Tämän autiotalon ohi kävelen työmatkallani metsään. Hämähäkinverkkoverhoissa, kenkärajassa sekä ruosteisessa rasiassa, jonka lukossa on vielä avainkin, on jotain sadunomaista. Joskus vielä kiipeän haalistuneen aidan yli puutarhaan ja avaan rasian. Tai sitten tyydyn vain ohikulkumatkoillani kuvittelemaan, mitä kaikkea sieltä voisi löytyä... Todellisuus olisi todennäköisesti mielikuvitusta tylsempää.
På min väg till skogen går jag alltid förbi det här ödehuset. Det ligger något sagolikt i spindelnätsgardinerna, den ensamma skon och den rostiga lådan i vars lås det ännu sitter en nyckel. Någon dag klättrar jag ännu över staketet in i trädgården och öppnar lådan. Eller så nöjer jag mig med att fantisera om allt som där kunde finnas varje gång jag går förbi... Verkligheten skulle troligtvis vara tråkigare än fantasin.
Oih! Hieno <3!
VastaaPoistaMeinaan aina klikata laatikkoa hiirellä :)
VastaaPoista