Lippu liehumaan! - Hissa flaggan!

JEE, maailmanmestaruussaalaattia! JEE, världsmestarskapssallad!

Saksalaiset eivät liputa koskaan. Toisin kuin Suomessa, joka pihalla ei liehu lippua edes itsenäisyyspäivänä, saati sitten sekalaisten kansalliskirjailijoiden syntymäpäivinä, äitienpäivänä tai saksan lipun päivänä, eikä ainakaan partioleireillä. Syynä tähän on Saksalaisten ankea historia, joka todellakin yhä lepää yllättävänkin raskaana nuorempienkin sukupolvien harteilla, omasta kansallisuudestaan ja maastaan ei kadunmiehen täällä parane olla reippaan ylpeä.

Paitsi jalkapallokisojen aikaan. Silloin kirjoittamaton liputuskielto kumoutuu ja muuttuu lähes liputuspakoksi. Jo viikkoja ennen maailmanmestaruuskisoja kaupat olivat täynnä paitsi virallisia fanituotteita (mainittakoon kuriositeetteina saksanlipun väriset tekoviikset), myös ihan tavallista tavaraa suolakurkuista torkkupeittoihin, jotka yllättäen oli puettu Saksan tai kisojen isäntämaan Brasilian väreihin. Puutarhakauppa, jossa sattuneesta syystä on tullut ravattua, oli yhtäkkiä täynnä musta-kelta-punaisia liljoja ja jalkapallokentän tapaan istutettua "rairuohoa". Näinpä huonekaluesitteessä jopa alennusmyynnissä olevan keittiön kaapiston, joka oli pinnoitettu Saksan lipun värein. Miten perussaksalainen selittelee moista fanikeittiötä vierailleen kisojen välillä on minulle mysteeri. Mutta muutaman viikon verran siis liputtakaamme! Hyvä Saksa!

TÄLLÄ haalistuneella rispaantuneella lipulla lienee jo monet kisat takana. DENNA flagnade rispade flagga har säkert redan flera mästerskap bakom sig.

Tyskarna flaggar aldrig. Tvvärtom än i Finland vajar inga flaggor i gårdsstången ens på självständighetsdagen, för att inte tala om några nationalförfattares födelsedagar, morsdagen eller tyska flaggans dag, och åtminstone inte på scoutläger. Orsaken till detta ligger i Tysklands sorgsna historia som ännu ligger överraskande tung över även de yngre generationerna - här gäller det inte att vara muntert stolt över sin nationalitet och sitt land.

Förutom under fotbollsmästerskapstävlingar. Då byts det outskrivna flaggningsförbudet nästan mot ett flaggningstvång. Redan veckor före tävlingarna var butikerna fulla med förutom officiella fanprodukter (som kuriosa kan jag nämna plastmustascher i Tysklands färger), även helt vanliga produkter från saltgurkor till fleecetäcken, som plötsligts dekorerats med tysklands och Brasiliens färger. Trädgårdshandeln, som vi av någon konstig orsak besökt flera gånger nyligen, var plötsligt full med svart-gul-röda liljor och "rajgräs" som planterats som en fotbollsplan. I en möbelbroschyr såg jag t.o.m. köksskåp som målats i tysklands färger på rea. Hur tyskarna förklara ett sådant fankök för sina gäster mellan mästerskapstävlingarna är ett mysterium för mig. Men hej, låt oss flagga i några veckor! Heja Tyskland!

OK, muffinssit vielä ymmärrän, mutta että valmiiksi maalattuja ja keitettyjä jalkapallokananmunia? OK, jag förstår ännu muffinssarna, men kanske de färdigt målade och kokta fotbollsäggen ändå är för mycket?