Målarböcker för vuxna - Värityskirjoja aikuisille

EN HEL hylla med målarböcker för vuxna på flygfältet - KOKONAINEN hyllykkö aikuisten värityskirjoja lentokentällä

När jag nyligen besökte Finland tycktes jag överallt plötsligt stöta på ett märkligt fenomen - målarböcker, alltså med bilder som man får själv färglägga, för vuxna! Många olika, med vackra motiv från upprepade japanska mönster till runda mandalor och olika djur och växter, främst. Mindfullness var ett ord som dök upp på var och varannan pärm. Tack vare min psykologsyrra har jag hört lite om denna nya (eller ny-uppfunna uråldriga) trend...och nu har den alltså nått bokhyllorna.

På flygfältet var jag tvungen att ge in för min nyfikenhet - det tog länge att välja vilken bok jag sist och slutligen vill ha, men till sist blev det Johanna Basfords "Hemliga trädgården". Varför? För att böcker med för stora bilder såg lite tråkiga och enkla ut, och för att böcker med för petiga bilder skulle vara tvärt omöljiga för mig att färglägga med träpennor. Och Basfords verkade vara något mittemellan. Bokens bilder är oerhört vackra, även i svartvitt.

Och så började jag färglägga. Aldrig förr har resan H:fors-Dresden gått så snabbt! Nå, hur kändes det då? Väldigt mindfullt? Kanske det. Jag koncentrerade mig nog för fullt på varje lilla färgfält, de var sist och slutligen kanske ändå för detaljfulla eftersom jag måste vässa mina pennor jämnt för att hållas mellan de svarta strecken. Jag tänkte på att jag senast hade en målarbok i flygplanet då jag var ett litet barn och skulle flyga till Kanarieöarna. Jag tänkte lite på vad andra tänker om mig... att förglägga bilder var åtminstone i min hjärna totalt en sysselsättning för yngre barn (fram till förra veckan, alltså). Lite lustigt - jag har inga problem att hålla på i timtal med olika hantverk som inte leder till någonting väldigt nyttigt, men som man ändå får ett konkret resultat från. Men det var annorlunda med målarboken som inte resulterar i någonting annat än en färgglad sida bland hundra svartvita. Inget man ens kan hänga upp på väggen. Bara rent tidsfördriv. Det kändes på något sätt fel, som tidsslöseri. Och ändå var det avslappnande och trevligt. Det här tål att tänkas på vidare.

Jag kan varmt rekommendera färgläggningsmindfullness för alla som gillar färger, som gillar att jobba med händerna, som vill få tiden att gå, som inte kan slappna av utan att göra något smått och som vågar att verka lite fånig bland sina medmänniskor. Själv tänker jag absolut färglägga vidare - utmana mig själv att slösa bort lite livstid utan att vara 100% effektiv och produktiv.

JOHANNA Basfords böcker var mina favoriter - JOHANNA Basfordin kirjat olivat suosikkejani

Kun äskettäin käväisin Suomessa, törmäsin jokapuolella erikoiseen ilmiöön - aikuisille tarkoitettuihin värityskirjoihin! Kirjoissa oli kauniita kuva-aiheita toistuvista japanilaisista kuvioista pyöreisiin mandaloihin ja erilaisiin eläimiin ja kasveihin. Mindfullness-käsitettä kaupattiin joka toisessa kirjan kannessa. Psykologisiskoni ansiosta olen hiukan kuullutkin tästä uudesta (tai uudelleen keksitystä ikivanhasta) trendistä... ja nyt se on siis levinnyt kirjahyllyihin.

Lentokentällä annoin lopulta periksi uteliaisuudelleni - kesti kuitenkin kauan päättää, minkä kirjan lopulta halusin. Päädyin Johanna Basfordin "Hemliga trädgården" kirjaan (suom. Salainen puutarha). Miksi? Koska kirjat, joissa oli isoja kuvapintoja, näyttivät hieman tylsän yksinkiertaisilta, ja kirjat, joissa kuvat olivat kovin yksityiskohtaisia vaikuttivat mahdottomilta värittää puukynillä. Ja Basfordin teokset olivat jotain siltä väliltä. Kirjan kuvat ovat uskomattoman kauniita, myös mustavalkoisina.

Ja sitten aloin värittää. Koskaan aiemmin ei Helsinki-Dresden-väli tuntunut yhtä lyhyeltä! Miltä siis tuntui? Kovin mindfullilta? Ehkäpä. Keskityin kyllä täydellisesti jokaiseen pieneen värikenttään, ehkäpä kirja silti oli liian yksityiskohtainen, sillä tuntui siltä, että sain teroittaa kyniäni aivan jatkuvasti pysyäkseni rajaviivojen sisällä. Ajattelin, että minulla viimeksi oli värityskirja lentokoneessa matkalla kanariansaarille pikkutyttönä. Hiukan mietin myös, mitä muut matkustajat mahtoivat minusta ajatella...ainakin minun päässäni (siis viime viikkoon asti) värityskirjat kuuluivat pikkulapsille. Jännää oli myös huomata, että vaikkei minulla ole mitään ongelmia viettää tuntikausia omituisten käsitöiden parissa joista kuitenkin jää käteen joku "tuote", tuntui väritys jotenkin syylliseltä, ajanhukalta. Tuntien aherruksesta ei jää käteen mitään hyödyllistä - vain yksi värillinen sivu sadan mustavalkoisen joukossa. Kuvaa ei edes voi ripustaa seinälle. Pelkkää ajanvietettä. Silti värittäminen oli samalla kuitenkin rentouttavaa ja hauskaa. Tätä sietää pohtia enemmänkin.

Suosittelen väritysmindfullnessia lämpimästi kaikille, jotka pitävät väreistä, jotka pitävät käsillään työskentelemisestä ja puuhaamisesta, jotka haluavat tappaa aikaa, jotka eivät pysty rentoutumaan ilman jotain pientä tekemistä ja jotka uskaltavat vaikuttaa hiukan oudoilta kanssaihmistensä silmissä. Itse aion ehdottomasti jatkaa värittämistä - haastaa itseni hukkaamaan hiukan elinaikaa puuhailuun, joka ei ole 100% tehokasta ja tuottoisaa.

DET HÄR tog flera timmar. TÄSSÄ meni useita tunteja