Ajanlaskua tomaateilla - Tideräkning med tomater

Joululoman aikana eräs opiskelukaverini kertoi työskennelleensä eräänä päivänä kolme tomaattia. Öööh...ei siis kolme tuntia? Ei, tomaattia. Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että jonkun omituisen gastronomisbotanistisen kokeen sijasta kyse on ns. Pomodoro-metodista, jossa kaikessa yksinkertaisuudessaan on kyse työpäivän rytmittämisestä 25 minuuttia kestäviin intensiivisiin työrupeamiin ja niitä tauottaviin 5 min pausseihin.

Iloisenpunainen nimi tulee tomaatinmuotoisesta munakellosta, josta onkin tullut koko metodin symboli. Sen sijaan, että ryntäisi keittiökauppaan hankkimaan tikittävää munakelloa voi kuitenkin vain kirjautua sivulle www.mytomatoes.com, jossa virtuaalinen tomaatti iloisesti pirisemällä kertoo, koska olet ahkeroinut ne vaadittavat 25 minuttia, pyytää  kirjoittamaan parilla lauseella, mitä oikein sait tehdyksi, ja päästää sitten hyvin ansaitulle tauolle ennen seuraavan tomaatin aloittamista. Tauko on sitten tarkoitus käyttää tosiaan muuhun kuin työn eteenpäin pohtimiseen - keitä kuppi teetä, pidä minuutin kestävä taukojumppa, käy vessassa, kuuntele pari hyvää biisiä, treenaa tanssiaskeleita, lue nettisarjakuvia...

Itse olen tomatoinut nyt viikon verran, ja täytyy sanoa, että homma toimii. 25 minuttia on juuri niin kauan kuin keskivertoihminen pystyy hyvin keskittymään, ja aika tuntuu itse asiassa lyhyemmältä kuin mitä se onkaan. Ja viidessä minuutissa ehtii tehdä yllättävän paljon hauskaa tai rentoutua oikein hyvin, kun tauonkin viettää "tiedostaen". Parhaiten metodi varmaan sopii kuivakkojen ja pitkäveteisten työtehtävien suorittamiseen (omassa tapauksessani parhaillaan tieteellisten artikkelien läpikahlaamisen ja tilastotieteen opiskelun) - mielekkääseen luovaan työhön, jossa muutenkin helpommin pääsee sopivaan flow-tilaan se ei ehkä sovellu.

Työpäivän päätteeksi näkee aina kätevästi omista lyhyistä tomaatinvälisistä muistiinpanoistaan, kuinka paljon sitä saikaan tehtyä. Tämä onkin metodissa jonkunlainen ydin - tarkoitus ei ole jäädä munakellon orjaksi loppuelämäkseen, vaan oppia tiedostamaan oma työrytminsä ja tehostamaan sitä järkevästi, sekä arvioimaan oikein eri työtehtäviin kuluvan ajan.

Ja ai niin - terveiset tuolle rakkaalle opiskelukaverille: olen levittänyt tomaattien ilosanomaa Saksassa, ja tartuttanut buumin ainakin kolmelle ihmiselle :)

KUVAN tomaateilla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa. Kasvatin niitä parvekkeellani viime kesän, ja popsin ne sitten yhdessä hamsterin kanssa syksyllä. Maukkaita olivat! Kai minussa on jotain tomaattitarhurin perintöä isoisäni puolelta... - TOMATERNA på bilden har inget att göra med texten. Jag odlade dem på min balkong förra sommaren, och åt sedan på hösten upp dem tillsammans med hamstern. Superläckra! Kanske jag har tomatodling i blodet efter min farfar...

Under jullovet berättade en studiekompis att hon jobbat tre tomater under en dag. Ööh...inte tre timmar? Nej, tomater. Efter en kort förklaring visade det sig att det inte handlade om något gastronomiskbotaniskt experiment utan den sk. Pomodoro-metoden, som helt enkelt handlar om att dela upp sin arbetsdag i 25 minuter långa intensiva arbetspass med 5 minuter långa pauser emellan.

Det muntra namnet kommer från en tomatformade äggklocka som har blivit symbol för hela metoden. Men istället för att rusa till butiken för att skaffa sig en tickande äggklocka kan man bara logga in sig på www.mytomatoes.com, där en virtuell tomat ringer muntert då du jobbat i 25 minuter, ber dig att skriva upp kort vad du gjort och ger dig sedan en välförtjänt paus före det är dags att börja med nästa tomat. Pausen skall man sedan använda till något helt annat än att tänka vidare på arbetet - koka en kopp te, håll pausgymnastik, gå på toaletten, lyssna på ett par bra sånger, träna på en danskoreografi, läsa serier på Internet...

Själv har jag tomaterat nu i en vecka, och måste medge att det fungerar. 25 minuter är just så lång tid som en människa i genomsnitt kan koncentrera sig fullt, och tiden känns i själva verket kortare än den är. Och på fem minuter hinner man med överraskande mycket roligt eller avslappnande då man verkligen håller en medveten paus. Bäst passar metoden säkert för torra och långtråkiga arbetsuppgifter (i mitt fall läsning av vetenskapliga artiklar och statistikstudier) - för trevligt kreativt arbete där man annars också lättare når ett flow-tillstånd passar det knappast lika bra.

I slutet av arbetsdagen  kan man alltid läsa sina små anteckningar och ser enkelt vad man gjort under arbetsdagen. Det här är på sätt och vis kärnan med metoden - det är inte meningen att för evigt förbli en tomatslav, utan att bli medveten om sin egen arbetsrytm och bli effektivare på ett vettigt sätt och att uppskatta rätt hur mycket tid man kommer att behöva för olika arbetsuppgifter.

Och ännu: hälsningar till den ovannämnda studiekompisen - jag har redan spridit tomaternas muntra budskap till Tyskland och fått åtminstone tre nya anhängare!