Myboshi

Big in Japan...och i Tyskland. Två studentpojkar lär sig att virka mössor under en skidlärarutbytesresa till Japan, kommer hem till Tyskland och börjar sälja handgjorda mössor på Internet. Full succé direkt. Pojkarna är genast pop såväl på Internet som radio, TV och tidningar. Mössorna - som kunden själv får planera online med en "mösskonfigurator" - säljer världen runt som smör och kostar sådär 50 € styck (om man vill ha en tofs på mössan. Utan tofs bara 45€). Pojkarna inser att de inte hinner virka alla mösor själv och anställer 25 virkglada tyska hemmafruar för sin firma. Mössorna väcker också gör-det-själv-folkets intresse, och innan en massa kopior kommer ut på marknaden publicerar pojkarna en egen instruktionsbok - nu kan vem som helst själv virka officiella Myboshi (boshi är japanska för mössa) mössor, med boken kommer nämligen också tre officiella Myboshi-etiketter som man kan sy på sina mössor. Etiketterna blir förresten dyr valuta på Internet - på Ebay får man betala ca. 2€ för en 2x2cm tyglapp. Och då folk börjar fråga efter annat än mössor - handskar, väskor, halsdukar - publicerar pojkarna sin följande bok. Den tredje boken lär utkomma om ett par veckor, och det ser ut som om Myboshi kommer att sprida sig från garderoben till vardagsrummet, på pärmen syns nämligen dynor, glasvärmare och en matta. Nu har pojkarna också ett eget garnmärke och egna virknålar till salu. Och då man köper tre officiella Myboshi-garnnystan får man en officiell etikett på köpet (de där tre från boken räcker ju inte långt. Och vem vill väl ha en mössa utan etikett?!?).

Ge-ni-al marknadsföring, alltså.

Världen är full med virkningsböcker, på Internet finner man tusentals gratisinstruktioner...men nu skall allt heta Myboshi. Något annat duger inte. Och visst, modellerna är snygga, moderna, bekväma och framförallt superenkla och snabba att tillverka själv av härligt tjockt yllegarn med virknål storlek 6-10 (=stor).

Jag är såld. Föll pladask offer för reklamen och ångrar inte ens min svaghet. Sedan måndag är jag en stolt ägare till båda böckerna, ett antal officiella garnnystan och etiketter och två virknålar. För första gången i mitt liv har jag virkat fram något nyttigt (istället för bara gulligt). Nu vet ni vad ni får i julklapp. Mjuka presenter.

DEN lilla amigurumi Cthulhun [om frasen låter som rotvälska, googla dig klok] som kikar fram bakom boken har inget med Myboshi att göra. För den finns det helt gratis instruktioner på Internet. Pfft. KIRJAN takaa kurkkaavalla amigurumi-cthulhulla [jos kuulostaa siansaksalta, googlaa itsesi ajan tasalle] ei ole mitään tekemistä Myboshin kanssa. Siihen on olemassa ihan ilmaiset ohjeet netissä. Pyh.

Big in Japan... ja Saksassa. Kaksi opiskelijapoikaa opettelee virkkaamaan pipoja hiihto-opettajakoulutuksessa Japanissa. Palattuaan saksaan pojat alkavat myydä käsintehtyjä pipoja Internetissä. Menestys on taattu. Pojat kohoavat kärkeen ja pinnalle niin netissä kuin radiossa, TVssä ja lehdissäkin. Pipot - jotka asiakas saa itse suunnitella piponsuunnitteluohjelman avulla - menevät kaupaksi kuin jäätelö helteellä ja niistä saa pulittaa rapeat 50 € kipale (jos siis haluaa tupsun pipoonsa. Ilman tupsua hinta taitaa jäädä 45 euroon). Pojat tajuavat, etteivät millään itse pysty virkkaamaan tarpeeksi pipoja, ja palkkaavat 25 virkkausintoista saksalaista kotirouvaa yritykseensä. Pipot herättävät myös tee-se-itse-yleisön kiinnostuksen, ja ennen kuin netti alkaa tulvia epävirallisia kopioita pojat julkaisevat oman ohjekirjansa. Nyt kuka vain voi itse virkata virallisen Myboshi pipon (Boshi on japania ja tarkoittaa pipoa), kirjan mukana tulee nimittäin kolme viralista Myboshi-etikettiä jotka voi ommella pipoonsa. Etiketeistä tulle muuten kallista valuuttaa netissä - Ebayssa saa maksaa n. 2€ yhdestä 2x2cm kokoisesta kangaslappusesta. Ja kun fanit alkavat kysellä muiden tuotteiden - hanskojen, kaulahuivien ja laukkujen - perään, julkaisevat pojat toisen kirjansa. Kolmas kirja ilmestynee näinä viikkoina, ja sen myötä Myboshi taitaa levitä vaatekaapista olohuoneeseen, kansikuvassa näet komeilee tyynyjä, mukinlämmittimiä ja matto. Pojilla on nyt myös myynnissä oma lankamerkki ja oma virkkuukoukkusarja. Ja jos ostat kolme virallista Myboshi-lankakerää saat virallisen etiketin kaupan päälle (kirjan mukana tulevat kolme etikettiähän eivät pitkälle riitä. Ja kuka nyt haluaisi pipon ilman etikettiä?!?).

Ne-ro-kas-ta markkinointia, kertakaikkiaan.


Maailma on täynnä virkkauskirjoja, netti on pullollaan ilmaisia ohjeita... mutta nyt pitää kaiken olla virallista Myboshia. Kaikki muu on out. Ja totta, mallit ovat siistejä, moderneja, mukavia ja ennen kaikkea todella helppoja ja nopeita virkata itse ihananpaksusta villalangasta valtavalla (nro. 6-10) virkkuukoukulla.

Olen myyty. Sorruin heti mainoksen orjaksi, enkä edes kadu heikkouttani. Maanantaista asti olen ollut molempien Myboshi-kirjojen, muutaman lankakerän ja etiketin sekä kahden Myboshi-virkkuukoukun ylpeä omistaja. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen virkannut jotain hyödyllistä (söpön sijaan). Nyt tiedätte, mitä saatte joululahjaksi. Pehmeitä paketteja.