn laukun kanssa!

MÄTARFJÄRILLARNAS ägg är ännu mindre än nunnornas. Både den allmänna frostmätarens (ovan) och lindmätarens (nedan) ägg är ljusgula-ljusröda till en början men färgas nästan svarta under dagarna före de kläcks. MITTARIPERHOSTEN munat ovat vielä pienempiä kuin nunnanmunat. Sekä hallamittarin (yllä ) ja pakkasmittarin (alla) munat ovat aluksi vaalean kellertäviä-punertavia, mutta muuttuvat lähes mustiksi muutamaa päivää ennen kuoriutumista.