Avustettua luovuutta - Stöd för kreativiteten

KESÄISTÄ korttiaskartelua (ja kyllä, olohuoneessamme asustaa myös drontti) - SOMRIGT kortpyssel (och jovisst, det bor en dodo i vårt vardagsrum)

Olenko luova? Tuota pysähdyin hiljattain miettimään, ja totesin, että riippuu (yllätys yllätys) siitä, miten luovuuden määrittelee. Teen paljon asioita, jotka perinteisesti mielletään luoviksi, kaikenlaisista askarteluista ja käsitöistä tieteelliseen tutkimukseen. Toisaalta, tyydyn useimmiten käyttämään valmiita malleja, ohjeita ja ideoita. Jos haluan tehdä vaikkapa joulukortin, suuntaan ensimmäiseksi internettiin hakemaan ideoita. Muuntelen löytyneitä ehdotuksia kyllä jonkun verran omaan materiaalivarastoon ja käytettävissä olevaan aikaan sopiviksi - harvemmin teen käsityötä yksi yhteen kirjan ohjeista. Mutta yhtä harvoin todella Luon jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä. Nuorempana sitä tuli tehtyä useammin. Miksi? Onko itsekritiikki noussut yläasteajoilta? Vai onko internet vain muuttunut nopeammaksi? Sekoitus molempia, luulisin.

TÄSTÄ se askarteluni yleensä alkaa, mallien, kuvien ja ohjeitten etsimisestä. HÄR börjar mitt pysslande alltsomoftast, internetsök för bilder, modeller och instruktioner

Ylläoleva joulukorttiesimerkki on ollut viimepäivinä ajankohtainen. Ostin hiukan sattumalta viimevuonna lehtikioskista brittiläisen korttiaskartelulehden ("cardmaking" samoin kuin "scrapbooking" on Todella Iso Bisness maailmalla ja pikkuhiljaa myös Suomessa!), joka vei mennessään. Ihania kortteja, niin nopeita kuin sellaisiakin, joita voi työstää tuntitolkulla. Yhteistä malleille oli, että hyvin vähän jätetään oman "luovuuden" varaan  - sen sijaan hyödynnetään jos minkälaista leimasinta ja leikkuria, valmiiksi kuvioituja papereita, sapluunoja, rei'ittimiä, teippejä... Lopputulos ei ole piirustustaidosta kiinni, korteista tuppaa väkisinkin tulla ammattimaisen näköisiä. Toki tarvitaan huolellisuutta (köh, köh, tässä olisi opettelemisen varaa meikäläisellä) ja sorminäppäryyttä, ja värisilmäkin varmaan auttaa, mutta kaiken kaikkiaan kyse on melko teknisestä prosessista.

Vuoden varrella olen nyt muutamaan otteeseen vääntänyt tuon koulukunnan kortteja. Ihan kaikkia vempeleitä en ole sortunut ostamaan (vaikka vaikeaa on pidättäytyä niistä!), mutta kyllä harrastukseen on rahaakin kulunut, myönnetään. Hauskaa on kuitenkin ollut, ja yleensä olen ollut tyytyväinen tulokseen. En koskaan ole ollut mikään mestaripiirtäjä (jos haluan piirtää vaikkapa...öh...dinosauruksen, niin riennän ensimmäiseksi etsimään netistä mallikuvia, kuinkas muuten), joten joulupukkien, enkeleiden ja kuusien piirtäminen vapaalla kädellä ei ole ollut kovin houkuttelevaa. Mutta nyt, kunhan saan kaikki paperit ja materiaalit esille, tuntuu kynnys matalalta ja luottamus tuloksiin on korkealla!

LOPPUTULOS  vaati sorminäppäryyttä, mutta entä luovuutta? SLUTRESULTATET krävde fingerfärdighet, men hur är det med kreativiteten?

Luovuutta lienee kuitenkin ainakin se, että pyrin yleensä korvaamaan sikakalliita materiaaleja muilla: sopivasti nuukahtanut tiskirätti sopii ihan yhtä hyvin leimasinmusteen töpöttelemiseen kuin 10+ euroa maksava "töpötin", ja saksenkärki on ehkä jopa parempi apuväline paperin reunojen rikkomiseen (nk. "distressing", kuluttaminen ja vanhentaminen, on kova sana kortinteossa) kuin sitä varten kehitetty erityistyökalukin. Askartelukaupan myyjältä opin, että 3D-leimaamiseen käytettävää kohopulveria voi sulattaa leivänpaahtimen sämpyläritilällä sen sijaan, että ostaisi kymmenien eurojen hintaisen kuumailmapuhaltimen. Enkä ole vielä sortunut ostamaan erikseen paperisia/pahvisia/puisia etikettejä, kuvioita yms. koristeita, osaan sentään ihan omin käsin leikata sydämiä aaltopahvilaatikosta tai vaikkapa prässätä kirjan välissä kauniita pieniä lehtiä korttien koristeiksi.

Paperia ja kartonkia on kuitenkin vaikea korvata korttiaskartelussa. Ja jossain vaiheessa korttiaskartelija väkisinkin törmää ihaniin kuviopainettuihin kartonkeihin - irrallisiin tai lehtiöissä myytäviin - jotka maksavat maltaita, mutta jotka ovat ah niin houkuttelevia (ja jotka kädenkäänteessä lisäävät korttiin ilmettä). Tähänkin löysin onneksi edes hiukan edullisemman vaihtoehdon. Monet askartelulehdet näet lataavat kuukausittain ilmaisia kuviopaperimalleja nettiin, lukijoiden vapaasti tulostettaviksi! Ja jos oman tulostimen jälki ei riitä, maksaa kopiointiliikkeessä tuotetut kartongit silti vähemmän kuin kaupasta ostetut. Papereita  (sekä ideoita siihen, miten niitä voi käyttää) löytyy vaikka millä mitalla esim. täältä: http://www.papercraftinspirationsmagazine.co.uk/category/downloads

TÄMÄKIN enkelitaustapaperi löytyy netistä tulostuspohjana, puut olen leimannut. ÄNGLAPAPPRET finns på nätet och kan själv tryckas ut, träden är stämplade.

Luovuutta voi siis feikata :) Ihailen suunnattomasti taitajia - esimerkiksi siskoani - jotka omasta päästä keksivät vuosi toisensa jälkeen vaikka nyt niitä joulukorttimalleja, mutta on ollut vapauttavaa huomata, että vaihtoehtojakin on, ja puuttuvia taitoja voi ihan luvan kanssa paikkailla uusilla tekniikoilla, materiaaleilla ja työvälineilläkin. Jos siis tuntuu siltä, ettei luovuus riitä, mene huoletta siitä, missä aita on matalin ja suuntaa internettiin (google: cardmaking, christmas cards, diy cards...), lehtikioskille tai askartelukauppaan.

Lopuksi vielä pari opettavaista linkkiä, jotka suorastaan houkuttelevat kokeilemaan uutta:
http://www.thehybridchick.com/distressing/
- Kortista tulee heti (*ping!*) hienon näköinen, kun suoraan leikattuja paperireunoja vähän kuluttaa...

http://blog.thepapermillstore.com/7-super-simple-stamping-techniques/
- Leimasimilla voi tehdä vaikka mitä!

EI AINUTTAKAAN käsinpiirrettyä viivaa. Laiskaa huijausta?  - INTE ETT enda handtecknat streck. Lat fusk?

Är jag kreativ? Nyligen stannade jag upp för att fundera på den här frågan, och kom fram till att det beror på (inte precis en överraskning...) hur man definierar kreativitet. Å ena sidan gör jag många saker som traditionellt anses vara kreativa från pyssel och hantverk till vetenskaplig forskning. Men å andra sidan nöjer jag mig vanligtvis med att använda färdiga modeller, instruktioner och idéer. Ifall jag t.ex. skall göra ett julkort kollar jag först upp idéer på nätet. Visst anpassar jag idéerna lite beroende på hur mycket tid jag har eller vilka material jag redan har, sällan kopierar jag något arbete helt och hållet från början till slut. Men lika sällan Skapar jag något helt nytt. Då jag var yngre gjorde jag det oftare. Varför? Har jag blivit mera självkritisk sedan högstadieåren? Eller har internet blivit snabbare? Både och, tror jag.

Julkortsexemplet har varit aktuellt under de senaste dagarna. Förra året köpte jag lite på måfå en brittisk kortpysseltidning ("cardmaking" liksom "scrapbooking" är Riktigt Stora pysseltrender ute i världen och så småningom också i Finland!), och jag var såld på direkten. Härliga kort, såväl snabba som sådana som man kan arbeta med i timmar. Gemensamt för modellerna var att de inte var beroende av ens egen "kreativitet" - istället görs de med allehanda olika stämpel, tillskärare, färdigt mönstrade pappersarker, schabloner, hålstanser, tejprullar... Slutresultatet beror inte på hur väl man kan rita, korten ser nästan automatiskt professionella ut. Visst behöver man vara noggrann (här behövs det ännu lite övning...) och fingerfärdig, och det hjälper om man har ett öga för färgkombinationer, men allt som allt är det frågan om en rätt så teknisk process.

IDEA, kalsarinkuvat ja leikkuumallit jakulle tulivat lehdestä, pyykkipojat kaupasta. Omasta mielestäni onnistunut hauska kortti, mutta näkyykö siinä omaa kädenjälkeä? IDÉEN, kalsongerna och snittmönstret för jackan hittade jag i en tidning, bykpojkarna i butiken. Jag gillar resultatet, men har det längre överhuvudtaget något personligt i sig?

Under året har jag nu några gånger pysslat ihop kort inspirerade av denna nya våg av kortpyssel. Riktigt alla manicker har jag inte köpt hem (fast det är svårt att låta bli!), men jag medger att jag nog har satt en del pengar i den här hobbyn. Det har hur som helst varit väldigt roligt, och för det mesta är jag riktigt nöjd med resultatet. Jag har aldrig varit en mästartecknare (ifall jag vill rita till exempel en...öh... dinosaurie, så är det första jag gör att leta upp bilder på nätet), så att rita jultomta, änglar och granar med fri hand har aldrig varit lockande. Men nu, då jag väl har alla material och papper framme, är trösken att börja låg och självfrörtroendet högt!

På en front är jag ändå väldigt kreativ: jag försöker ersätta dyra material och verktyg med billigare varianter. En lite sliten disktrasa fungerar lika bra till att gnida in bläck på pappret som en 10+ € dyr "dutt", och man kan skapa struktur på papperskanter lika bra med vanliga saxar som med ett specialverktyg (sk. "distressing", tekniker som får papper att se slitna och gamla ut, är mycket populära). Expediten i min favoritpysselbutik tipsade mig om att man kan smälta 3D-stämpelpulver lika bra på en brödrost som med ett hetluftverktyg som kostar tiotals euro. Och jag har inte en enda gång behövt köpa färdigt klippta etiketter, former och figurer i papper/papp/trä eftersom det ändå inte är omöjligt svårt att klippa ut hjärtan av gamla papplådor eller t.ex. att pressa och torka vackra små löv mellan tjocka böcker.



KOTTARAISKIILTOKUVA minulla on ollut tallessa alakoulusta asti, kukat prässäsin puutarhasta kesällä. GLANSBILDEN med starar har jag haft sedan lågstadiet, blommorna torkade jag i somras mellan en bok.

Papper och kartong är ändå svåra att ersätta då man pysslar kort. Och i något skede stöter man på härliga mönsterpapper som säljs för ett hutlöst pris antingen enskilda eller i block. Men även för de här finns det ett lite billigare alternativ. Många pysseltidningar laddar upp gratis pappermönster på nätet och läsarna kan sedan trycka ut dem hemma! Ifall den egna printern inte räcker till kostar det ändå oftast mindre att traska till ett tryckeri/kopieringsservice än att köpa färdiga arker. Papper (och idéer till vad man kan göra med dem) hittar man bl.a. här: http://www.papercraftinspirationsmagazine.co.uk/category/downloads

Kreativitet kan alltså fejkas :) Jag beundrar enormt folk - t.ex. min syster - som helt på egen hand kommer på t.ex. just julkortsmodeller helt själv, men det har varit skönt att märka, att det också finns alternativ. Det är helt lovligt att använda sig av nya tekniker, material och även verktyg. Ifall det alltså känns som om kreativiteten inte räcker till, bege dig på upptäcksfärd på Internet  (google: cardmaking, christmas cards, diy cards...), till tidningshyllan i bokhandeln eller till närmaste pysselaffär.

Till sist ännu ett par länkar som inspiration:
http://www.thehybridchick.com/distressing/
- ett kort ser genast (*ping!*) fint ut då man sliter ut de raka rena papperskanterna en smula...

http://blog.thepapermillstore.com/7-super-simple-stamping-techniques/
- Man kan göra vad som helst med stämpel!