Konehyönteisiä - maskininsekter

Jo jonkun aikaa olen ihaillut amerikkalaistaiteilija Mike Libbyn Insect Lab-luomuksia,  joissa sekalaiset vanhat kellokoneistonosat yhdistyvät saumattomasti kauniisti kuivattuihin ja neulattuihin hyönteisiin ja muihin selkärangattomiin – jotenkin nuo kaksi elementtiä vain sopivat hyvin yhteen. Ehkä siksi, että ötökät metallinkiiltoisine kuorineen ja niveljalkoineen jotenkin muistuttavat pieniä automaattikoneita, ja pikkuruiset mekaaniset osat puolestaan ovat hentoja ja pikkutarkkoja kuin  hyönteisten jalat tai tuntosarvet. Oli miten oli, tätä taiteenlajia oli itsekin aivan pakko koettaa. Keräsin kasaan pinon kelloja ja rikkinäisiä sähkövekottimia (sekä esim. verhoklipsuja ja kitarankieliä) sekä sekalaisia kuolleita ötököitä niin kadunvarresta kuin kenttäkurssiopiskelijoiden preparointiharjoitusten jäljiltä. Sitten vain kunnon valaistus työpöydälle, pinsettejä, skalpelleja, pensseleitä ja sekalaisia tikkuja käden ulottuville – ja paljon pikaliimaa.

Olen aika tyytyväinen tulokseen, mutta parasta oli kuitenkin itse näpertäminen. Puuhailin aina ainakin kahden ötökän kanssa rinnakkain, kun toinen kuivui tai kun en keksinyt, miten sitä voisi vielä jatkaa väsäsin toista, ja löysin samalla rihkamapinostani juuri sopivia yksityiskohtia ensimmäiseen. Kaikista ötököistä tuli jotenkin “omansa näköisiä”, ja pidän ajatuksesta, että niillä kaikilla on oma toimintonsa ja käyttötarkoituksensa. Valitettavasti vain näitä minihöyrykoneita oli vaikea ikuistaa kyviksi valokuviksi – tulkaapa itse katsomaan paikan päälle!

Redan en tid har jag beundrat den amerikanska konstnären Mike Libbys Insect Lab – kreationer som kombinerar varierande gamla urverksdelar sömlöst med vackert torkade och nålade insekter och andra ryggradslösa. På något sätt passar dessa två element vackert ihop. Kanske för att småkryp med sina metallskinande skal och ledade ben på något sätt påminner om små automatmaskiner, och för att minimala mekaniska delar i sin tur är sirliga och tunna som insektben eller antenner. Hur som helst, det här var en konstart som jag absolut måste få prova på själv. Jag samlade ihop en hög med gamla klockor och söndriga elmanicker (och bl.a. gardinspännen och gitarrsträngar) och olika döda insekter från såväl vägkanten som fältkursstudenternas prepareringsövningar. Sen gällde det bara att fixa bra belysning för arbetsbordet samt gräva fram pinsetter, skalpeller, penslar och olika stickor - och en massa snabblim.

Jag är ganska nöjd med resultatet, men det bästa var nog själva pysslandet. Jag arbetade alltid med åtminstone två småkryp samtidigt, då den ena torkade eller då jag inte hittade på hur jag skulle fortsätta på den fixade jag på den andra och hittade samtidigt just de passande detaljerna för dt första krypet från min hög med smådelar. Alla kryp blev på något sätt individuella, och jag gillar tanken att de alla har en egen funktion och ett riktigt användningsområde. Tyvärr var det mycket svårt att fotografera dessa miniångmaskiner – ni får helt enkelt komma till oss för att ta en titt på findetaljerna!

 

Cyber Emerald – ensimmäinen yritykseni, ja yhä edelleen ehkä suurin suosikkini. Vaikka aluksi vierastin selvästi modernien sähkölaiteosien käyttöä (tausta-ajatuksenani kun olivat steampunktyliset mekaanisen ajan kellokoneistot), en vain mitenkään voinut olla yhdistämättä kirkkaanvihreää piirilevynpalasta tismalleen samanväriseen kultakuoriaiseen. Tämä tekee otuksesta joukon “moderneimman”, porukan James Bondin.

Mitt första försök, och fortfarande kanske min största favorit. Först undvek jag att andvända klart moderna elekronikdelar (I bakhuvudet hade jag en bild av steampunk-stiliserade mekaniska urverk), men jag kunde inte låta bli att förena det klargröna kretskortet med en guldbagge i exakt samma metalliska färgton. Det här gör Cyber Emerald till den modernaste insekten i gruppen, en “James Bond”.

June Gears – tämä Saksanturilas oli mukavan isokokoinen räplättävä, ja kuparinhohtoinen otus oli kuin luotu monimutkaisen kellopelikoneiston alustaksi. Peitinsiipien hammasrataskuvion  olisi kyllä joku toinen osannut maalata minua paremmin.

Denna ollonborre var trevligt stor, och den kopparglänsande skalbaggen var som skapad som underlag för ett komplicerat mekaniskt urverk. Någon anna skulle ändå ha kunnat måla täckvingarnas kugghjul bättre än jag själv.

Bouncy Racer– Leikkisä huippuluokan pikakiitäjä, voin hyvin kuvitella rivillisen näitä pikkuruisella kilparadalla ruutulipun heilautusta odottamassa.

En lekfull fartdåre, jag kan väl tänka mig en rad med dessa på en liten raserbana, väntande på startskottet.

Time Flies – Tästä punasyyskorennosta en oikein mitenkään saanut otetta – ehkä sudenkorennot vain ovat liian siroja ja upeita paranneltaviksi. Kaipa tämä on jonkinlainen aikarauta.

Jag kom inte riktigt i farten med denna trollslända – kanske är den bara för sirlig och fin för att “förbättras”. Jag antar att det här är någonslags klocka.

 

Lisää kuvateksti

Weird, wired – Tässä isossa korennossa oli jo vähän enemmän tilaa näpertelyyn (lopputulos olisi voinut olla vähän vähemmän...sotkuinen). Nopea, huomaamaton radioyhteydellä varustettu tiedonkeräilijä.

Den här större trollsländan erbjöd lite mera utrymme för detaljer (slutresultatet kunde ha varit mindre...rörigt). En snabb, omärkbar informationssamlare, försedd med radioförbindelse.

 Toxicologistics – Toinen lemppariötököistäni, tavallistakin myrkyllisempi ampiainen.

Den andra av mina favoritkryp, en geting  som är ännu giftigare än normalt...