Tulisalamantereita - Eldsalamandrar

Pienenä ihastelin eläinkirjoissa kirjavia tulisalamantereita, joita valitettavasti oli turha etsiä Suomen ojista (joissa aloitteleva biologi onneksi sentään pääsi märkien sukkien kustannuksella tutustumaan sammakoihin ja vesiliskoihin). Kun 2009 (?) tein työharjoittelujaksoni Tharandtissa (jossa siis nyt jatko-opiskelen!) yritin etsimällä etsiä näitä hiukan myrkyllisiäkin sammakkoeläimiä, mutta turhaan. Vasta Saksaan muutettuani alkoi salamantereita löytyä - ensin sattumalta Rieneckin juna-asemalta kivirappusilta, sittemmin omalta työpaikaltani Tharandtin metsästä. Tänä vuonna tulisalamantereita on tullut vastaan lähes jokaisella aamuisella metsäretkellä, mutta aina vain jaksan pysähtyä ihailemaan näiden muovileluilta näyttävien otusten veikeää sammakonhymyä, täplikästä kumipukua ja hidasta konemaista taaperrusta pitkin hiekkatietä (jolta niitä aina hätyyttelen pois autojen tieltä).

KUN kuljin maalis-huhtikuussa ensimmäisiä kertoja tämänvuotiselle tutkimusalueelleni oli metsätienvarren oja täynnä kymmeniä tulisalamantereita. Tässä kuvassa chillailee ainakin viisi täpläselkää. DÅ jag i mars-april gick de första gångerna till mitt forskningsområde i skogen var vägkantens dike fullt med tiotals eldsalamandrar. I denna bild chillar åtminståne fem gulsvarta amfibier i det kalla vattnet.

Som liten beundrade jag djurböckernas bilder på eldsalamandrar som det tyvärr var onödigt att försöka hitta i finska diken (i vilka en nybörjarbiolog som tur ändå kunde bekanta sig med grodor och vattenödlor till priset av flera par våta sockor). Då jag 2009 (?) gjorde mitt arbetspraktikum i Tharandt (var jag alltså nu gör min doktorsavhandling!) försökte jag förgäves hitta dessa smått giftiga groddjur. Först då jag flyttat till Tyskland började jag hitta eldsalamandrar - först av en slump på stentrapporna på Rienecks tågstation, senare på min egen arbetsplats, skogen i Tharandt. I år har jag stött på eldsalamandrar nästan varje gång då jag går till skogen på mprgonen, men fortfarande orkar jag alltid stanna upp och beundra den breda grodsmilen, fläckiga gummidräkten och det långsamma, maskinlika skridandet som är så typiska för dessa djur som helt ser ut som plastleksaker. Och ofta får jag sjasa dem bort från bilvägen där de löper stor risk att bli överkörda.

EI, tämä ei ole muovilelu vaan elävä eläin. NEJ, detta är ingen plastleksak utan ett levande djur.

Ekollon till morsdagen - Tammenterhoja äitienpäivälle

Än en gång bättre sent än aldrig... Till morsdagen som present åt mamma ville jag i år pyssla något som inte väger så mycket att skicka med posten. Som till exempel en sten. En liten sten.

Taas kerran parempi myöhään kun ei milloinkaan... Äitienpäiväksi halusin tänä vuonna lähettää äidille jotakin pientä, joka ei painaisi postissa kovin paljoa. Kuten esimerkiksi kiven. Pienen kiven.

1...

2...

3! EN ekollonhatt hittade jag i skogen där jag jobbar, praktiskt! TAMMENTERHON hatun löysin työpaikaltani metsästä, kätevää!

JAG köpte en liten ask från hobbyaffären och pyslade ett intarsiekollon på locket. Tyvärr hade jag inga tillräckligt smala sågbett för exakta snitt så jag fick fylla fogarna med fogmassa efteråt. OSTIN pienen rasian askartelukaupasta ja väsäsin kanteen intarsiaterhon. Valitettavasti minulla ei ollut tarpeeksi kapeita sahanteriä tarkkoja leikkauksia varten, joten jouduin täyttämään saumat massalla jälkeenpäin.

Lippu liehumaan! - Hissa flaggan!

JEE, maailmanmestaruussaalaattia! JEE, världsmestarskapssallad!

Saksalaiset eivät liputa koskaan. Toisin kuin Suomessa, joka pihalla ei liehu lippua edes itsenäisyyspäivänä, saati sitten sekalaisten kansalliskirjailijoiden syntymäpäivinä, äitienpäivänä tai saksan lipun päivänä, eikä ainakaan partioleireillä. Syynä tähän on Saksalaisten ankea historia, joka todellakin yhä lepää yllättävänkin raskaana nuorempienkin sukupolvien harteilla, omasta kansallisuudestaan ja maastaan ei kadunmiehen täällä parane olla reippaan ylpeä.

Paitsi jalkapallokisojen aikaan. Silloin kirjoittamaton liputuskielto kumoutuu ja muuttuu lähes liputuspakoksi. Jo viikkoja ennen maailmanmestaruuskisoja kaupat olivat täynnä paitsi virallisia fanituotteita (mainittakoon kuriositeetteina saksanlipun väriset tekoviikset), myös ihan tavallista tavaraa suolakurkuista torkkupeittoihin, jotka yllättäen oli puettu Saksan tai kisojen isäntämaan Brasilian väreihin. Puutarhakauppa, jossa sattuneesta syystä on tullut ravattua, oli yhtäkkiä täynnä musta-kelta-punaisia liljoja ja jalkapallokentän tapaan istutettua "rairuohoa". Näinpä huonekaluesitteessä jopa alennusmyynnissä olevan keittiön kaapiston, joka oli pinnoitettu Saksan lipun värein. Miten perussaksalainen selittelee moista fanikeittiötä vierailleen kisojen välillä on minulle mysteeri. Mutta muutaman viikon verran siis liputtakaamme! Hyvä Saksa!

TÄLLÄ haalistuneella rispaantuneella lipulla lienee jo monet kisat takana. DENNA flagnade rispade flagga har säkert redan flera mästerskap bakom sig.

Tyskarna flaggar aldrig. Tvvärtom än i Finland vajar inga flaggor i gårdsstången ens på självständighetsdagen, för att inte tala om några nationalförfattares födelsedagar, morsdagen eller tyska flaggans dag, och åtminstone inte på scoutläger. Orsaken till detta ligger i Tysklands sorgsna historia som ännu ligger överraskande tung över även de yngre generationerna - här gäller det inte att vara muntert stolt över sin nationalitet och sitt land.

Förutom under fotbollsmästerskapstävlingar. Då byts det outskrivna flaggningsförbudet nästan mot ett flaggningstvång. Redan veckor före tävlingarna var butikerna fulla med förutom officiella fanprodukter (som kuriosa kan jag nämna plastmustascher i Tysklands färger), även helt vanliga produkter från saltgurkor till fleecetäcken, som plötsligts dekorerats med tysklands och Brasiliens färger. Trädgårdshandeln, som vi av någon konstig orsak besökt flera gånger nyligen, var plötsligt full med svart-gul-röda liljor och "rajgräs" som planterats som en fotbollsplan. I en möbelbroschyr såg jag t.o.m. köksskåp som målats i tysklands färger på rea. Hur tyskarna förklara ett sådant fankök för sina gäster mellan mästerskapstävlingarna är ett mysterium för mig. Men hej, låt oss flagga i några veckor! Heja Tyskland!

OK, muffinssit vielä ymmärrän, mutta että valmiiksi maalattuja ja keitettyjä jalkapallokananmunia? OK, jag förstår ännu muffinssarna, men kanske de färdigt målade och kokta fotbollsäggen ändå är för mycket?

Grattis Bloggen - Onnea Blogi!

DAGENS festdryck - jordgubbsananashallonsmoothie! PÄIVÄN juhlajuoma - mansikka-ananasvadelmasmoothie!

Nu har jag bloggat i varierande takt i ett helt år :) Det är faktiskt ganska roligt att bläddra bakåt och se vad allt man hunnit med under det gångna året - en del saker hade jag faktiskt nästan glömt. Får se vad följande bloggår bär med sig...

HÄLSNINGAR från trädgården - TERKUT puutarhasta

Nyt olen blogannut vaihtelevaan tahtiin kokonaisen vuoden verran :) On itse asiassa aika hauskaa selailla takaperin ja katsoa, mitä kaikkea olenkan vuoden aikana ehtinyt tehdä - osan asioista olin jo melkein unohtanut! Saas nähdä, mitä seuraava blogivuosi tuo tullessaan...

Konehyönteisiä - maskininsekter

Jo jonkun aikaa olen ihaillut amerikkalaistaiteilija Mike Libbyn Insect Lab-luomuksia,  joissa sekalaiset vanhat kellokoneistonosat yhdistyvät saumattomasti kauniisti kuivattuihin ja neulattuihin hyönteisiin ja muihin selkärangattomiin – jotenkin nuo kaksi elementtiä vain sopivat hyvin yhteen. Ehkä siksi, että ötökät metallinkiiltoisine kuorineen ja niveljalkoineen jotenkin muistuttavat pieniä automaattikoneita, ja pikkuruiset mekaaniset osat puolestaan ovat hentoja ja pikkutarkkoja kuin  hyönteisten jalat tai tuntosarvet. Oli miten oli, tätä taiteenlajia oli itsekin aivan pakko koettaa. Keräsin kasaan pinon kelloja ja rikkinäisiä sähkövekottimia (sekä esim. verhoklipsuja ja kitarankieliä) sekä sekalaisia kuolleita ötököitä niin kadunvarresta kuin kenttäkurssiopiskelijoiden preparointiharjoitusten jäljiltä. Sitten vain kunnon valaistus työpöydälle, pinsettejä, skalpelleja, pensseleitä ja sekalaisia tikkuja käden ulottuville – ja paljon pikaliimaa.

Olen aika tyytyväinen tulokseen, mutta parasta oli kuitenkin itse näpertäminen. Puuhailin aina ainakin kahden ötökän kanssa rinnakkain, kun toinen kuivui tai kun en keksinyt, miten sitä voisi vielä jatkaa väsäsin toista, ja löysin samalla rihkamapinostani juuri sopivia yksityiskohtia ensimmäiseen. Kaikista ötököistä tuli jotenkin “omansa näköisiä”, ja pidän ajatuksesta, että niillä kaikilla on oma toimintonsa ja käyttötarkoituksensa. Valitettavasti vain näitä minihöyrykoneita oli vaikea ikuistaa kyviksi valokuviksi – tulkaapa itse katsomaan paikan päälle!

Redan en tid har jag beundrat den amerikanska konstnären Mike Libbys Insect Lab – kreationer som kombinerar varierande gamla urverksdelar sömlöst med vackert torkade och nålade insekter och andra ryggradslösa. På något sätt passar dessa två element vackert ihop. Kanske för att småkryp med sina metallskinande skal och ledade ben på något sätt påminner om små automatmaskiner, och för att minimala mekaniska delar i sin tur är sirliga och tunna som insektben eller antenner. Hur som helst, det här var en konstart som jag absolut måste få prova på själv. Jag samlade ihop en hög med gamla klockor och söndriga elmanicker (och bl.a. gardinspännen och gitarrsträngar) och olika döda insekter från såväl vägkanten som fältkursstudenternas prepareringsövningar. Sen gällde det bara att fixa bra belysning för arbetsbordet samt gräva fram pinsetter, skalpeller, penslar och olika stickor - och en massa snabblim.

Jag är ganska nöjd med resultatet, men det bästa var nog själva pysslandet. Jag arbetade alltid med åtminstone två småkryp samtidigt, då den ena torkade eller då jag inte hittade på hur jag skulle fortsätta på den fixade jag på den andra och hittade samtidigt just de passande detaljerna för dt första krypet från min hög med smådelar. Alla kryp blev på något sätt individuella, och jag gillar tanken att de alla har en egen funktion och ett riktigt användningsområde. Tyvärr var det mycket svårt att fotografera dessa miniångmaskiner – ni får helt enkelt komma till oss för att ta en titt på findetaljerna!

 

Cyber Emerald – ensimmäinen yritykseni, ja yhä edelleen ehkä suurin suosikkini. Vaikka aluksi vierastin selvästi modernien sähkölaiteosien käyttöä (tausta-ajatuksenani kun olivat steampunktyliset mekaanisen ajan kellokoneistot), en vain mitenkään voinut olla yhdistämättä kirkkaanvihreää piirilevynpalasta tismalleen samanväriseen kultakuoriaiseen. Tämä tekee otuksesta joukon “moderneimman”, porukan James Bondin.

Mitt första försök, och fortfarande kanske min största favorit. Först undvek jag att andvända klart moderna elekronikdelar (I bakhuvudet hade jag en bild av steampunk-stiliserade mekaniska urverk), men jag kunde inte låta bli att förena det klargröna kretskortet med en guldbagge i exakt samma metalliska färgton. Det här gör Cyber Emerald till den modernaste insekten i gruppen, en “James Bond”.

June Gears – tämä Saksanturilas oli mukavan isokokoinen räplättävä, ja kuparinhohtoinen otus oli kuin luotu monimutkaisen kellopelikoneiston alustaksi. Peitinsiipien hammasrataskuvion  olisi kyllä joku toinen osannut maalata minua paremmin.

Denna ollonborre var trevligt stor, och den kopparglänsande skalbaggen var som skapad som underlag för ett komplicerat mekaniskt urverk. Någon anna skulle ändå ha kunnat måla täckvingarnas kugghjul bättre än jag själv.

Bouncy Racer– Leikkisä huippuluokan pikakiitäjä, voin hyvin kuvitella rivillisen näitä pikkuruisella kilparadalla ruutulipun heilautusta odottamassa.

En lekfull fartdåre, jag kan väl tänka mig en rad med dessa på en liten raserbana, väntande på startskottet.

Time Flies – Tästä punasyyskorennosta en oikein mitenkään saanut otetta – ehkä sudenkorennot vain ovat liian siroja ja upeita paranneltaviksi. Kaipa tämä on jonkinlainen aikarauta.

Jag kom inte riktigt i farten med denna trollslända – kanske är den bara för sirlig och fin för att “förbättras”. Jag antar att det här är någonslags klocka.

 

Lisää kuvateksti

Weird, wired – Tässä isossa korennossa oli jo vähän enemmän tilaa näpertelyyn (lopputulos olisi voinut olla vähän vähemmän...sotkuinen). Nopea, huomaamaton radioyhteydellä varustettu tiedonkeräilijä.

Den här större trollsländan erbjöd lite mera utrymme för detaljer (slutresultatet kunde ha varit mindre...rörigt). En snabb, omärkbar informationssamlare, försedd med radioförbindelse.

 Toxicologistics – Toinen lemppariötököistäni, tavallistakin myrkyllisempi ampiainen.

Den andra av mina favoritkryp, en geting  som är ännu giftigare än normalt...